Lukuvinkki: Yhtä matkaa

Isyyspakkaus

Koskettava, hauska, mukaansatempaava. Sellainen, jota ei malttaisi laskea kädestään.

Sellaisena pidin David Nichollsin uutuuskirjaa Yhtä matkaa. Kirjailija on aiemmin tunnettu Sinä päivänä -kirjastaan, josta tehtiin muutama vuosi sitten myös elokuva. Sekin kirja oli hyvä, mutta tätä pidin parempana.

Kirja alkuasetelma on se, kun viisissäkymmenissä olevan Douglasin vaimo ilmoittaa haluavansa erota. Pari päättää kuitenkin lähteä kesälomalla yhteiselle Euroopan-kiertueelle yhdessä 17-vuotiaan poikansa kanssa. Ja Douglas päättää pelastaa avioliittonsa.

Kirjassa erityisen kiehtovaa on se, että sen tapahtumat sijoittuvat kaupunkeihin, joissa olemme itsekin käyneet ja museoihin, joissa olemme vierailleet. Retken etappeja ovat mm. Pariisi, Amsterdam, Venetsia ja Firenze.

Kirjan rakenne on hauska: luvut ovat hyvin lyhyitä, vain sivun tai muutaman mittaisia, ja niissä hypitään nykyajan ja menneisyyden välillä. Pariskunnan tarina aukeaa vähitellen samalla, kun matka halki Euroopan etenee. Nauran pedantille isälle, joka etenee matkalla etukäteen tarkasti laaditun suunnitelman mukaan ja on hyvin kiinnostunut opaskirjoista ja kartoista. Ja tunnistan siinä jollain tavalla itseni.

Kaikki ei tietenkään mene aivan kuin on suunniteltu, ja erityisesti isän ja pojan välinen ongelmallinen suhde aiheuttaa perheelle harmia ja myös muuttaa etukäteen tarkasti tehtyjä suunnitelmia ja hotellivarauksia.

Kirja ei ole kiehtova elämää suuremman juonen tai yllättävien käänteiden vuoksi vaan juuri siksi, että se ei ole elämää suurempi. Se on kuvaus yhdestä avioliitosta, jossa kaikki ei mennytkään niin kuin pitäisi, ja perheestä, jossa on jäänyt monta asiaa sanomatta ja toisia asioita sanottu liikaa. Tarinaan on helppo samaistua, vaikka itse ei ole samassa tilanteessa. Ehkäpä siitä näkökulmasta, että alkaa pohtia, voisiko itselle käydä samoin, niin isänä kuin aviomiehenä.

Kirjan sisällöstä en viitsi paljastaa sen enempää, joten sanotaan enää vain että osui ja upposi. Suosittelen.

Lue itse ja kerro, mitä mieltä olit.

Share

Kommentit

Anomuumi (Ei varmistettu)

Villi ehdotus: liity edelläkävijöihin ja mainitse jutussa myös suomentajan nimi. Saa siitä suomennoksenkin laadusta jotain sanoa, jos keksii.

Lillypad (Ei varmistettu)

Luin kesällä herran ilmeisesti vanhemman "starter for ten" teoksen (suomennoksesta en tiedä) ja ulvoin välillä naurusta! Päähenkilönä on työläisperheen älykköpoika joka aloittaa yliopistossa. Tyyppi on täynnä itseään ja joutuu niin uskomattoman kiusallisiin tilanteisiin koska ei a) ole niin fiksu miten hän kuvittelee ja b) romantiikan nälkä.

Oli melko keponen kirja mutta välillä on hyvä lukea myös vähemmän ahdistavia kirjoja.

MariaL (Ei varmistettu) http://marianmietteet.vuodatus.net

Mä aloitin tuon kirjan lukemisen ja tahkosin ehkä puoleen väliin, mutta sitten totesin, ettei tämä taida tästä paremmaksi muuttua ja jätin kesken... :)

Oranssinen

"Yhtä matkaa" herätti monia tunteita, muistoja ja ajatuksia.
Kirjassa oli monta kerrosta: se kertoi parisuhteen tarinan rakkauden muuttumisesta matkan varrella, se oli matkakertomus, joka toi mieleen muistoja omilta matkoilta ja sai halajamaan uusiin kaupunkeihin, se oli keski-ikäisen miehen kasvutarina ja vaikka mitä muuta.
Kirjasta jäi hyvä mieli!

Kommentoi