Melkein syytön

Isyyspakkaus

Rouva teki sunnuntaina aivan taivaallisia cashewpähkinäkreemillä täytettyjä croissanteja, jotka oli paahdettu uunissa ja koristeltu mantelilastuilla ja tomusokerilla. *)

Minä makealle persona sokerihiirenä hotkaisin omani kylmän maidon kanssa kerralla, mutta lapselle croissant oli liian iso. Hän jätti syömättä omastaan noin kolmanneksen.

Myöhemmin illalla katselin croissantinjämää pöydällä ja pohdin, pitäisikö se syödä siitä pois.

"Niin, ehkä se kannattaa", sanoi Rouva. "Vai kaipaisikohan tyttö sitä huomenna?" hän pohti.

"Ei se sitä enää sitten muista", totesin ja haukkailin loput herkusta pala kerrallaan parempiin suihin.

* * *

Tänään tyttö söi iltaruokaansa ja kertoi pontevasti, miten hän syö reippaasti ja koska hän syö niin reippaasti, hän saa jälkiruoaksi herkkua. "Missä se on se herkku? Se mikä jäi minulta silloin eilen jäljelle?" hän kysyi.

"Hmm. Se meni pois", vastasin.

"Mihin?"

En kertonut tarkasti, mutta lupasin, että hän saa jonkin toisen pienen herkun jälkiruoaksi. Rouva ei ollut iltaruoan aikaan kotona, joten hän ei kuullut tätä dialogia.

Kun Rouva vei tyttöä myöhemmin nukkumaan, tyttö kyseli äidiltäänkin, miksi se eilinen herkku oli mennyt pois.

Rouva ei kaunistellut asiaa: "Isi söi sen."

Pieni näytti tyytymättömältä ja sanoi: "En tykkää."

Rouva lupasi tehdä jotain muuta herkkua jonain toisena päivänä.

* * *

Hieman myöhemmin illalla Rouva pohti ääneen. "Ehkä se oli vähän epäreilua sanoa tytölle, että hänen ei tarvitse syödä kaikkea kerralla ja että hän voi syödä loput myöhemmin."

Jaa, niinkö lupasit sille? Ja sitten kehotit minua syömään sen?

"No niin siinä taisi käydä. Mutta tarkoitin, että hän olisi voinut syödä sen iltapalaksi silloin sunnuntaina."

No niin. Nyt minusta tuntuu, että tähän asiaan palataan vielä. Ahmatti-isin on parasta alkaa keksiä hyviä selityksiä tapahtuneelle, vaikka onkin omasta mielestään melkein syytön.

 

*) Rouvan pähkinäcroissantit oli muuten tehty Dilliä ja piparjuurta -blogin mantelicroissant-reseptiä mukaillen. Rouva vaan korvasi mantelit cashewpähkinöillä, laittoi kreemiin hieman runsaammin pähkinöitä ja käytti vaniljatangon asemesta vaniljajauhetta.

Share

Kommentit

Varoituksen sana: olen yhä katkera siitä kun kolmevuotiaana en jaksanut syödä äidin tekemää hampurilaista, ja kun illalla etsin sitä, se oli "heitetty roskiin".

Tommi K
Isyyspakkaus

Ou nou! Tänään tyttö ei kuitenkaan muistanut kysellä herkun perään, mutta se ei tarkoita, etteikö asiaan palattaisi jossain yllättävässä yhteydessä useiden viikkojen päästä.

Tai viimeistään 20 vuoden päästä terapiaistunnoissa. 

 

 

 

Ei, ihan oikeasti en todellakaan usko, että teidän tytöllä tulee olemaan minkäänlaista isyyskompleksia.

Piipo79

Meidän neiti ei jostain syystä muista omia herkkujämiään ja ne voi surutta syödä. Mutta kahvilassa ollessamme viimeksi sattui niin, että tyttö sai valita herkun minkä halusi (otti sellaisen bebes-tyylisen leivoksen) ja isi otti mustikkapiirakkaa vaniljakastikkeella. Tyttö ei tykännytkään leivoksesta (olisi pitänyt arvata sillä hän ei yleensä tykkää överimakeasta, äitiinsä tullut salmiakinyatävä). Siinä sitten veti kilareita että haluaisi samanlaisen vaikka saikin osansa piirakasta. Taisi olla eka kerta kun sai itse valita, jatkossa valitsen itse!

Tommi K
Isyyspakkaus

Hehee :) Joo, parasta valita lapsen puolesta ja ottaa vaikka kaikille samaa. Me käydään kyllä niin vähän kahviloissa, ettei ole tällaiseen ongelmaan oikeastaan törmätty. Eikä lapsi kyllä saisi itse valitakaan ;)

Piipo79

Joo ei olla mekään nähtävästi käyty tarpeeksi kahviloissa kun annettiin tytön valita itse! Oli niin vahva tahto valita että annettiin. Muttei kyllä toiste :-)

Kartsu (Ei varmistettu)

Hahhaahaaa :)
a) yli 3-vuotiaat lapset ei _koskaan_ unohda jos on ollut puhe tai jopa lupaus herkuista/leluista/jostain kivasta tekemisestä
b) voi teitä isiä... Meillä lapset osaa jo kysyä "äiti onks meillä vielä niitä suklaita jotka mummi toi vai onks isi jo syöny ne kaikki?"
c) no voi hitto, kiitos korvamadosta :D

Tommi K
Isyyspakkaus

a) Tuo on kyllä totta. Sen sijaan he kyllä unohtavat hyvin herkästi, jos puhe on ollut nimenomaan, että jotain kivaa tekemistä EI ehditä tehdä juuri tänään

b) :D :D :D Mä olen niiin tuo isi.

c) Arvaa vaan, mikä kappale mulla on soinut päässä eilisestä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Aiai, tästä voi muodostua vuosien kauna. Olen vielä 20 vuotta myöhemmin loukkaantunut, kun isi söi mun olohuoneen pöydälle jättämät lauantaikarkit yöllä! :D

Tommi K
Isyyspakkaus

Mun pitää varmaan opettaa tyttö piilottamaan omat karkkinsa niin kuin orava, sitten kun karkkeja ylipäänsä aletaan syödä. Meillä ei karkkia ole oikeastaan koskaan, ja tyttö on syönyt niitä tähän mennessä vain jonkun toisen lapsen synttäreillä.

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Meilläkin lapsi tietää tasan tarkkaan mihin herkut häviää :D "Mummo, me ei saatu äitin kanssa yhtään suklaata kun isi ehti syödä ne kaikki! Ihan kaikki!" Tosin saattoi se äiti kyllä pari palaa illalla saada. Mut isin niskoille oli helppo vierittää ;)

Tommi K
Isyyspakkaus

Mä olen myös kuullut aika montaa kertaa Rouvan suusta sen: "Siis söit sä kaiken sen suklaan/keksit/toffeen? Mä en ehtinyt edes maistaa!"

No mutta jos jotain tuollaista on kaapissa usean kuukauden ajan, niin kyllähän sitä olisi ehtinyt maistaa jos olisi halunnut!

Selina V (Ei varmistettu) http://dilliajapiparjuurta.blogspot.fi

Kuulostaa tutulta tuo syyllisyys - itse söin kerran lapsen karkit, jotka luulin hänen unohtaneen... Täytyypä muuten testata noita croissantteja joskus cashewpähkinöillä!

Tommi K
Isyyspakkaus

Heh, mulla tilanne on niin paha, että käytännössä meille ei voi ostaa mitään karkkeja tai suklaata, tai sitten Rouvan pitää antaa aika voimakas uhkaus niiden syömisen suhteen :D Kiitos resepti-inspiraatiosta, ja testaapa ihmeessä tätä versiota. Ja myös cashewpähkinävoita! (http://www.lily.fi/blogit/isyyspakkaus/cashewpahkinavoi-cashewpahkinavoi-browniet)

Kommentoi