The Metropolitan Opera ja Sevillan Parturi

Isyyspakkaus

Eräänä iltana mietin ääneen, että enpä ole koskaan käynyt The Metropolitan Operassa, ja jo muutamaa hetkeä myöhemmin olin päättänyt ostaa itselleni oopperalipun.

Olen todella ravannut Broadwaylla New Yorkin -matkoillamme useita kertoja, mutta oopperaa en ole uskaltautunut kuuntelemaan. Olen kuitenkin päättänyt vihdoin tutustua tähän taidemuotoon ja käynyt muutaman kerran syksyn aikana Kansallisoopperassakin.

Ajattelin, että voisin käydä keväällä kuuntelemassa ja katsomassa Rossinin Sevillan Parturin, ja ilahduin kun se oli parhaillaan ohjelmistossa myös täällä. Nythän voisin katsoa sen ensin New Yorkissa ja sitten Helsingissä ja jopa vertailla toteutuksia!

The Metropolitan Opera sijaitsee Upper West Sidella, Broadwayn tuntumassa Lincoln Centerissä. Saman aukion reunoilla sijaitsevat myös New York City Ballet'n ja New York Philharmonic Orchestran esiintymislavat.

Ostin esitykseen huokeimman mahdollisen lipun, jolla pääsi viidennelle parvelle, joka on nimetty Family Circleksi. Lipulle tuli tähän esitykseen hintaa 35 dollaria palvelumaksuineen. Halvemmalla hinnalla piti tietysti tyytyä siihen, että laulajien kasvojen ilmeitä ei täältä piippuhyllyltä asti nähnyt, ja välillä huomasin että oli jopa vaikea erottaa, kuka hahmoista oli milloinkin äänessä. Olisi siis ollut tarvetta oopperakiikareille. Kyllä esitystä silti pystyi seuraamaan oikein hyvin, mutta jos haluaisi ottaa teoksesta kaiken irti, kannattaisi maksaa suosiolla enemmän lipustaan.

Sevillan parturi on aikansa romanttinen komedia, jossa neuvokas parturi Figaro auttaa Kreivi Almavivaa saamaan itselleen ihastuksensa, kauniin Rosinan. Rosina on tohtori Bartolon suojeluksessa, ja tohtori itse suunnittelee naivansa hänet jonain päivänä. Kreivi esiintyy salanimellä, eivätkä Rosina tai Bartolo tunnista häntä, ja Figaron avulla hän pääsee tapailemaan Rosinaa Bartolon selän takana - ja jopa silmien alla. 

Libretto on hauska, ja The Metin yleisö nauroi tapahtumille jopa ääneen. Kansallisoopperan tavoin esitys on tekstitetty, mutta tekstit eivät ole lavan yläpuolella vaan oman istuinpaikan edessä. Ainakin omasta mielestäni lavan yläpuolelle sijoitettuja tekstejä on helpompi seurata, mutta tällä tavalla ooppera pystyy tarjoamaan useampia kielivaihtoja tekstityksille.

Opperan sävellyksistä tutuimpia hittejä lienevät ooperan alkusoitto sekä Figaron aaria Largo al factotum. Laulajat olivat kaikki hienoja, mutta erityisesti eteläafrikkalainen sopraano Pretty Yende loisti Rosinan roolissaan. Lavalla nähtiin myös oikea aasi, mutta vain statistina.

Oli hauska käydä kokemassa kuuluisa oopperatalo sisäpuolelta, ja seuraavalla New Yorkin -matkalla uskallan varmasti tulla tänne toisenkin kerran. Sitä ennen jatkan kuitenkin tutkimusmatkaa oopperan maailmaan siellä, mihin pääsen kotoa raitiovaunulla.

Share

Kommentit

Kapa (Ei varmistettu)

Metropolitan-oopperaan saa nettisivuilta ostettua myös 25 dollarin lippuja saman illan esityksiin klo 12 alkaen! Liput annetaan parhaimmille vapaille paikoille, joten olen istunut ihan permannollakin ☺️ Suosittelen!

Tommi K
Isyyspakkaus

Hyvä vinkki, kiitos! Lasten kanssa ei pysty olemaan ihan hirveän spontaani, ja nyt oli tärkeää tietää, että pääsee katsomaan esitystä tiettynä päivänä ;) Ehkä niitä lippuja olisi ollut saatavilla, mutta tämä oli vielä kauden ensimmäinen näytös tästä oopperasta, ja ooppera näytti olevan viimeistä paikkaa myöten täynnä :-/ Mutta ensi kerralla sitten :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Miten oli muu (halvempien) katsomoiden väki pukeutunut? Oltiinko iltapuvuissa? Kiinnostaa!

Tommi K
Isyyspakkaus

Hauska kysymys! Ja itse asiassa piti itsekin tarkistaa, onko Metiin pukukoodia. Ei ole. Ja jengi oli pukeutunut ihan laidasta laitaan, ei ehkä ihan iltapuvuissa, mutta kyllä siellä oli pariskuntia muuten aika ykköset yllä. Itse olin farkuissa ja neuleessa, mutta tukka oli hautunut sellaiseksi läjäksi lakin alla koko päivän ajan, että lakkia en voinut ottaa päästä - paitsi kun tuli pimeää :D Muuten vierastan itse sitä, että teatteriin tai oopperaan pitäisi puketua jotenkin ihmeellisesti, ellei kyse ole jostain ensi-iltagaalasta. Eikä oopperaan lähtemiseen pitäisi olla sen suurempaa kynnystä kuin muuhunkaan teatteriin.

Kommentoi