Mininaatin ruokavinkit

Isyyspakkaus

Minulta on taidettu kysyä jo useammankin kerran, mitä mininaatiksikin kutsuttu vauvamme syö. Siitä on pitänyt kirjoittaa myös useamminkin, mutta aina on ollut jotain akuutimpaa mielessä. Nyt siis asiaan!

"Vauvan matka kohti meidän perheen ruokia, osa xx: linssipata. Sipulia, valkosipulia (niin paljon että vauvan henki tuoksahtaa!), varsiselleriä, bataattia, porkkanaa, perunaa, punaisia linssejä ja vettä, mukana porisemassa myös laakerinlehti ja pari oksaa puutarhamökin oreganoa. Maistuu! #keittiössänyt #vauvanruokaa"

Poikamme on nyt kahdeksan kuukauden ikäinen. Aloimme maistattamaan hänellä pieniä määriä kiinteitä ruokia (hedelmä- ja vihannessoseita) heti neljän kuukauden iässä. Hän vaikutti syövän hyvin mielellään kaikkea: omenaa, päärynää, avokadoa, porkkanaa, kurpitsaa... Lisäsimme uusia makuja vähitellen. Kuuden kuukauden iässä hänen ruokavalioonsa lisättiin viljatuotteet, ja siitä lähtien hän on syönyt suurin piirtein sellaisia ruokia mitä tänäkin päivänä, ja nyt ruokarytmi on vakiintunut jo hyvin säännölliseksi.

Aamulla poika syö kaurapuuron herättyään kahdeksan - puoli yhdeksän aikoihin. Poika ei saa enää maitoa (eli sitä korviketta) öisin, mutta hänet nukutetaan maidon avulla aamulla uudelleen, jos ja kun hän herää puoli seitsemän - seitsemän aikoihin.

Kahdentoista aikaan on lounaan aika, ja silloin hänelle tarjotaan jotain soseutettua lämmintä ruokaa kuten tomaatti-jauhelihapastaa, munakoisopastaa, linssipataa tai vaikkapa vihannessoseeseen sekoitettua kypsennettyä ja hienonnettua kalaa, jota meillä on pakastimessa jääpalamuotissa pakastettuna. Lounaalla on aina jotain proteiinipitoista.

"Vauvan matka kohti meidän perheen ruokia jatkuu. Tällä kertaa tein kattilallisen munakoisopastaa, joka sekin maistuu hänelle mainiosti. Onko tosiaan olemassa näin hyvin syöviä vauvoja? #keittiössänyt #vauvanruokaa #mininaatti"

Kolmelta hän syö välipalan, joka on usein hedelmäsosetta tai hyvin vähäsokerista vispipuuroa, jos Rouva on keittänyt sitä. Poika rakastaa kaikkia vispipuuroja: puolukkaa, mustaherukkaa, valkoherukkaa, punaherukkaa... Me tytön kanssa saamme puistatuksia niiden happamuudesta, mutta vauva vain maiskuttelee menemään.

"Valkoherukkavispipuuropäivä. Ja kyllä, vauva SYÖ. Mielellään. Joko uskaltaa juhlia? #keittiössänyt #vispipuuro #mininaatti"

Kuudelta on päivällinen, ja silloin poika syö päivän toisen lämpimän ruoan, joka on samankaltainen kuin lounaalla, mutta lihaproteiinin sijaan ruoka sisältää useimmiten kasvisproteiinia: linssejä, kikherneitä, papuja... Toisinaan iltaruoassa ei ole varsinaisesti proteiineja vaan se voi olla vaikkapa kurpitsarisottoa. Vielä vähän aikaa sitten ruoka saattoi olla kevyempää kuten pelkkä avokado, mutta hän on nykyisin niin nälkäinen ja syö isoja annoksia, että annamme hänelle tuhdin annoksen ihan oikeaa ruokaa.

Puoli kahdeksan aikaan hän alkaa olla jälleen niin nälkäinen ja väsynyt, että on iltapalan aika. Se on kaurapuuroa, johon sekoitetaan jotain soseutettua hedelmää tai marjaa: päärynää, omenaa, mansikkaa, luumua... Meillä on valmista omenasosetta pakastimessa, jonne Rouva on tehnyt sitä puutarhamökin omenoista ja pakastanut soseen sopivissa erissä.

Myös lounaalla ja päivällisellä tarjotut ruoat kiertävät usein pakastimen kautta: Rouva tekee kerralla ison kattilallisen ruokaa samalla, kun puuhailee muutenkin keittiössä, surauttaa sen Bamixilla hienoksi ja pakastaa ruoan pienissä Minigrip-pusseissa, joista vauva syö kerran tai kaksi.

Ja voi miten onkin mahtavaa, että ruoka maistuu pojalle niin hyvin. Hän syö valtavia annoksia: esimerkiki iltapuuro on monesti sen kokoinen, mitä söisin itse. Vain pari kertaa ruokaa on ollut liikaa, tai se ei ole maistunut muuten, ja käytännössä hän syö aina kaiken mitä annetaan. Hän on myös niin kärsimätön, että seuraavan lusikallisen pitää olla huulilla heti, kun edellinen on nielaistu. Usein hän vetäiseen sen ruokalautasellisen jälkeen vielä pullollisen maitoa.

Ei ihmekään, että hän kasvaa tätä tahtia ja on nyt jo viisi senttiä pidempi kuin siskonsa oli samassa iässä. Neuvolalääkärin mukaan hän on kuitenkin hoikka, joten syököön.

* * *

Näin! Nyt kun tämäkin aihepiiri on otettu tarkempaan käsittelyyn, voimme kauniisti pyytää Rouvaa raportoimaan kuvien kanssa useamminkin siitä, mitä hän milloinkin pojalle kokkailee!

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Herkuilta kuulostaa! Ja poika ihanan moniruokaiselta.:)) Sormiruokien aloittaminen on sitten vielä ihan uusi maailma, päässee rouva halutessaan laittelemaan linssipihvejä, lihapullia ym vauvaversioina. Itse en ole kummoinenkaan kokki, mutta vauvalle kokkaaminen on oikeasti hauskaa! :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Sormiruoka mainittu! :) Heh, meille tuo sormiruokailu on tosi vieras ajatus, soseen lusikoiminen suuhun on niin paljon nopeampaa ja siistimpää. Tytön kanssa kokeilimme pari kertaa sormiruokailua, mutta ruokaa ei tuntunut uppoavan, ja koska olimme silloin niin kovin huolissamme hänen painonsa kehityksestä, mitään riskejä ei haluttu ottaa. Ja sitten emme siihen koskaan tottuneet.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tämä ruokarutiini voisi olla kuin omasta kynästäni, meillä mentiin ihan samoilla meiningeillä. "Vauva" on tosin nykyään jo 1,5v, mutta aika samalla linjalla mennään edelleen. Välipalana ja muutenkin ruuissa nyt myös maitotuotteita eikä ruoka ole enää sosetta. Hyvin syövä lapsi on kyllä todellinen arjen helpottaja.

Ja oikeasti, mihin miinuskäyräinen tyttöni vetää täydet puurolautaselliset aamuin illoin? Ei voi ymmärtää.

Tommi K
Isyyspakkaus

Meilläkin tämä tyyppi on hoikan puoleinen, eli kaikki energia on mennyt pituuskasvuun ja liikkumiseen. Hän myös liikkuu hyvin aktiivisesti ympäriinsä. Mutta kyllä, on mahtavaa, kun ei tarvitse olla huolissaan siitä, että vauva syö huonosti. Siitäkin on kokemusta.

Enfant Terrible

Oooo näitä lisää! Oma minioni on nyt 4kk ikäinen ja maistelut on aloitettu porkkanalla vasta :) tuun sitten täältä katsomaan mitä ihanaa työ syötätte teidän minille <3

Tommi K
Isyyspakkaus

Jatkoa seuraa!

Amaalia (Ei varmistettu)

Meillä mentiin 6 kk täysimetyksellä ja sen jälkeen sormiruokailulla laiskasta äidistä johtuen ;D. Suosittelen ehdottomasti sormiruokailua! Toki ihan pienelle se soveltuu parhaiten rintamaidon ohella, mutta isommalle varmaan onnistuisi korvikkeellakin :).

Meidän poika söi itse pääosin kaikki ateriansa 6kk iästä eteenpäin, ja innolla söikin. Osasi syödä hyvin itse jo reilusti alle vuoden ikäisenä, jopa keitot meni siististi lusikalla. Haarukalla meni ruoat varmaan 1,5-vuotiaasta alkaen ja edelleen ruokahalu ja kiinnostus ruokaan on ihan mahtava. Uskon, et johtuu siitä, että on saanut itse tutustua ruokiin ja valita mitä syö.

Tommi K
Isyyspakkaus

Mä taas pidän sosetta niin helppona... :D Se, miten hyvin ruoka maistuu tai ei maistu on varmaa aika lailla yksilöllistä. Tyttö söi saman kaltaisia ruokia samoille menetelmillä, ja menekki oli huomattavasti huonompi. Nyt poika vetelee siskoonsa nähden moninkertaisia annoksia!

Urbaani Isä (Ei varmistettu) http://urbaaniisa.blogspot.fi/

Ei voi kun kadehtia. Meillä mikään ei tunnu maistuvan ja lähes kaikki ruokailut on yhtä taistelua
lukuunottamatta aamu- ja iltapuuroa. Onneksi F on kuitenkin tyytyväinen, nukkuu hyvin, nauraa ja kasvaa.

Tommi K
Isyyspakkaus

Voi, kuulostaa tutulta tuokin. Vauvaiässä tytön kasvu myös hidastui jossain vaiheessa, ja sitä seurattiin tehostetusti jonkin aikaa, ja se jätti meille jotkin traumat siitä, saako lapsi tarpeeksi ravintoa. Tytön kanssa ruokataistelut jatkuivat useamman vuoden vielä vauvaiän jälkeenkin. Onneksi pahimmat ajat ovat jo ohi, ja nyt tyttökin syö jo hyvällä ruokahalulla - useimmiten :D Päiväkodissa hän kuulemma syö oikein hyvin ja on myös kasvanut hyvin, joten enäää ei ole mitään syytä huoleen. 

Pujo (Ei varmistettu)

Samaa ihmeteltiin meillä, kun toinen lapsemme syntyi! Nuoremmalle menee KAIKKI ja hyvällä ruokahalulla. Ottaa varmasti mallia isoveljestä ja emme itse enää stressaa asiasta (isoveli oli aika vähäruokainen vauva...), joten nuorempi keskittyy ihan rauhassa syömään. Meillä kokeiltiin n. 2 kertaa sormiruokailua molempien lasten kanssa ja se päättyi omaan laiskuuteeni siivoamisessa. Sitten kun iskimme lapselle lusikan omaan käteen hänen ollessa vanhempi, kaikki sujui melkeinpä ongelmitta. :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Ehkä se sormiruokailu tuntuu niin vieraalta siksikin, että inhoan itse koskea omaan ruokaani käsin. En voi sietää kanankoipia tai muita sotkuisia ruokia, joita ei voi syödä haarukalla ja veitsellä... :D

jennia (Ei varmistettu)

Hih, meilläkin menee juuri linssisosetta :) Meidän pieni ruokailija taitaa olla noin kuukauden nuorempi, joten ihan noin montaa maustetta siinä ei vielä ole, mutta seuraavaan satsiin taidan laittaa valkosipulia (tavallista oli jo) ja varsiselleriä, sitä hän ei olekaan vielä maistanut. Vispipuuroa täytyykin myös kokeilla.

Eli heti tuli hyviä vinkkejä, kiitos :)

Meillä on kanssa kaveri, joka syö hyvällä ruokahalulla kaikkea. Tuosta tarkasta kuvauksestasi jäin miettimään myös päivän aikatauluja. Meillä on melko sama aikataulu, mutta nyt vauva on alkanut heräillä vähän turhan aikaisin, joten taidamme kokeilla tuota iltaruoan siirtämistä vähän myöhempään ja soseen ottamista iltapäivään iltaruoan aiemmalle paikalle. Jos vaikka olisi maha yön paremmin täynnä :) Ja ehkäpä meilläkin pitää lisätä proteiinia jo molempiin aterioihin. Eli aina vaan lisää vinkkejä. Voi miten hyödyllistä oli lukea tämä.

Kommentoi