Mitä kaikki vakavastiotettavat aikuiset nyt ajattelevat?

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kun muutama päivä sitten jaoin blogissa linkin kaverini tekemään Antti Tuisku -fanikirjaan, päädyimme pohtimaan varsin kiinnostavaa kysymystä.

Hanna nimittäin kertoi, että hän oli jännittänyt tämän kirjaprojektin jakamista tutuilleen, sillä häntä oli mietityttänyt, mitä kaikki "vakavastiotettavat aikuiset", kuten minä, siitä ajattelisivat.

Tämä huvitti minua kovasti, sillä vietän kuitenkin päivät näpläämällä mobiilipelejä ja iltaisin latailen blogiini hassuja tekstejä ja vauvakuvia. Onko se vakavastiotettavan aikuisen puuhaa?

Tietysti on. Voisin ehdottomalla mutu-tuntumalla ja jyrkältä fiilispohjalta väittää, että aikuinen ihminen, jolla on intohimoja ja kiinnostuksen kohteita, on tasapainoisempi ja onnellisempi kuin joku toinen, joka täyttää päivänsä vain sillä, mikä on järkevää ja tarpeellista.

Eiköhän meillä kaikilla ole omat erikoisuutemme, ja on aina hienoa nähdä, kun joku tekee omaa juttuaan ilolla ja täydestä sydämestä.

Tässä iässä alkaa muutenkin jo ymmärtää, että sillä mitä kaikki muut ajattelevat on aika vähän merkitystä. Enhän voisi itsekään pitää tätä blogia, jos huolehtisin jatkuvasti siitä, pitääkö joku koko harrastusta vähän hassuna. Tiedän, että pitää, ja olen sen hyväksynyt.

Ja monethan voivatkin ajatella nimenomaan, että wau, olipa hienoa/rohkeaa/hauskaa, ja ehkä itsekin insipiroitua tekemään jotain, joka saattaa olla jonkun toisen mielestä erikoista tai yllättävää.

On hienoa, että ihmisissä on useita puolia ja myös täysin vakavastiotettavat aikuiset voivat työpäivän jälkeen tehdä jotain täysin muuta - oli se sitten fanikirjoja, meikkivinkkejä, fitness-kisailua, puutarhanhoitoa tai koruompelua.

Ja on nimenomaan hyvä, että se näytetään muille! Se on esimerkki siitä, että aikuistenkaan ei tarvitse tehdä vain töitä ja miettiä sitten vanhana, että "olisi pitänyt".

Itsekin ilmoittauduin juuri miehille tarkoitetuille tanssitunneille, ja todellakin kirjoitan siitä blogiin, jos vaan ryhmä järjestyy. Enkä aio vähempää välittää, mitä joku "vakavastiotettava aikuinen" siitä ajattelee.

Entäpä sinä? Oletko jättänyt tekemättä jotain siksi, että se ei sovi aikuiselle? Ja "mitä kaikki muutkin siitä ajattelisivat?"

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

En ole jättänyt, vaan ajattelen niin, että milloin voin tehdä asioita ilman, että panen painoarvoa muiden sanomiselle, ellen nyt. Aikuisena. Tietenkin eri juttu on ajatella muiden sanomisia kuin jättää kokonaan tekemättä jotain. Toivottavasti kellään ei ole jälkimmäistä ongelmaa.

Pokémon GO on herättänyt yllättävää vastustusta lähipiirissä. "Kui sä kehtaat? En mä ainakaan viitsis.."

Tommi K
Isyyspakkaus

Voi kuule, pelejä voi pelata aivan rohkeasti missä iässä vain! :D Minulla on paljon dataa, joka kertoo, että "aikuiset" ovat vallan merkittävä mobiilipelien käyttäjäryhmä ja myös se varsinainen tulonlähde tällä toimialalla.

Mutta on kyllä hyvin helppoa ihmetellä jonkun toisen tekemisiä. Tarkemmin ajatellen olen itsekin miettinyt joskus, että onkohan tuo skeittaaminen nyt ihan aikuisten hommaa... Ehkä olen vaan kateellinen, kun en itse osaa :D

Asiasta kukkaruukkuun

Minä tulen aina vähän surulliseksi, kun ajattelen, mitä kaikkea moni aikuinen jättäisi tekemättä ilman lapsia juuri tuon "koska eihän nyt vakavastiotettavat aikuiset"-ajattelun takia. Kun olen päässyt uudelleen sukeltamaan leikkien, hiekkalaatikoiden, vesivärien ym. maailmaan, olen ollut valtavan onnellinen. Me harrastetaan miehen kans pokemonkorteilla pelaamista, tykätään kovasti legoista ja fanitetaan Harry Potteria ihan tosissaan :D Ei tosiaankaan kannata luopua kaikesta hauskasta vain siksi, että on aikuinen!

Asiasta kukkaruukkuun

Pienenä lisäyksenä tosin, että olen ollut kateellinen omalle ipanalleni semmoisesta "väritä vedellä"-värityskirjasta ja olisin halunnut ostaa itsellenikin sellaisen, jotta saisin värittää niitä kuvia täydellisesti viivoja pitkin ja värejä sotkematta :D 

Saarakka (Ei varmistettu)

Älä ole kateellinen vaan väritä! Ihanaa! Ja miten kivaa on tehdä muovailuvahasta juttuja nyt, kun niistä tulee muutakin kuin rumia ruskeita möykkyjä. (Ainakin minun mielestä...)

Olen nyt 29-vuotias ja opiskelen toiseen ammattiini ammattikorkeakoulussa, jonka lattiat ovat aivan HUISIN LIUKKAAT villasukilla. Kun juoksee tosi kovaa pitkin pitkää käytävää ja sitten ottaa kunnon liu'un, pääsee ihan TOSI PITKÄLLE! Ja ohi niistä, jotka kävelevät tylsillä aikuisilla nahkaisilla kävelykengillään asiallisesti.

Meillä oli myös hauska tapa välitun... anteeksi, kahvitauoilla, parkourata koulun käytävillä luokkatoverini kanssa, mutta nyt kun hän on raskaana, on parkour hieman jäänyt. Mutta raskaana olevakin voi liukua villasukilla pitkin käytäväää wiiiiiiiiiiiiiii!

Tommi K
Isyyspakkaus

Mä otan toisinaan marketissa vauhtia ostoskärryillä, nojaan työntöaisaan ja päästän jalat irti. Wiiiiiii.... :D Harmi vaan, että useimmin käyn muualla kuin noissa isoissa marketeissa.

Tommi K
Isyyspakkaus

Meillä on kans sellainen Angry Birds -teemainen ja se näyttää hauskalta. Ja tekisi kans kovasti mieli auttaa :)

Tommi K
Isyyspakkaus

No mutta legothan on ihan parhaita! Onneksi tyttökin on kiinnostunut niistä, ja poikakin jo selvästi yrittää hiissata itseään duploja kohti!

Vierailija (Ei varmistettu)

Tässä ollaan asioiden ja oikeastaan niiden kaikkein isoimpien asioiden ytimessä. Se se elämä tämän vaikeampaa pitäisi olla: keskity siihen mikkä itse olet, tee sitä mikä hyvltä tuntuu ja anna muillekin vapaus samaan.

Väitän että näillä resepteillä masennus/ahdistus ongelmat puolittuisivat maassamme. Jotenkin ei vaan uskalleta olla mitä ollaan, vaan pitäisi olla jotain ulkoapäin annettua, ja tätä taakkaa helposti kaadetaan seuraavallekin sukupolvelle.

Tommi K
Isyyspakkaus

Kyllä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Onneksi en vielä oo päässy elämässä siihen vaiheeseen, että kokisin olevani vakavasti otettava aikuinen :D t. 30v 2 lapsen äiti

Tommi K
Isyyspakkaus

Musta ei varmaan sellaista koskaan tulekaan, jos minulta kysytään. 

Kommentoi

Ladataan...