Mitä tapahtuu Jyväskylän musiikkiluokille?

Isyyspakkaus

Kuulin eilen hätkähdyttäviä uutisia Jyväskylän suunnalta. Kaupungin musiikkiluokkien historiaan on tulossa outo välivuosi, sillä peruskoulun kolmannelta luokalta alkavaan musiikkipainotteiseen opetukseen ei löytynyt tarpeeksi lapsia.

Mainitaan nyt vielä, että kaupungin musiikkiluokkatoiminnalla on jo liki viiden vuosikymmenen perinteet, kaupungin väkiluku on kasvanut huomattavasti näiden vuosien aikana, ja nykyisin Jyväskylä on 133 000 asukkallaan Suomen seitsemänneksi suurin kaupunki.

Kaupungin yhdeksänvuotiaiden joukosta löytyi tänä vuonna vain kolmetoista musikaalista lasta. Se on surullista, sillä ainakin vielä 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa musiikkiluokkia oli kolmessa ala-asteen koulussa.

Jyväskyläläiset eivät varmasti ole sen epämusikaalisempia kuin ennenkään, vaan vanhempien kiinnostus musiikkiluokkia kohtaan on kokenut jonkin kolauksen. Ehkä musiikkiluokkien siirtyminen keskusta-alueen ulkopuolelle on vähentänyt niiden vetovoimaa. Tai ehkä musiikkia ei koeta niin tärkeänä, että sen takia lapsen haluttaisiin matkustavan päivittäin bussilla toiselle puolelle kaupunkia - todennäköisesti vaihdollisella bussiyhteydellä.

Aihe koskettaa minua, sillä olenhan itsekin Jyväskylän musiikkiluokkien kasvatti.

Ellen aivan väärin muista, vielä 1980-luvulla kaikki kakkosluokkalaiset lapset tekivät saman musikaalisuustestin, ja testissä hyvin pärjänneille tarjottiin paikkaa musiikkiluokilla. Vanhempani eivät tainneet edes tietää mahdollisuudesta hakeutua musiikkiluokalle, ja paikan vastaanottamista harkittiin pitkään. Vaikka jouduinkin vaihtamaan oman lähikouluni Keljonkankaalla Cygnaeuksen ala-asteeseen kaupungin keskustassa yhdeksän kilometrin ja puolen tunnin bussimatkan päässä, vanhempani päättivät, että musiikista kiinnostuneen pojan kannatti tarttua mahdollisuuteen. En usko, että elämässäni on ollut kovinkaan monta yhtä merkitsevää hetkeä, joka ovat määritelleet täysin uuden suunnan elämälleni.

On tietysti mahdoton sanoa, millaista elämäni olisi ollut ilman musiikkiluokkia, ja uskon, että musiikki olisi ollut joka tapauksessa tärkeä osa sitä. Musiikkiluokkien kautta sain kuitenkin jo ala-asteiässä elämääni paljon sellaista sisältöä, josta olisin jäänyt muuten paitsi. Pääasin ala-asteella Jyväskylän musiikkiluokkien Kolmekuutoset- ja Vox Area -kuoroihin, ja Vox Aurea vei minut mm. kolmen viikon kuoromatkalle New Yorkiin ja Kanadaan, kun olin 12-vuotias.

Kouluaikana musiikkiluokat olivat tiivis yhteisö. Sama luokka jatkoi lähes muuttumattomana ala-asteen kolmannelta aina lukioon saakka, ja suurin osa luokkakavereistani jatkoi vielä samassa lukiossa. Musiikkiluokkalaiset pitivät yhtä myös ikäluokkien yli, mikä oli varmasti erityisesti kuorotoiminnan ansiota.

Myöhemmin soitin Kesyn-yläasteen ja lukion big bandissa ja ”grand orchestrassa” trumpettia ja esiinnyin luokkakavereideni kanssa lukuisissa koulun juhlissa ja konserteissa. Kuorojen ja koulun esiintymisten kautta sain esiintymiskokemusta ja -varmuutta, ja yläasteen loppupuolella pääsin esiintymään Jyväskylän kaupunginteatteriin, jossa olin lopulta mukana neljässä musikaalissa ennen kuin elämä vei sitten toiseen suuntaan.

Olisi ollut ihan mahdollista, että olisin päättänytkin jatkaa musiikin ja esittävän taiteen parissa, mutta päätin jatkaa musiikkia vain harrastuksena. Hyvin tärkeänä sellaisena.

Musiikkiluokat eivät tietenkään kasvata vain musiikin ammattilaisia, vaikka toki monet jatkavatkin musiikin parissa myös aikuisena. Musiikki kuitenkin tutkitusti parantaa koulussa viihtymistä, mikä taas auttaa menestymään myös muissa aineissa. Ja kun asiaa miettii, niin tuntuvatpa entiset musiikkiluokkalaiset pärjänneen keskimäärin oikein hyvin elämissään, vaikka uravalinnat olisivatkin olleet jotain aivan muuta kuin musiikkia. Ja aivan varmasti musiikki on säilynyt monien elämässä ja tuottaa nyt iloa myös vaikkapa heidän lapsilleen.

Tästä syystä toivon todella, että tämä kiinnostuksen lopahtaminen on Jyväskylässä vain väliaikaista, ja niillekin kolmelletoista, jotka tänä vuonna olisivat saaneet paikan musiikkiluokalla, järjestyisi musiikkipainotteista opetusta vaikkapa neljänneltä luokalta alkaen.

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Lumipalloefektiä toivoen, joka tapauksessa vanhan hengen ihmeestä riemuiten kiitos Tommi!

Hanneloore (Ei varmistettu)

Kiitos kirjoituksestasi! Samaa kauhistelin minäkin vanhana Jyväskylän musiikkiluokkien kasvattina. Välillä koko musiikkiharrastus oli taka-alalla elämässäni, mutta minkä arkun lapsen syntymä aukaisikaan! Kuluneen puolentoista vuoden aikana olen laulanut yhtä paljon ellen enemmän kuin musiikkiluokalla ollessa, piti oikein kaivaa vanhat mussankirjatkin esille! Ymmärtääkseni tokaluokkalaisten haku meni nyt niin että ne jotka haluavat saavat hakea musiikkiluokalle musikaalisuustestin kautta. Ja tosiaan 80-luvulla muistaakseni kaikki tekivät tuon testin ja silloin bongattiin myös ne jotka eivät ehkä vielä tienneet olevansa musikaalisia! Toivon tosiaan että musiikkiluokattomuus on vain väliaikaista Jyväskylässä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Vaikuttaisiko sekin, että Jyväskylän paikallisliikenne menee uusiksi ensi kesänä?

Tai sitten se on vaan tätä, että miksi laittaa lasta musiikkiluokalle harjoittelemaan vuosiksi, kun tositelkkariin pääsee laulamaan joka tapauksessa kuka tahansa ja kenestä vaan voi tulla yks-kaks kuuluisa laulaja...

OP (Ei varmistettu)

Olen muutaman vuoden blogistia vanhempi, ja olen huomannut kyllä, että nuorten maailma on nykyään jotenkin kovempi, lasketaan hyötysuhteita ihan eri tavalla kuin silloin kuin olin itse lapsi ja teini. En tiedä, kokevatko ihmiset niin, että heillä on entistä vähemmän valinnanmahdollisuuksia. Se voisi nyt näkyä esim. varovaisina ratkaisuina, ajatellaan enemmän suoranaista hyötyä kuin esimerkiksi mukavuutta, mielenkiintoisuutta jne.

Jemma T
Auringonpolttamat

Hyvä kirjoitus! Myös minä olen Jyväskylän musiikkiluokkien kasvatti: ensin Kypärämäessä, sitten Kilpisessä sekä musiikkipainotteisessa Cygnaeus-lukiossa. Kypärämäessä toppuluokaltamme jatkoi musiikkiluokalle lähes puolet oppilaista, sillä kenenkään ei tarvinnut tämän luoksi vaihtaa koulua. Luokallemme tuli ulkopuolisia vain kourallinen, enkä kyllä ihmettele, sillä JKL:n paikallisliikenne on surkea.

Koska koko luokkamme "joutui" samalle yläasteelle, jatkui musiikkipainotteisuus sielläkin, tosin en ole aivan varma, oliko koulussamme muita musiikkiluokkia lainkaan. Cygnaeus-lukio eli entinen Kesyhän on erittäin kuuluisa upeiden muusikoiden määrästä, iso osa tämänhetkisistä kuumista jazz-muusikoista tulevat juuri tuosta oppilaitoksesta, esimerkkeinä mainittakoon Louhivuoren ja Ikosen sisarukset.

Itse olin myös mukana Kolmekuutosissa ja soitin huilua Puhurissa ja Puhkupilleissä vuosia. Kaikki nämä upeat kokoonpanot ovat vieneet minut Ateenaan, Barcelonaan sekä muihin maihin, mutta tärkeinpänä on ollut mielettömät kokemukset musiikin parissa. En ole mikään taitava muusikko, mutta harjoittelemalla tulee huonostakin keskiverto ;) En osaa kuvitella omaa nuoruuttani ilman musiikkia ja tämän yhteisen tekijän mukanaantuomia ystäviä, joista varsinkin lukiossa iso osa tuli jo paljon pidemmän matkan takaa.

Maailma muuttuu. Ehkä nykyään vanhempien mielestä on tärkeämpää laittaa lapsi esimerkiksi kielipainotteiselle luokalle musiikin sijaan, mutta itseäni tämä uutinen kyllä kirpaisi kovasti.

Lucky me? (Ei varmistettu)

Hyvä kirjoitus. Toivottavasti se saisi laajan lukijakunnan varsinkin näiden keskuudessa, jotka peruspalveluissa päättävät asioista.

Olen itse jyväskyläläinen kakkosluokkalaisen äiti. Tällä hetkellä koko ikäluokkaa ei testata, vain halukkaat. Kakkosluokkalaisia on Jyväskylässä noin tuhat, joista vain 28 haki musiikkiluokille. Siinähän olisi jo luokallinen, jos kaikki halukkaat otettaisiin sisään.

Vanhempana näkisin, että suurin syy tälle hakijoiden vähyydelle on musiikkiluokkien sijainti. Meiltäkin matka pitäisi kulkea kahdella bussilla, vaikka asumme kohtuullisen matkan päässä. Mutta jos asut vaikka Vaajakoskella tai Palokan perillä, jo kulkeminen lähikouluun voi olla haasteellista. Siinä ei välttämättä edes harkitse lapsen siirtämistä toiseen kouluun vielä hankalampien kulkuyhteyksien päähän.

Keskustan alueella on tällä hetkellä vain Puistokoulu, joka on tällä hetkellä remontissa. Eikö tässä tilanteessa olisi järkevää sijoittaa musiikkiluokat alueille, joissa jo valmiiksi asuu paljon lapsiperheitä. Esimerkiksi Oulussa musiikkiluokan voi aloittaa yhtäaikaa useassa eri koulussa.

Olen myös huolissani yleisestikin musiikin asemasta ja arvostuksesta nyky-yhteiskunnassa ja Jyväskylän musiikkiluokkien tilanne on yksi esimerkki siitä, mihin ollaan menossa. Pelkään, että tämä ei jää pelkäksi välivuodeksi. Musiikkiluokka on ollut monelle lapselle mahdollisuus hyvään harrastukseen (joillakin jopa ammattiin) riippumatta perheen taloudellisesta tai sosiaalisesta taustasta. Toivottavasti näin olisi myös tulevaisuudessa.

Toinen huolestunut (Ei varmistettu)

Musiikkiluokkien ja taidemusiikin opetuksen kohtalo saattaa olla koko Suomessa sinetöity.

Ks. esimerkiksi Vaasan esimerkki:
https://www.youtube.com/watch?v=LnyujQFSl2c
http://www.adressit.com/a/29345

Eikä se tiedä hyvää lapsillemme.

Toinen huolestunut (Ei varmistettu)

Musiikkiluokkien ja taidemusiikin opetuksen kohtalo saattaa olla koko Suomessa sinetöity.

Ks. esimerkiksi Vaasan esimerkki:
https://www.youtube.com/watch?v=LnyujQFSl2c
http://www.adressit.com/a/29345

Eikä se tiedä hyvää lapsillemme.

Kommentoi