Mitäs sitten, jos vauva vihaa vauvauintia?

Isyyspakkaus

"No tämähän on aivan perseestä! Eihän tällaisessa ole (vit*) mitään järkeä!" kiukuttelin eilisen vauvauinnin jälkeen. Jos kolmas kerta toden sanoo, nyt ei näytä kovin hyvältä.

1. uintikerta: Tyttö hymyili muille vauvoille ja polski reippaasti vedessä sen vartin, jonka vietimme altaassa. Suihkussa hän sai kuitenkin hirveän raivokohtauksen, joka jatkui siihen asti, kunnes vein hänet liikuntakeskuksen eteisessä odottavalle äidilleen.

2. uintikerta: Tyttö alkoi itkeä saman tien, kun menimme veteen. Hän kävi pari kertaa kesken uinnin rauhoittumassa äitinsä sylissä altaan reunalla, äiti kun ei itse ole mukana altaassa. Itku kuitenkin loppui, kun menimme pesulle, ja lämmin suihku vatsaa vasten sai hänet jopa naureskelemaan.

3. uintikerta: Katastrofi. Tyttö itki siitä hetkestä alkaen, kun vaihdoin hänen vaippansa uimavaippaan. Vedessä hän ei viihtynyt pitkään, ja annoin hänet jopa kolme kertaa uinnin aikana äidilleen tyynnyteltäväksi pyyhkeen sisään. Kun tyttö alkoi hymyillä varovasti, otin hänet takaisin veteen, ja hänen naamansa alkoi kääntyä saman tien nurinpäin. Edes lämmin suihku ei rauhoittanut häntä tällä kertaa, vaan hän huusi ja raivosi suihkussa ja pukuhuoneessa naama punaisena ehkä pahemmin kuin ikinä. Ne minuutit tuntuivat hyvin, hyvin pitkiltä. 

Ensimmäisellä kerralla itkeskely taisi olla muista vanhemmista vielä herttaista "alkukankeutta", ja sain sääliviä katseita. Eilen katseet tuntuivat enemmänkin ei-kai-nyt-taas-tyyppisiltä. Pitääkö vielä lisätä, että kenenkään muun vauvat eivät ole itkeneet kertaakaan - siis ei edes yhtä kertaa - vedessä eivätkä suihkussa.

Rouva ei ole osallistunut uinteihin muuten kuin altaan reunalla, ja hän on kertonut, miten toiset naiset ovat liikuntakeskuksen aulassa vuoroin surkutelleet ja vuoroin kauhistelleet pukuhuoneesta kantautuvaa infernaalista möykkää. "Juu, se on minun lapseni", Rouva on hymyillyt vaivautuneena.

Huoh. Nyt pitäisi pohtia tämän harrastuksen tulevaisuutta. Vauvauinnista on ilmeisesti hyötyä uimataidon kehittymisen kannalta sekä mökkeilyturvallisuuden suhteen (jos lapsi putoaa järveen, hän osaa pidättää hengitystä), mutta pääasiassa homman pitäisi olla kivaa. Mitäs sitten, jos se ei olekaan?

Pitäisikö siis kokeilla vielä yksi kuukausi, pitää kuukausi tai pari taukoa vai luovuttaa kokonaan? Pitäisikö polskimista treenata kotona kylpyammeessa?

Voisimme tietysti kokeilla vielä ensi kerralla siten, että myös Rouva tulee mukaan altaaseen, jos tyttö kokisikin olevansa paremassa turvassa äitinsä sylissä. Se kyllä särkisi isän sydämen.

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Eihän siitä kaikki vauvat tykkää... Asiasta pointin vierestä, täällä meillä päin uintiohjaaja käskee pukemaan vauvoille uimahousut, ei uimavaippaa. Uimavaippa kun pistää lonkat väärään asentoon ja tekniikka menee pieleen...

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä lopettaisin. Meillä ei täällä vauvauintia edes järjestetä, mutta kolme kertaa olen muuten vain käyttänyt lapsia uima-hallissa ja kumpikaan ei viihtynyt. Onneksi isompi ei sentään raivonnut.. :)

Onhan sitä paljon muitakin mahdollisuuksia harrastaa ja teidän leveysasteilla varmasti vielä enemmän kuin täällä pienessä maalaiskylässä!

aniiS (Ei varmistettu)

Meillä oli ihan autenttinen vauvauintikokemus. Pari kuukautta jaksettiin käydä huudattamassa lasta, kunnes tajuttiin, että se oli meistä kaikista tosi kamalaa. Lapsi itki vuoroin suihkussa, vuoroin altaassa, lopulta molemmissa. Itku alkoi heti alkulaulusta. Päätettiin lopettaa, eihän kaikkien tarvitse olla vesipetoja. Tosin luulen, että lapsi voisi nyt vanhempana tykätäkin. Luulen myös, ettei lasta pelottanut vesi, vaan uimatilan omituinen akustiikka ja valo. Ehkä tekin voisitte kokeilla jotain toista uimalokaatiota noiden muiden konstien jälkeen.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mihin aikaan teillä on uinti ? Mitä lapsenne tekee siihen aikaan normaalisti ? Mikä on kylpyvedenlämpö kotona ? Onko lapsenne tempperamentti muuten ns. hitaasti lämpenevä ?
Uinneissa lapsella ottaa aikansa tottua uusiin ääniin, valoihin, muihin ihmisiin. Nämä kaikki ovat isoja ulkoisia ärsykkeitä, jotka lapsen tulee ensin sulattaa, jotta uimisesta voi nauttia. Osalla lapsista homma lähtee sujumaan heti, ja osalla saattaa näiden ärsykkeiden hyväksymisessä mennä useampia viikkoja. Teinä miettisin ensin tuon aikataulun kuntoon- onko se uinnille paras mahdollinen ? Sitten voisi ottaa yhteyttä palvelun tarjoajaan, voisiko löytyö jokin rauhallisempi ryhmä / toinen klo aika- jotta selviää johtuuko hermostus noista tekijöistä. Ihan parin kerran jälkeen ei kannata hanskoja iskeä tiskiin. Kun uinti lähtee rullaamaan, olette varmasti hyvin tyytyväisiä, että jatkoitte harrastusta. Siitä on teille iso hyöty tulevaisuuteen. Jopa henkivakuutuksen muodossa. Tsemppiä uintiuralle !

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä uintiura alkoi aikatarkkaan 4kk iässä ja jonkin sorttista itkuisuutta oli ensimmiset kaksi kuukautta joka viikko. Kun puolen vuoden maaginen ikä tuli täyteen, niin tuota tyttöä (nyt 8kk) ei meinaa saada altaasta lainkaan pois. Meidän vauvauinti on paikallisessa kylpylässä, jossa on todella lämmin lastenallas ja nykyään lillutaankin siellä n 10-15min ennen varsinaista uintia. Me käymme uimassa lapsen kanssa kahdestaan, alkuun oli isä tai täti mukana, mutta lapsi viihtyi vain minun sylissä itkemättä. Joten se on meidän tyttöjen juttu ja lapsella ja isällä on varmasti omat juttunsa, kun en ole kotona :)
Eli jos veteen tottuminen on teille tärkeää (kuten on meille), niin kävisin vaan sinnikkäästi, todennäköisesti helpottaa kun teidän tyttö hieman kasvaa :)

3kertaa3

Minä pitäisin taukoa, ehdottomasti. Ada vihasi uimahallia ekan vuotensa, nyt kolmivuotiaana polskii altaassa innoissaan. Kyllä siihen veteen ehtii tottua ja uimataidon hankkia myöhemminkin.

aniiS (Ei varmistettu)

Ja kun tuolla ylempänä sanoin kokemuksen olleen ihan autenttinen, niin tavallaan tarkoitin kirjoittaa identtinen :)

viiru (Ei varmistettu)

Ensiksikin uimavaippa nyt ei väännä lonkkia mihinkään väärään asentoon koska ne on ihan tavalliset vaipat kun muutkin, mutta vain vedenpitäviä (ihme kommentti tuolla ekalla). Ilman uimavaippoja yleisiin uimapaikkoihin nyt ei muutenkaan pääse joten se siitä.

Teinä kanssa pitäisin pienen tauon ja kokeilisin uusintaa vaikka keväällä. Itse vein poikani ensimmäistä kertaa uimaan muiden vauvojen (olivat kaikki vähintään 5kk nuorempia) kanssa 9kk iässä. Oltiin missattu kaikki aikaisemmat aloitukset mutta olin luottavaisin mielin. No eihän se tosiaan mennyt ihan oppikirjan mukaan. Mun vauva oli ainoa joka huusi välillä suuna päänä kun muut pienet vauvat polski innoissaan vedessä. Mutta koska huutoa ei ollu jatkuvaa ja välillä jopa hymyilytti niin puolen vuoden kuluttua poika jo nautti uimisesta... Kannattaa siis kokeilla vaikka myöhemmällä iällä uudestaan, mutta jos haluatte kokeilla vielä lisää niin kaikki keinot on sallittuja. Äiti mukaan altaaseen ja ehdottomasti polskutteluja kotonakin ammeessa että tottuu...

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä vasta neljäs uintikerta oli vauvalle nautinnollinen, hymyili jopa ja lallatteli omiaan. Älä lannistu vielä!

NM (Ei varmistettu)

Voi pikkuista Neitiä! Uskoisin että ongelma on kuitenkin ohimenevä. Meillä vauvauinti aloitettiin 5kk iässä, ja ensimmäiset 1-2kk ei olleet vauvalle mitenkään nautinnollisia, hän traumatisoitui ensimmäisistä sukelluksista jotenkin niin että ainakin kuukauden sen jälkeen itki aina sukeltamisen jälkeen (ja niissä tietysti pidettiinkin sitten taukoa).

Mutta n. 7kk iästä lähtien ilme ja asenne vauvalla muuttui, hän alkoi nauraa ja läiskyttää vettä eikä ole sukeltamisestakaan erityisen pahoillaan. Ja kun oppi istumaan niin myös ammeessa kylpeminen on ollut hauskempaa, kun voi istua ja läiskyttää molemmilla käsillä vapaasti.

Meidän ryhmässä kyllä muutkin vauvat on itkeneet, toiset suihkussa ja toiset vedessä, ja yleensä se on mennyt ohi. Nyt melkein kaikki alkaa olla vuoden ikäisiä ja näyttävät nauttivan uimisesta ja toistensa seurasta!

Jos pitää taukoa niin käsittääkseni on olemassa riski, että vauva unohtaa sukellusrefleksin. Voihan sen opetella uudelleen mutta varmaankin vaatii sitten vähän enemmän ymmärrystä ja ko-operaatiota.

Kiitos hienosta blogista!

Mrs Yawn (Ei varmistettu)

Voisiko uintia aloittaa vähän myöhemmin? Ehkä vauvaiän jälkeen?

Minä ja mieheni veimme lapsen uintiin ja hän inhosi etenkin sitä sukelluksia! Ja bonuksena hän sai muutaman korvatulehduksen (kapeat korvakäytävät tai jotain sinne päin). Lopetimme uinnit ja korvat ovat olleet terveet.

Kyllä kersa oppii uimaan myöhemminkin :-)

Vanha sininen (Ei varmistettu)

Sympatiapisteet teille. Mäkin vihasin pienenä uima-altaita: hirveä möykkä, kirkuvia pikkupoikia, pommihyppyjä, se kamala kloorin lemu ja välipuomit, joista ei saa tukea jos on hukkumaisillaan kesken uintireissun päästä päähän.

Olette vasta alussa matkalla, jossa mahdollisesti tyttönne ei tykkää mistään muustakaan yleisesti hyväksytystä liikuntamuodosta: tanssisali on täynnä itseään peilistä ihailevia pikkuprinsessoja joiden läsnäolo lähinnä ärsyttää, fudis on likaista ja polveen sattuu, pesistä varten pitää keitellä kuumaa mehua ja pullaa myös koko muun perheen kentän reunalla, ts.: Urheilu pitää ottaa vakavana suorituksena, joka ei ole vahingossakaan hauskaa, rentouttavaa eikä nautinnollista, koska niin tekevät kaikki muutkin.

Höpö höpö! Teidän skidin ei tarvitse näistä pitää ja mökkiturvallisuutta voi parantaa ihan muilla keinoin. Laittakaa tyttö sen sijaann vaikka vauvojen muskariin tai värikylpyyn kuvataidekouluun. Fyysiset jutut ovat varsinkin meille taiteellisille usein kova pala, samoin normaalius ;) tsemppiä paljon!

Vierailija (Ei varmistettu)

Tarkennus äskeiseen vielä: olin myöhemmin, lapsuuden uimatraumoista yli päästyäni, mestarisukeltaja ja hyvä uimari., keuhkoni olivat soittoharrastuksen takia itse asiassa koko ikäryhöm parhaat. Eli ei se sukellusrefleksi sieltä minnekään lopullisesti katoa ;)

Vierailija oli siis äskeisessä Vanha sininen (Ei varmistettu)

:)

Vierailija (Ei varmistettu)

Eri uimahalleissa on eri vaatimukset uimahousujen/-vaippojen suhteen. Meidän uimahallissamme ei nimenomaan saa käyttää uimavaippaa sen epähygienisyyden vuoksi. Lapset saavat olla ainoastaan uimahousuilla/uimapuvulla. Pissan tulo ei haittaa ja jos joku kakkaa uinti loppuu siihen. Näin ei ole meidän aikana koskaan käynyt. Tämä nyt vähän asian vierestä...

Meillä nuorimmainen rakastaa vedessä oloa, mutta vauvauinnin ajankohdan vuoksi, ensimmäiset uintikerrat olivat yhtä huutoa. Jätimme uinnin ja poika polskii kotona ammeessa (ja kesällä pihalla ammeessa tai järvessä). Sukellusrefleksiä olemme ylläpitäneet kauhomalla vettä lapsen (nyt 1 v.) päälle. Kohta yritän uintia uudelleen.

Meillä esikoisen kanssa olimme molemmat vanhemmat mukana altaassa. Tästä oli hyötyä myös sukelluttamisharjoituksissa.

Tsemppiä teille!

Salallaa (Ei varmistettu)

Meillä ollaan altaassa koko perheen voimin ja suihkutiloissa äidin kanssa, jolloin imetys onnistuu vaikka saman tien jos tarve vaatii (ei ole kyllä kertaakaan vaatinut vasta kuin pukuhuoneessa uinnin jälkeen), joten kannustaisin teitä vielä kokeilemaan miten homma lähtee sujumaan jos äitikin tulee altaaseen mukaan.

Tommi K
Isyyspakkaus

Kiitos neuvoista suuntaan ja toiseen. Mietimme kyllä, että kellonaika (myöhäinen iltapäivä) on sen suhteen vähän huono, että tyttö alkaa olemaan siihen aikaan aika väsynyt. Mutta eipä ole muita vaihtoehtojakaan. Ehkäpä kokeillaan vielä kuukausi. Ja otetaan äitikin mukaan veteen.

Uimavaippojen epähygieenisyys kuulostaa oudolta, samoin se, että ne vaikuttaisivat jotenkin lonkkien asentoon. En suoraan sanoen edes tiedä, mitä eroa on uimavaipalla ja vauvan uimahousuilla. Meillä on Imse Vimsen uimavaippa, ja ilman sellaista (tai toisen merkkistä) ei ole asiaa veteen. Kakkavahinko maksaisi 1000 euroa. Kyseinen uimavaippa ei kyllä väännä lonkkia suuntaan eikä toiseen.

Ei minun ole ehdoin tahdoin keksittävä lapselle jotain harrastusta muutaman kuukauden iässä. Jos tämä ei toimi, niin ei sitten. Ei minun ole myöskään tarvetta keksiä jotain muuta siihen tilalle, ja vaikkapa vauvamuskariin suhtaudun tosi skeptisesti. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Kokemuksesta sanoisin että vauva vetee vain juuri syöneenä ja ei väsyneenä eli mielellään olisi nukkunu juuri ennen uintia. Sitten altaalle 10 minuuttia ennen uintia, että tottuu ääniin. Altaassa ollaa niin pitkään kun on kivaa ja ennen itkua pois kokonaan eikä enää takaisin jotta jää positiivinen muisto! Jos ei auta niin kannattaa lopettaa kun ei ole kellään kivaa..

Vierailija (Ei varmistettu)

Saanko kysyä että miksi suhtaudut vauvamuskariin skeptisesti?

Vierailija (Ei varmistettu)

No ei minun keksintöni ole että täällä ei suositella vaippaa. Ohjaaja sen sanoi että lonkat eivät silloin pääse sukeltaessa ihanteelliseen asentoon.. En sanonut että vaippa mitään kääntäisi lonkkia.. Mutta ihan kiva sakko kakasta altaassa;)

Uimaope (Ei varmistettu)

Tuota tuota..koitan vastata vauvauinninohjaajana tähän probleemaan..ensinnäkin onko äidillä jokin este tulla mukaan uimaan? Noin pieni vauva ei välttämättä erota vielä itseään äidistä erilliseksi vaan kaipaa nimenomaan uusiin tilanteisiin äidin tuomaa (tuoksua) ja turvaa.
Uimahalli paikkana on monille vauvoille pelottava kaikuvine äänineen. Joitakn vauvoja rauhoittaa päähän laitettava uimapanta, joka vaimentaa ääniä.
Vauvauinnin voi aloittaa vaikka 5 min kerrallaan, ollaan altaassa sen aikaa kun se on vauvasta kivaa, ja sitten pois. Koskaan ei kannata itkettää vauvaa kauempaa kuin on tarvis, koska vauva kyllä muistaa seuraavalla kerralla.
Suosittelen lämpimästi kokeilemaan alkuun uintia koko perheen juttuna, vauva äidin mukana pesutiloissa. Hieman vanhempi vauva pärjää sitten jo sujuvasti pelkän isänkin kanssa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Minä kannustaisin vielä jatkamaan uintia. Menkää ihmeessä koko perhe altaaseen, on kiva että lapsi on välillä äidin sylissä ja välillä isän (lisäksi monesti lapsilla ja isillä on omat "hurjemmat" leikit ja äidin kanssa sitten on rauhallisempia leikkejä, tämä pätee myös vesileikkeihin).
Meillä vauva sai tokalla kerralla suihkussa ihan kamalan sätkyn eikä sen jälkeen suostunut menemään edes suihkuhuoneeseen (vaan aloitti jo ovella korvia huumaavan huudon). Teimmekin pari kuukautta niin, että kylvettelimme vauvaa altaan reunalla pesuvadissa (meidän uintipaikassa oli pesuvateja mm. tätä tarvetta varten) emmekä edes vilauttaneet suihkuhuoneen ovea. Sen jälkeen rauhallinen kokeilu suihkuun meni täysin ilman huutoa. Kotona kannattaa käydä ahkerasti yhdessä suihkussa (siis ei vaan kylvetellä ammeessa, vaan ottaa suihkuun mukaan ja laittaa vettä naamallekin pikku hiljaa rohkeammin ja rohkeammin).
Ja jos teillä on iso uimapaikka, niin kannattaa harkita jotain toista paikkaa, pieniä ihania paikkojakin on. Tsemppiä!

Emmuli (Ei varmistettu)

Me lopetimme vauvauinnin juuri samanlaisten kokemusten takia. Aloitimme 4kk iässä eli melko aikaisin. Ohjaaja sanoi että saattaisi sujua paremmin hieman vanhempana. No, vaihdoimme harrastuksen juurikin tuohon vauvamuskariin, eikä kaduta yhtään!

Vierailija (Ei varmistettu)

Mitä Tommi tarkoitat kakkavahingon maksavan 1000€? Siis jos lapsi kakkaa vahingossa lataaseen, vanhemmat maksavat ton tonnin? TÄH? Täällä meillä jos tulee vahinko altaaseen, loppuvat uinnit 20 minuutiksi, jonka ajan altaan veden kestää suodattua puhtaaksi ja taas jatketaan...

Vierailija (Ei varmistettu)

Esikoinen vihasi kylpemistä, suihkua ja uimahalleja parivuotiaaksi, sitten alkoi pelko väistyä ja vedestä alettiin nauttiakin. Nyt 6-vuotiaana hän osaa uida, sukeltaa ison altaan pohjasta esineitä ja hypätä pää edellä veteen. Ihan ilman vauvauinteja.

Tommi K
Isyyspakkaus

 

Juu, tonnin maksaa, jos tulee iso vahinko.

Uimaope: Äidillä ei ole muuta estettä tulla mukaan kuin uimapuvun hankkiminen :) Olimme vain ajatelleet, että se olisi sellainen isä-tytär-juttu. Mutta kyllä tulee väkisinkin mieleen, että jos uimassa käydään 5 minuuttia kerrallaan ja lähdetään pois, kun alkaa itkettää, kannattaako siitä maksaa lähes 70 euroa kuussa.

Vauvamuskarista: Voisin kuvitella, että muskari olisi kivaa sitten, kun tytsy on vähän isompi ja voi itse osallistua aktiivisesti musiikin tuottamiseen. Kun kotona on kaksi musikaalista ihmistä, en koe että tarvitsisimme vielä ohjattuja lauluhetkiä. Ei minulla oikeasti ole edes kuvaa siitä, mitä vauvamuskareissa tehdään, joten voitte vapaasti yrittää vakuuttaa minua sen tarpeellisuudesta :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Me ei aikoinaan aloitettu vauvauintia, kun tuttavaperheen tyttövauva sai tosi pahan munuaisaltaan tulehduksen vauvauintiharrastukolme sen seurauksena. Em. tautihan on seuraus virtsatietulehduksesta eli tosi vaarallinen ja antibiootikuuri kesti vuoden.

Vauvauinnittomuudesta huolimatta kaikki kolme tytärtämme ovat aina olleet kovia vesipetoja ja oppineet uimaan neli-viisivuotiaina :-D

Kuunnelkaa omaa sydäntänne. Vauvavoikka oli tosi kiva juttu meidän perheessä. Käytiin siellä vuorotellen miehen kanssa :-)

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Tällaisten aiheiden kommentoiminen lapsettomana lienee sama kuin ampuisi itseään jalkaan, mutta koska minusta on toisinaan kiva elää vaarallisesti, niin antaa nyt mennä.

Olen aina luullut, että lapsen itku on selvä signaali siitä, että nyt on jotain pielessä. Ainahan tässä maailmassa ei voi tehdä vain niitä asioita, jotka tuntuu kivalta ja se on tietysti hyvä jo lapsena sisäistää, mutta ehtisikö sen oppia vähän myöhemminkin? Yksilöitähän ne lapset on siinä missä aikuisetkin, toinen tykkää vuorikiipeilystä ja toinen postimerkkeilystä. Ja suurimmalla osalla on kuitenkin taipumus pysytellä hengissä, myös vauvauinnittomilla.

Mietin myös, että onkohan niistä toisista vanhemmista sitten mukavaa maksaa 70 euroa kuussa siitä ilosta, että saavat bonuksena kuunnella kun lasta itketetään altaassa?

Vierailija (Ei varmistettu)

Hyvä MinnaM!!!!!!:)

Maria | Sulassa sovussa (Ei varmistettu)

Hyviä kommentteja olet saanut, mutta haluan vielä jakaa omat kokemukseni, jos sinulle olisi niistä jotain apua: Käymme tällä hetkellä perheuinnissa 2,5 v ja 7 kk lastemme kanssa. Molempien kohdalla olemme aloittaneet vauvauinnin 6 kk iässä.

Olemme huomanneet, että lapsen tulee olla virkeä ja hyvin syönyt. Meidän uintiryhmissä on ohjeistettu, että lapsi ei söisi tuntiin ennen uintia, mutta esimerkiksi viime kerralla imetin nälkäisen vauvani 10 minuuttia ennen uintia. Hän oli myös ehtinyt nukkua tunnin. Hän kiljahteli ja nauroi minkä ehti koko uinnin ajan.

Aluksi, kun menemme suihkutilaan, käärin vauvan pyyhkeeseen auton turvakaukaloon odottelemaan. Joskus väsyneenä/nälkäisenä/kiireessä vauva on alkanut itkeä suihkutilassa, mutta on rahoittunut, kun olen ottanut syliin. Perheuinnissa vaihdamme lapset aina puolivälissä, eli kumpikin lapsista saa olla sekä isän että äidin kanssa altaassa.

Mutta siis molemmissa tapauksissa vauvaikäinen on kulkenut äidin matkassa. Uinnin jälkeen imetän vauvan vielä pyyhkeeseen käärittynä saunan alalauteilla, eli pieni positiivinen kokemus loppuun :). Näin saan itse rauhassa peseytyä ja pukeutua, kun vauva on tyytyväinen.

Ystäväni aloitti oman vauvansa kanssa uinnit noin 4 kk iässä ja nimenomaan alkuillasta - hän sanoi, että alkuun se oli yhtä huutoa. Tuonkin ikäinen alkaa jo erottaa tuttua ja vierasta...

Jyviä ja ohdakkeita

Vauvahan ei niitä harrastuksia tarvitse yhtään, ne ovat ihan puhtaasti vanhempia varten. :)

Muskariin mennään siksi, että se on hyvä tekosyy tavata toisia äitejä ja isiä ja vaihtaa kuulumisia. Laulaa ja lorutella voi kotonakin aamusta iltaan. Ja yleensähän se vaan menee niin, että musikaalisten vanhempien lapset viedään muskariin ja liikunnallisten liikuntakerhoihin, vaikka jos lapsen kehityksen kannalta ajattelisi niin kannattaisi viedä sellaiseen harrastukseen, mitä itse ei niin hallitse?

Tasaraita

Me aloitimme vauvauinnin 3kk iässä ja alkuun oli pieniä hankaluuksia. Siinä iässä meidän poika ainakin söi jatkuvasti. Tuntui että hän tankkasi melkein tunnin välein ja uimassa tuli kauhea huuto jos nälkä ehti yllättää. Uimaohjeissa sanottiin että kakkavahinkojen välttämiseksi tulisi välttää lapsen syöttämistä paria tuntia aiemmin mutta me menimme uimaan aina täydellä vatsalla. Lapsi päiväunille ennen uintia ja kotona ruokailu ennen lähtöä. Näin uinnista selvittiin joten kuten. Pesutilaan ja pukemaan kun päästiin niin taas oli ruokaa saatava heti.

Olemme vauvauineet kahdessa paikassa. Ensimmäisessä myöhäinen ilta-aika ei sopinut meille ollenkaan joten kun saimme kuulla päässeemme toiseen paikkaan (olin siis lapsen synnyttyä laittanut hakemuksen kahteen eri uintipaikkaan) niin vaihdoimme heti. Kaksi kuukautta uimme ensimmäisessä paikassa ja kun aloitimme uudessa paikassa aukesi meille aivan uusi maailma. Toimivat hoitopöydät tilassa jossa sekä äidit että isät voivat hoitaa ja pukea lasta helpottivat paljon meidän suihkurumbaa. Toinen vanhemmista laittaa vauvan valmiiksi kun toinen on suihkussa ja sen jälkeen toinen pääsee suihkuun.

Itse uinti sujui alkuun aika itkuisissa merkeissä ja altaassa jaksettiin noin vartti kerrallaan. Välillä oli kertoja kun oli melkein mukavaa ja välillä taas itkettiin. Ensimmäisessä paikassa me vanhemmat lähinnä uitettiin vauvaa omatoimisesti ja ohjaajat kävivät välillä kysymässä miten menee ja ollaanko sukellutettu. Toisessa paikassa ohjaus oli aivan erilaista. Koko ryhmä yhdessä uittaa vauvaa samalla tavalla ohjaajan näyttäessä jollain vauvalla mallia. Ohjaaja neuvoi ja kävi aina opastamassa jokaisen uittotekniikan erikseen. Tuli sellainen olo että alkoi itsekin saada varmuutta vauvan uittamiseen ja lapsikin alkoi nauttia kun äidin ja isän otteet muuttuivat varmemmiksi. Alkukankeus voitettiin ja kiittäisin kyllä hyvää ohjausta siitä että nykyään vauvauinti on meidän perheen lempiharrastuksia. Ohjaaja osasi aina sanoa minkä tasoisia juttuja me voisimme kokeilla ja milloin vauva vaikutti sen verran väsyneeltä että jotain uutta ei kannattanut sillä kertaa kokeilla.

Nyt meidän yksivuotias alkaa hihkua kun pääsee vauvauinnin tiloihin. Hän ei malttaisi odottaa että edellinen ryhmä tulee pois vaan altaaseen pitäisi päästä heti kun mennään altaan reunalle odottelemaan vuoroamme. Viime sunnuntaina saimme taas nauttia nauravasta ja ilosta kiljahtelevasta uimarista.

Suosittelen että yritätte vielä. Moni kommentoija olikin aiemmin jo antanut hyviä vinkkejä siitä että kannattaa mennä uimaan hyvin nukkuneena, syöneenä ja äidin kanssa. Tsemppiä harrastukseen. Ehkä teidänkin vauva löytää vielä uimisen ilon.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kommenttejahan on tullut jo kovasti. Tunnustan, etten ihan kaikkia lukenut alusta loppuun. Summaisin asian kahden lapsen kanssa vauvauintia harrastaneena seuraavasti: onnistuneen vauvauinnin ainekset: Levännyt ja ei nälkäinen lapsi (ei mielellään juuri syönytkään). Levännyt ja hyväntuulinen vanhempi tai mielellään molemmat. Rauhallisuus ja oma hyvä olo (vauva vaistoaa epävarmuuden ja hermostuneisuuden ihan takuulla). Hitaat liikkeet, kiireessä ei kannata lähteä.
Meillä harjoiteltiin suihkua ja saunaakin jo kotosalla. Ei saunassa löylyä heitelty mutta istuttiin hetki lämmössä ja kuunneltiin ääniä. Uimahallin saunassa lapsilla oli omat saunamaidot mukana - osalla kätevästi äitiin kiinnitettyinä ja osalla pulloissa mukana. Suurimmalla osalla vauvoista oli heti uinnin jälkeen todella kova nälkä/jano, uinti on vauvoille todellista sporttaamista! Jos kaikesta huolimatta ei homma suju niin elkää väkistelkö, maailmassa on paljon kaikkea puuhaa vauvan kanssa ja lapsen kasvaessa mahdollisuudetkin kasvavat huimasti. Lapsille tärkeää on vain aika ja läsnäolo.

Meillä kävi vauvauinnin kanssa niin, että kun nelikuisena aloitettiin, poika huusi kuin syötävä koko ajan. Altaassa, suihkussa, puettaessa. Ainoastaan hiljeni äidin sylissä. (Meillä siis myös isä oli uittamassa) Parin kerran jälkeen tuli kipeäksi ja pääsimme vasta parin kuukauden päästä uudelleen uimaan. Silloin ekalla kerralla oli aika skeptinen, muttei nyt kuitenkaan kiljunut koko aikaa, toisella kerralla puolessa välissä tuntia, poika koki jonkun valaistumisen ja hihkui innosta ja on sen jälkeen ollut oikein innokas uimari. Musta tuntuu, että hän oli vaan liian pieni silloin ensimmäisellä kertaa ja nyt onnistui vaan paremmin kun oli "kypsempi" siihen. Kannattaa ehkä pitää pieni paussi ja kokeilla uudelleen. Tsemppiä! :)

Iipi (Ei varmistettu)

Paljon hyviä ohjeita, joten sille saralle ei liene lisättävää. Jollei kuitenkaan vauva uinnista innostu, unohtakaa koko juttu. Itselläni on kolme lasta, ensimmäinen vauvauinnista asti altaassa jatkanut, toinen, jonka ohjattu uintiura loppui lopulta korvatulehduskierteeseen ja kolmannen kanssa emme jaksaneet edes niitä sunnuntai-aamuja altaassa kokeilla.
Harrastukseen voi kuitenkin palata, monellakin tavalla. Vesipeuhulat ja muut tarjoavat leikki-ikäiselle ihan uusia ulottuvuuksia veteen ja ovat jo paljon rennompia koko perheen juttuja kun syönti-ja unirytmien mukaan aika-ajoin hankalastikin järjestettävä vauvauinti. Joka taas toisille sopii loistavasti.
Tuohon turvallisuusnäkökohtaan sanoisin senkin, että varsinaisessa vauvauinnissa ei lapsi vielä uintitaitoja opi, toki tuo hengityksen pidättäminen muuttuu refleksistä taidoksi. Mutta ainakin omat lapseni, kaksi ensimmäistä, valitettavasti tuntuivat kadottavan myös sen normaalin varauksellisuuden veden suhteen ja olivat todella vahdittavia. Teemana tuntui olevan tasaloikalla veteen, syvälle ja sukeltamaan, koska vesi oli liiankin tuttu elementti ja siinä oli pärjätty aina aiemminkin.

Katariina1 (Ei varmistettu)

Johan olet saanut kommentteja! Me ei vauvauintiin aiota osallistua, vaan viedä vauva ihan itseksemme uimaan. Halvemmaksi tulee ja uskon että melko samoja juttuja tullaan siellä tekemään (paitsi ettei sukelleta tietenkään ilman ohjausta :D). Minä ja kaikki 5 sisarustani ollaan opittu uimaan ihan pieninä ilman mitään vauvauinteja, eiköhän teidänkin tyttö opi uimaan kun rohkeasti käytte hallissa vaan:) Uimataito on todellakin tärkeä, varsinkin teillä kun vietätte kesät veden äärellä!

Muskariin me taas aiotaan mennä, eikö olekin hauskaa miten eri ihmiset valitsee eri juttuja lapsilleen? :) Ehkäpä uimassakäyminen on meille samanlainen vahvuus kuin musisointi teille :)

helmijahella.blogspot.fi (Ei varmistettu)

Otan vasta ensiaskeliani blogimaailmassa mutta onpa mahtavaa lukea ISÄN kirjoittamia juttuja vauva-arjesta.

Meidän neiti viihtyy vauvauinnissa mutta sai viimeksi sätkyn lötköpötköistä rakennettuun tunneliin tutustuttaessa ja saarta esittävälle jumppamatolle vieminen oli viimeinen niitti sille uintikerralle... Ensi viikolla taas uudelleen ilman saarta ja tunnelia. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä on suunnitelmissa alkaa käydä vauvan kanssa uimassa ilman mitään ohjattua vauvauintiryhmää. Mennään molemmat vanhemmat vauvan kanssa altaaseen ja katsotaan mitä hän tykkää. Jos ei yhtään tykkää niin eipä ole paineita mennä heti seuraavalla viikolla uudestaan, vaan katellaan sitä seuraavaa uimahallireissua vaikka muutaman viikon päästä taas. Tulee hitsin paljon halvemmaksikin kuin ohjattu toiminta. Uimaan oppiminen ei ole kovin ajankohtaista pienellä vauvalla muutenkaan, vaan vasta muutaman vuoden iässä, ja siihen mennessä uimahalli on jo väkisinkin tullut tutuksi ympäristöksi lapselle, me vanhemmat kun olemme innokkaita polskijoita.

Kommentoi