Ms. Jekyll ja Baby Hyde

Ladataan...
Isyyspakkaus

Meillä asuu kaksi vauvaa. Toinen on se suloinen tähtisilmä, joka nauraa paljon, syö hyvällä ruokahalulla, istuu nätisti ravintolan pöydässä ja hymyilee kaikille vieraille.

Sitten meillä on se toinen, jossa asuu riivaaja.

Se, joka vuodattaa isoja kyyneliä, kun ei saa koskea puhelimeen, kaukosäätimeen, sanomalehteen, kirjaan, ruokalautaseen, ruokakomeroon, astianpesukoneeseen, likaisiin kenkiin, pottaan, vessaharjaan, lattiakaivon ritilään, roskapussiin tai kun hänen suustaan kaivaa pois kiven tai pölypallon.

Se, joka raivoaa joka päivä sängyssään ennen kuin nukahtaa päiväunille.

Se, joka kieltäytyy syömästä epämieluisia ruokia: vääntelehtii ja huitoo pöydässä, kaivaa sattumia suustaan ja heittää ne lattialle, pullauttaa koko lusikallisen ruokaa leualleen, työntää kätensä lautaselle ja sotkee pöydän ja itsensä ruoalla, itkee lopulta lohduttomasti ja saa vanhempansa sekä vihaamaan syömistä että pelkäämään seuraavaa ruokailua.

Onhan tämä vain jokin vaihe, joka menee pian ohi?

Share

Kommentit

Jonna74 (Ei varmistettu)

Vaihe nimeltään 1v uhma. Näitä seuraa mm 3v uhma, 6 v uhma, ala-asteen "Äiti, mä olen jo iso" -vaihe, yläasteen "Mutsi sä oot tosi nolo" -vaihe ja 16-17v "Etkö sä tajuu et oon aikuinen ja tiedän kaiken" -vaihe. Helpottaa viimeistään tossa 20 korvilla, joten juu on se ohimenevää ;)

Vierailija/Ansku (Ei varmistettu)

Hihi, toi on niin totta!

Vierailija (Ei varmistettu)

kyllä se varmaan murrosikään mennessä rauhoittuu, mutta sitten alkaa uudestaan ;D

Vierailija (Ei varmistettu)

meillä asuu aika samanlainen poika :O lisätäkseni tähän listaan, poika menee veteläksi kun pitäisi pukea (kotona), kiljuu naama punasena jos ei saakkaan hämmentää kissamme ruokakuppia tai halia kissaa kuten itse parhaaksi näkee.. vai että uhmako tämä olikin... D:

Tommi K
Isyyspakkaus

Mä äänestän sen riivaajan puolesta.

:)

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä asuu samanlainen... Joskus kaikki menee hyvin ja sitten useimpina päivinä mikään ei kelpaa. Harmi vaan että menee pikkuneiden uhmat ihan harakoille, kun kävin tuon kaiken isoveljensä kanssa läpi ja nyt vaan naurattaa kun pienempi yrittää vetää just kaikki samat jutut läpi ihan pokkana. :D

Kultahippuja Minttu (Ei varmistettu) http://kultahippujaelamasta.blogspot.fi/

Kuulostaa kyllä hyvin tutulta. Täällä myös poitsu 10kk on saanut hyvin samoja piirteitä..Viime viikolla poika oli monta päivää lähes täydessä ruokalakossa. Nyt ruoka onneksi taas maistuu entiseen tahtiin. Hän vaatii myös paljon enemmän huomiota kuin ennen. Koko ajan pitäisi olla viihdyttämässä. Jos jotain ei saa, mitä haluaa, seuraa hirveä huuto. Toisinaan poika ei taas voisi olla suloisempi touhuaja, joka välillä tulee antamaan äidille pusun poskelle! Kai tämä on niitä kasvukipuja, oman itsen ja yksilöllisyyden alkamista hahmottumaan.

Kiitokset muuten blogistasi. Olen lukenut tätä jo pitkään, mutta harvoin on tullut kommentoitua. Tekstejäsi on hauska lukea, koska niistä löytää oman elämänsä niin usein :) Ja ruokajutut on huippuja. Kiitos!

Monsteri lauma

Täällä myös asuu samanlainen tyttö joka lisäksi yrittää koiran kupit käydä kaatamassa tai syömässä omaan suuhunsa.Tietokoneesta hakee cd levyn ja naarmuttaa sen pienillä nasta hampailla.Kiipeilee ihan minne ikinä keksii..jopa tv tason päälle,katsos kun nuo laatikoiden kahvat ovat mahtavat avut saada vauhtia ja tukea siihen jotta pääsee pussailemaan telkkaria.

Kyllä se ajan kanssa siitä helpottaa,tulee huonompia aikoja ja parempia aikoja.Esikoinen on viisi,ja hänellä jo helpompaa :) 

VierailijaPauliina (Ei varmistettu)

Pakko vinkata VAKAVA-kasvatustieteiden pääsykoematkun ensimmäiseen artikkeliin "itsesäätelytaitojen kehitys ja biologinen perusta" Tuija Aro. Käy lukaisemassa jos ehdit :) linkki täällä http://www.helsinki.fi/vakava/aineisto.html

Vierailija (Ei varmistettu)

Hahaaa, juu, on ohimenevää. Sanoo äiti, jonka 15-vee vääntää i-s-o-n raivarin aiheesta tietokoneen aikarajat ja nukkumaanmeno ja näiden yhdistelmä. Sitten se onkin puhejudoa, kun ei itseään 15 cm pidempää voi oikein pakettiinkaan pistää.

Piipo79

Vaiheita vaiheiden perään. Edellinen menee ohi kun tulee uusi vaihe ;-)

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä ihan sama meininkin 10kk pojan kanssa :) Kuitenkin ajattelen näin, että hyvä että tytöllä on tahtoa, pärjää sitten elämässä ja muiden lasten kanssa. Ja että luottamus ja turvallisuudentunne on rakentuneet oikein kun uskaltaa sinuun kokeilla rajoja.

Mindeka
Ma-material Girl

Meillä on aika samanlaista tuon 1v 8kk pojan kanssa, joten jos tää on joku vaihe, niin meillä se on kestänyt jo aika kauan...

-Eiku, ainiin: Onhan tää jo eri vaihetta, koska ensin se oli sitä yksivuotiaan itsenäistymistä ja oman luonteen kehittymistä ja nyt tää on jo vaihtunut uhmaan  Tai siis esi-uhmaan, joka ei siis todellakaan ole niin paha, kuin kohta alkava oikea uhma.

Heh heh. 

Meidän pikkumimmi on samaa heimoa!

Tuolla on aika hauskaa vertaistukea:

http://reasonsmysoniscrying.tumblr.com/ :)

 

Tommi K
Isyyspakkaus

Hah, en tiedä, pitäisikö olla huojentunut siitä, että muillakin on yhtä voimakastahtoisia lapsiruhtinaita ja -ruhtinattaria, vai pelästyä sitä, että tämä vaihe ei taida päättyä ennen kuin seuraava, vielä pahempi, alkaa.

Mulla on myös Väestöliitolta saamani Kiukkukirja. Taitaa olla aika kaivaa se esiin ja lukea.

Gina Lemonen yllä vinkkaama kuvablogi on kyllä aika huikea :D

Melina G (Ei varmistettu) http://laatikkotalo.com

Oi voi, kun lapsi täyttää 2 v., alkaa ne todelliset raivarit.

Vierailija (Ei varmistettu)

Minulla on saman ikäinen tytär. Annan hänen leikkiä kaukosäätimellä (ei ole onnistunut rikkomaan), kengillä ja tiskikoneellakin (niin kauan kuin siellä ei ole mitään särkyvää). Jos hän haluaa silputa sanomalehden, annan eilisen. Ruoka leviää joskus hänen toimestaan pöytään, mutta ei sillä niin väliä kunhan pääosa menee suuhun. Pöytä on helppo siivota. Vessaharjalla en anna leikkiä, mutta siksi pidänkin vessan oven visusti kiinni.

Elämä on leppoisaa kun kielletyjä asioita on vähemmän. Suosittelen kokeilemaan.

Jaksamisia!

jjonaa

Tää kuullosti harvinaisen tutulta! 

Ja meillä on menossa nimenomaan tuo jälkimmäinen lapsi... Toivon myös todella paljon että se on vain jotain ohi menevää. 

Jos sinulla on kikkoja miten nuo riivaaman lapsen jutut saa pois niin kerro ihmeessä, kuullolla ollaan.. :D

Tommi K
Isyyspakkaus

Vierailijalle (23:29): Kyllä tuo tyttö saa aika vapaasti vedellä tavaroita lattialle, mutta jossain menee raja. Vanhalla puhelimellani ja ylimääräisellä kaukosäätimellä hän saa leikkiä, mutta hän kiinnostuu tietysti niistä laitteista, joita itse käytän. Ja isin uuteen puhelimeen ei kosketa. Sanomalehden silppuamisessa ei olisi muuta ongelmaa, mutta tyttö syö sen silpun ja itkee sitten, kun kaivan paperipalloja suusta. Lehtiin ei siis kosketa. Ja hänhän alkaa itkeä jo siinä vaiheessa, kun huomaa, että suljen sen kylpyhuoneen oven tai nostan tietokoneen pois hänen ulottuviltaan...

Elina U.
Lentoaskeleita

Oh, olipa helpottavaa kuulla ettei me ollakaan ainoita samaisessa tilanteessa! Poika ihan selvästi testaa että miten me reagoidaan, jos hän esimerkiksi paukuttaa tv-ruutua, sillä huomaan että kieltämisestä aiheutuvan kitinän alta hänelläkin meinaa välillä pokka! :D Varsinkin jos hän oikein teatraalisesti kalisuttaa alaleukaansa itkien, se raja nauruun on hyvin häilyvä.

Mari S (Ei varmistettu)

Vessasta pois pysyttelyyn ja itkut välttelyyn auttoi meillä se, että opetin lapsen laittamaan oven kiinni. Kiinni laittaminen on niin kivaa, että pääsee unohtumaan, että sisään pitäisi päästä :). Meillä on viikon verran vanhempi tyttö kuin teillä ja riivaajan tunnistan itsekin!

Omenainen

Kiitos näistä. Ei tartte vähään aikaan miettiä ainakaan vauvajuttuja :D :D Realismi on pop.

Tommi K
Isyyspakkaus

Noo, kyllä ne hyvät hetket voittavat huonot moninkertaisesti :)

Kommentoi

Ladataan...