Musta istuin ja kukallinen kypärä

Isyyspakkaus

Polkupyörän taluttaminen kantorinkan ja lapsen kanssa tuntui niin aikaavievältä puuhalta, että en jäänyt aikailemaan sen lastenistuimen hankkimisen kanssa.

Ja siinä sen on: kevyt ja tyylikäs Yepp Maxi -lastenistuin satulaputkikiinnityksellä.

Hain istuimen maanantaina työmatkani varrelta Lauttasaaren Papa's Bikesta, ja sieltä löytyi myös lisäadapteri Rouvan pyörää varten. "Papa" kiinnitti ystävällisesti istuimen suoraan pyörääni, jotta sain sen kulkemaan kotiin.

Istuin kiinnittyy siis telakkaan, joka kiinnitetään satulaputkeen. Yeppillä on myös tarakkaan kiinnitettävä malli, mutta tämä tuntui kätevämmältä.

Istuin irtoaa painamalla painikkeesta ja vetämällä liipasimesta. Helppoa.

Rouvakin onnistui irrottamaan ja kiinnittämään istuimen ensimmäisellä yrityksellä.

Nutcasen kukkakypärä löytyi puolestaan Mikonkadun Intersportista.

Ehdin tosin ihmetellä, miksi valikoimassa ei ollut yhtään yksiväristä tai hillitysti kuvioitua kypärää. Pojille oli tarjolla poikien juttuja ja tytöille yksisarvisia, sydämiä ja kukkia. Tämä kypärä oli siedettävin. Olisihan sitä voinut vähän pidempäänkin etsiskellä, mutta siihen ei ollut aikaa. Kypärä piti myös saada saman tien, sillä muuten istuin olisi ollut hyödytön. Toisaalta olin aivan varma, että tyttö ainakin ihastuisi siihen.

Ja että ihastuiko?

Hän oli niin innoissaan, että tuntui kuin hän ei olisi koskaan nähnyt mitään niin hienoa. Hän ihasteli kypärää ("Onko ihana?"), silitteli sitä ja olisi halunnut nukkuakin sen kanssa. Kun menimme saunaan, hän halusi jättää kypärän odottamaan keskelle lattiaa, ja kielsi Eppu-koiraa koskemasta siihen ("Ei Eppu koske! Se on minun!"). Hän myös söi iltapalan kypärä päässä.

Kypärän pukeminen aamulla oli odotettu tapahtuma, ja sitä myös esiteltiin päiväkodissa. Mutta voi sitä surua ja niitä kyyneliä, kun hän kuuli, että kypärä pitää kuitenkin riisua ja jättää ulos odottamaan kotiinpaluuta. Tyttö oli puhunut kypärästä pitkin päivää ja käynyt myös tarkastamassa, että se on tallessa.

Keksipä hän muuten senkin, että nyt kun on kypärä, pitäisi olla pikkupyörä. Hän kyseli sitä useaan otteeseen illalla ja vielä aamullakin.

"Ei vielä, kulta. Katsotaan ensi kesänä", lupailimme.

Share

Kommentit

Monsteri lauma

Meillä on samanikäinen tyttö joka veti suurella innolla tämän kesän tuollaisella pyörällä missä ei ole polkimia.ensi kesänä saa sitten veljen vanhan pikkupyörän tai jatkaa tuolla potkittavalla mallilla

iitukka

Meilläkin tyttö 2 v 4 kk ajelee innoissaan veljensä vanhalla potkupyörällä! Voin suositella kyllä potkupyörää, meidän poika ajeli sillä pari kesää ja oppikin sitten viime keväänä, alle nelivuotiaana, ihan oikealla polkupyörällä ajamisen melko helposti ilman apupyörävaihetta, kun oli potkupyörällä ajellessaan oppinut jo pyörällä tasapainoilun. Itse polkemisen oppiminenhan on enää pikkujuttu, kun tasapaino on löytynyt :)

Potkupyörät on yleistyneet viime vuosina hurjasti, mutta me tilattiin aikanaan Saksasta tämä:

http://www.puky.net/en/mod_produkte_produkt/kategorie/laufrad_eva/produkt/LR_EVA_kiwi/index.html

Tommi K
Isyyspakkaus

Hmm, tuossa on todella pointtia. Näyttää hauskalta vehkeeltä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Hih, meidän tytöllä (2,5v.) on käytössä jo toinen pyöräilykypärä (eka oli käytössä viime kesänä ja sen verran paljon leikeissä pudoteltu että pidin parempana hankkia täksi kesäksi jo uuden). Meillä pyöräilykypärä (erityisesti se eka) on ollut hyvin rakas, se päässä on kuljettu paljon (muutenkin kuin pyörän kyydissä) ja olisi nukuttukin jos olisi saanut. Tänä kesänä kypärää on tarvittu myös potkupyörän kanssa, kesän alkaessa meno oli hidasta, nyt mennään jo semmoista vauhtia että aikuinen saa hölkätä. Ei ihan stressitön harrastus silleen, kun 2,5v. liikenteen seassa on vähän hasardi (kyllä liikennesääntöjä on taottu päähän paljon, tärkeä on esim. "stop!" (ehdoton pysähtyminen siihen paikkaan, muuten loppuu potkuttelu) ja välillä on saanut kantaa sekä potkupyörää (3,5kg) ja kirkuvaa tyttöä (14kg) kainalossa, mutta silti aivan mahtavaa nähdä pienen kehittyminen tässä. Nyt meillä kovasti haaveillaan isojen tyttöjen pyörästä (eli polkupyörästä jossa olisi oikein polkimetkin), mutta se on ensi kesän asia sit (sitä ennen äiti ottaa selvää että mistä löytyisi 12" tuuman pyörä joka ei painaisi enemmän kuin vanhempiensa pyörät (10kg), järkytyin aika valtavasti kun aloin selvittää noiden perus 12" fillareiden painoja...no, onhan tässä aikaa etsiä ja miettiä onko pyörä 12" vaiko 14"...).

Minusta nuo Nutcasen kypärät ovat ihan mahtavan näköisiä, mutta viime kesänä kypäräasiaa pohtiessa päädyin Uvex Kid II -malliin ihan siitä syystä että Uvex painaa 180g ja Nutcase rutkasti enemmän (kuten kaikki pottamallit) ja silloin en pienen kaulan varaan voinut ajatella kamalan painavaa kypärää. Tämän vuoden kypärä on sitten samaa mallia, koska on hyväksi havaittu. Näitä tosin en tiedä saako Suomesta edes kivijalkakaupoista pahemmin, omamme ole Saksasta tilaillut.

Tommi K
Isyyspakkaus

Juuri tuo liikenteen seassa potkuttelu itseänikin mietityttää. Kun tuo käveleminenkin on vielä vähän holtitonta, niin en oikein tiedä, missä sitä pyörää oikein potkuteltaisiin, ellei sitten lähde ihan varta vasten jonnekin, missä ei ole autoja tai pyöriä.

Hallitun hysterian Anu (Ei varmistettu) http://hallittuhysteria.blogspot.fi

Meillä pojalla on jo toinen Nutcasen kypärä (hän on vesimelonipää ja haluaa kuulemma seuraavaksikin kypäräksi uuden melonin). Nutcasen kypärissä parasta on kyllä tuo magneettikiinnitys ja meillä painokaan ei ole ollut ongelma.

Pikkupyöräksi suosittelen lämpimästi potkupyörää. Tosin siinä on riskinä, että vanhemmat saavat juosta ihan tosissaan perässä. Vuosi sitten keväällä mentiin päiväkotiin pojan kanssa niin, että vajaa kolmevuotias potkutteli Pukyllä ja minä poljin ja tasasella mentiin parhaimmillaan 11 km/h:ssa pyörätiellä.

prasa (Ei varmistettu)

Me hommasimme tytölle Ipanaisen verkkokaupasta Tup Tup merkkisen kypärän, joka on kyllä söpö:
http://www.ipanainen.fi/fi/shop/ipanainen/pyoraily/pinkki

Valintaan vaikutti se, että näissä pottamalleissa ei kypärän takana ole sellaista klubua, joka haittaisi peräkärryssä taakse nojaamista. Ei sitä paljon nopulta ole käytetty, koska painava kypärä päässä pää retkottaa nukkuessa ikävän näköisesti. Mutta onpahan ensi kesän potkutteluihin kypärä valmiina.

Piksu (Ei varmistettu)

Kuulostaa tutulta. :) Kypärä eli tytön sanoin "kupa" on meilläkin kova juttu. Ei tarvi kuin sivulauseessa mainita sana pyöräily, niin hän on jo hakenut "kupan" eteisestä ja mallailee sitä päähänsä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ostakaa tytölle kevyt (ei mikään metallimötikkä) ja laadukas potkupyörä jo loppukesäksi. Ensi kesänä voit sitten jo tehdä hölkkälenkit hänen kanssaan, kun vauhti kiihtyy. Miksi jättää pyöräilyinto nyt käyttämättä?

3kertaa3

Pukyn pienin potkupyörä on tosi kevyt metallisuudestaan huolimatta. Ja laadukas, lähti kahden innokkaan potkuttelijan jälkeen hyvässä kunnossa uuteen kotiin. Menee mainiosti jo kaksivuotiaalle,  ihan paras ostos!

Tommi K
Isyyspakkaus

No oikeastaan siksi, että meillä ei ole oikein lähellä turvallisia paikkoja, joissa treenata sitä pyöräilyä. Toki se tilanne tulee joskus joka tapauksessa eteen, mutta nyt meno on kävellenkin aika holtitonta eikä tyttö aina tottele kieltoja.

Tia B (Ei varmistettu)

joo, potkupyora on kova sana ja kypara rakas. vaikka mentais pari metria nurmella niin pitaa olla paassa. No parempihan nain pain? tarha matka taittuu nopsasti ja holkata saa rinnalla vaikka neiti on vaan just 2 v. eli kaks ekstra lenkkeilya per paiva. ja en oo saanu kantaa sita ees pitkilla paiva matkoilla vaan itte puskee menee. enemman naan hanen selkaa kun profiilia... jatkan tarhasta toihin metrolla, voin jattaa pyoran siine eli meille taa sopii paremmin kun autolla tiputtaminen ja lapsi saa liikuntaa. mutta jos loppumatka taittuu omalla pyoralla niin eihan taa toimis. ehka iltalenkki kun lapsi pyorailee itte rinnalla?

Vierailija (Ei varmistettu)

Me mentiin koko viime (aika lumeton) talvi päiväkotiin niin, että likka potkutteli pyörällään ja minä ajelin perässä. Ja jatkoin sitten töihin omalla pyörälläni. Nopeammin lapsi potkutteli päiväkotiin kuin käveli.

äiti raitapaita (Ei varmistettu) http://villasukatraitapaita.blogspot.com

Mäkin tulin suosittelemaan potkupyörää. Ihan jo vaikka noinkin pienelle. Potkupyörä on ihan super, lapselle helppo ja mahtava tasapainon opetteluun yms.

Vierailija (Ei varmistettu)

Joo, potkupyörää vaan kehiin heti. Hauskaa sekä lapselle että vanhemmalle. Meillä tasan 2 v. poika menee jo niin lujaa, että saa juosta vieressä. :)

Tasaraita

Täällä kan yksi potkupyörän suosittelija.

Meillä käytössä LikeABiken potkupyörä. Esim. puupyörä.fi myy niitä Helsingissä.

Kevyt ja helppo lapsen itse siirrellä. Tanko ei käänny liikaa joten äkkinäiset kääntöliikkeet ei ainakaan kaada pientä pyöräilijää.

Meillä pyörä on kaksivuotiaalla ollut nyt kesän ajossa ja menee tosiaan välillä niin kovaa ettei äiti kestä perässä kuin juosten. Tasapaino kehittynyt huimasti kesän aikana. Tuosta on sitten helppo siirtyä oikeaan pyörään.

Eli tyttönne on oikeassa. Kun on kypärä (meidän pojan sanoin pykälä) niin pitäähän silloin olla pieni pyörä. :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Hah! "Kansa päätti: Bloggari tarvitsee potkupyörän" :) Itse en jotenkin osannut edes ajatella, että potkupyörä olisi tarpeellinen, sillä en ole juurikaan nähnyt sellaisia ja minulla ei ole sellaista ollut. Mutta opinkin ajamaan pyörää vasta 8-vuotiaana! :D Point taken.

MillaMagilla (Ei varmistettu)

Minä vinkkaan vielä Striderin, tosi kevyt, satula ja ohjaustanko on säädettävät, menee pitkään. Meillä jo 1 v. 7 kk yletti hyvin pyöräilemään, tai kävelemistähän se alkuun oli. Joillakin lapsilla saattaa mennä pitkäänkin, ennen kuin lähtevät potkuttelemaan, joten oma piha voi hyvinkin riittää ekan kesän kokeiluihin.

Kommentoi