Mutta voisiko se kuitenkin olla tyttö?

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tulevalle isosiskolle kerrottiin pikkuveljestä juuri ennen joulua. Saimme silloin kuulla itsekin, että tulokas näyttäisi olevan poika.

(Kuva ei liity tapaukseen eikä jutun aiheeseen, vaan siinä tyttö ihailee itse valitsemiaan pääsiäiskukkia.)

Rouva kävi jouluviikolla neuvolalääkärillä, ja hänelle tehtiin siellä jokin ylimääräinen ultraäänitutkimus, sillä huoneessa sattui olemaan ultraäänilaite. Rouva oli sanonut lääkärille, että voihan sitä sukupuolta yrittää katsoa, jos sen näkee. Ja näkihän sen aivan selvästi, ihan omin silminkin: poika, ei mitään epäselvyyttä. Lääkäri oli kuitenkin varoitellut, että "ei vielä kannata sen mukaan ostaa vaatteita".

Seuraava ultratutkimus oli Kätilöopiston sairaalassa tammikuun loppupuolella, ja siellä katselimme yhdessä samaa asiaa. Nyt myös toinen lääkäri sanoi, että poika siellä on, ja kyllähän me näimme sen ihan itsekin. Siellä se oli.

Rouva oli uutisen kuultuaan - jo silloin jouluna - jotenkin häkeltynyt. Hän oli pitänyt itsestään selvyytenä, että koska ensimmäinenkin oli tyttö, niin toinenkin olisi. Hänellä oli myös tunne, että se olisi tyttö. Ja lehtijutussakin oli sanottu, että tyttöraskauksista tulee voimakkaampi pahoinvointi, ja sellainenkin merkki oli jo havaittu.

Itse luotin enemmän edesmenneen appiukkoni uneen. Hän näki kuulemma ennenunia ja oli kertonut joskus Rouvalle, että hän oli nähnyt unen, jossa meillä oli ollut vielä poikalapsikin.

Mietimme, miten isosisko ottaisin uutisen poikavauvasta vastaan. Hän kun oli jo aiemmin ilmoittanut haluavansa pikkusiskon, ja myös yksi hänen parhaista kavereistaan päiväkodissa sai myös pikkusiskon.

Tyttö oli ensin innoissaan ja ihastuksissaan: "Voi, meille tulee pieni vauva! Voi ihanaa, pieni poikavauva, ihana pikkuveli!" Sitten hän piti pienen tauon, näytti pohdiskelevalta ja kysyi: "Mutta voisiko se kuitenkin olla tyttö? Kun minä en tykkää pojista."

"No höpsis, totta kai tykkäät omasta ihanasta pikkuveljestä. Ja sinä tulet olemaan hänelle maailman tärkein ja ihanin isosisko."

Sittemmin tyttö on jo tottunut ajatukseen. Rouva taas on edelleen hämillään siitä, että hänestä tulee pojan äiti. 

Share

Kommentit

DADA/DAY

Voi toista :) Pikku-Elsa olisi halunnut oman Annan. 

Tommi K
Isyyspakkaus

Osuit naulan kantaan ;)

Toffle (Ei varmistettu)

Eiköhän se Rouvakin siihen poika-ajatukseen totu, viimeistään sitten kun vauva on sylissä. Sitten ei menekään kauan ennen kun ajatus siitä että toinen vauva olisikin ollut tyttö, tuntuu jo ihan väärältä!

(Oma kokemus oli sellainen, että kun odotin kolmatta lastamme, olin salaa helpottunut kun kuulin että kyseessä oli kolmas tyttö. Poika olisi ollut hyppy tuntemattomaan ja se jännitti, vaikka toisaalta poika olisi ollut ihana kahden tytön jälkeen. Nyt vaan tuntuu siltä että näin sen pitikin mennä)

Tommi K
Isyyspakkaus

Aivan varmasti! Olin mäkin ajatellut ekan kohdalla, että se olisi poika ja olin yhtä hämmentynyt kuullessani, että siellä onkin tyttö. Enkä nyt voisi kuvitellakaan, että asia olisi toisin.

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Mä olin synnytyssaliin saakka varma että meille tulee pikkuveli, vaikka lääkäri veikkasikin tytöksi. Mietin vain poikien nimiä ja olin muutenkin nyt vaan niin tyynen rauhallisesti satavarma että juu poika tulee. Kun sitten syntymän jälkeen kätilö huudahti että voi, täydellinen pieni tyttö, meinasin puuskahtaa että ootko ihan varma :D Mutta oli se, tyttö. Hetki meni miettiessä että jaah mutta seuraavana aamuna jo oli ihan itsestäänselvää että kyllä, kyllä sen piti näin mennä. Hassu on ihmisen mieli :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Oh, mä en kyllä olisi pystynyt odottamaan tuota tietoa synnytyssaliin saakka! :D

Mytty88 (Ei varmistettu)

Mä niin voin samaistua tähän! Meille syntyi syyskuussa poikavauva, vaikka tiesinkin, että poikaa odotan, olin jotenkin varma, että tyttö on tulossa. Aamupahoinvointi kesti läpi koko raskauden, tuleva isosisko vaati oman huomion, joten ajatustyö pojasta jäi tekemättä. Yhtäkkiä vauva olikin jo perheessä, ja minä hämmentyneenä etsinkin sinisiä vaatteita vauvalle. Pojalle tuntuu vieläkin vaikealle etsiä kivoja vaatteita, tytöille valinnanvaraa on niin paljon enemmän. Mutta vauvana tämä pieni poika on hurmaava! Tyytyväinen ja iloinen hymypoika. Olin jo varautunut 3kk:n valvomisiin ja väsymyssumuun. Sellaista ei ole tullut, isosisko on kasvanut rooliinsa hienosti. Tämä on varmaan ollut sitä ihanaa vauva-aikaa, josta tytön vauva-aikana emme tienneet mitään.
Olen seurannut blogiasi siitä lähtien, kun tyttöänne odotitte, meille tuli samana vuonna myös tyttö. Hieman odottelin, että tuleeko teille samalle vuodelle toinen lapsi, mutta me kerkesimme ensin! :D ihanaa pääsiäisen aikaa teidän perheelle, ja paljon tarrasukkia loppu odotusaikaan! :) blogisi on hyvää ajanvietettä, kun lapset on laitettu nukkumaan, kiitos, kun jaksat meille jakaa elämäänne :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Kiitos sinulle! Toivotaan, että meillekin tulee hurmaava hymypoika! Ja toivottavasti poika on yhtä hyväuninen kuin siskonsa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Minulla oli pojasta pahemmat pahoinvoinnit, joten ei niistä aina tiedä. Itsekin ajattelin etten osaa olla pojalle äiti, kun oli jo tyttö, mutta onhan tuo "mamman poika" niin ihana ja rakas. Halailee ja pussailee äitiä edelleen kuusivuotiaana.

Tommi K
Isyyspakkaus

Kyllä mä kans luulen, että kun tuo tyttö on ihan isin tyttö, niin pojasta tulee äidin poika :)

Olen kuullut, että tytöt ja pojat ovat ihan eri planeetoilta ja jotenkin asia korostuu jos esikoinen on tyttö. Nuorempi kun ei kuulemma toimikaan kuten edellinen. Mulla ei ole tyttöä, joten hämmennys jatkuu edelleen..:)

Tommi K
Isyyspakkaus

Tosi jännä nähdä :) Olemme myös naureskelleet ajatukselle, että kun kuulemma perheen nuorempi koira leimautuu ensisijaisesti perheen vanhempaan koiraan, niin onkohan lasten kanssa sama asia? Pikkuveli kulkeekin lähtökohtaisesti vanhempaa sisarustaan seuraten :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Onnittelut pikku pojasta :) Meillä on esikoinen poika, ihana herkkä ja rakastava tyyppi. Neljävuotiaana hakeutuu usein syliin ja kaipaa kovasti läheisyyttä ja keskustelua. Meillä on sekä poika että tyttö ja kyllä mielestäni heitä on toistaiseksi ainakin ihan samanlaista kasvattaa. Ei sitä itse arjessa edes rekisteröi että he ovat poika ja tyttö. Leikit vaan ovat eri tyyppisiä, poika on myös rajumpi ja fyysisempi leikeissään ja vaatii kasvatuksessa tiukempaa otetta mutta jälkimmäisen on laittanut ihan temperamentin piikkiin :) viimeisen vuoden aikana isä on tullut pojalle tosi erityisen tärkeäksi, haluaa isän kanssa "omat jutut" ilman äitiä.

Tommi K
Isyyspakkaus

Kiitos! On kyllä tosi kiinnostavaa päästä itse havainnoimaan näitä eroja ja miettiä mikä on oikeasti sisäsyntyistä, ja mihin kaikkeen itse vaikutamme tiedostaen tai tiedostamatta. Temperamenttiahan jo tällä meidän tytöllä on vaikka muille jakaa.

Salallaa (Ei varmistettu)

Voi, tunnistan niin itseni ja omat mietteeni. Meillä odotetaan pikkusiskoa nelivuotiaalle esikoispojalle. Ennen ultraa olin niin varma pojasta, että kätilön varmaan tajusi asian joutuessaan niin monta kertaa asian toistamaan, todeksi en taida uskoa ennen kuin tyttö on syntynyt.

Tommi K
Isyyspakkaus

Onnea! Ja tervetuloa tutustumaan 2010-luvun pikkutyttöjen maailmaan ;)

Vuosi villasukissa (Ei varmistettu)

Mitkä fiilikset sulla oli kun sait kuulla tulokkaan olevan poika? Olitko toivonutkin poikaa?

Esikoiseni ja kuopukseni ovat poikia, heidän välissään syntyi tempperamenttinen tyttö. Itselleni on varmaankin esikoisen sukupuolesta johtuen pojan äitinä oleminen tuntunut luontevammalta, mutta kyllä musta ymmärtääkseni on ihan hyvä tytön äitikin kasvanut. ;) Terkkuja Rouvalle, poikasenne alkaa varmasti tuntumaan "näinhän tämän pitikin mennä -tyypiltä" heti kun hän on sylissänne. <3

Tommi K
Isyyspakkaus

Kyllä uutinen pojasta oli oikein tervetullut! Vaikka tyttö olisi ollut aivan yhtä tervetullut, on mahtavaa päästä kasvattamaan myös pientä poikaa. Oletettavasti leikkeihin sisältyy vähemmän mekkojen ja kenkien vaihtelemista ja Elsaa ja Annaa ;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Poika! Mä olin myös kuvitellut että teille tulee toinen tyttö. Hassua.

Meillä on kolmevuotias poika. Raskausaikana hänet kahdesti ultrattiin tytöksi, joten poika oli vähän yllätys. Hetki meni kääntäessä omaa ajatusta. Toista lasta odottaessa emme halunneet "tietää" sukupuolta etukäteen. Arvelin pojaksi, ajattelin että osaan olla parempi äiti ja kasvattaja pojalle. Tuli tyttö. Yllätyin siitä, kuinka IHANA oli saada tyttö. Kuvittelin etukäteen ettei sukupuolella ole väliä, mutta sitten huomasinkin olevani superonnellinen nimenomaan siitä, että meillä on sekä poika että tyttö.

Poika on klassinen mammanpoika. Kiehnää sylissä ja kainalossa. Toisaalta leikit ovat melko rajuja ja äänekkäitä. Tyttö taas on todella topakka. Kiipeili pöydille reilusti ennen 1v-synttäreitä ja niin edelleen. Ihana parivaljakko. Mahdottoman tärkeitä toisilleen. Teidän Neidistä tulee mahtava isosisko!

Tommi K
Isyyspakkaus

Onkohan jossain muuten jotain tietoa siitä, kuinka yleistä on että perheiden lapset ovat samaa tai eri sukupuolta? Tosi monella tutulla tuntuu nimittäin olevan joko pelkkiä poikia tai pelkkiä tyttöjä. 

Ja kyllä, olen samaa mieltä: pienestä isosiskosta tulee mahtava isosisko!

Vau mikä vauva!

Mulla meni ultrassa pitkä pätkä hoitajan selostuksista ohi sen jälkeen, kun olin kuullut tulevan vauvan olevan poika. Olin niin hämmentynyt, en voinut tajuta miten se on mahdollista! Että poika, viimekshän meille tuli tyttö, mä itse olen tyttö (koin siis epäloogisena että tytöstä syntyy poika :D), en ollut koskaan ajatellut edes että meille voisi tulla poika. Oli siinä totuttelemista, en edes tiedä miks, koska oon varsin vähän ns sukupuoliorientoitunut ihminen. Mutta kyllä siihen tottui :) ja nyt tietysti tuntuu hassulta, että molemmat lapset oliskin tyttöjä.

Tommi K
Isyyspakkaus

Kai sitä on jotenkin helpompi kuvitella vauvan olevan omaa sukupuolta kuin itse, jolloin on olemassa jo jokin mielikuva, mitä lapsen kanssa voi tehdä, ja oletus, mistä lapsi voisi olla kiinnostunut. Kun lapsi onkin toista sukupuolta kuin itse, joutuu täysin tuntemattomille vesille. "Enhän minä tiedä mitään pienistä tytöistä, kun en ole koskaan ollut pieni tyttö..."

Vau mikä vauva!

Mä ajattelin tytön/tyttöjen kohdalla jotenkin myös niin, että mun on helpompi opettaa sitä taisteleen sukupuolivääryyksiä vastaan, koska oon lähtökohtaisesti samalla puolella ja tiedän millasta voi olla. Mutta miten opetan pojan oleen toteuttamatta tiettyjä epäkohtia, kun en tiedä millasta on kokea olla poika... vaikka lopulta, yhtä laillahan kaikki lapset on kasvatettava arvostaviks, kunnioittaviks ja hyvään itsetuntoon, sukupuolesta riippumatta.

Sanna B
Sanna B

Voin niin samaistua aikaisempiin kommentteihin ja Rouvan fiiliksiin. Meidan ensimmainen on kanssa tytto ja teidan tyttoa 2 viikkoa nuorempi. Meille syntyi poika vuosi sitten ja molemmilla vanhemmilla kesti aika kauan tottua ajatukseen, etta sielta oli tulossa poika (jolle piti ostaa pojan vaatteita :-)!). Mieheni taisi olla aika pettynyt ettei hanella tulisikaan olemaan kahta tyttoa! Nyt meilla on aivan ihana iloinen ja kiltti (iso) poikavauva - taysin erilainen luonteeltaan kuin meidan tempperamenttinen tytto.  Meilla ei ole millaan tavalla korostettu tytto-poika eroa, mutta on aika janna miten erilaisia lapset kuitenkin ovat. Kuten muutkin ovat sanoneet poika on enemman hellyydenkipea (aidin poika - tytto on isan tytto) mutta toisaalta paljon rajumpi leikeissaan. Leluja pitaa hakata ja heittaa. Ja jos jossain on jokin kone tai kulkuvaline joka pitaa kovaa aanta, niin siella pitaa olla heti tutkimassa. Poikamme on muutenkin uteliaampi, joka paikassa kiipeilemassa. Meidan on pitanyt tyhjentaa kaikki tasot jo aikoja sitten (tyttoa ei koskaan pahemmin kiinnostanut tavarat joihin han ei olisi saanut koskea).

Tommi K
Isyyspakkaus

Vaatteista tuli mieleen, että mä niin toivoisin, että poika ei olisi yhtään kiinnostunut vaatteista. Sen jälkeen, kun tyttö oppi puhumaan, meillä ei ole ollut varmasti yhtä ainutta päivää, että emme olisi keskustelleet/neuvotelleet/riidelleet siitä, mitä laitetaan tai ei laiteta päälle. Että jospa se toinen antaisi sitten laittaa ihan mitä vaan laatikosta löytyy ilman mitään vastaehdotuksia tai vaatimuksia nähdä muita vaihtoehtoja... Nyt tyttö on sentään lopettanut "voiko laittaa juhlamekon/juhlakengät?"-kyselyt, kun olemme kaksi vuotta vastanneet systemaattisesti: "Ei." :D

Meillä meni poikien kanssa pitkään, että kaikki kävi. Noh. Viimeiset kuusi vuotta ei edes mustat collegehousut kelpaa jos ei itse ole ollut sovittamassa. Toisaalta homma on helppoa: äiti kävelee perässä kauppaan lompakon kanssa ja kaikilla on hyvä mieli (okei, ehkä joskus äitiä harmittaa loppusumma)!

vierailija (Ei varmistettu)

Niin tuttua :) Itse odotan kesäkuulle syntyvän vauvaa, josta nyt 4v isosisko on luonnollisesti innoissaan. Ainut mutta matkassa on, että vauva on poika, ja isosisko niin mielellään ottaisi pikkusiskon. Minulle on myös esitetty kysymys, että voisiko se vauva kuitenkin olla tyttö. Tai voisinko saada kaksi vauvaa, joista toinen voisi olla tyttö. Tyttövauvan isosisko sitten ottaisi itselleen :) Hauskoja ja rehellisiä nämä pienet isosisarukset.

Kommentoi

Ladataan...