Naurava takiainen

Ladataan...
Isyyspakkaus

Mikä on tarttuvampaa kuin nuha? Vauvan nauru.

Leveää hymyään Neiti on väläytellyt jo pari kuukautta, ja riemunkiljahdukset ovat säestäneet sitä useamman viikon ajan. Viime viikolla hän alkoi yllättäen hekotella ääneen nähdessään jotain superhauskaa. Eihän sitä voi vastustaa.

Hersyvän naurun saattaa saada aikaan vaikkapa Sophie-kirahvi, jolla voi treenata myös toista viime viikon uutta juttua: puristusotetta.

Neiti on nyt siis löytänyt kätensä ja ymmärtänyt, että niillä voi tehdä asioita.

Erityisen mukavaa on työntää molemmat kädet yhtäaikaa suuhun ja maiskutella kovaäänisesti, mutta niillä voi myös ottaa kiinni asioista. Hän saattaa takertua yllättäen aurinkolaseihini tai äitinsä hiuksiin tai roikuttaa hoitopöydällä ollutta pyyhettä mukanaan pitkin asuntoa.

Kunpa hän pian oppisi myös sen, että jos tutin vetää pois suusta, sen voi laittaa takaisin samaa reittiä.

Share

Kommentit

Vanha sininen (Ei varmistettu)

Ihastuttava tyttö. Ja pakko sanoa että ilmetty isänsä. Toisaalta - emmehän ole nähneet äidin kasvoja kunnolla, joten tämä ärsyttävä kommentti seurannee vielä piiitkään teitä blogissa. ;) onnittelut vielä!

P.s. Olen itse niin remonttihuumassa syksyn juttuja ennakoiden, että olisiko aiheeseen liittyen jotakin vaikka arkistoissa? Jos saa toivoa.

Sandels
Sandels seuraa

Awww! Kyllä se tutin käsittely edestakaisin on tulossa hyvin pian osaamisasioiden listalla, kuin myös sen viskaaminen ;)

Tommi K
Isyyspakkaus

Vanha Sininen: On hänessä tosi paljon äitiä. Vauvakuvien vertailu paljasti, että tyttö ei muistuta lainkaan isäänsä vauvaiässä, mutta äitiään kylläkin.

Uusi remonttikohteita ei ole tulossa vähään aikaan, mutta voisinhan funtsia, jos saisin arkistomateriaalista kasattua joitain vinkkejä perustuen siihen remonttiin, joka alkoi lähes kymmenen vuotta sitten. Sen remontin tulosten keskellä asumme edelleen.

Sandels: Kyllä, kaikki irtain alkaa olla pian vaaravyöhykkeellä :)

Kommentoi

Ladataan...