Nauruista ja itkuista

Isyyspakkaus

Kun isä kirjoittaa jutun iloisesti nauravasta vauvasta, vauva päättää palauttaa tasapainon universumiin kitisemällä ja itkemällä tämän jälkeen koko illan.

Siitäkin huolimatta Neiti on ollut edelleen hyvin tyytyväinen tapaus. Hän nukkuu öisin kymmenisen tuntia ja herää tavallisesti syömään kerran tai kahdesti. Silloinkaan hän ei huuda tai itke vaan vain alkaa kääntelehtiä sängyssä levottomasti. Kuuden tunnin tauottomat unet eivät ole harvinaisia.

Tietysti pientä kitinää ja keskimääräistä levottomampia öitä on silloin tällöin, mutta suurempia harmistuksia muistamme olleen vain kahdesti. Jälkimmäisellä kerralla suoraa huutoa kesti ehkä varttitunnin, mutta se tuntui pieneltä ikuisuudelta. Jep, kuulostaa naurettavalta verrattuna monien muiden kokemuksiin.

Tässä vaiheessa kaverit yleensä pudistelevat päätään ja pyytävät etten kerro enempää. Suurin osa kun on ilmeisesti joutunut omien lastensa kanssa kiertämään lähes joka yö ympyrää vauva sylissään ja kuuntelemaan lohdutonta huutoa viikosta toiseen.

Öisillä unenlahjoilla on kuitenkin kääntöpuolensa: Neiti ei nuku päivisin. Joko ei lainkaan tai korkeintaan puoli tuntia. Hänen äitinsä onkin useampana päivänä ollut töistä palattuani melko piukeana, sillä tyttö on vaatinut seuraa tai ravintoa koko päivän, ja Rouva ei ole ehtinyt sitten tehdä mitään muuta.

Sitterissä hän viihtyy toisinaan tovin, mutta silloinkin häntä on katsottava silmiin ja pidettävä sitteri jatkuvassa liikkeessä. Sekään ei toimi kaikkina päivinä. Tällaisia päiviä oli juuri tällä viikolla pari, kun Neiti sai kolmen kuukauden iässä annettavat rokotteet. Ne nostivat sekä vähän lämpöä että saivat tytön olon muutenkin vähän kurjaksi. Mitenkään päin ei ollut oikein hyvä olla. Tämän jälkimaininkeja ne eilisetkin itkut olivat.

Neiti osaa kyllä olla myös aika vieraskorea. Kävimme tänään sukujuhlissa, ja hän kiersi koko iltapäivän sylistä toiseen hymyillen leveästi. Kun istutimme hänet juhlien jälkeen takaisin auton turvakaukaloon, hän sai itkupotkuraivarin, ja tunnin ajomatkalla takaisin mökille jouduimme pysähtymään kahdesti tyynnyttelemään häntä. Ilmeisesti lähdimme hänen mielestään juhlista liian aikaisin.

"Liian helpolla pääsette", sanovat silti monet. Lapsen kanssa kun kuuluisi olla vähän hankalaa ja omien unien jäädä vähäisiksi.

Pahoittelen, mutta kyllä tämä on aika helpolta tähän mennessä tuntunut.

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Höpöhöpö hankalaa. Tyytyväisiä ja onnellisia vauvoja ovat melkein kaikki, kun niitä hyvin hoidetaan. Mä uskon, että vauva-aikana vähän niinkun kuuluu valittaa, vaikka todellisuudessa olisi aika ihanaa. Jos vatsavaivat vaan eivät vaivaa, niin semmoinen nelkuinenhan on maailman mahtavin. :) Eikös teillä ole sen ikäinen. Nauttikaa täysin rinnoin ja kertokaa kaikille, että hyvin menee!! Sitä puhetta tarvittaisiin lisää :) T: vauvojavauvavojavauvoja työkseen hoitanut

Vierailija (Ei varmistettu)

Joo mä komppaan edellistä Vierailijaa, Suomessa tuntuu olevan enemmän sääntö kun poikkeus, että vauva-ajasta PITÄÄ valittaa. Että auta armias kun meneekin hyvin, ni ootte jotenkin kummallisia ja "kyllä ne vaikeet ajat sieltä koittaa" ym. tosi tsemppaavaa (Rouvalle silti vinkkinä: jostain syystä puistosta saa paremmin seuraa, kun muistaa marista. Jos on liian onnellinen ja iloinen tai muuten vaan viihtyy lapsen kanssa, sussa on jotain vikaa etkä kelpaa mammarinkiin. Hyvä meno!).

Mulla on 1v4kk tyttö, niin ihana, iloinen ja niin sanottu helppo lapsi. Siis onhan hällä nyt oma tahto ja kertoo kyllä nopeesti mitä mieltä asioista on, mutta rauhottuu kanssa nopeasti ja tuskin koskaan jouduttiin heräilee öisin. Joskus 8kk-10kk oli kausi, kun heräsi monta kertaa yössä ilman oikein syytä (ja nyt samanmoinen menossa, nyt tosin veikkaan hampaita :), mutta mikäs tuossa, mulla ainakin vielä vaikutti hormonit niin että jaksoin kevyesti päivätkin huonoista yöunista huolimatta :) En mäkään koskaan joutunut kanniskelemaan huutavaa lasta pitkin asuntoa yöllä puolikuolleena.

Mut joo, samaa rataa vaan! Olkoon teidän ongelmat sitte jossain toisessa iässä :) Mää nääs luulen, että jokainen meistä on hyvä vanhempi jossain kohti (tai joka kohti just omalleen), tai että hanskaa vaan paremmin tietyt iät. Että se missä joku tulee toimeen vauvojen kanssa, se onkin ehkä hukassa leikki-ikäisen kanssa, ehkä kolmas käsittelee parhaiten esi-teini-ikäisiä ja neljäs uhmaikäisiä. Ja jossain pitää aina tietty ryssiä, milläs sitä muuten oppis äidit ja isätkään ;)

Vierailija/Ansku (Ei varmistettu)

Meillä on kaksi "helppoa" tapausta, vitsailinkin ekan jälkeen että pitäiskö käydä vaihtamassa tyyppi vähän vaativampaan.. Lapset ollu hyvä unisia, hyvä syömäsiä (siis nyt 5 ja 7 v menee simpukat, sushit, pestot ja juustot ym) ja ennen kaikkea terveitä, niin että pienin tuskin osaa niistää nenää kun ei ole ollut edes kunnon nuhassa. Ekan ollessa vauva, eräs rouva sanoi meille kirpparilla että onpas meillä todella söpö ja tyytyväinen vauva, tuolla muotilla kannattaa tehdä useampia :) saman ohjeen anna siis teille myös!

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihanaa; kuulostaa niin tutulta. Meidän neiti kohta 4kk on ollut tähän asti todella rauhallinen ja tyytyväinen tyttö. Pahinta oli alussa, kun hänet piti herättää kolmen tunnin välein syömään, sen jälkeen hän onkin herännyt neljältä aamuyöllä ja muuten tuhissut tyytyväisenä. Päiväunien kanssa mennään meillä myös pikkupätkiä, mutta yritän tsempata sillä ajatuksella, että täytyy vain olla kiitollinen öistä ja päivisin mennä tilanteen mukaan. Onnekseni tyttö viihtyy lattiallakin pitkiä aikoja yksin, uusimpana viihdyttäjänä meillä on ihastuttava puinen lilliputiens leikkikaari... Siinä riittää tutkittavaa ja kosketeltavaa, suosittelen! Mutta pitääkö koko ajan pelätä, että vaikeat jaksot alkavat tai että kaikilla vahvoilla tulee jotain vaivoja tms. Vai osaisiko sitä vai nauttia? Minä ainakin aion nautiskella ihanasta kotiarjesta ja nukkua hyvällä omallatunnolla kymmenen tunnin yöunia nyyttini vieressä! :)

M-M

"Helppo" tyttö löytyy täältäkin. Yöt nukutaan läpi, heräämättä kertaakaan. Päivällä pienet päikkärit ja jaksetaan valvoa äitin iloksi ja kotityöt jää tekemättä :D Onneksi joinakin päivinä nukkuu vähän pidemmät päikkärit. Ei turhia itketä, vaikka hampaitakin alkaa nyt tekemään.
Itse olen ollut vauvana juuri sellainen, että on äiti ja isä joutuneet vuorotellen kantamaan yöt sylissä. Heti kun laskettu sänkyyn, on huuto alkanut. Pienellä kauhulla odotin omasta tulevan samanlainen :D

3kertaa3

Ekan vierailijan kommentti on aika ikävä sellaisen vanhemman korvaan, jonka vauva on heräillyt ekan vuoden keskimäärin viisi kertaa yössä mahavaivojen / hampaiden / painajaisten / eroahdistuksen / syyn x vuoksi. Meidän esikoinen nukkui puolivuotiaasta loistavasti, kakkonen ei nuku vieläkään hyvin. Ja varmasti ainakin yhtä hyvin olen pienimmän hoitanut kuin isosiskonsa. Päivisin poika on onneksi varsinainen Hangon keksi, oikea hurmuri.

Tommille ja Rouvalle lämpöisesti suosittelen kunnon kantoliinaa / reppua. Ainakin järjestely ja kokkaaminen onnistuu mainiosti takiainen matkassa. Minä tein konkarina muuttosiivouksenkin vauvan kanssa, tosin silloin piti pistää selkäpuolelle keikkumaan. Nukkuvan vauvan kippasin aina omaan sänkyynsä - uniaikoja en siivoukseen uhrannut, kun oli tärkeämpääkin tekemistä (gradu, neulominen, jäätelön syönti).

Nauttikaa ihanasta vauvasta hyvällä omalla tunnolla:)

Vierailija (Ei varmistettu)

Toinen asia, mistä tuoreiden äitien ei tulisi koskaan kertoa, on ns. helppo synnytys. Ihan oikeasti se ei aina ole veriroiskeita pitkin kaakeleita ja tuskanhuutoja tuntikausia. Mutta jos erehdyt kertomaan tästä muille äideille, niin saat osaksesi silmienpyörittelyä. Vain kauhutarinat sallittakoon.
Nauttikaa helposta vauvasta. Antaa muiden kauhistella ihan rauhassa :)

Emmuli (Ei varmistettu)

Tempperamenttihän on perinnöllistä, joten te taidatte olla rauhallisia tapauksia itsekin :)
Tosin voin myös kokemuksesta kertoa että samaan perheeseen voi hyvinkin tulla "helppo" ja "vaikea" vauva.

Vierailija (Ei varmistettu)

Nauttikaa tyytyväisestä tytöstänne. :) Täytyy sanoa, että minulla iski kateus esikoisen vauva-aikana kun kuulin tuommoisista, kun itsellä meni illat itkeskelevää vauvaa kanniskellessa. Mutta toinen vauva meillä olikin oikein tyytyväinen tapaus, joten pääsin sitä helppoa vauva-aikaa itsekin kokemaan. Ja haastavasta esikoisestakin kasvoi iloinen taapero. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Meidän pikkuinen ei myöskään nukkunut päikkäreitä käytännössä katsoen ollenkaan ollessaan ihan pieni ja öisinkin herättiin monta, monta kertaa. N. 6 kk iässä aloitimme unikoulun, joka tepsi kahdessa yössä. Sen jälkeen yöheräilyt loppuivat lähes kokonaan ja päiväunia ruvettiin vihdoin nukkumaan. Se oli onnea se. Ehti syödä ja pystyi käymään vessassa ihan yksin :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Taitaa ihmisluonto olla vähän sellainen, että huonoja kokemuksia on hauskempi päivitellä suureen äneen. Meidät on myös opetettu sellaiseen "kel onni on, se onnen kätkeköön" -ajatusmalliin, johon ei kuulu kertoa julkisesti, että kyllä, oikeastaan kaikki on tosi hyvin ja minulla on käynyt hirveän hyvä tuuri monessa asiassa.

Nyt varman moni saa sellaisen "no niin, mitä sanoin" -elämyksen, mutta Neiti on viime päivinä ollut  melko kärttyisä ja vaatinut jatkuvaa huomiota. Yönsä hän on silti nukkunut erittäin hyvin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Sehän on vain ihanaa, jos kokee että arki vauvan kanssa sujuu ns. helposti ja kyllä se pitää saada ääneenkin sanoa :) Jokainen lapsi on yksilö, vanhemmat ovat yksilöitä, perheiden tilanteet poikkeaa toisistaan täysin ja jokaiselle vanhemmalle se on omanlaisensa kokemus.

Meillä ei vauva-aika sujunut ihan niin helposti ja suurin syy tälle ei ollut "hankala" vauva vaan huono-uninen äiti. Vaikka vauva alkoi nukkumaan jossain vaiheessa pitempiäkin pätkiä, itse en osannut nukahtaa ja onnistuin kehittämään itselleni pahimmanlaatuisen uniongelman. Tästä johtuen olin todella uupunut, ehkä jopa masentunut ja koin arjen melko raskaaksi siitäkin huolimatta, että nyt 3-vuotias poikamme on todellinen aurinko ja elämäni ilo.

Pahimman väsymyksen keskellä ystäväni hehkuttelut 12-tuntisista yöunista tyytyväinen vauva kainalossa tuntuivat pahoilta, ehkä se oli kateutta, ehkä epäonnistumisen tunnetta, kuka tietää mutta silloin en jaksanut täysillä iloita ystäväni hyvästä tilanteesta vaikka yleensä osaan takuulla iloita ystävieni puolesta. Raja tässä kohdin on hiuksenhieno, milloin ja miten kannattaa omaa tilannettaan hehkuttaa. Jos toinen on ihan lopussa, ehkä hihkuminen omasta onnesta ei ole se hienotunteisin ratkaisu vaikka luonnollisestikin kaikilla on oikeus onneen eikä sitä tarvitse missään nimessä kätkeä.

Koskaan en muista kuitenkaan ystävälleni sanoneeni mitään "odotapa vain, kyllä se vielä teillekin kolahtaa" koska aidosti toivon, ettei kukaan joudu kokemaan samanlaista uupumista mitä minä koin. Valitettavasti se taitaa kuitenkin olla melko yleistä pienten lasten vanhemmille, mutta onneksi suurin osaa selviää siitä vaikka ei ihan joka päivä pelkkää aurinkoa olisikaan. Huonon päivän päätteeksi voimaa antaa kuitenkin oman rakkaan lapsen pehmoinen käsi puristettuna tiukasti omaan käteen juuri ennen nukahtamista...

Kaislarannalla

Meidän pikkuinen on myös hyväuninen ja aurinkoinen tapaus - ollut sitä syntymästään alkaen ja jo muutaman kuukauden ikäisenä nukkui ilman ruokataukoja aikuisen unet ja ruoan jälkeen vielä kolmen tunnin nokoset. Puolen vuoden iässä aloitti 10-12 tunnin yöt, jotka edelleenkin jatkuvat. Päikkäreitä nukutaan nyt vähän yli vuoden vanhana enää yhdet, mutta unen määrä tulee siinä täyteen.

Tästä kertominen saa yleensä vastineeksi kommentin:"Te ette tiedä kyllä yhtään mitään vauvanhoidosta". Hmm..ehkä kuitenkin jotain, vissiin ihan hyvin ollaan toi lapsi hoidettu.

Tytön ollessa muutamia kuukausia, kommentti oli yleensä seuraava: "Oota vaan kun se lähtee ryömiin, sitten menee unet kun ryömitään öisinkin". Ahaa...odottelin, mitään ei tapahtunut. Tai ryömihän se, päivällä hereillä ollessaan. "Ootas kun se lähtee käveleen". Kävelee juu, päivällä. Nukkuu yöt. Sama laulu hampaista, mutta kaikki legot on kohta paikoillaan - silti me nukutaan.

On ihan normaalia sekin, että vauva nukkuu hyvin. Vissiin ihan yhtä normaalia kuin se, että ei nuku. Helpompi versio närästää jostain syystä enemmän.  Itse toivoisin kaikille vanhemmille hyviä öitä, koska kyllä noi naperot on aika energiasyöppöjä, nukkuivat sitten hyvin tai huonosti.

Vierailija (Ei varmistettu)

Nukkuuko tyttö rattaissa ? Jos niin vauva kyytiin ja Rouva raikasta syysilmaa nuuhkimaan.

Tommi K
Isyyspakkaus

Tyttö nukkuu rattaissa usein. Se ei tosin ratkaise ongelmaa kotihommien kanssa, sillä niitä ei voi tehdä siellä syysilmaa nuuhkiessakaan :)

Kommentoi