Neljän vuoden ikäero (Uhka vai mahdollisuus?)

Ladataan...
Isyyspakkaus

Toimittaja haastatteli minua eilen kesällä ilmestyvään lehtijuttuun, ja rupattelin tunnin verran rakkaudesta ja oman puolison ja perheen merkityksestä.

Keskustelu käsitteli myös lapsia, sekä nykyistä että tulevaa, ja tulin sitten pohtineeksi myös, millaisia ajatuksia minulla on siitä, millaista on olla kahden lapsen kanssa.

Aika pinnalla mielessäni oli Lähiömutsi-Hannen maanantainen kirjoitus siitä, miten kaksi lasta ei todellakaan mene siinä missä yksi ja miten väsyttävää ja kuluttavaa kahden lapsen kanssa voi olla, vaikka heistä olisi kuinka onnellinen.

Itse en ole koskaan kuvitellutkaan, että toinen lapsi menisi jotenkin siinä sivussa "samalla vaivalla", ja neljän vuoden ikäerolla pienetkin synergiaedut taitaa olla menetetty. Lapsista tuskin taitaa olla hirveästi edes leikkiseuraa toisilleen, kun toinen lähestyy kouluikää siinä vaiheessa, kun toinen vasta aloittelee päiväkotia.

Olemme juuri ehtineet tottua siihen, että tyttö on niin kovin oma-aloitteinen ja tekee jo monta asiaa ilman, että meidän tarvitsee hirveästi puuttua niihin. Emmekä suoraan sanoen muista enää tarkalleen kaikkia yksityiskohtia siitä, miten rankkaa vauvan hoito oli tai ei ollut.

Että olikohan tämä sittenkään ihan loppuun asti ajateltu juttu?

Sisäinen keittiöpsykologini kuitenkin järkeilee, että tämä neljän vuoden ikäero voisi suojella meitä tietyiltä kriiseiltä. 4-vuotias todella tekee itse jo niin paljon asioita, että hän ei niin halutessaan tarvitse jatkuvaa huomiota ja apua kaikessa, ja hänelle voi myös jo puhua järkeä ja selittää asioita.

Olen jo varovasti yrittänyt kertoa hänelle, että "voi olla", että vauvan tullessa isi ja äiti joutuvat ainakin alkuun keskittymään aika paljon siihen vauvaan, ja kysellyt, mitä hän ajattelee siitä, että hän ei aina pääsekään äidin syliin, jos veli onkin siellä.

Tyttö ei kyllä tainnut oikein ymmärtää kysymystä, sillä hän oli enemmän huolissaan siitä, että hän ei itse saisi pitää veljeä omassa sylissään.

Toivon varovaisesti, että tytöstä voisi olla jopa hieman apua vauvan kanssa. Hän voi hakea pyydettäessä vaippaa, pyyhettä, riepua, tuttia (jos sellaista ylipäänsä käytetään) tai jotain muuta pientä.

Keittiöpsykologini kertoo myös, että tulevaa arkeamme helpottaa se, että tyttö on niin kovasti isin tyttö. "Isi, isi, isi! Isi katso! Isi tule tänne! Äiti katso, mitä isi teki! Isi" Kun vauva on äitinsä sylissä, tyttömme voi hakea sylihoitoa isiltä. Tai vaikka kiivetä istumaan hartioille.

Tai mistä sitä tietää, jos jokin mustasukkaisuus iskee ja tuo tullessaan pahan taantuman. Aika näyttää.

Ja toisaalta suurin tekijä perheen hyvinvoinnissa taitaa kuitenkin olla nukkuminen. Jos öisin ei nukuta, kukaan ei voi hyvin. Aika näyttää tämänkin.

Jos nyt kuitenkin unohdetaan ne uniasiat, millaisia kokemuksia teillä muilla on ollut siitä, että lapsilla on ikäeroa nelisen vuotta tai enemmän?

Share

Kommentit

Anjuska
Ripaus elämäämme

Me mennään siihen kastiin, että nelisen vuotta, tai ainakin melkein. Täällä pojilla ikäeroa on hiukka yli 3,5 vuotta ja tuo kyllä toimii meillä! Silloin kun kuopus syntyi niin oli ihanaa saada keskittyä vauvaan, huomaten kuinka esikoinenkin halusi häntä hoitaa ja paijata. Lisäksi arkea helpotti huomattavasti se, että oli periaatteessa vaan se yksi vauva 100%sti hoidettavanasi, kun esikoinen hoisi hommansa jo itse. Pukemiset, vessassa käynnit, syömiset yms yms. Alkuun tosin mietin paljon, että kuinkakohan sitten vaikka vuoden päästä leikit kohtaa kun nuorimmainen alkaa kiinnostumaan erimoisten tornien kasaamisista, autoista ja muista leluista. Mutta nyt kun elämme sitä hetkeä "mitä sitten vuoden päästä", niin he leikkivät yhdessä, hulluttelevat ja kikattavat yhdessä sekä suukottelevat ja halivat puolin ja toisin aina kun silmä välttää <3 Tosin olen myös kuullut toisenkinlaisia tarinoita tuosta ikäerosta, mutta meillä se toimii :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Kiva kuulla, ja juuri tuollaista mä itsekin toivon!

Piipo79

Meillä ikäeroa on vajaa 3 vuotta mutta olipa ikäero mikä tahansa, on vaan tervettä että esikoinen reagoi tähän jotenkin. Olisin vanhempana huolissaan vanhempi-lapsi suhteesta jos mitään reaktiota ei tulisi! Ehkä isompi osaa pukea harmitustaan enemmän sanoiksi, toisaalta ei välttämättä osaa. Meillä meni ja menee ihan kivasti. Isosisko oli päivisin kovakin hoitamaan vauvaa, mutta oli sitä asiaankuuluvaa kiukutteluakin ja vaikka hän on kova isin tyttö niin eritoten iltaisin äidin syli olisi vaan käynyt. Paitsi sillon kun se oli vapaana. Silloin olisi pitänyt olla isin syli. Aika perinteistä siis. Parin kuukauden kiukuttelun jälkeen pahimmat kiukut olivat ohi ja nyt on sitten vuorossa yhteiset leikit (ja tappelut) ikäeroa nyt 1v3kk ka 4v. Uskon että teilläkin isosisko leikittää pienempää vaikka ikäeroa on tuo 4v. Ehkä se ikäero näkyy sitten kouluiässä enemmän.

Piipo79

Olette varmaan miettineet myös päiväkotiasioita joten siitäkin kokemuksia. Meillä toimi siten, että isosisko oli 2-3 päivää viikossa puolipäiväistä päivää  (alkuun pari päiväämax 5h ja myöhemmin kolme päivää n 6h). Vauva-aikana oli helppo ulkoilla isomman kanssa kun pieni nukkui käytännössä koko ajan! Tiedostin kuitenkin että isompi tarvitsi päiväkotikavereitaan ja halusin pitää sen rytmin myös töihinpaluuta ajatellen, joten se 2-3 päivää 5-6h oli hyvä siihen, mutta toisaalta koin törkeäksi että isosisko saa muodostaa pienempään sisarussuhteen ja olla mukana vaiva-arjessa. Paljon tämä varmaan riippuu millainen vauva on, mutta meillä toimi tuo yllä mainittu tapa. Isosisko näki kavereitaan mutta ei kokenut olevansa hyljätty. Jos muutenkin vauva vie kaiken huomion ja sitten isommainen ulkoistettaisiin koko päiväksi hoitoon, niin ajattelin että siitä voisi syntyä ulkopuolinen olo.

Tommi K
Isyyspakkaus

Juu, tuo päiväkotiasia pitää miettiä tuossa kesän aikana vähän sen mukaan, millainen tapaus se pienempi sitten on ja miten nukkumiset yms. sujuvat. Kyllä meilläkin anyways on suunnitteilla pitää tyttöä vähemmän pk:ssa.

Tommi K
Isyyspakkaus

Kuulostaa kovin tutulta tuo kiukuttelu jo nyt :) Se vähän jännittää, kun tuo meidän tyttö on aika tosi temperamenttinen....

Torey

Meidän tytöillä on ikäeroa 3,5 vuotta. On ihanaa kun isompi tosiaan on omatoiminen. Hoitaa vessajutut itse, syö itse, pukee itse jne. Kyllä se aika paljon helpottaa. Meillä itseasiassa oli selvää, että kahta vaippaikästä ei todellakaan jakseta. 

Nyt tytöt on 1v 1kk ja 4v 8kk. Ei nyt voi sanoa heidän leikkivän kunnolla yhdessä kun toinen on vielä niin pieni, mutta leikkivät rinnakkain ja pienempi matkii isompaa ja tykkää seurata isomman touhuja. 

Ikäeron takia eivät ehkä leikit ain kohtaa, mutta varmasti tulevat touhuamaan paljon silti yhdessä. :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Vessajutut varsinkin helpottavat. Se on ehkä parasta, mitä lapsi voi oppia. Se ja pukeutuminen. Nyt tytölle voi jo sanoa, että vaihda vaatteet ja käy vessassa, ja sitten pitää vain käydä kurkkimassa, että jotain liikettä tapahtuu :)

Pamsu
Osien summa

Meidän tytöillä ikäeroa on viisi vuotta, nyt ovat 2,5 ja pian 8. Leikit on sujuneet tosi hyvin jo vajaan vuoden, ehkä sitä mukaa kun puhe alkoi luistaa, ja näköjään luonteet sopii yhteen sen verran hyvin, että kovasti tykkäävät toisistaan. Pienempi on tietty isosiskon kavereiden mielestä hirmu söpö ja hassu, niin pääsee niidenkin leikkeihin mukaan, mutta sitten tietty isosisko on helposti vähän mustis: "se on mun sisko!"

Niinkuin Piipo sanoi, isommalle tulee väkisin joku kriisi, kun sisarus tulee kuvioihin. Ja vaikka se olisi jo neljä tai viisi tai vaikka kymmenen, niin pieni lapsi sekin on vielä. Sitä on joskus ollut vaikea muistaa.

Mulle tuli yllätyksenä se, miten syvä vauvasyöveri oli: esikoinen ei ollut ekoina kuukausina kauhean kiinnostava. Onneksi siis olette te ihanat isät olemassa!! Ajankäyttö kahden kanssa on erilaista, isompi tarvitsee jo erilaista tekemistä, ja siksikin on kiva, että aikuisia on lähellä useampi kuin yksi. On esim eri juttu käydä uimahallissa yksin taaperon tai eskarilaisen kanssa kuin yrittää vahtia ja jakaa huomiota molemmille samaan aikaan...

Mutta muuten vauvanhoito kyllä oli ihan ennustettavaa ja toimi osin vanhasta muistista, vaikka väsymyksen määrä ehti tietty taas yllättää :) Niin! Siitä ehti tässä väliajassa jo toipua! Pienemmällä ikäerolla zombielämä olisi varmaan kestänyt pidempään.

Isompi sisarus on idoli ja roolimalli (myös tahtomattaan!), ja ne aikuisen omat, hiljaiset hetket löytyvät aikaisemmin kuin esikoisen kanssa. Se on supelhianoo.

Tommi K
Isyyspakkaus

Meillähän tyttö oli hyvä nukkuja, ja siitä lähtien kun hän alkoi nukkua omassa sängyssään (8 kk iässä), hän myös alkoi nukkua 12 - 13 tunnin yönia ilman väliheräämisiä. Meillä ei siis ole varsinaista kokemusta siitä kamalasta väsymyksestä, joka kuuluu niin moneen muuhun perheeseen. Ja nyt tietysti pelätään, että saadaan tuo takaisin moninkertaisesti.

Karuselli

Erinomaisia kokemuksia. Ei pelkästään siksi, että arkea helpottaa kun isompi lapsi ei ole enää mikään taapero. Mutta myös siksi, että sisaruussuhde todellakin voi kehittyä upeaksi ja lämpimäksi jo lapsuudessa, vaikka ikäeroa olisikin useampi vuosi. Meillä 3-vuotias leikkii päivittäin 8-vuotiaan kanssa, siis todella paljon! Ja pienin puuhaa jatkuvasti yhdessä myös esiteinin kanssa. Ei mitään hätää!

Samoin isoin ja keskimmäinen, joilla myös on ikäeroa reilusti yli kolme vuotta, olivat vuosia toistensa parhaat leikkikaverit. Ja nyt taas koululaisina hyvää pataa ja samalla aaltopituudella, usein yhes koos puolustamassa omia etujaan "vanhempia vastaan". ;-)

Itse olen toisaalta pitänyt hyvänä juttuna myös sitä, että lapsilla on yhteisten touhujen lisäksi paljon ihan omia juttuja ja kuvioita. Omat kaverit ja omat menot. Paljon ihan ikiomia kiinnostuksenkohteita ym. Meillä ei ole ollut käytännössä ikinä mitään mustasukkaisuutta ilmassa. Jokainen lapsi on itsenäinen yksilö - mutta samaan aikaan kolmikko on hioutunut yhteen aivan timanttiseksi tiimiksi. Ikäasiat eivät sitä estä.

Karuselli

Mutta siis toki: varmasti isosisko joutuu uutta rooliaan ja perheen uutta dynamiikkaa prosessoimaan. Kuten te kaikki. Eikä se taida koskaan käydä täysin kivuttomasti. Mutta kuuluu asiaan. Vauvavaihe on ensimmäinen prosessoinnin paikka. Ja toinen paikka tulee sitten kun pikkusisarus alkaa lähteä liikkeelle ja kiinnostua isomman tavaroista ym. Mutta nämä ovat vain lyhyitä vaiheita. Yhteinen sävel löytyy kyllä, ja sitä paremmin, mitä enemmän vanhemmatkin sitä tukevat. Toisin sanoen, eivät edes lähde siitä oletuksesta, että ikä- tai sukupuoliero jotenkin häiritsisivät sisaruutta ja lasten tiimiytymistä. Lapset kyllä muodostavat oman toimivan suhteensa kunhan heitä siihen kannustetaan ja kunhan sille annetaan tilaa. :-)

Tommi K
Isyyspakkaus

Joo, pitää varmaan alkaa jo nyt psyykkaamaan tyttöä siitä, että "veli sitten koskee kaikkiin tavaroihisi". Samaa teemme jo nyt, kun tulee vieraita "vieraat saavat sitten katsoa kaikkia lelujasi". Expectations management.

Tommi K
Isyyspakkaus

Kiitos sinullekin, todella kiva kuulla kokemuksistasi!

Tilia kirjautumatta (Ei varmistettu)

Meillä lapsilla ikäeroa neljä vuotta ja pari viikkoa päälle. Ollaan erittäin tyytyväisiä ikäeroon! Molemmilla lapsilla on oma pikkulapsiaika, ja nelivuotiaasta oli valtavasti seuraa äidille äitiysloman aikana. Ei ollut yhtään tylsää ja ankeaa olla vauvan kanssa kotona, kun oli iloinen papupata siinä kaverina selittämässä ja juttelemassa ja ihmettelemässä maailmaa. Nelivuotiaalla oli jo omat kerhonsa ja harrastuksensa, joissa kuljettiin,ja täytyy sanoa, että toisen vanhempana on se onni, että pystyy huomattavasti helpommin kaikkiin lähtöihin ja menemisiin kuin esikoisen vauvavuonna. Siinä se kantokoppa meni jotenkin toisessa kädessä huomaamatta kauppareissut, kerhoreissut ja rautakaupat, ei ollut koko maailmankaikkeuden keskipiste niin kuin esikoisen aikaan. Vaikka säätämistä ja pukemista ja vessassakäyntejä yms. on tuplamäärä, niin vanhemman kyvyt kasvaa myös eksponentiaalisesti selvitä näistä vaihtelevista tilanteista.

Yhteiset leikit alkoivat jossain puolen vuoden tienoolla, ihan ekat oli jotkut pöytään hakkaamiset ja nauramiset vuorotellen. Isoveli on edelleen kohta kuuden vuoden jälkeen pikkusiskon paras kaveri. Leikkivät kaikki viikonloppuaamut keskenään, toki omiakin kavereita jo on, mutta yhteiset leikit on sujuneet aina todella hyvin, vaikka etukäteen meillä esikoinen ei todellakaan odottanut vauvaa innolla, aivan päinvastoin! Odotettiin mieletöntä mustasukkaisuusdraamaa, mutta heti sairaalassa velipojan sydän suli vauvalle ja oli vauva-aikana ihan paras vauvan naurattaja ja esitteli aina kaikille ylpeänä Meidän Vauvaa ja keksi mitä ihanampia hellittelynimiä vauvalle.

Korostettiin kyllä tuota Meidän perhettä, Meidän vauvaa, Meidän ihania lapsia, kuinka äiti ja isä ovat onnellisia, että Meillä on kaksi maailman ihaninta lasta jne. ihan tarkoituksella. Ja että kaikkea aina molemmille samalla lailla, vaikka vauva nyt ei alkuun siitä mitään ymmärtänytkään. Piirrettiin myös esikoiselle meidän perheen rakkaus ihan paperille. Ensin meitä oli kolme ihmistä ja piirrettiin nuolet, miten jokainen rakastaa jokaista. Sitten vauva mukaan neljänneksi ja rakkausnuolet uudestaan - ja kas - rakkautta tuli valtavasti lisää perheeseen vauva myötä. :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Oi, ihana idea tuo rakkausnuolidiagrammi! <3

Marik (Ei varmistettu)

Meillä lapsilla ikäero 4.5v. Ajattelin ensin että meille tulee vain yksi lapsi, mutta onneksi ehdin muuttaa mieleni. Nuorempi syntyi kesällä niin isällä oli paljon lomaa ja pystyi olla esikoisen kanssa kun minä hoidin vauvaa. Syksyllä esikoinen oli puolipäiväisenä tarhassa, olisi turhautunut 5-vuotias pelkästään äitin ja vauvan kanssa kotona. Jälkeenpäin esikoinen on sanonut että muistaa siitä kun sisko oli vauva, että äitillä oli aikaa hoitaa vain vauvaa. Mutta ollaan juteltu asiasta ja nyt se on ihan ok. Että ihan ei riittänyt aika molemmille, mutta ei jäänyt mitään traumoja. Nyt lapset on 9v ja kohta 5v. Leikkivät hyvin yhdessä ja välillä on hetkiä kun lapset leikkivät keskenään ja aikuiset saa omaa aikaa esim lehden lukuun ennen kuin lapset menee nukkumaan. :D Kompensaationa riitelevät tietty yhtä 'hyvin'...

Tommi K
Isyyspakkaus

Pitääpä yrittää muistaa, että niinä hetkinä, kun isi hoitaa vauvaa, tyttö saa sitten olla äitinsä sylissä. Ja toisin päin. Sydän murtuu ajatuksesta, että pieni tyttö kokisi jäävänsä jotenkin huomiotta.

Tasaraita

Meillä ei ole kuin yksi neljä ja puolivuotias poika, mutta sen verran ajattelin kommentoida tuota yhdessä leikkimistä, että se voi hyvinkin onnistua. Ystävälläni on reilun vuoden vanha tyttö, eli lapsilla aikalailla se kolme ja puoli vuotta ikäeroa. Nyt ollaan huomattu, että lapset leikkivät kivasti jo keskenään. Yksivuotias seuraa ja matkii isompaansa ja syksyllä viisi vuotta täyttävä poika osaa jo ottaa pienemmän huomioon ja koittaa keksiä leikkejä, joihin pienikin voi osallistua.

Tommi K
Isyyspakkaus

Kiva kuulla, kiitos!

Anan (Ei varmistettu)

Täällä poika oli lähes 5, kun pikkusisko syntyi, ja meistä tämä on ollut ihan huippu ikäero. Samoja seikkoja kuin aiemmilla, esikoisesta seuraa ja ajankulua kuopukselle jo ihan vauva-aikana ja nyt, kun nuorempi on vajaa 2, leikkivät hienosti yhdessä, ainakin puolen vuoden ajan on ihan oikeastikin siis leikitty yhdessä.

Esikoisella on ollut pieniä yksittäisiä mustasukkaisuudeb hetkiä, jotka ovat mielestäni ymmärrettviä, ja niistä selviää mielestäni paljon paremmin keskustelemalla kuin jos esikoinen olisi 2-3 v.

Odottakaa vaan, miten voikaan sydän pakahtua, kun näette tytön ja pikkusisaruksen ensimmäiset keskinäiset hekotusvitsit tai keskinäiset hellyydenosoitukset!

Tommi K
Isyyspakkaus

En malta odottaa :)

MariaKata (Ei varmistettu)

Meillä on tytöllä ja pojalla ikäeroa 4,5 vuotta. Alkuun heistä ei tietenkään ollut seuraa toisilleen, mutta en minä sitä mitenkään isona ongelmana kokenut. Nyt nuorempi on kohta 7 ja isompi 11,5 ja jo pitkään ovat leikkineet/pelanneet yhdessä. Lisäksi se vanhempi voi toimia "lapsenvahtina" lyhyen aikaa jo hyvinkin.

Tommi K
Isyyspakkaus

Hienoa! Niin, missäköhän iässä ne voi jättää vaikkapa lähikauppareissun ajaksi kahdestaan..?

Tilia kirjautumatta (Ei varmistettu)

9- ja 5-vuotiaat olen jättänyt kerran vartiksi keskenään kotiin ja kerran lähettänyt keskenään lähikauppaan. Hyvin sujuivat molemmat kerrat! Ja toki ovat monesti välillä aikaa keskenään sisällä, kun käyn pihalla tekemässä jotain (omakotitalo). Mutta riippuu kyllä lapsista, milloin uskaltaa jättää.

Karuselli

Meillä 6- ja 9-vuotiaat aikoinaan saivat jäädä lyhyen kauppapiipahduksen (n. 20 min) ajaksi...ja siitä on sitten ajat pidentyneet. Nyt kun molemmat ovat koululaisia, niin pärjäävät useamman tunnin. Ja esikoinen nyt pärjäisi vaikka päiviä.

Mutta parasta on se, kiitos isohkojen ikäerojen, että tuon kuopuksen taas on voinut jättää jo pari-kolmevuotiaana esikoisen hoiviin lyhyiksi ajoiksi. Käsittämättömän näppärää! Esim. jos toisen vanhemman pitäisi olla jo menossa ja toinen ei ole vielä tullut kotiin, niin joku tuollainen puolen tunnin gäppi ei ole tänä päivänä enää mikään ongelma.

T-100
(G)ROUND ZERO

Meidän pojilla on ikäeroa 6 vuotta (kuten myös minulla ja sisaruksillani ja isälläni ja veljillään - voiko ikäero periytyä?!). Isoveli on todella avuksi, viihdyttää omasta halustaan vauvaa pieniä hetkiä kerrallaan, jolloin ehdin loihtia ruuat mikron kautta pöytään tai muuta vastaavaa. Isoveli juttelee ja käsittelee vauvaa kauniisti, enkä pelkää että satuttaisi mustasukkaisuuksissaan tai omaa tietämättömyyttään vauvaa. Onpa myös luvannut olla turvana pienelle jos joku kiusaa sitä myöhemmin. Vauvan tulemisesta pystyi jutella etukäteen varsin hyvin ja 6-vuotias osaa odottaa jo tovin jos en pääse heti avuksi vauvan takia.

Pientä mustasukkaisuutta on ilmoilla, mutta ne on hoidettu puhumalla. Viimeksi tänä aamuna isoveli oli vähän ynseänä, kun "vauva saa kaiken". Tultiin yhdessä  siihen lopputulokseen, että vauva saa tissiä, mutta ei oikeastaan mitään muuta sellaista, jota isoveli ei saisi. Tämä sekä huvitti että puistatti isoveljeä.

Ensimmäiset kaksi viikkoa meinasivat olla aika hulinaa, kun vasta tutustuttiin vauvaan. Minä väsyneenä ärähtelin esikoiselle ja esikoinen takaisin. Nyt vauvan ollessa kuukauden ikäinen, päivissä on jo vähän rytmiä. Helpottaa huomattavasti päivien sujumista, kun voi suoda 6-vuotiaallekin kahdenkeskistä aikaa vauvan nukkuessa.

Pidän tätä ikäeroa meidän perheelle sopivana. Kumpikaan vanhemmista ole uupunut. Meillä tosin vauva ja esikoinen nukkuvat hyvin yönsä, ihan mahtava tsägä käynyt unenlahjojen kanssa.

Tommi K
Isyyspakkaus

Näitä samoja unenlahjoja täälläkin odotetaan. Kiitos sinullekin kommentistasi!

HelKaMa (Ei varmistettu)

Kaikissa ikäeroissa on hyvät ja huonot puolensa. Meillä on ekalla ja tokalla pitkähkö ikäero 3 v 4 kk ja tokalla ja kolmosella suht lyhyt 1 v 10 kk. Minä olin aina halunnut pienellä ikäerolla lapset, mutta aina ei saa mitä haluaa, kuitenkin ollaan oltu niin onnekkaita että kolme ollaan saatu &lt;3

Mutta niistä ikäeroista. Väitän että riippuu paljon lasten luonteistakin että miten lähtee menemään. Meillä esikoinen (poika) jo ennen tokan odotusta alkoi kysellä että hän haluaisi pikkusiskon tai veljen. Sisko sitten oli syntyessään aika helppo tapaus, joten hyvin riitti aikaa molemmille :) Sitten oltiin pienissä ongelmissa kun kakkonen lähti liikenteeseen, piti varjella pientä pikkulegoilta ym. (kolmiossa asuessa tuotti hieman haasteita...) Hyvin ovat leikkineet yhdessä, mutta aikamoinen taistelupari ovat myös ;D Kolmas solahti joukkoon ihan tuosta noin vaan (kolme menee siinä kuin kaksikin ;) :D) Pienemmillä on selvästi enemmän yhteisleikkejä (nyt 2,5 v ja 4,5 v), mutta ovatkin samaa sukupuolta, niin sekin vaikuttaa :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Nuo pikkulegot ja muut pienet suuhun menevät asiat mua pelottavat ehkä eniten... 

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Meillä on tytöillä aika tasan 4 vuotta ikäeroa ja tää on just parasta. :)

Raskausaika oli taas vaikea ja varsinkin loppuaikana käytännössä makoilin päivät pitkät. Pienemmän lapsen kanssa tuo olis voinut olla painajaista mutta 4-vuotias ymmärsi, että äiti on kipeä ja tarvitsee lepoa. Pelattiin paljon lautapelejä, katsottiin yhdessä lastenohjelmia, muovailtiin, piirrettiin jne. ja riehumiset ja ulkoilut hoituivat iltaisin isän kanssa.

Aluksi halusin väkisin pitää isomman kotona, mutta nyt reilu kuukausi sitten meni takaisin hoitoon kaksi päivää viikossa ja tätä nykyä arki on vielä enemmän jees. Päivät kotona kävivät elohiirelle tooooodella pitkiksi ja monesti kiukutteli ettei enää yhtään halua olla tylsän vauvan ja äidin kanssa kotona, vaan haluaa kavereita ja seuraa. Hoito on tehnyt tosi hyvää koko perheelle. Jos lapsi olisi vähän rauhallisempi eikä niin supersosiaalinen, niin tilanne voisi olla ihan eri, varsinkin kun vauva nukkuu yönsä hyvin eikä sinänsä mun jaksamisessa ole ongelmaa. Täällä ei vain ole mitään avointa päiväkotia, kerhoja tms. vaihtoehtoa vaan kaikki aktiviteetti on kerran viikossa MLL:n perhekahvila ja kerran viikossa jumppa, joten päivähoito on käytännössä ainoa vaihtoehto jos lapselle sitä leikkiseuraa kaipaa. Samanikäiset lapset ja tutut hoitokaverit ovat kaikki lähestulkoon tietysti hoidossa joten heistäkään ei päivisin ole seuraa.

Isosisko hoitaa vauvaa paljon ja juurikin tuo pyyhettä, vaippaa, harsoa tms. mielellään. Pikkusisko nauraa ihanan kritiikittömästi kaikille isomman hölmöilyille ja seuraa tämän touhuja aina tarkasti. Pienenpieniä hetkiä isompi voi myös "vahtia" pikkusiskoa ja on näistä vastuullisista tehtävistään aina kovin otettu (siis vahtiminen on tyylillä käyn 2min pikasuihkun, haen postin tai puita tai levitän pyykit kuivumaan viereisessä huoneessa).

Meidän perheelle tämä ikäero on aivan täydellinen. Itse uskon vahvasti siihen että lasten persoonat merkitsevät paljon, paljon enemmän kuin ikäero, eikä se ettei lapsena olisi ollut yhteisiä leikkejä tosiaankaan tarkoita mitään koko elämän mittakaavalla, eikä toisinpäin. Esim. mun miehellä ja veljellään on se maaginen reilu kaksi vuotta ikäeroa ja lapsena olivat tiiviisti yhdessä, mutta aikuisena yhteydenpito hoituu mun ja veljen tyttöystävän kautta. Tulevat kyllä toimeen keskenään tosi hyvin, mutta kovin paljoa yhteisiä puheenaiheita ei vain ole kun ovat aika erilaiset tyypit. Sit taas mulla ja mun siskoilla on ikäeroa 3 ja 10 vuotta (siskoilla keskenään siis 7) ja ollaan kaikki kolme keskenämme todella läheisiä ja paljon tekemisissä. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Näin se juurikin on, ettei ikäerolla, sukupuolella, kuun asennolla yms. ole niinkään merkitystä. Merkitystä on persoonalla, kiinnostuksen kohteilla ja sillä, miten vanhemmat "asemoivat" lapset. Annetaanko syntymäjärjestykselle erityisesti painoarvoa vai pyritäänkö näitä "perinteisiä" malleja tietoisesti rikkomaan/muuttamaan.

Tommi K
Isyyspakkaus

Tuo on kyllä niin totta, että ei se sisaruus tarkoita välttämättä tiiviitä ja läheisiä suhteita aikuisena. Voi kun siihen voisi itse vaikuttaa... Kiitos myös sinulle kommentistasi!

Tilia kirjautumatta (Ei varmistettu)

Tuo on muuten totta, mitä tässä kirjoitettiin, että 4-vuotiaita on kotihoidossa todella vähän. Eli isommalle ei löydy puistoista eikä perhekerhoista juuri yhtään kavereita, niissä käyvät vain alle 3-vuotiaat. Eli joku kerho tai osa-aikahoito on tarpeen. Meillä oli isommalla 2 kertaa viikossa kaupungin kerho, mutta kaverisuhteiden kannalta kannattaa varmaan jatkaa omassa tarhassa, jos siellä jatketaan sitten vauvalomien jälkeenkin. Meillä oli muutto tuossa välissä, niin ajateltiin kerhopaikan olevan riittävä (olikin toiminnan kannalta), mutta jälkikäteen ajatellen oli esikoiselle turhaa opetella ensin uuteen kerhoryhmään ja taas vuoden päästä uuten tarharyhmään (aikuisineen) varsinkaan tilanteessa, jossa muutenkin oli elämänmuutosta (se muutto ja sisaruksen syntymä).

Vierailija (Ei varmistettu)

Minä uskoisin myös että neljä vuotta on hyvä ikäero. Oma lapsuuden rakkain kaveri oli neljä vuotta vanhempi ja hyvin onnistui leikit. Kuten joku aiemmin kommentoi, saavat molemmat lapset myös oman täydellisen pikkulapsi-ajan. Se taaperovaihe ja uhmaikä on vaan sellainen jakso että on hyvä että siinä on vanhemmilla mahdollisuus keskittyä yhteen.
Meillä oli ikäeroa 1v11kk ja tuntuu että meillä ja monilla muilla juuri tämä yksi-kaksivuotias ja vauva kombo ajaa loppuun kun esikoinenkin on usein tässä vaiheessa vielä kotihoidossa ja tarvitsee jatkuvaa hoitoa ja valvontaa. Kuopus on nyt juuri vajaa parivuotias ja vasta nyt tajuaa miten hirveän pieni se esikoinen vielä oli.

Meillä myös kiusaamisesta on ongelmia, vaikka muuten leikit käyvät yksiin. Edelleen ei voi jättää juurikaan leikkimään ilman valvontaa. uskoisin että ikäeron kasvaessa myös tällainen vähenee.

Tommi K
Isyyspakkaus

Ja se on myös kiva ajatus, että ensimmäisen uhmaikä on (toivottavasti) ohi jo siinä vaiheessa kun toinen vasta aloittelee sitä. Kaksi ei-ei-ei-ei-eiku-eiku-eiku-neuvottelijaa yhtäaikaa olisi aika heviä. On toisaalta todella mielenkiintoista nähdä, mistä pojan kanssa tulee suurimmat väännöt. Tytön kanssa se on ollut vaatteet: mekot, kengät, sukkahousut jne...

Satuven (Ei varmistettu)

Haha meillä tapellaan pojan kanssa eniten vaatteista. Jätkä haluaisi aina mennä sortseilma ja t-paidalla ja valitettavasti täällä se ei onnistu. Toiseksi eniten tapellaan sisällä pelaamisesta, tässäkin kuussa on yksi maljakko mennyt rikki, kun 8-vuotiaan kokoinen 6v on vähän potkaissut palloa.

Meillä on ikäeroa 2v9kk. Pienempi täyttää ensi kuussa neljä ja on ihan isomman suurin fani. Kun pienempi oli vauva, puhuttiin vauvalle aina isommasta. "Sitten kun sä kasvat, X opettaa sua ajamaan yhtä hyvin pyörällä ja leikkii sun kanssa ja on sulle maailman kivoin isoveli" ym. Melkein 4v tykkää vähän Frozenista, mutta eniten kiinnostaa Star Wars ja Batman ja Ryhmä Hau, koska varsinkin kaks ekaa on isommalta opittuja.

nik (Ei varmistettu)

Äitini on kertonut, että kun pikuveljeni syntyi (olin 2 v.) hänen taktiikkansa oli se, että kun veli oli sylissä ja minä mustasukkaisena halusin samaan aikaan syliin, äiti laski veljeni välittömästi pois ja otti minut syliin huolimatta siitä kuinka paljon veli huusi. Hän oli silloin vielä niiiiiin pieni, ettei varmaan tästä juuri traumatisoitunut. Minä sen sijaan olin istunut lyhyen hetken äidin sylissä ja pian pyytänyt äitiä ottamaan huutavan pikkuveljen syliin. Piti vain vissiin tarkistaa, että syli on edelleen olemassa.

Ajattelin käyttää tätä omien lasteni kohdalla, mutta tuli sitten tehtyä kaksoset. Hukkaan meni sekin oppi. :D

Tommi K
Isyyspakkaus

Pidetäänpä tämä neuvo mielessä.

Meillä ikäero on aika tasan neljä vuotta ja olen ollut todella tyytyväinen. 

Ja kyllä nuo nykyään 7 ja 3 vuotiaat ihan hyvin keskenäänkin leikkii!!! 

Tommi K
Isyyspakkaus

Hienoa, kiva kuulla!

Cpop

Minulla ja siskollani on n. neljän vuoden ikäero ja onhan siinä ollut omat plussansa ja miinuksensa.

Plussaa oli tietysti se kun oli aina se isompi sisarus jonka siivellä pääsi esimerkiksi kiskalle siinä vaiheessa kun itse oli muuten liian nuori lähtemään sinne yksin. Ja kaikki ne jutut mitä se neljä vuotias isosisko jo osasi! Itse opin mm. englantia jo eka luokan aikoihin, koska isosisko oli aloittanut englanninkielen opintonsa vuotta aiemmin. Ja oli aika luksusta kun sai viettää 13-14veenä kotona öitä ilman vanhempia, koska täysikäinen sisko oli katsomassa perään.

Miinuksena sitten taas ne ihan eri ikätason jutut.. Siinä vaiheessa kun itse oli vielä "ihan pieni" päiväkotilainen, niin isosisko oli jo iso koululainen, jolla oli omat laajat kaveripiirit joitten kanssa leikittiin kaukana kotoa ja jotka kävi/joiden luona käytiin yökylässä yms.. Sitten kun itse olin alakouluikäinen niin isosiskon luokka oli toisessa päässä koulua ja 5-6luokat on täällä lukion ja ylä-asteen kanssa jaetuissa tiloissa, joten siinä vaiheessa sisko siirtyi jo ihan omaan "isojen maailmaansa".

Ei ollut tavallaan mahdollisuutta luoda sillä tavalla kauhean läheistä sisarussuhdetta, kun ne jutut oli niiiiin eri maailmoista.. Mutta toisaaltahan näihin vaikuttaa paljon myös ihmisten persoonallisuudetkin, kun itse olin ihan erilainen ja eriasioista kiinnostunut kuin isosiskoni.. Voisi kai ajatella sen myös positiivisena asiana että se isompi ikäero lasten välissä antaa myös molemmille tilaa kasvaa omiksi persoonikseen, eikä tule niin kovasti sellaista "pitää olla kuin isompi sisarus"...

Meidän lapsi on nyt 4 vuotias, enkä voi kuvitellakkaan hankkivani lisää lapsia ihan heti. Olisin halunnut lapsille sen max 3v ikärajan, mutta parisuhteen kriisin myötä kyllä kuoppasin koko "lisää lapsia"-ajatuksen niin syvälle maan alle, ettei sitä ihan heti sieltä kaiveta.

Tommi K
Isyyspakkaus

Niin, kyllä se personallisuus vaikuttaa todellakin varmasti enemmän kuin ikäero, mutta jossain vaiheessa on varmasti edessä, että toisella on vaan ihan eri jutut pinnalla kuin toisella. Se varmasti korostuu vielä pojan ja tytön kanssa. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Meidän ainukainen on vielä pieni, joten aika näyttää ikäeron. Mutta minulla ja siskolla on juurikin se neljä vuotta, ja vaikka välillä harmitti kun sisko ei ottanut mukaan leikkeihin, kyllä me myös ihan todella paljon yhdessä leikittiinkin! Ja teidän perheestä välittyy blogissa jotenkin niin ihana rakastava tunnelma, sen pohjalta kaikki muu järjestyy kyllä!

Tommi K
Isyyspakkaus

Kiitos paljon sinulle <3

Laura/ Tässä kaupungissa tuulee aina (Ei varmistettu) http://tassakaupungissatuuleeaina.blogspot.fi

Meillä Pikkuveli syntyi tammikuussa ja isoveli täyttää nyt toukokuussa viisi - ja ainakin näinä ensimmäisinä kolmena kuukautena ikäero on vaikuttanut enemmän kuin hyvältä. Esikoinen osaa jo puuhailla itsekin, ei esimerkiksi tarvitse syöttäjää tai apua vessujutuissa tai pukemisessa, ja innokkaana isoveljenä auttaa vauvan hoidossa nimenomaan tuomalla harsoa tai vaihtovaatetta tarvittaessa. Toisaalta on myös ollut kiva, että Pikkuveljen unien aikaan minulla on aikaa isommalle: ehdimme vaikka ulkoilla kunnolla tai pelata tai lueskella kotona. Myös meillä esikoinen on enemmän "isin lapsi", mikä varmasti on myöskin vähentänyt mustasukkaisuutta.

Toisaalta ikäero on mikä on ja kaikissa on puolensa. Mitään vuoden-parin ikäeroa en olisi jaksanut, mutta toisaalta toiveissa oli kyllä pienempi ikäero kuin tämä vajaa 5. Mutta kuluneiden kuukausien perusteella tämä oli meille lopulta juuri passeli.

Tommi K
Isyyspakkaus

Onpa kiva lukea näitä kertomuksia! Tosi monilla tuntuu olevan lasten ikäero 2 vuotta, joten on kiva kuulla muistakin kokemuksista!

KolmenÄiti (Ei varmistettu)

Meillä on vähän eri tilanne, kun on 3 lasta n. 1v 9kk:n ikäeroilla. Esikoisen ja kuopuksen välillä on ikäeroa vähän alle 3v 7kk. Nyt, kun kuopus täyttää pian 4, leikkivät nämä kaksi poikaa välillä yhdessä. Yleensä välissä oleva sisko leikkii jomman kumman kanssa, mutta kyllä pojatkin yhdessä leikkivät. Esikoinen ei hirveästi reagoinut pienimmän syntymään, kun oli jo tottunut, että oli pikkusisko, mutta tyttö reagoi siihen sit vähän enemmän...

piupali (Ei varmistettu)

Meidän lapsilla on ikäeroa se perinteiset kaksi vuotta. Huh heijakkaa, melkoista haipakkaa ollut kun molemmat ovat olleet yhtä aikaa pieniä ja vaatineet paljon. Isoveljen uhma alkoi samaan aikaan kun vauva syntyi jne. Nyt kuopus on 1,5-vuotias ja pikku hiljaa alkaa elämä normalisoitua. Olen kyllä usein ajatellut, että isomman esikoisen kanssa olisi ollut helpompaa, asioista olisi voitu jutella paremmin ja omatoimisuutta on valtavasti tullut lisää. Kannustanut vahvasti teitä säilyttämään tytön päivähoitopaikan! Vaikka sitten osapäiväisesti tai -viikkoisesti, mutta varmasti tulee tytölle tarpeeseen päästä ainakin välillä sinne. Ja siten lapsen elämässäkin jokin säilyy ennallaan kun moni muu asia muuttuu. :) Meidän 2-vuotias lopetti päivähoidon kun vauva syntyi, jälkiviisaana sanon, että olisi kannattanut jatkaa edes parina päivänä viikossa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mielenkiintoista lukea ihmisten kokemuksia. Meillä on ikäero 2,5 v, ja ajatus kolmannesta lapsesta pyörii aina välillä mielessä ja myös se, milloin siihen olisi valmis, mitkä on eri ikäerojen hyvät ja huonot puolet. Meillä haastavinta aikaa tässä lasten kanssa oli silloin, kun vauva ei nukkunut hyvin, eli n. 6kk-12kk. Sitä ennen ja sen jälkeen kaikki on mennyt tosi hyvin, mutta sen väsymyksen aikana välillä tuntui melko rankalta. Onneksi oli miehen joustavat työajat ja hyvä päiväunikäytäntö, joka tarkoitti sitä että me vanhemmat otettiin vuorotellen päiväunet miehen tultua töistä kun päivällä ei isompi enää nukkunut. Suosittelen, jos tulee tarvetta! 20-30 minuutinkin päikkäreistä saa yllättävän paljon voimaa. Mutta toivotaan, että teidän vauva nukkuu hyvin! Tsemppiä tulevaan!

Pages

Kommentoi

Ladataan...