Pahinta on epätietoisuus

Ladataan...
Isyyspakkaus

Viimeisin vuorokausi on ollut varmasti elämäni pelottavin ja stressaavin.

Kun poika syntyi, hän oli veltto, ja hänet vietiin heti pois luotamme, eikä hänen äitinsä ehtinyt edes nähdä häntä. Meille kerrottiin, että häntä autetaan nyt hengittämään, ja lääkäri tulee pian kertomaan tilanteesta. Kuulimme vain, että hänellä oli vaikeuksia saada hengitystä käyntiin, ja sen jälkeen emme kuulleetkaan mitään reiluun tuntiin.

Pahinta oli odottaminen epätietoisuudessa. Mitä tässä oikein tapahtui?

Pojalla ei ollut ollut mitään hätää synnytyksen alussa, vaikka hän syntyikin perätilassa, mutta synnytyksen aikana hän oli päättänyt nostaa kätensä päänsä taakse. Tämä on kuulemma hyvin harvinaista, ja se vaikeutti hänen saamistaan ulos. Sydänäänet eivät kuitenkaan missään vaiheessa laskeneet, ja syntymän jälkeisissä verikokeissa ei ollut merkkejä happivajeesta.

Kun vihdoin kuulimme pojasta, saimme tietää, että hänellä oli ilmarinta, ja hän tarvitsisi hoitoa Lastenklinikan teho-osastolla. Tämä uutinen oli tyrmäävä. Hän oli ilmeisesti pannut vastaan, kun keuhkoihin oli puhallettu ilmaa paineella, ja keuhkoon oli tullut reikä.

Pääsimme katsomaan häntä Kätilöopistolla pieneksi hetkeksi ennen kuin hänet vietiin ambulanssilla ja hengityskoneessa toiseen sairaalaan. Hänelle oli annettu voimakasta kipulääkettä ja hänen rintaansa oli asennettu dreeni, joka imee pois rintaan kehittynyttä ilmataskua.

Rouva joutui jäämään Kätilöopistolle, mutta menin itse taksilla vauvan perässä Lastenklinikalle. Siellä näin hänet pienen hetken ajan ennen kuin minut lähetettiin odottamaan vierashuoneeseen, ja minulle kerrottiin, että valmistelut ja tutkimukset vievät pari tuntia.

Aamuyöllä puoli kolmen aikoihin minut haettiin katsomaan poikaa ja kerrottiin, että hänen tilansa on vakaa. Hän yritti itkeä, hengitteli itse ja availi jo silmiään, mutta minulle kerrottiin, että hänet pidetään nukuksissa, sillä se auttaa paranemista. Sitten minut lähetettiin kotiin nukkumaan. Olin kotona neljältä.

Palasin sairaalaan puolilta päivin. Vauva oli tarvinnut uutta dreeniä ja tehokkaampaa hengityskonetta, ja hänen oma hengityksensä oli pitänyt estää voimakkaalla rauhoittavalla kipulääkkeellä. Tila oli kuitenkin vakaa, eikä hänessä näkynyt merkkejä muista vaurioista. Aivosähkökäyrä ja aivoultraääni eivät näyttäneet mitään poikkeavaa.

Myös Rouva pääsi pojan luokse hieman myöhemmin, ja saimme pidellä pientä poikaamme yhdessä.

Iltapäivällä hänen tilanteensa kääntyi yllättäen merkittävästi parempaan suuntaan. Lysähtänyt keuhko olikin ilmeisesti yhtäkkiä täyttynyt ilmalla, ja hänet voitiin palauttaa tavalliseen hengityskoneeseen, jonka kanssa hän voi myös hengitellä itse. Hengityskoneen tehoa voitiin laskea muutamaan otteeseen, mikä oli erittäin hyvä merkki. Sain jo vaihtaa vaipankin kertaalleen ja pestä poikaa kosteilla liinoilla.

Rouva sai siirroon Naistenklinikalle ja kävimme lepäilemässä osastolla iltapäivällä. Palasimme alkuillasta takaisin vauvan luo. Hän nukkui rauhallisesti ja hänen tilansa oli kaikin puolin vakaa. Pidimme kämmeniämme hänen päällään ja lauloimme Päivänsädettä ja menninkäistä, ja hän alkoi availla silmiään.

Jätimme illalla pojan jatkamaan uniaan ja palaamme hänen luokseen taas huomenna. Häntä pidetään hengityskoneessa niin pitkään, että reikä hänen keuhkossaan on parantunut.

"Ei ole mitään hätää", sitä tässä toistelemme itsellemme. Tilanne on vakaa ja parantunut koko ajan, ja poikaa hoitavat huippusairaalan huippuammattilaiset. 

Kiitos kaikille tuestanne, se merkitsee paljon. Tunteet ovat pinnassa, ja saamiamme viestejä ei voi lukea kyynelittä. Jos kaikki ne tsempit, onnentoivotukset, rukoukset ja voimahalit, joita olemme tänään saaneet, kanavoituvat vauvaan, hän paranee varmasti pian.

Share

Kommentit

Mammanen
Äiti jumppaa

Hienoa lukea että tilanne on jo parantunut ja mikä parasta te olette pienen luona <3 toivottavasti reikä paranee pian ja Rouva saisi pojun vierelle. Miten isosisko on ottanut uutisen pikkuveljestään?

Tommi K
Isyyspakkaus

Lähetimme kuvan veljestä kummitädille, jonka luona tyttö oli hoidossa, ja hän oli todennut, että onpa söpö. Kävin hakemassa tytön kotiin illalla ja näytin lisää kuvia. Hän ei kiinnittänyt mitään huomiota letkuihin, mutta hän oli kiinnostunut, miksi pojan nilkan ympärillä oli nauha :) Hän oli pettynyt, ettei päässyt katsomaan vauvaa heti, mutta lupasin, että menemme yhdessä huomenna. Hän kuuli, kun kerroin vauvan tilasta vanhemmilleni, ja ennen nukkumaanmenoa hän kysyi: "Onko siinä pikkuveljessä reikä?" Kerroin että toisessa keuhkossa on, ja siksi hän saa niin hyvää hoitoa.

Mammanen
Äiti jumppaa

Lapset <3 eivät näe letkuja,piuhoja tai mittareita. Näkevät vain olennaisen. Hänestä tulee varmasti mahtava isosisko. Meilläkin isoveli on pikkusiskon paras kaveri,lohduttaja,leikittäjä ja se tappelukaveri. Olen muuten lukenut blogiasi oman esikoisen raskauden ajalta saakka eli kohta 4-vuotta :) 

Olette ajatuksissa ja rukouksissa <3

KolmenÄiti (Ei varmistettu)

Voimia! Toivottavasti pieni pääsee pian kotiin!

MarjaH (Ei varmistettu)

Onnea pikkuisesta ja voimia koko perheelle!

Satu_ (Ei varmistettu) http://www.salamatkustaja.com

Hui, olipa dramaattinen alku! Onneksi kaikki näyttää kääntyvän hyvin ja toipuminen etenee. Meidän kuopus syntyi vajaa vuosi sitten velttona. Synnytys meni siihen asti hyvin, sydänäänet normaalit jne. mutta synnyttyään se vaan ei hengittänyt. Lääkärit saivat ilman lopulta kulkemaan ja jouduttiin jäämään tarkkailuun pariksi päiväksi. Tilanne ei mennyt yhtä vaikeaksi kuin teillä (eli elvytyksen jälkeen ei tullut esim reikää keuhkoon), eku voin kuvitella vain osittain sen huolen mikä teillä on.

Mutta kuten sanottua, parempaa päin mennään. Jaksamista koko porukalle!

Paljon onnea perheenlisäyksestä! Voimia ja jaksamista koko perheelle, etenkin pikkuiselle taistelijalle <3! Kuvat vauvasta letkuissa toivat tunteet pintaan - ihan vastaavanlaisia on meillä kotialbumissa pikkusiskon synnyttyä seitsemän kuukautta sitten. Ihan noin vakavaa ei ollut (hätäsektion anestesialääkityksen vuoksi tarvittiin elvytystä ja lisähappea), mutta huoli omasta lapsesta on aina suurin huoli kaikista <3

OP (Ei varmistettu)

Kuulostaa hyvältä tuo,että aivoissa ei ole merkkejä hapenpuutteesta vaikeuksista huolimatta.

Annila (Ei varmistettu)

Paljon onnea pienestä pojasta! Hän vaikuttaa päättäväiseltä. Se on hieno piirre ihmisessä :) Kaikkea hyvää yhteiselle matkallenne!

Huoli on enemmän kuin ymmärrettävää, mutta uskon, että kaikki menee hyvin. Hyvä, että poika on hapettunut hyvin koko ajan.

Minkä kokoinen hän on? Näyttää kuvissa komialta :).

Vierailija (Ei varmistettu)

Onnea pienestä sitkeästä pojasta koko perheelle &lt;3 Olette ajatuksissa!

I M S (Ei varmistettu)

Voimia parantumiseen. Toivottavasti saatte pojan pian kotiin ja normaali vauva-arki voi alkaa.

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Paljon onnea pienestä pojasta! Ja rakkautta ja enkeleitä teille, olette tosiaankin maan, ehkä jopa maailman parhaassa hoidossa.<3

Onnea koko perheelle pikkuveljestä! <3 Ja voimia näihin ensimmäisiin päiviin, toivottavasti pojan tila jatkaa nopeaa kohentumista!

MUMMOBLOGI

Haleja ja voimia ,mummo istuu täällä kyynelet silmissä kirjoitus lukemassa . Ihana että olettepäääset pikkumiestä katsomaa se antaa voimia teille ja pienelle pojalle .

matkatar (Ei varmistettu) http://matkantekijana.blogspot.fi/

Hurjasti onnea potrasta pojasta koko perheelle! Hän näyttää taistelijalta, joten varmasti pääsee pian terveenä kotiin...&lt;3

Vierailija (Ei varmistettu)

Onnea kovasti, olen niin iloinen että pojan vointi on parempi. Emme tunne, mutta sydäntä on puristanut teidän puolesta. Voimia ja paranemisia teidän koko perheelle, onnea myös uudelle isosiskolle!
-Juttayy

Tarja L. (Ei varmistettu)

Niin hyvä kuulla, että pikkuisen vointi on mennyt parempaan päin! Paljon onnea pienestä pojasta ja kovasti tsemppiä ja voimia koko perheelle! &lt;3

Frida14 (Ei varmistettu)

Voi miten stressaava alku teillä on ollut. Toivottavasti poika paranisi pian ja hyvin ja pääsisitte rauhoittumaan uuden kokoiseksi perheeksi. Itku kyllä tulee tuota lukiessa, mutta onneksi kaikki on paranemaan päin. Voimia koko perheelle ja erityisesti pienelle pojalle toipumiseen. Hän on suloisen ja vahvan näköinen vauva. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Voi miten itseäkin on sydäntä puristanut teidän tilanne, vanhemman huolta voi vain kuvitella. Se koostuu rakkaudesta. Tuollainen alku varmasti herättää vanhemman rakkaudentunteet lastaan kohtaan noin kymmenkertaisiksi... Onnea pienestä pojasta vielä, ja terveisiä Rouvalle! &lt;3 Toivon että vauva toipuu pian ja te jaksatte huolen keskellä.

Silli (Ei varmistettu)

Onnea pienokaisen vanhemmille ja isosiskolle!

Vaikeinta tuossa työssä on mielestäni juuri seurata vanhempien raskasta huolta. Kuvaat rohkeasti tuntojasi/tuntojanne. Voimia, huoli on aina suuri, vaikka tilanne vakiintuisikin.
Toivottavasti poika paranee pian ja saatte siihen asti olla hänen luonaan mahdollisimman paljon.

Tasaraita

Voi että, täällä tuli itku myötäelämisestä. Minä niin toivon teille ja pienelle kaikkea hyvää ja ainakin täällä olette ajatuksissa.

MilllaS (Ei varmistettu)

paljon onnea ja voimia koko perheelle! Pienet ne ovat sellaisia sisupusseja ja varmasti olette parhaassa mahdollisessa hoidossa.
Otsikossa oletkin tiivistänyt jo kaiken, itse kyynelehdin kun luin kirjoittamaasi; meidän tyttö syntyi reilu 2v sitten ja alkuun kaikki oli niin epävarmaa ja tutkimuksissa teho-osastolla kesti useampikin päivä, joissakin viikkoja kunnes ne valmistuivat. Epätietoisuus, se nimenomaan on jotain niin rinnasta puristavaa, ettei sitä muuten osaa edes selittää... &lt;3

Saarakka (Ei varmistettu)

Onnea ihanasta pikkupojasta! On kyllä vahvan ja tomeran näköinen kaveri. Toivon kovasti että hän toipuu mitä pikimmin ja pääsee kotiin perheen luokse. &lt;3

3M (Ei varmistettu)

Kyyneleet nousi silmään myös tällä puolen ruutua. Itse olen ollut esikoisen kanssa lähes vastaavassa tilanteessa, ja se epätietoisuus ja odottaminen on kyllä kamalinta. Onneksi Suomessa pienten lasten tehohoito on maailman kärkiluokkaa ja hoitohenkilökunta supersankareita. Se jaksaa aina myös yllättää, kuinka nopeasti pienet vauvat paranevat ja toipuvat vakavistakin tilanteista. Aikuisella menee pitempään aikaa sopeutua tilanteisiin ja huomata että todellinen vaara onkin jo ohitse. Voimia koko perheelle!

Toveri (Ei varmistettu)

Toivon kovasti paranemisia pikkumiehelle! Ja äidille ja isälle voimia päiviin kun mennään ihan vaan hetki kerrallaan. Isosiskolle ja tietysti vanhemmille myös suuret onnittelut uudesta perheenjäsenestä.

Riia Meikkipää

Voi itku! Pieni mies saa upeaa hoitoa ja näyttää niin vahvalta että pärjää kyllä. Toivottavasti myös te jaksatte, erityisesti rouvalle suuren suuri halaus.

Näin kun itse on viimeisillään raskaana, tunteet ovat muutenkin pinnassa, sai taas kerran tajuamaan sen, että mikään ei ole itsestään selvää. Onneksi nämä pienet ihmiset ovat käsittämättömän vahvoja tyyppejä <3 

Ihan pian pääsette elämään neljän hengen perheen tavallista arkea. Pikkuinen vahvistuu ja kaikki on hyvin, näin kun uskoo niin näin tapahtuu. 

JonnaH. (Ei varmistettu) http://keyword-love.blogspot.fi/

Onnea pikkuisesta herramiehestä ja ihan hirveästi voimia ja tsemppiä.

Vakkarilukijasi (Ei varmistettu)

Täällä myös tuli kyyneleet silmään kun luin postausta :(. Toivottavasti poika paranee pian ja ilmeisesti tulevaisuuden ennustekin on hyvä. Paljon rakkautta ja jaksamista perheellenne!

Aalo_Matilda (Ei varmistettu)

Onnea pienestä perheenlisäyksestä ja voimia tuleviin hetkiin!

Poikanne kuulostaa kovasti oman tiensä kulkijalta: päättää harvinaisesti nostaa kädet ylös kesken synnytyksen ja panee vielä vastaan, kun keuhkoihin puhalletaan ilmaa. Ja sitten kuitenkin yhtäkkiä tila kohenee huomattavasti - ehkä hän vain tietää, mitä tehdä, mutta haluaa tehdä sen omalla tavallaan :) .

Tirpustiira (Ei varmistettu)

Lämpimät onnittelut vanhemmille ja isosiskolle pienestä pojasta ja pikkuveljestä! Tsemppiä ja voimia alkutaipaleelle, vaikka vain taustalla olen blogia lueskellut sen enempää keskusteluihin osallistumatta, olette olleet mulla paljon mielessä. Poika vaikuttaa vahvalta taistelijalta ja ihana kuulla, että kohennusta parempaan päin on jo tapahtunut ja voi jo hengitellä itse &lt;3

Vierailija (Ei varmistettu)

Itku tuli täälläkin liikutuksesta. Lapseen kohdistuva huoli on pahinta. Onneksi pahin on jo takana ja pääsette pian tutustumaan paremmin tähän pieneen ihmeeseen❤️

Äiti ihmemaassa

En voi edes kuvitella sitä huolen määrää mitä kannatte! Kyyneleet tulivat silmiin kun tätä luin ja mietin, mitenköhän meidän pian syntyvän kuopuspojan synnytys tulee menemään. Voimia! Onneksi Suomessa on niin huippua osaamista, että ainakin voi luottaa siihen että hoito on mitä parhainta. Onnea pojasta, toivottavasti saatte pienokaisen pian kotiin.

Hyvä Äiti

Onnea ihanasta pojasta ja paljon jaksamisia!!! Ajatelkaa, miten vahvan ja sinnikkän pikkuisen olette saaneet elämäänne! Paljon kaikkea hyvää sinne <3

Maria/Silkkitassu (Ei varmistettu) http://mariadrawsdaily.blogikoti.fi

Täältä vielä onnen toivotukset ja ihanaa että vauvan tila on parantunut! Tsemppiä kovasti! &lt;3

Anna & Aatos (Ei varmistettu)

Huh, luin postauksen pikavauhtia, sillä minulla oli kiire saada tietää, että kaikki on nyt hyvin. Onnea pojasta! Huojentavaa kuulla, kuinka hyvää hoitoa Suomessa tuollaisessa tilanteessa saa.

Anne P (Ei varmistettu)

Täällä kyynelehdin joka kerta kun luen blogipäivityksiä. Meidän pienen pojan alkutaival oli monella tapaa samanlainen ja se tunne, ne ensihetket epätietoisuudessa ja ilman vauvaa eivät katoa muistoista koskaan, mutta pieni 9 viikkoinen ihmeemme on onneksi dramaattisesta alusta huolimatta terve, potra poika &lt;3

Hurjan paljon lämpimiä halauksia ja voimia vielä tätäkin kautta teidän koko perheelle ja muutama ekstrasuuri halaus pienelle miehelle paranemiseen &lt;3

Handeli (Ei varmistettu)

Paljon onnea teille perheenlisästä! Meidänkin nro kakkosen ura lähti LKL:n teho-osastolta liikkeelle (syntymävika, mikä operoitiin 1 vrk iässä) ja hyvin on mennyt! Ekassa ultrassa raskausaikana meille jotain epämääräistä sanottiin ja toka rakenneultra muka normaali. Ikinä tätä en uskonut ja sen takia menin Naistenklinikalle synnyttämään, koska sieltä lyhyt matka teholle. Kannatti näin jälkikäteen ajateltuna.

Perätilasynnytykset ovat aina pelottavia ja riskialttiita. Toivottavasti saatte pian nauttia tavallisesta ja turvallisesta perhearjesta kotona!

Kommentoi

Ladataan...