Päivä syntymähuoneessa

Ladataan...
Isyyspakkaus

Pieni Mymmelimme on nyt kaksi päivää vanha. Hän saapui maailmaan keskiviikkona hieman ennen iltakuutta Haikaranpesän syntymähuone 2:ssa. Sain Rouvalta luvan kertoa tapahtumista alla olevan verran. Tarkemmat yksityiskohdat on varattu Rouvan lähipiirille.

Rouvan suurimmat pelot liittyivät kipuun, ja valitettavasti ne myös toteutuivat. Yllätyksenä tuli, että pahimmat kivut liittyivätkin siihen vaiheeseen, kun synnytys ei ollut vielä edes varsinaisesti käynnistynyt. Tätä vaihetta kesti yli vuorokauden, ja kipu piti Rouvan hereillä myös yöllä, siellä päivystysosastolla. Tämä taas vaikutti siihen, että seuraava päivä tuntui huomattavasti vaikeammalta kuin se olisi tuntunut hyvin nukutun yön jälkeen.

Kun synnytys ei ollut käynnistynyt vielä aamuunkaan mennessä ja vesien menemisestä oli kulunut jo vuorokausi, synnytystä päätettiin jouduttaa akupunktiolla ja lääkityksellä. Tämä tehtiin Haikaranpesän puolella syntymähuoneessa. Vahvimpia kivunlievityskeinoja ei voinut vielä siinä vaiheessa käyttää, ja niillä muilla taas ei ollut juurikaan vaikutusta. Valvomisesta yliväsynyt Rouva kuvaili sitä elämänsä kauheimmaksi kokemukseksi, josta oli todellakin kauneus ja voimaantuminen kaukana.

Itselleni pahinta oli se avuttomuuden tunne, kun toiseen sattui, enkä voinut auttaa asiassa lainkaan. Ei Rouva ollut vihainen eikä lyönyt tai purrut vaan oli vain täydellisen lohduton.

Vaikka synnytys käynnistyi hitaasti, se eteni lopulta niin nopeasti, ettei ehditty edes epiduraalia sanoa, kun piti jo ponnistaa. Kun kivulias alkuvaihe kesti reilusti yli vuorokauden, varsinainen synnytys oli vain muutaman tunnin rupeama. Uskomatonta mutta totta: itse ponnistaminen oli kaikkeen muuhun suhteutettuna vähiten kivuliasta ja kesti alle vartin.

Tytön kerrottiin jo neuvolassa olevan pitkä ja hoikka, mutta hän saapui maailmaan vielä arveltuakin hoikempana, reilusti alle kolmekiloisena.

Se tunne, kun näin pienen valkoisen selän ja kuulin lähes samalla hetkellä tytön ensimmäisen parkaisun, oli sanoinkuvaamaton. Kun hän kurtisti kulmiaan, väänsi suupieliään alaspäin ja itki, isän sydän oli särkyä. Rouvan ensimmäinen kommentti oli "Voi äidin pikku kulta", ja hän näytti siltä kuin ei olisi koskaan mitään kipuja tuntenutkaan.

Tyttö asetettiin äitinsä rinnan päälle, ja siinä me sitten ihmettelimme toisiamme, kaikki kolme. Jonkin epämääräisen ajan kuluttua katkaisin napanuoran ja sain kylvettää tytön ensimmäisen kerran. 

Saimme kuin saimmekin perhehuoneen Haikaranpesästä ja majailemme nyt kaikki kolme täällä.

Tuossa ne taas nukkuvat navat vastakkain. Napanuora on katkaistu fyysisesti, mutta yhteys äidin ja tyttären välillä säilyy ikuisesti. Isä voi vain yrittää päästä samaan.

Share

Kommentit

äiskä86 (Ei varmistettu)

Onnea aivan mielettömästi pienestä prinsessasta :) Itse tiedän myöskin tuon avuttomuuden tunteen,kun ei toisen hyväksi pysty tekemään oikein mitään. Olin mukana kun pikkusisko synnytti poikansa ja synnytys oli jopa rankempi sivusta katsojana kuin silloin ku itse synnytin poikaani :)

kuupuu2 (Ei varmistettu)

Aivan ihanasti olit tekstin laatinut. Kaiken tarpeellisen tästä varmasti saimme, loppu jääkööt teille. :)

Vauvakuumeni kasvaa ja kasvaa!

Mindeka
Ma-material Girl

Tuli ilon kyynel silmäkulmaan, lukiessani tätä. Kauniisti kirjoitettu.

Onnea vielä kerran, koko perheelle!

Shoegal (Ei varmistettu)

Todella kauniisti kirjoitettu! Onnea valtavasti koko perheelle ja kiitos, että jaatte jotain näin henkilökohtaista elämässänne. Ihanaa lukea nimenomaan isän kertomana nämä asiat, kun harvemmin nuo minun tuntemani miehet tällaisia kertoo :) Monelta olen kyllä yrittänyt inttää "kerro, miltä se oikeesti tuntuu", mutta koskaan ei vastausta oikein saa.

miian
Minä ja Elain

On näitä vaan niin uskomattoman hieno lukea. Ihanaa, kun jaat. Nauttikaa pienestä ihmeestä, jonka yhdessä teitte.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Kauniisti osasit kaiken pukea sanoiksi, onnea paljon ja toipumisia Rouvalle!

-S (Ei varmistettu)

Ihana teksti, syntymä on jotain niin ainutlaatuista.
Kuinka kaksi henkilöä voi saada niin kaunista aikaan, kokonaisen elämänalun....

Ananas
Ananas ja Kookos

Kaunis kirjoitus, kertakaikkiaan. Nautiskelkaa olostanne yhdessä! Voimia Rouvalle ja onnea vielä suuresti!

Sandels
Sandels seuraa

Elämän kauheimmasta kokemuksesta elämän kauneimmaksi kokemukseksi. Ihmeellistä, uskomatonta ja koskettavaa :')

Neenee (Ei varmistettu)

Liikutuksen kyyneleitä täälläkin tirautettiin:) Ihan hirmuisesti onnea koko perheelle.

Vierailija (Ei varmistettu)

Onnea perheelle! Reaktioni itse tapahtumaan, edes lyhenneltynä kauniina versiona on kyllä ihan päinvastainen kuin muilla. Synnytystapani on satavarma sektion.

Vierailija (Ei varmistettu)

Miksei koskaan puhuta siitä tarkemmin mitä äidille tapahtuu henkisesti sekä fyysisesti tuossa ihanassa toimituksessa? Siitä kun ei voi istua kolmeen viikkoon. Minusta tapahtuman kaunistelu ei vie naisten kivunlievityksen tutkimusta millään tavalla kyllä eteenpäin. Jos synnyttäjä olisi mies, asia olisi jo aikoja sitten hoidettu kuntoon, nythän koko homma on edelleen kivikauden tasolla... Mutta olenkin feministi ja minusta naisella on oikeus synnyttää miten haluaa, myös sektiolla, jos huvittaa.onnittelut koko perheelle.

Tommi K
Isyyspakkaus

Kiitos! Liikutun melkein näistä liikuttuneista kommenteistanne :)

Jokainen nainen päättäköön itse, miten synnyttää tai on synnyttämättä. Luomuna, huumattuna, sektiolla tai veteen - en käy arvostelemaan.

On ikävää, että synnytyksen alkuvaiheen kipuihin ei ole sellaista kivunlievitystä, johon ei liittyisi synnytyksen hidastumisen vaaraa.

Keskustelut synnytyksistä ovat kyllä omasta mielestäni olleet hyvin kipukeskeisiä, ja asioiden kaunisteluun ovat olleet taipuvaisia lähinnä iltapäivälehtien julkkisäidit.

lenaap (Ei varmistettu)

http://www.lily.fi/juttu/isyys-ja-isallisyys

"Tarkoittaako tämä siis sitä, että en ole kuitenkaan kovin isällinen? Voiko olla hyvä isä, vaikka ei tunne itseään isälliseksi? Onko se ominaisuus, joka kehittyy luonnostaan sitten, kun on itse isä?"

Onko se? :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Kyllä se tuntuu olevan. Rouva ainakin hämmästeli sitä varmuutta, jolla jo nostelin ja pesin tyttöä. Itse olen hämmästellyt tarvetta tarkastaa vähän väliä, onko hänellä kaikki hyvin, ja nuuhkia hänen päätään :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Mikäs tuli nimeksi tytölle?

Tommi K
Isyyspakkaus

Mymmeli :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Onnea vielä kerran paljon.

Tuosta "äidin pikku kulta" -kommensta: kaikki eivät heti pysty tuntemaan vauvaa kohtaan suurta kiintymystä. En itse ainakaan heti tuntenut. Eräs kaverini kuvaili asiaa niin, että kun se vauva on alussa täysin vieras tyyppi. Hän kertoi tutustuneensa lapseensa kolmen ekan kuukauden aikana, jonka aikana kiintymys syntyi ja syveni Suuriin mittasuhteisiin. Jotenkin noin kävi itsellänikin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Seuraava etappi olisi sitten nimen antaminen, ristiäiset.

Hosuli
Hömppäblogi

Oi joi. Onnea vielä vaan. :) Ja Doris-keksejä, hieno valinta! Niitäkin minäkin haluaisin mukaan, jos tuollainen tilanne eteen tulee.

ES-äiti (Ei varmistettu)

Onnittelut koko perheelle :)! Mahtoi olla melkoinen kokemus kipuineen ja ihanine lopputuloksineen :)!

Tuo kipuhelvetti tuntuu ikävä kyllä olevan erittäin yleinen kokemus, vaikka mm. perhevalmennuksessa satuiltiin kivunlievityksen olevan tehokasta ja että saisi itse vieläpä valita millä tavalla kipua poistetaan. Ei ilmeisesti (ja varmaan hyvä näin) uskalleta kertoa, että välttämättä ei saa aspiriinia kummempaa apua ja mm. epiduraalin saanti riippuu siitä, onko anestesialääkäri saatavilla sitä antamaan - tämäkin vain jos hetki on sopiva synnytyksen edettyä vaiheeseen X. Ja niistä synnytyksen jälkeisistä vaivoista ja kivuista ei todellakaan puhuta.

Tämän kaiken vuoksi minä synnytän oman esikoiseni elektiivisellä sektiolla. Sektiossa ja sen jälkeen kipuja ymmärretään ja lääkitään ihan eri tasolla. Onneksi sektioaika on jo kalentereissa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Es- äiti: on hienoa että joku toinenkin ajattelee noin! Se, että huolehtii lapsesta seuraavat 18 vuotta, tarjoaa ruoat ja harrastukset, karsii omasta tulotasostaan ja eläkkeestään toisen hyväksi ja tukee koulutuksessa niin että yhteiskunta saa uuden veronmaksajan on kyllä tarpeeksi. Siihen ei tarvita luisen jalkapallon pusertamiskokemusta jalkojen välistä eikä sietämättömiä 20-50 tunnin kipuja sitä ennen. On ihan käsittämätöntä lässytystä se, miuä neuvolassa kerrotaan. Sitten kun on itse siinä tilanteessa että on puserrettava se luupallo ulos ***** stä, sitä rukoilee että joku olisi aiemmin kertonut että itse asiassa näin ei tarvitse olla. Leikkauksesta toipuminen on kaikkien tuttavieni mukaan ollut paljon paljon helpompaa ja nopeampaa kuin ns. normaali tapa. Sen jälkeen kun ei voi edes pissalla käydä ilman tuskia - viikkokaupalla. Kyllä sen palkinnon ansaitsee ihan samalla tavalla sektiossakin- mutta äidin kannalta paaaaljon helpommin. Myös side siihen kirkuvaan sinappikoneeseen muodostuu paljon lämpimämmäksi, kun samalla alapää ei ole ensimmäistä kuukautta vauvaa hoitaessa täysin murskana. Ottakaa sektio, ihanat itseänne kunnioittavat, koulutetut naiset! Ihan te itse sen ansaitsette.

Vierailija (Ei varmistettu)

Es- saanko vielä kysyä että saitko sektion kuinka helpolla? Vai pitikö mennä nöyryyttävä pelkopoli läpi, että sait " luvan" synnyttää näinkin epäluonnollisella tavalla? ;) olen kuullut että neuvolan 50- luvun propagandakoneiston läpi on vaikea päästä ilman, että leimataan pelkopotilaaksi tai lapsensa terveyden ( rutiinileikkauksella) vaarantajaksi. nimim. Mulla sama taistelu edessä parin vuoden päästä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Moikka kaksi Vierailijaa :).

Minä olen sen verran kova luu, että sektioaika irtosi heti ensimmäisellä keskustelukerralla, vaikka minulle ja miehelleni heti alkuun kerrottiin, että ensimmäiset(!) pelkopolikäynnit on vain keskustelua varten, mitään päätöksiä ei tehdä. Siellä oli 5 kandiakin hiljaa tuijottamassa taustalla, kun minä ja mieheni systemaattisesti totesimme, että sektio on minulle ainoa tapa synnyttää. Yrittivät vaikuttaa myös mieheni kautta, mutta hän on 101% samaa mieltä tästä kanssani ja kysyi lääkäriltä, että miten hän voisi suostutella vaimoaan tässä asiassa, kun tämä on täysin minun päätökseni, sillä minähän tässä raskaana olen ja sektion koen, ei hän!

Olen kuullut runsaasti erittäin negatiivisista kokemuksista pelkokeskusteluissa; väheksyntää, halveksuntaa syyttelyä, yms. Meille yritettiin "tehdä" samaa, mutta kun on varma asiassaan, on ottanut riskeistä selvää (minun tapauksessani vauvan kummitäti on 15v alalla ollut lääkäri ja pienen vauvan äiti, jolta sain vahvaa tukea ja faktaa), eikä lähde lääkärin johdattelemia "entä jos" ja "tällaisia ongelmia VOI tulla" -polkuja eteenpäin, sektion kyllä saa. Lääkärin sanoin: "ketään ei pakoteta synnyttämään alateitse". Yrittävät kyllä manipuloida. Mm. tuttu, nelikymppinen pariskunta saa kesäkuussa kolmannen lapsensa; äiti on synnyttänyt ensimmäisen sektiolla, toisen alateitse ja kolmannen vaatii saada synnyttää sektiolla. Siihen ei olla kovinkaan suostuvaisia, vaan yritetään pelata aikaa mm. sillä, ettei keskusteluaikaa "löydy". Tokihan pelkopolit ovat varmasti kiireisiä, mutta kyllä siellä pitäisi aika löytyä viimeistään näin lähellä laskettua aikaa.

On harmillista, että tätä leikkausta jälkihoitoineen ei voi ostaa yksityiseltä. Soraäänet tykkäävät kyllä huudella, että jos pelkää synnytystä, ei joko kannattaisi "hankkia" lapsia ollenkaan, tai sitten jokainen "pullamössöäiti" saisi maksaa leikkauksensa itse yksityisellä puolella. Tekisin noin mielelläni, mutta se ei kertakaikkiaan ole Suomessa mahdollista, ei vain ole. Tarjouduin myös maksamaan oletusarvoisen erotuksen normaalin alatiesynnytyksen ja sektion välillä (alatie ca. 1700 eur, sektio 2400 eur), mutta tätäkään ei voida minulta laskuttaa. No, lahjoitan sen sitten vaikka Lastenklinikoille, niin menee hyvään käyttöön. Monessa muussa maassa äideillä on laajempi oikeus päättää tämä asia itse; mm. Ruotsissa ja Saksassa sektio on aivan yhtä hyväksytty synnytystapa kuin alatiekin, meillä näin ei ole, vaan naisia syyllistetään hirvittävällä tavalla. Toivottavasti yksityinen synnytyssairaala on vielä tulossa, luulisi että esim. venäläisten uusrikkaiden terveysturistien keskuudessa olisi kysyntää ;).

Onhan sektio iso leikkaus, siinä mennään 4 iho/kudoskerroksen läpi ja elimistö joutuu koville. Paraneminen voi olla hyvinkin kivuliasta. Minä tiedostan tuon kaiken ja hyväksyn ne kivut ja ongelmat parantuessa. Mutta minä koen sektion hyvänä, mahdollisimman kontrolloituna tapana synnyttää tämä aarteeni, joka luultavimmin jää ainoaksi biologikseksi lapsekseni joka tapauksessa. Odotan sektiotani suurella innolla ja mielenkiinnolla, olisi huippua jos sen voisi videoida ja katsoa jälkeenpäin :). En pelkää verta, tikkejä tai haavakipua, minua on elämäni aikana leikelty jo sen verran että selkäydinpuudutus on yhtä tuttu kuin hammaslääkärikäynti.

Sektiothan lasketaan kaikki yhteen - niin elektiiviset, päivystys- että hätäsektiotkin, että saadaan riskiluvut. Hätäsektio ja rauhassa tehty sektio ovat aivan eri maailmasta ja riskit vauvalle ja äidille myös. Mutta ne halutaan silti laskea yhteen ja hätäsektiossa (= pieleen menneen alatiesynnytyksen vuoksi) kuollut vauva menee sektiokuolemiin - ei alatiesynnytyskuolemiin, kuten mielestäni pitäisi.

Tällainen tilitys tällä kertaa. Pähkinänkuoressa: jos olet VARMA että haluat sektion, vaadi sitä, perustele kantasi rauhallisesti ja tulet sen saamaan :). Tsemppiä kaikille odottajille ja äideille <3!

Voi että, miten kauniisti tunteella ja rakkaudella kirjoitettu juttu! Onneksi olkoon pienestä ihmeestä koko perheelle! Vaikka en sinua tunne niin tästä blogista välittyy kyllä niin suuri isän (sekä epäilemättä äidinkin) rakkaus että pikkuisella on selkeästi elämän peruasiat kohdillaan. <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos ES- äiti!

Hieman viiveellä tulee tämä vastaukseni, mutta siihen on erinomainen syy: menimme kesällä naimisiin ja olimme häämatkalla!

Uskon että kun sektio on maailmassa se nopeimmin yleistyvä synnytystapa ja fiksut äidit kyllä hoksaavat että pelottelun taustalla on kustannustehokkuus, ei olennaisesti kasvanut riski äidille ja lapselle, tämä ajattelu tulee hyvinkin pian muuttumaan kivikautisesta rangaistus- ja syyllistämismenetelmästä kohti positiivista ja voimauttavaa.

Oma pääni ei ole millään tavalla muuttunut asiassa rakkaushormonien ansiosta - sitten kun lapsen aika on se on satavarma sektio. Ihailen ystävien, jotka ovat repeilleet imukuppisynnytyksissään ja olleet 50 tuntia nukkumatta ja syömättä halua synnyttää toinenkin lapsensa tällä menetelmällä, mutta rehellisyyden nimissä (ja tätä en sanoisi heille koskaan päin naamaa) pidän heitä kyllä kamalan naiiveina. Se että uskoo propagandakoneiston selitykset yhden kerran on ymmärrettävää, mutta että toisenkin kerran haluaa saattaa itsensä ja lapsensa alttiiksi tuolle paljon arvaamattomammalle tavalle synnyttää, on minusta suorastaan typerää. Mutta niinkuin sanoin, ei tästä omasta mielipiteestäni sen enempää etteivät kenenkään luomusynnyttäjän ritarilliset suunnitelmat kärsiä niin paljon kuin haluavat vain koe kolausta :D

Luonto on kaikkea muuta kuin oikeudenmukainen näissä, itse ottaisin noin sata kertaa mieluummin kuitenkin sen armeijan.

Kiitos oman kokemuksesi jakamisesta, tästä oli hyötyä suuresti! Jos kandit tuijottavat, tuijotan takasin. Minulla on erittäin pistävä katse. Ja kieli.

Tuo hätäsektion laskeminen sektiosynnytyksiin ja sitä kautta lapsi- ja äitikuolleisuudella potilaiden pelottelu, kun syynä on huonosti hoidettu synnytys, ei sektio, on suoraan sanoen sanonko mistä. Häpeä, suomalainen synnytysten tutkimus!

Peace &amp; love.
Ps. May the force be with you, because you sure will need it;)

ES-äiti (Ei varmistettu)

Moikka, ajattelin käväistä vielä päivittämässä tilanteen :). Poikani on nyt 4-viikkoinen ja sektio oli älyttömän positiivinen kokemus :)!! Kipuja ei ollut lainkaan, en tarvinnut edes kipulääkkeitä ekana iltana (suostuin syömään niitä tulehduksen välttämiseksi), tokana aamuna aloitin normaalielämän kävelyineen. Paranin normaaliksi muutamassa päivässä, mutta olen silti toiminut ohjeiden mukaan ja ollut mm. nostelematta muuta kuin vauvaani. Minulle sektio oli 101% oikea valinta, olin paremmassa kunnossa kuin huonekaverini jotka synnyttivät alateitse. Sektio ei toki sovi kaikille, minulle sopi. Tätä mieltä oli leikannut lääkärikin, kun kahdestaan juteliin ;).

Vauvani on ihana ja rakastan häntä yli kaiken! Olen kiitollinen siitä, että hän sai syntyä terveenä ja hallitusti, 10 pisteen poikani on täydellinen &lt;3!

Kaikille sektioon tahtoaan vastaan joutuville ja omasta tahdostaan pääseville lähetän tsemppaavat ja positiiviset terveiset - hyvin se menee ammattilaisten käsissä :)!

Tarja (Ei varmistettu)

Moi!

Mun on heti pakko sanoa ensimmäiseksi, että itse sain esikoisen 15.5.2012 eli päivällä heittää. :)

Itse synnytin luomuna, tosin supistuksia oli tullut 26h yhteen jaksoon, joten en ollut nukkunut yhtään (paitsi 3h yö unet) ennen kuin vauva syntyi. Itsellä meinasi usko loppua, sillä olin niin väsynyt. Kunnes mä oikeastin suutuin ja päätin, että nyt se vauva tulee ulos ja niinhän se tuli. Yöllä 2.36 tuli tyttö vauva, joka joutui tarkkailuun valittavan äänen vuoksi. Joten mut vietiin yksin osastolle ja heräsin sitten aamupalalle klo 8, kun se tuotiin. Sen jälkeen olinkin hirveä levoton; kävin suihkussa, vaihdoin lakanat, nukuin ja heräsin.. ja yritin tehdä kaikkea mahdollista. Kunnes vauva saapui iltapäivällä luokseni.

Synnytyksestä toipuminen lähti hyvin käyntiin. Pystyin pissaamaan, ulostamaan ja istumaan ihmeen hyvin. Kunnes multa lähti tikki irti, sillä mulle oli jouduttu leikkaamaan välilihasta. Siittä vasta kaikki hirveys alkoi. Ei pystynyt istumaan ja vessa reissut olivat hirveitä, sillä pissa kirveli avoinaista haava kohtaa. Mitään ei voitu tehdä, paitsi odotella haavan parantumista. Haavan paranemiseen meni monta viikkoa. Mutta pystyin kyllä istumaan silti iha hyvin pitkiäkin aikoja, mutta sen sitten tunsikin. Sairaalassa en tarvinnut kuitenkaan kipulääkettä kahden päivään jälkeen, kuin ehkä 1-2kpl päivässä. Ja sitäkin sai aina, kun vain halusi. Tosin kyllähän he katsoivat ettei liikaa mee, mutta mulla ei olltu sitä vaaraa.. Että en nyt sanoisi, että se kipu olisi ollut sietämätöntä, mutta ärsyttävää se oli! :D Mutta mitään en kadu ja tekisin sen vaikka uudestaan.

Pakko on vielä sanoa, että jokaisen synnytys on erilainen ja niitä löytyy laidasta laitaan. Joillakin on helppoja ja toisilla taas vaikeita.

En itsekkään tajunnut heti olevan äiti, paitsi 2kk kuluttua synnyksestä, kun olin laittamassa vauvaa sänkyyn. Siinä vaiheessa, kun tajusin, että oon äiti.. Alkoi hirvetön kyynnel vyöry ja meinasi siinä mennä jalatki alta.

Ps. kirjoitat erittäin hyvin, huhhuh!

Kommentoi

Ladataan...