Päiväunipakko

Ladataan...
Isyyspakkaus

"Meidän tyttö ei vaan nuku päiväunia sisällä", väitimme. "Ei lasta voi pakottaa nukkumaan", neuvolalääkärikin komppasi. "Ja mehän ei mitään rutiineja tai päivärytmiä tarvita", uhosimme. 

Ja voi miten väärässä olimmekaan.

Kun Rouva oli kuumeessa ennen joulua eikä päässytkään viemään tyttöä päivittäin ulkoilemaan, päiväuniongelmaan oli pakko keksiä toinen ratkaisu. Samoihin aikoihin aloitimme myös projektin yöunien parantamiseksi.

Yöunien suhteen ei ollut muuta ongelmaa kuin yösyöttäminen. Tyttö siis heräili edelleen useasti yössä ja vaati maitoa. Se loppui sinä yönä, kun Rouva siirtyi nukkumaan toiseen huoneeseen. Tällä viikolla kokeilimme, alkaako se uudelleen, jos Rouva muuttaa takaisin makuuhuoneeseemme. Ei alkanut. Nukumme siis kaikki jälleen samassa perhepedissä, mutta yösyötöt ovat todellakin loppuneet, samoin tytön öiset heräilyt.

Se tosin näyttää vaativan, että minä nukun Rouvan ja tytön välissä. Viime yönä kokeilimme toisin päin, ja tyttö alkoi itkeskellä kahdelta ja lopetti, kun Rouva siirtyi taas toiseen huoneeseen...

Sitten ne päiväunet ja rutiinit.

Kun Rouva ei päässyt ulos nukuttamaan tyttöä, hän päätti opettaa tytön nukkumaan päiväunet sisällä. Se taas lähti päivärytmin vakiinnuttamisesta: ruokailut tiettyyn aikaan ja unet tiettyyn aikaan.

Ensimmäisinä päivinä päiväunet olivat suoraa huutoa.

Ensimmäisenä päivänä tyttö huusi tunnin ennen kuin suvaitsi nukahtaa puoleksi tunniksi. Sen jälkeen hän heräsi, huusi vartin ja nukahti jälleen kolmeksi vartiksi.

Toisena päivänä hän huusi tunnin ja 45 minuuttia eikä ummistanut silmiään hetkeksikään.

Kolmantena päivänä hän sanoi pari kertaa jotain "mmä, mmä"-tyylistä - ja nukahti. Sinä päivänä hän nukkui liki puolentoista tunnin päiväunet. Ensimmäistä kertaa sisätiloissa, sängyssä ja yksin.

Tämän jälkeen hän on nukkunut joka päivä yhden ja kolmen välillä puolentoista - kahden tunnin päiväunet. Rytmiin on lisätty vähitellen myös reilun tunnin aamupäiväunet aamupalan jälkeen sekä aivan pienet, korkeintaan puolen tunnin iltapäiväunet päivällisen jälkeen. Ne otetaan yleensä kantorepussa. En voi kuin ihastella Rouvan päättäväisyyttä ja kärsivällisyyttä.

Vai ei lasta voi muka pakottaa nukkumaan?

Share

Kommentit

Hetahoo (Ei varmistettu) http://wa-na-bii.blogspot.fi/

:D Kuulostaa niiiiiiiiin tutulta! Siis noin kaksi vuotta sitten kun opettelimme lapsiperhe-elää esikoisen kanssa. "Emme halua tiukkoja rutiineja vaan olla spontaaneja" ja "Kyllä se lapsi menee siinä sivussa, kun vain jatkamme elämää kuten ennenkin"... miten väärässä oltiinkaan! Nimenomaan tuttu päivärutiini vapauttaa, kun lapsen käyttäytyminen on jollain tavalla ennustettavissa. On helpompaa olla spontaanikin, kunhan vain ottaa muutokset rutiinissa huomioon.

Nyt kuopus on reilut 5 kk, ja tilanne on ihan sama. Pakottaminen kuulostaa kyllä vähän pahalta, koska kysehän on ennen kaikkea opettamisesta. Esikoinen on osoittanut, ettei koskaan pitäisi aliarvioida lapsen kykyä oppia. Hyvinkin pienelle vauvalle voi opettaa paljon, kun on vain johdomukainen ja kärsivällinen. Tämä on musta jotenkin vähän hankala vaihe tämä noin puolivuotiaan vauvan kanssa, kun täydellisestä lapsentahtisuudesta ja lapsen ehdoilla toimimisesta pitäisi pikku hiljaa siirtyä siihen rakkautta ja rajoja -elämään, jossa opetellaan olemaan ihmisiksi ja sietämään myös pieniä pettymyksiä.

No hienoa. Luin tämän palstan kautta löytämästäni Puutalibabysta, miten heillä oli aika tarkat kellonajat syömiselle, nokosille jne. Ja se auttoi arkea kovasti: aina tiesi, koska on sitä kuuluisaa omaa aikaa, kun kersa nukkuu.

Luin juuri Supernannyn (se telkkarista tuttu) kirjaa nimeltä Lapsityrannit. Kirja on vähän sellaista löysää jorinaa, mutta ainakin rutiinien toistelun nimeen Supernanny vannoo. Ja on niissä vissiin vinha perä. Lapsen kanssa on vähän kuin koiran tai hevosen: kun kaikki menee rutiinien mukaan, lapsi/koira/hevonen ei pullikoi vastaan vaan toimii kuin junan vessa.

PuuTALObaby!

MariK (Ei varmistettu)

Olette jaksaneet hienosti taistella päiväunien ja yöunien puolesta. Varmasti nautitte nyt unista ihan eri tavalla kun ne on nyt ansaittu. Pienen vauvan kanssa on hyvä mennä lapsentahtisesti, mutta sitten koittaa se aika kun vauva ei olekaan enää niin pieni ja kaipaa rytmiä (uni, ruoka. leikki) elämäänsä. Ja vanhemmat ei jaksa loputtomiin valvoa. Tsemppiä!

Liisa
Osasin!

Juu, minuakin ahdisti etukäteen ajatus rutiineista, mutta käytäntö osoitti pian puolivuotissynttäreiden jälkeen, että kaikilla on helpompaa kun yritetään pysyä aikatauluissa (johon kylläkin meillä solahdettiin melko automaattisesti ruokarytmin avulla). Harmi vaan, että ainakin meillä rutiinit tuntuvat muuttuvan muutaman viikon välein milloin mistäkin syystä. Voi tietysti myös olla, että en ole itse sitten kuitenkaan tarpeeksi tiukka.

Oletteko huomanneet pitkien yöunien ja päivärutiinin vaikuttaneen kiinteiden menekkiin? Meillä ainakin vaikutti positiivisesti se, että poikaa syötettiin kun hänellä oli nälkä. :) Ja se taas oli ennustettavissa rutiinin ansiosta. Ylläripylläri.

Iksu
Tassuja ja töppösiä

Jonkunlainen päivärytmi helpottaa kyllä sekä lapsen että vanhempien elämää! Meilläkin pikkutorkahtelut sylissä imetyksen jälkeen vaihtuivat kunnollisiin päiväuniin omassa sängyssä vasta tiukan opettelun ansiosta. Vähän sen jälkeen kun neiti oli muuttanut öiksikin omaan sänkyyn yösyöttöjen sekä kantapää-silmässä-pyöriskelyn vähentämiseksi. Eikä sen päivärytmin tarvi välttämättä olla minuutintarkka, meillä ainakin toimii hyvin sellainen suurinpiirtein-rytmi.

Onnittelut teille onnistuneista päiväunista!:) (lapseton ei varmasti ymmärtäisi näitä onnitteluja...)

S-S

Hieno saavutus! Olen vilpittömän iloinen teidän puolestanne, päikkärirytmi on uskoakseni suurin syy siihen että allekirjoittanut on jokseenkin järjissään.

Nyt tosin joululoman (josta suurimman osan vietimme isomummolassa) aikana juuri puoli vuotta täyttänyt pikkumies on keksinyt iltakukkumisen ihanuuden. Uudenvuodenaattona oli vielä hauskaa kun porukan pienin valvoi uusen vuoden puolelle saakka, mutta nyt ketään ei enää naurata. Olemme ryhtyneet toimiin vähentämällä päiväunia (joita hän tähän saakka on nukkunut kolmet, yhteensä 5-7 tuntia), mutta ainakaan eilen sillä ei ollut vielä vaikutusta. Suureksi harmistukseksemme joudumme ehkä myös pian luopumaan "perhepeteilystä" sillä pieni herra nukkuu HYVIN leveästi ja sätkii kipeästi (yleensä tosin vain minua) kääntyillessään. Kai yölevottomuuteenkin olisi olemassa niksejä - täytyy tutkia asiaa!

Tasaraita

Onnittelut päättäväisyydestä ja päiväunirytmin löytymisestä!

S-S:llä vinkkinä että meillä yölliseen levottomuuteen auttoi unipussi. Poika pyöri öisin aina niin paljon ettei peitto koskaan pysynyt päällä ja toisinaan peitto kiertyi lapsen ympärille ja sekös suututti ja ahdisti. Unipussin myötä pyöriminen on loppunut. Pari yötä alkuun vaati kyllä totuttelua pussiin. Aloitimme unipussin käytön lapsen ollessa alle puolivuotias mutta kun kesällä pussia ei tarvittu ja se olisikin ollut liian kuuma siirryimme siihen takaisin taas syksyllä lapsen ollessa vuoden ikäinen. Silloin poika olikin sitä mieltä että ei hän tätä pidä, eihän tässä voi liikkua ja seisomaan nouseminen sängyssä on todella hankalaa. :D Tottui onneksi nopeasti ja nyt kyllä aamuisin istua tönöttää tai seisoo sängyssään pussinsa kanssa.

Alissa (Ei varmistettu)

On tosi kummallista että neuvolassa ei opasteta tähän unirytmistä huolehtimiseen ollenkaan.

Me keksimme säännöllisen unirytmin (ja vastuumme sen ylläpitämisestä) kun ihmettelimme, että "koliikki" vaivasi vauvaa vielä 3kk:n jälkeen.

Vauva siis huusi pää punaisena ilman näkyvää syytä pari tuntia illassa ja me juoksimme vuorotellen kämppää ympäri ja hyppyytimme jne.

Luin sitten ahdistuneena vauvakirjaa ja tajusin että olimme renkuttaneet aivan loppuun väsynyttä vauvaa, joka oli niin yliväsynyt ettei enää saanut unenpäästä kiinni.

Sen jälkeen teimme saman kuin te ja siihen loppuivat mystiset itkukohtaukset.

Se omituinen lääkäri oli tässä kyllä oikealla asiallavii vaikka asiat voisi esittää diplomaattisemminkin.

Kristaliina
Puutalobaby

Hehee, meitä "rytmiuhmaajia" taitaa olla useampikin - ja sitten tosiaan kun kiltisti alkaa noudattaa jotain rytmiä, niin huomaa, miten elämä on yhtä äkkiä helpottunut :) Meillä siis ihan sama kuin tuossa mm. Alissalla - yritimme vaan viihdyttää ja lohduttaa kitisevää vauvaa ennen kuin (jälkikäteen) tajusimme, että se olisi vaan pitänyt laittaa nukkumaan (ja vieläpä ennen kuin se kitinä alkaa - yliväsyneenä meilläkin unen löytäminen oli ainakin alkuun vaikeaa)...

Sen sijaan katkonaisista yöunista täällä kärsitään kyllä, mutta teidän esimerkistä innostuneena mekin ollaan harkittu sitä, että minä siirtyisin hetkeksi toiseen huoneeseen nukkumaan... Täältä tullaan, sohva... jossain vaiheessa :)

 

Selmum
Selmum

Päiväunet <3
Meillä rytmi "löytyi sattumalta" (kuten Puutalobabyllakin!!) kun vauva alkoi maistella soseita. Täydella massukalla oli selvästi hyvä nukkua! Yöt rauhottuivat kun lopetin yösyötöt - eli siis kaikki muutkin heräämiset ja meuhkaamiset loppuivat, kun vauva tajusi, että yöllä nukutaan, ei syödä. Kolmessa yössä viesti meni perille, kun vauvan herätessä häntä vain lohduteltiin, siliteltiin ja tarvittaessa isä otti syliin - mutta maitoa ei tullutkaan. 

Tommi K
Isyyspakkaus

Päivärytmi ei ole meillä minuutintarkka, ja joinain päivinä rutiinit saattavat mennä sakaisin ihan mistä tahansa syystä. Joinain aamuina tytsy esimerkiksi saattaa nukkuakin pidempään tai vetäistä 2,5 tunnin aamupäiväunet. Ei vauvaa viitsi kuitenkaan kesken unienkaan herättää, paitsi iltapäiväunilta, ettei iltanukahtaminen vaikeudu.

Joinain päivinä, kuten vaikkapa uutena vuotena, voi olla sellaisia menoja, ettei uniaikaan ollakaan paikassa, jossa voisi nukkua. Tänään iltapäiväunet jäivät taas väliin, kun piti soitella mummille Skype-puhelua, ja sen jälkeen tuli kauhea tättärää. Sitten päätin, että hänen pitää nukkua edes 15 minuuttia, sillä ei tätä kähinää kukaan kestä. Nyt on sitten riski, että hän pyörii sängyssä vielä puoli kymmenen aikaan hereillä....

Ruokailujen ja unien rytmittäminen ovat edenneet käsi kädessä, mutta kyllä tämä unihomma on alkanut toimia syömistä paremmin. Kerron ruokahommista jokin toinen päivä lisää.

Mailis82 (Ei varmistettu)

Minulle aikatauluttaminen tulee luonnostaan, joten kun nyt 3kk:n ikäinen poikamme syntyi, ajattelin yrittää pitää jonkinlaista rytmiä yllä jo alusta asti. Siispä jokailtaiset iltapesut, päivän ulkoilut (koirat kun pitää viedä joka tapauksessa), syötöt ja päikkärit on alusta asti tehty suurinpiirteisessä rytmissä. Tottakai jos on ollut pojalla nälkä eri aikoihin niin on imetetty jne. mutta suurinpiirtein. Myöskin rytmi on pojan kasvaessa koko ajan vähän muuttunut (puoli tuntia-tunti sinne tänne jne.) mutta koko ajan on ollut joku rytmi päällä. Ja kappas; yhtään unetonta yötä emme ole (ainakaan vielä) kärsineet eikä tilanne ole mennyt yliväsymyksen puolelle kuin pari kertaa. Mistään menoista tai vieraiden vastaanottamisesta tms. ei ole myöskään luovuttu tai muutenkaan eletty kellon mukaan orjallisesti. Voihan se vaan olla, että poika on helppo tapaus ylipäänsä, mutta itse uskon rytmin voimaan.

Kippuralla

Minä luotan rattaiden voimaan päiväunilla, saa raittiinilman annoksensa vaikkei jaksaisi ruoka-kauppaa pidemmälle ulos mennä.
Tai kaikki kolme on ainakin meillä nukkuneet ihan missä vain (ulkomailla,kirjastossa,ravintolassa,mummolla) kun päiväuniaikaan on ollut rattaat mukana.
Nimittäin kauhuissani kuuntelin tarinoita missä lapsi nukkui vain omassa sängyssä hyvin, ja kaikki menot piti suunnitella unien mukaan-saati jos on enemmän lapsia ja sittemmin kerhoa/harrastusta päivällä.

Pääasia että kaikki nukkuvat hyvin, tyyli on vapaa :)

karkkimaria

Meillä ikäkuukaudet kaksi-neljä itkettiin joka ilta 23-01, eikä syynä ollut koliikki ei refluksi eikä mikään muukaan lääketieteellinen selitys kuin väsymys. Unirytmi löytyi kuin aloin joka ilta siirtymään n. 20.00 pimeään huoneeseen pojan kanssa rauhoittumaan. (Ympärillä ei saanut olla mitään virikkeitä, sillä poika on ollut hyvin sosiaalinen ja ulkomaailmasta kiinnostunut alusta asti.) Eikä sieltä lähdetty ennen aamua. Aluksi nukahtamiseen kului välillä parikin tuntia, mutta hyvin nopeasti rytmi alkoi löytyä ja poika nukahtaa jo 10 minuutissa. Kaikkien elämä helpottui ja miehenkin kanssa jäi välillä aikaa olla ihan kahdestaan. :)

Rutiinit muuttuu sitä mukaa kun lapsi kasvaa. Nyt vauva-arjesta normi työ- ja hoitoarkeen siirtyneinä ne ovat pelastus. Ensimmäinen hoitokuukausi oli opettelua ja uskomattoman rankkaa, kun illan päikkärit kotona sekoittivat yörytmin. Onneksi rutiinit saatiin kuitenkin käännettyä kaikille parhain päin. (Kirjoitan siitä tuonnempana täällä.)

Yöheräämiset/ syömiset jatkuvat meillä 1v2kk pojan kanssa edelleen ja se alkaa rasittaa, kun töihin pitää nousta jo 5.30. Pitääkin kokeilla siirtää nuo herrat vierekkäin, jos siitä olisi apua. Varmasti siinä on perää, siirtää maidon tuoksuinen äiti pois, sillä mummelilassa yökyläillessä poika nukkui hienosti ilman yösyömisiä, eikä maito kelvannut illallakaan edes pullosta...

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiinnostaisi kuulla tarkemmin MITEN olette vauvan saaneet nukkumaan.. Meillä on aika selkeä rytmi vakiintunut sen jälkeen kun (Puutalobabyn jutusta viisastuneena, kiitos Kristaliina ;) aloin huomata milloin tytteli on väsynyt, ja nyt 3kk ikäisenä nukkuukin melko säännöllisesti lyhyet unet aamupäivällä ja n. 17-18 aikaan, ja 1-2h päikkärit iltapäivällä. Kuitenkin hän nukahtaa rauhallisesti vain imetettäessä, josta usein kyllä onnistuu siirtäminen omaan sänkyyn nukkumaan, joskus vähän havahtuu mutta nukahtaa uudelleen. Mutta jos ei nukahda imetettäessä, nukuttamisen yrittäminen omassa sängyssä tuottaa vain huutoa. Tällöin olen siirtänyt ulos, jossa pienen huudon ja hyssyttelyn jälkeen yleensä nukahtaa helposti. Ainakin yhdet päiväunet nukkuu joka päivä ulkona, usein ne pisimmät kun käydään kaupassa tms. Yöunille nukahtaminen onkin sitten toinen juttu.. Silloin ei kelpaa muu kuin tissi, jota joinain iltoina vaaditaan vartin välein monen tunnin ajan. Ilman sitä hämärässä huoneessa vieressä oleskelu tai sylissä hyssyttely tuottaa vain kamalaa huutoa. Nukkumaan yritetään mennä n. klo 20, mutta usein nukahtaa vasta kun jään itsekin viereen nukkumaan. Turvaistuimessa heilutteluun on joskus nukahtanut, mutta alkaa olla liian painava siihen. :) Onhan tuo kuitenkin vielä tosi pieni, mutta mietin, minkä ikäistä voi alkaa (vääjäämättä huudon kanssa..) opettamaan nukahtamaan omaan sänkyyn tai edes niin ettei ole tissi suussa, ja ennenkaikkea miten, kun sylissäolokin tuottaa suoraa huutoa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Edelliseen vielä lisäys, että tuttia ei ole missään vaiheessa oppinut imemään, joten siitäkään ei ole apua.

Tommi K
Isyyspakkaus

Vauva on saatu nukkumaan huudon kautta. Hänen ei ole annettu nukahtaa iltaisin rinnalle enää muutamaan kuukauteen. Nyt hän on siis 8  kk. Ensin hän protestoi hyvin voimakasäänisesti ja saattoi huutaa 30 - 45 minuttia ennen kuin nukahti. Nykyisin hän nukahtaa useina iltoina heti, kun Rouva on imettänyt, mutta jää toisinaan ääntelemään tai ryömimään sängyssä. Jos ääntely ei lakkaa itsekseen, käyn peittelemässä hänet uudelleen ja silittelen häntä kunnes hän rauhoittuu. Lisäksi sanon hänelle: "Isi sanoo nyt nukutaan" ja kuiskin vielä korvaan "nyt nukutaan, nyt nukutaan". Tällä hetkellä tuntuu, että tyttö nukahtaa paremmin minun kanssani.

Päiväunet saattavat kyllä olla edelleen vastaavaa huutoa joinain päivinä, ja iltapäiväunet onnistuvat vain kantorepussa, ei sängyssä. Aamupäiväunille hän nukahtaa sen sijaan nykyisin tosi hyvin.

Eli en oikein osaa antaa muuta neuvoa kuin tyttö sänkyyn, isälle tulpat korviin ja isä silittelemään tyttö nukuksiin. Vaatiihan se hermoja ja pitkää pinnaa, mutta korvatulpat auttavat kummasti.

karkkimaria

Meilläkin muuten tuossa 8-9kk poika nukahti yleensä vain Manducaan. Ja muutenkaan äiti ei saanu kadota näkyvistä/kuuluvista minuuttia pidemmäksi hetkeksi pariin kuukauteen.

-Se on normaali kehitysvaihe tuonikäiselle lapselle, ja nimenomaan hyvä merkki. Kun ahdistus alkaa helpottaa (kun on saanut riittävästi huomiota ja turvallisuuden tunteen perustan) uskaltautuu pienikin kohta venyttämään "napanuoraa" pikkuhiljaa tutkimusmatkojaan varten.

Yritin vielä löytää eroahdituksesta kertovan jonkun sopivan linkin, mutten äkkiselaamisella osunut kuin tähän.

vierailija (Ei varmistettu)

Meillä vauvalle tehtiin tietty rytmi päivään heti, kun kiinteät aloitettiin. Mieheni välillä kommentoi, että onko pakko nipottaa kellonajoista ja ei se ole niin justiinsa. Nyt, kun poika on lähemmäs kaksi ja osaa sanoa mitä tehdään seuraavaksi ja jopa juoksee sänkyyn huutaen "uniaika", on miehenikin myöntänyt kuinka rutiinit kantavat hedelmää ja nipottaminen alusta asti ei ole mitenkään turhaa.

Nanoyymi (Ei varmistettu)

Samojen ongelmien kanssa itsekin painin. Uniongelmien nimittäin. Päiväunet vauva nukkuu vain vaunuissa tai tissi suussa... Haluaisin opettaa nukkumaan päiväunet yksin sisällä mutta minusta ei ole huudattamaan vauvaa, ei sitten millään. Sydän ei kestä sitä ja se projekti päättyisi heti alkuunsa. Toiset näköjään siihenkin pystyy tuloksellisesti, minä en.

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä nyt 1v 2kk tytteli ja nukkuu kaikki unet edelleen vaunuissa, vaikka mäkin olisin toivonut, että nukkuisi yhdet sisällä ja toiset ulkona. Oli vaan jossain vaiheessa luovutettava, että sai edes jotenkin nukkumaan. Enkä kyllä keksi ulkona nukkumisesta mitään negatiivista. Omasta kokemuksesta sanoisin Vierailijalle 10.1.2013 14:17 että 3kk vauvan klo 20 nukkumaanmenoa aika kuulostaa musta aikaiselta, koska meillä ainakin vauvalla oli siihen aikaan vielä täysi yötankkaus päällä ja roikkui välillä 4h putkeen tissillä. Musta se nukuttaminen tai omaan sänkyyn nukahtaminen helpottui siinä 6-7 kk ikäisenä.

Kommentoi

Ladataan...