Pieni brunssivieras

Ladataan...
Isyyspakkaus

Joku saattaa olla kiinnittänyt huomiota siihen, miten mieltyneitä olemme brunsseihin. Siihen on se yksinkertainen syy, että ruoan ääressä on kiva tavata ystäviä ja lapsiperheen on huomattavasti helpompi tavata heitä brunssilla kuin ilallisella.

Tänään emme laittaneet brunssia kenellekään vaan saimme kutsun sunnuntaibrunssille ystäviemme luo.

Oli muuten huvittavaa, kun ystävämme kertoi, että hän oli brunssireseptejä etsiessään päätynyt sivulle, jossa oli ollut herkullinen rieskaohje. Sitten hän huomasi, että sivu olikin minun blogissani ja jätti rieskat tekemättä. Tarjolla oli niiden sijaan mm. herkullisia croissantteja ja pieniä rahkalettusia.

Tämän jutun tarkoitus ei ollut kuitenkaan kertoa resepteistä, vaan pienestä brunssivieraasta.

Ensinnäkin pitää kehua sitä, miten tyttö maistoi kaikkea ja jaksoi istua pöydässä hyvin nätisti, vaikka päiväuniaika olikin jo käsillä.

Brunssi alkoi sen verran myöhään, että se osui pahasti juuri siihen aikaan, kun tytön pitäisi olla jo menossa päiväunille. Asiaa pohdittuamme olimme ottaneet mukaan kupla-matkasänkymme, mutta epäilimme, että tyttö ei kuitenkaan malttaisi nukkua siinä. Hän ei ole nimittäin aiemmin nukkunut päiväunia kyläreissuilla. (Paitsi mummoloissa, mutta niitä ei lasketa.) Voisihan sitä kuitenkin kokeilla, mutta jos uni ei tule, niin sitten pitää lähteä kotiin, jos meno käy liian kiukkuiseksi.

Mutta mitä mitä? Sinne sammui! Woohoo!

Unien jälkeen tyttö heräsi pirteänä ja hyväntuulisena ja tuli jatkamaan brunssia aikuisten kanssa.

* * *

Mikä oli sitten pienen tytön mielestä kaikkein parasta? Croissantit? Kookoskakkuset? Prosciutto? Unet?

Ei, vaan talon väkeen kuuluva koira. Pieni sai nyt osoittaa sitä kohtaan kaiken sen rakkauden, jota oma Eppu-koiramme ei suostu vastaanottamaan.

Tämä koira tuntui vain olevan otettu saamastaan huomiosta.

Lopulta tyttö totesi: "Omaan kotiin" ja lähti hakemaan kenkiään eteisestä. Kello olikin vierähtänyt jo myöhäiseen iltapäivään, joten olihan se jo aika lähteä.

Mutta nythän tästä vasta brunssikyläilyt alkavatkin, kun ei ole kiire palata kotiin ennen päiväunia! Uusia brunssikutsuja odotellessa.

Share

Kommentit

Koiranomistaja (Ei varmistettu)

Ihanan näköinen brunssi! Huomioni kuitenkin kiinnittyi kuviin koirasta lapsenne kanssa, ja silläkin riskillä, että kuulostan nyt ikävältä ilonpilaajalta, on pakko kirjoittaa: kuvista, joissa ilmeisesti ystävienne koira on lapsenne kanssa, näkee valitettavan selvästi, että kyseinen koira ei nauti tilanteesta eikä tunne oloaan mukavaksi.

Koira nuolee huuliaan, läähättää ja sen silmänvalkuaiset näkyvät. Kaikki nuo ovat klassisia rauhoittelueleitä, joita koira tekee, kun se tuntee olonsa epämukavaksi ja ikäväksi. Googleta vaikka aiheesta, löytyy helposti havainnollistavia kuvia ja ohjeita tulkita koiraa.

Tilanne on potentiaalisesti vaarallinen lapselle. Jos koiralle tulee ns. mitta täyteen, se käyttää omaa kieltään (eli hampaita) kertoakseen siitä _vielä_ selvemmin, eikä se ole silloin koiran (eikä lapsen) syy.

En halua lietsoa koirapelkoa tms, päinvastoin. Juuri näistä tilateista vain tulee niitä järkyttäviä uutisia otsikoineen: "Koira puri yllättäen lasta". Mutta väitän, että suurimmassa osassa tapauksista, jos koiran eleitä oltaisiin osattu tulkita ajoissa, ei se olisi niin "yllätyksenä" tullut...

Koiranomistaja (Ei varmistettu)

Lisäys: Naputtele hakukoneeseen "classic calming signals", löytyy paljon infoa!

Tommi K
Isyyspakkaus

Onneksi meitä oli neljä aikuista koiranomistajaa vahtimassa ja seuraamassa tilannetta. Koira oli niin innoissaan (jostain syystä erityisesti minusta), ettei olisi millään malttanut olla paikallaan, ja kuvissa se on komennettu maahan odottamaan sen verran, että saatiin otettua pari kuvaa. Jännitys johtuu siis siitä, että se odottaa lupaa syöksyä jälleen pallon perään.

Koiranomistaja (Ei varmistettu)

Hei Tommi! Ensinnäkin, valitsin nimimerkkini korostaakseni sitä, että en yritä levittää mitään koirapelkoa tms, en siis nostaakseni itseäni kenenkään yläpuolelle kuten vastauksestasi päätellen olet ymmärtänyt.

Ja sitten itse asiaan; se, että koira sietää lapsen kosketusta, on eri asia kuin että se nauttisi siitä, kuten annat blogitekstissäsi ymmärtää.

Kopioin tähän osan vastauksestani brunssiemännälle:
"Kuvissa näkyvät koiran tekemät selvääkin selvemmät rauhoittelueleet johtuvat varmasti pitkälti sen pallon takia kiihtyneestä mielentilasta, en sitä epäile. Mutta tässä tullaankin taas siihen, missä kohtaa olen eri mieltä. Kiihtyneessä mielentilassa ja komennuksen alla oleva koira ei ole sopiva lulluttelukumppani lapselle. Minusta se ei ole edes reilua koiraa kohtaan."

Tarkoitukseni ei ole arvostella tai tuomita, vaan puhtaasti levittää tietoa.

Heh (Ei varmistettu)

Huikea tulkinta tilanteesta kolmen kuvan perusteella :)

susaanna (Ei varmistettu)

Brunssipaikkanne ruokapöydän liina on aivan ihana! Se on kai tehty jollain erikoisella menetelmällä ja olen itse etsinyt juuri tuollaista hienompaa "mummolaliinaa" pitkään. Näyttää niiin käsintehdyltä ja arvokkaalta!

brunssiemäntä (Ei varmistettu) http://homeinhel.com/

Aiemminkin kovasti kehuja kerännyt pöytäliina on kirppislöytö muutaman vuoden takaa. Toivottelee, brunssiemäntä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihastelin kovin ihanan värikästä räsymattoa! Ehkä nyt rohkenen kysyä että onko se itse kudottu tai ostettu? Jos ostettu, niin mistä? :)

brunssiemäntä (Ei varmistettu) http://homeinhel.com/

Koirasta vielä sen verran, että valvonnan lisäksi kyseessä on hyvin koulutettu koira, joka on erittäin tottunut pienten lasten käsittelyyn ja rakkauteen. Samoin on omistajan laita kyseisissä tilanteissa. Tärkeintä eläinten kanssa on aina pitää valvonnasta huolta. Laumaeläimenä palloa odottavan koiran jännittyneisyys on ihan normaalia laumanjohtajan tottelua ja koski lähinnä kuvanottotilannetta.

On erittäin hyvä, että ihmiset kasvattavat lapsia eläinten kanssa toimimiseen. Kasvatustilanteen pitää tapahtua vähitellen ja varoen. Paras tilanne on nimenomaan se, että koira on laumaroolinsa mukaisesti se komennuksen alla oleva ja sen verran varautunut, kuin eläimelle on lapsen kanssa on hyväkin olla. Turhalla panikoinnilla aikuinen opettaa vain lapsensa pelkäämään. Yleensähän koirankin viat löytyvät sieltä hihnan päästä.

Kyseessä oleva rotu (staffi) tunnettiin taistelukoirana nimenomaan malttinsa ja peräänantamattomuutensa ansiosta. Nykyään se on jalostettu aivan toisenlaiseksi ja koulutettuna on erittäin tottelevainen rotu. Englannissa rotua koulutettuna käytettiin aikoinaan nimenomaan "lapsenvahtikoirana" (Nanny Dog) vakaan tottelevaisuutensa vuoksi. Googlatkaa, jollete usko;). Rotumääritelmänkin mukaan "staffordshirenbullterrieri on erittäin ihmisrakas ja erityisen lapsirakas seurakoira. Se ottaa tuntemattomatkin ihmiset iloiten (hyörii ja heiluttaa häntää) vastaan, eikä rotu siten sovellu vahti- tai suojelukoiraksi." Suomalaisten staffiyhdistysten sivut vilisevät kuvia onnellisista staffeista lasten seurassa:)

Saana N. (Ei varmistettu)

Googletapa huviksesi, kuinka menneen talven lumia on koko laumanjohtajuusteoria. Vaikka harakoillehan tässä blogissa on koettaa näistä sanoakaan, kun blogin kirjoittajan omaakin koiraa on lapsi nipistelemässä, eikä neuvoja antaa koiralle omaa tilaa oteta kuuleviin korviin. Sääliksi käy. Koiria.

Tommi K
Isyyspakkaus

Ei, olet kyllä nyt väärässä. Otan mielelläni vastaan neuvoja tässä asiassa. Kerro vielä, mitä neuvoa olen jättänyt noudattamatta ja miten itse pidät lapsesi erossa kärttyisestä koirastasi.

Saana N. (Ei varmistettu)

Pahoittelut jos tilanteenne olen väärin tulkinnut, mutta miten muutenkaan, kun kaikkien "Jos karkilla saisi kaverin"-postauksen kommenteissa annettujen neuvojen jälkeenkin lapsi on raapimassa ja nipistelemässä koiraa ja vanhempien mielestä on huvittavaa, että koiran kotiolot ovat niin kurjat, että eläinlääkärissäkin on parempi olla?

Brunssitar (Ei varmistettu)

Oi! ihana kotibrunssi! Täytyypä lainata ideaa tämänkin lapsiperheen käyttöön! Todella kaunis kattaus.

..Mutta vielä koirasta. Jäin pohtimaan avautunutta keskustelua..
Esimerkiksi Sally Hopkins on tutkinut koiran stressiä. Hänen mukaansa koiran on sitä helpompi toimia stressaavassa tilanteessa, mitä vähemmän omistaja lisää sen stressiä omalla toiminnallaan. Hopkins neuvookin välttämään esimerkiksi palloleikkejä, mikäli kyseessä on sellainen koira, jota tällaiset aktiviteetit kuormittavat. Norjalainen Turid Rugaas on kirjoittanut paljon koirien rauhoittavista signaaleista. Niihin perehtyminen auttaa tulkitsemaan koiran eleitä, helpottaa koiran kanssa kommunikointia ja ennen kaikkea edesauttaa koiran ja ihmisen välisen luottamussuhteen rakentamista. Myös koiralle tulee antaa mahdollisuus vaikuttaa ympäristöön - tämä tarkoittaa sitä, että sen viestintää (esim. rauhoittavat eleet) ei sivuuteta. Olenkin ehdottomasti sitä mieltä, että koiran kuormittuessa sen omistajan tehtävänä on stressitekijöiden karsiminen.

Koiranomistaja (Ei varmistettu)

Hei brunssiemäntä! Ei tosiaan ole epäilystäkään, etteikö koirasi olisi erittäin hyvin koulutettu ja kaiken lisäksi luottaa sinuun (oletan sinun olleen kuvaustilanteessa läsnä). Muuten koira olisi tosiaan jo näykkäissyt lasta tuossa tilanteessa.

Kuvissa näkyvät koiran tekemät selvääkin selvemmät rauhoittelueleet johtuvat varmasti pitkälti sen pallon takia kiihtyneestä mielentilasta, en sitä epäile. Mutta tässä tullaankin taas siihen, missä kohtaa olen eri mieltä. Kiihtyneessä mielentilassa ja komennuksen alla oleva koira ei ole sopiva lulluttelukumppani lapselle. Minusta se ei ole edes reilua koiraa kohtaan.

Olen samaa mieltä, että on erittäin suotavaa, että lapsia opetetaan olemaan koirien kanssa, mutta se pitää tehdä myös koiran ehdoilla. Koira ei saa tulla härkkimään tai komentamaan lasta, mutta minusta koiraa ei myöskään tule pakottaa lapsen taputuksiin/rapsutteluun. Lapsen on hyvä oppia, että jos koira ei halua tulla rapsutettavaksi tai viipyä siinä, sitä ei tule siinä väkisin pitää.

Jotkut koirat nauttivat lapsen läsnäolosta ja kosketuksesta, ja silloin niitä ei tarvitse tilanteessa pitää komennuksen alla eikä niiden tarvitse tehdä rauhoittelueleitä rauhoitellakseen itseään. Mutta se, että koira sietää lapsen kosketusta (kuten yllä olevissa kuvissa) ei tarkoita, että se pitäisi siitä.

Niin, ja olen erittäin hyvin tutustunut staffiin koirana. Nimim. staffit on ykkösiä :)

Brunssiemäntä (Ei varmistettu) Http://www.homeinhel.com

Matto on ostettu Perobasta viime syksynä, en tiedä löytyykö enää mallistosta. Rakastuin sen väreihin ja värikkyyden anteeksiantavuuteen koiraperheessä:)

Koiranomistaja minäkin (Ei varmistettu)

En kyllä millään muotoa hahmota yhdestäkään kuvasta, että koira nuolisi huuliaan tai olisi muutenkaan varautunut. Minulla sen sijaan kuola valuu - ihanannäköiset tarjoilut ja kaunis koti!

Anniinaa (Ei varmistettu) http://cinnamonbiscuits.blogspot.fi

Voi että, miten mulle tulee aina hyvä mieli näitä juttuja lukiessa! Oon ehkä tainnut sanoa sen jo, mutta kyllä sen nyt voi toistaakin. Etenkin kaikki tuollaiset pikkujutut teidän tytöstä huvittaa mua, esim. tuo "Omaan kotiin" -tokaisu. :D

Anelse (Ei varmistettu)

Jäin jo aiemmin miettimään tuon kuplasängyn hankintaa, kun sille olisi silloin tällöin käyttöä. Muistan vain todenneeni, että se on pienehkö ja jäisi sen vuoksi pian käyttämättä. Saako kysyä, minkä kokoinen lapsi teidän kokemuksenne mukaan vielä mahtuu sinne? Meidän tyttömme on kuitenkin aika pieni ikäisekseen ja nuorempikin kuin teidän neitinne.

Tommi K
Isyyspakkaus

Meidän kirppu mahtuu sinne vallan mainiosti vielä pitkään. Hän on nyt varmaan vähän päälle 80 cm, joten hän saa kasvaa vielä monta senttiä ennen kuin kupla alkaa ahdistaa. Fyysisesti. Saattaahan hän yhtäkkiä päättää ettei suostu enää nukkumaan sellaisessa katiskassa :)

Kommentoi

Ladataan...