Pieni hiippailija

Isyyspakkaus

Vastauksia eilisiin kysymyksiin ei tarvinnut pohtia pitkään. Viime yönä heräsin puoli neljältä käytävästä kuuluvaan tepasteluun ja nousin katsomaan, mitä siellä tapahtuu. Tyttö oli noussut sängystään ja suunnisti kylpyhuonetta kohti.

"Mihin olet menossa?" kysyin häneltä.
"Potalle istumaan. Valo päälle", hän vastasi.

Yritin sanoa hänelle, että vielä ei ole aika nousta ja että meidän pitäisi mennä takaisin nukkumaan, mutta hän oli päättäväinen. "Potalle."

"Okei, käydään potalla mutta sitten mennään takaisin nukkumaan", sanoin hänelle.

Tyttö istui potalla kiireettömästi, katseli ympärilleen ja sanoi hetken päästä: "Puuroa." Oli selvää, että puuroa ei tulisi, ja kun pottaankaan ei tullut mitään muutamassa minuutissa, ilmoitin, että nyt olisi palattava sänkyyn. Ja siitä hän sitten loukkaantui.

Huuto oli kovaa, ja se kesti pitkään. Rouvakin joutui nousemaan, ja siinä me sitten yritimme saada lasta sekä hiljenemään että pysymään sängyssään, ja hän puolestaan yritti vakuuttaa meitä siitä, että nyt on kaikkien aika nousta - myös naapurien. Ei kelvannut vesi, ei syli, ei tarjous jäädä viereen nukkumaan eikä myöskään unien jatkaminen äidin ja isin vieressä.

Lopulta, ehkä noin puolen tunnin jälkeen, huuto alkoi laantua, ja sanoimme hänelle, että nyt kaikki menevät nukkumaan. Hän jäi istumaan sängylleen yhä valittaen, joten jäin vielä katselemaan ovenraosta, pysyykö hän sängyssään, vaikka me poistumme. Pysyi hän. Vähitellen hän hiljeni, kellahti mahalleen ja nukahti. Hiljaisuus kuulosti suloiselta.

* * *

Aamulla havahduin siihen, kun makuuhuoneen ovenkahva painui alas ja ovi aukesi. Kello oli hieman vajaat seitsemän, ja Rouva oli noussut jo puolisen tuntia aiemmin. Tyttö seisoi oviaukossa yksin ja sanoi: "Moi!"

"No moi kulta, joko sinä olet herännyt?" kysyin. Hän vastasi myöntävästi, kiipesi sänkyyn viereeni ja antoi ison halin ja suukon.

"Oi, ihanaa, kiitos! Tämähän oli oikein mukava herätys." Tyttö jatkoi halailua ja suukottelua. Öiset erimielisyydet olivat selvästi jo unohtuneet puolin ja toisin.

"Voitaisiinko silti sopia, että yöllä ei enää hiippailla vaan nukutaan?"

Ehkä hän vastasi jotain, ehkä ei. Jotenkin minulla on kuitenkin sellainen tunne, että tämä asia ei pääty vielä tähän.

Share

Kommentit

A-M (Ei varmistettu)

Tää oli ihana kirjoitus! Niin koskettava ja täynnä rakkautta. Olet hyvä kirjoittaja, mutta tämä on lempparini kaikista kirjoituksistasi!

Tommi K
Isyyspakkaus

Oo, voi kiitos! Olin kyllä vilpittömän yllättynyt tällaisesta palautteesta!

Vierailija (Ei varmistettu)

Kannattaa hommata tytön huoneeseen kunnon pimennysverhot. Monilla lapsilla aamut aikaistuu valon lisääntymisen myötä.

Tommi K
Isyyspakkaus

On käynyt mielessä, ja nyt lapsi on todella alkanut aikaistaa heräämisiään. Tuo ikkunasyvennys vaan on vähän hankala, mutta jos lapsi alkaa häiriintyä valon määrän lisääntymisestä, ongelma pitää vain ratkaista jotenkin. 

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Ellis ei jostain syystä ole tajunnut, että yöllä herätessä voisi tehdä muutakin kuin tulla meidän viereen nukkumaan. Luulen kyllä että tyyppi vähän pelkää pimeää eikä siksi edes yritä tehdä mitään muuta kuin suunnistaa suoraan huoneesta toiseen...

Mutta näitä samankaltaisia "nyt ON aamu jos minä niin päätän"- kohtauksia on sillointällöin, yleensä viikonloppuaamuisin kun klo 6:15 ei ole meidän mielestä vielä lauantaina aamua nähnytkään. Kyllä Elliskin rauhoittuu melkolailla aina sitten lopulta nukkumaan meidän viereen vielä pariksi tunniksi, mutta toisinaan sitä edeltävä n. 15-30min huutokonsertti on jotain jäätävää. Ihana aloitus päivälle...

No, onneksi on myös niitä aamuja kun sunnuntaiaamuna kahdeksan jälkeen joku silittää poskea ja sanoo nätisti "Äiti kulta, äiti lakaas, huomenta! Saanko aamupalaa? Nyt on aamu! Isi kulta, isii, isi lakaaaaas, äiti haluaa nukkua, noustaankos me ylös?"<3

Tommi K
Isyyspakkaus

Voi, on ne kyllä söpöjä, kun ne alkaa puhua :)

Matkatar (Ei varmistettu) http://matkantekijana.blogspot.com

Ihana postaus:) Tuli elävästi mieleen aika kun omat pikku pallerot olivat noin pieniä...

Tommi K
Isyyspakkaus

Kiitos! Tämä on kyllä ihanaa aikaa, kun pieni oppii asioita ja on tosi suloinen selittäessään jotain juttua omalla kielellään, jossa puolet sanoista on suomea ja puolet jotain muuta. Mutta nämä raivokohtaukset, varsinkin öiset voisin vaihtaa pois. Olisikohan vaikka viisivuotias jo sitten vähän rauhallisempaa seuraa..?

Piipo79

Ooh, suloinen! Meillä oli kanssa tuo samainen kausi (jos se nyt kausi olikaan) kun tyttö heräili neljän aikoihin ja pyyteli puuroa. Hurjasta syömisestä riippumatta hän tuntui olevan oikeasti nälkäinen ja muutaman viikon ajan annoimme säännöllisen epäsäännöllisesti yöjugurttia. Aamulla herätessään puuro taas maistui, joten päättelimme että kyseessä jokin kasvukausi. Sitten erikseen olivat juuri nuo yöt missä yritetään päästä potalle, halutaan vaihtaa asua ja huudetaan leikkimään, jolloin puuronkin pyyntö on ollut vedätystä. Juuri miltä tuo teidänkin meno vaikuttaa...on ne vaan niin epeleitä.

Tommi K
Isyyspakkaus

Onneksi meillä tuo yöpuuron pyytäminen näytti jäävän tällä erää vain siihen yhteen kertaan (knock, knock). Yhtenä yönä hän oli lähdössä kävelylle, mutta silloin palautin hänet heti sänkyyn. Itkun kanssa toki. Se kuitenkin loppui yllättävän nopeasti sillä kertaa.

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Meillä oli lastensänkyyn siirtymisen jälkeen lyhyt aika, että poitsu tuli keskellä yötä herättelemään aamupalalle. Nykyseltään tätä harrastetaan myös silloin tällöin ja aina tulee suru puseroon, vaikkakaan mitään pitkiä huutokohtauksia ei ole saanut aikaan, vaan rauhottuu yleensä viim. sänkyyn päästessään. Joskus koetin myös sitä, että otettiin lapsi loppuyöksi viereen, mutta eihän siitä mitään tullut, poitsu vaan ois jutellut ja jutellut ja veti herneet, kun hälle ei vastattu. Niinpä todettiin, että parempi vaan viedä se omaan sänkyynsä, kun sinne kerta rauhoittuu. :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Joo, meilläkin on joskus yritetty ottaa tyttöä viereen, jos hän vaikka nukahtaisi siihen. Ei nukahda, ei yritetä enää.

Vierailija (Ei varmistettu)

Sun täytyy alkaa miettimään mihin tiloihin kannattaa antaa käyttöoikeudet ja mihin ei yöaikaan.

Tommi K
Isyyspakkaus

Joo, sähkölukot oviin ja kulkukortti kaulaan!

s&j (Ei varmistettu)

Meillä on samanikäinen poika, jolla muuten alkoi järkky uhma hetii sitten. Mutta siis, meilläkin ollut kaksi kertaa yöheräilyä, ei jäänyt tavaksi, eli poika heräsi 03.30 ja vaati puuroa. Mä keitin puurot kun en jaksanut alkaa huudattaan/nukuttaan, poika söi ne muutamassa minuutissa ja pyysi sitten takaisin nukkumaan.

Mutta huh uhma. Uhmaa mua, ei miestä. Hurja huuto, jos esim. Ei saa välipalaksi kuin yhden banaanin vaikka lisäksi tarjolla on muitakin hedelmiä. Tai jos ei saa 10 palaa juustoa. Tai mitä tahansa. Kiltti poika muuttui viikossa tahtoiän myllerlykseen..

Miten teillä oman tahdon kehittyminen näkyy?

Tommi K
Isyyspakkaus

Olen ollut jo pitkään aikeissa tehdä tästä oman postauksensa. Olen silloin tällöin viitannut pienen tytön vahvaan luonteeseen, ja sitä se todella on. Tahtoa, uhmaa, whatever, mutta kyllä meidän pikkudiiva on aika päättäväinen, ja jos asiat eivät mene niin kuin hän haluaisi, hänestä tulee varsinainen damien. Palataan tähän aiheeseen joku toinen päivä, kun jaksan naputella aiheesta jutun.

Kommentoi