Pilareiden pystytystä tervan tuoksussa

Ladataan...
Isyyspakkaus

Hei, katsopas, mitä täällä on tapahtunut!

Terassin pilarit on pystytetty puoleen väliin asti, ja tänään kaivinkonemies kävi jo peittämässä ensimmäisen puoliskon murskeella (kuva alla).

Huomenna tehdään toinen puolisko, ja sen jälkeen pohjat ovat täysin valmiit, ja puutyöt pääsevät alkamaan loppuviikosta.

Jotta tähän asti on päästy, on käyty aikamoinen pohdinta perustusten ja rakenteiden tekemiseen käytettävistä metodeista (ks. Tee-se-melkein-itse-terassi). Lopulta päädyimme ratkaisuun, jossa sorapedin päälle asetettiin eM-Foam-eristyslevyt, ja betonilaatta ja pilariharkko sijoitettiin suoraan eristyslevyn päälle.

Terassin alle tulee vain yksi pilariharkko. Kuistin jatke tulee hieman korkeammalle, ja sen pilareissa on kaksi harkkoa, joiden sisään valetaan betonia.

Kelataanpas aikaa vielä hieman taaksenpäin.

Urakka alkoi kaivuutöillä keskiviikkona, ja sorapedit tehtiin seuraavana päivänä.

Perjantaina pääsin itse tärisyttelemään pohjan tiiviiksi, minkä jälkeen kaivinkonemies kävi vielä tarkistamassa tuloksen.

Samalla hän vieritti muutamia kivenjärkäleitä kesäkeittiön paikalta aitan takaa. Vaikka koko kesäkeittiötä ei ollut oikeastaan tarkoitus tehdä vielä, alkoikin tuntua järkevältä, että teemme pohjatyöt sitä varten vähän niin kuin samalla vaivalla.

Lauantaina oli aika asetella eristelevyjä, laattoja ja pilariharkkoja paikoilleen - sekä tervata runkoon tarvittavia puita. Vanhempani tulivat avuksi. Isäni ja minä keskityimme pohjiin, mummo vahti tyttöä ja Rouva pääsi heiluttamaan tervapensseliä.

Rouva päätti jo aikaa sitten, että hänen saarelleen ei tule kestopuuta. Ongelmajätteeksi laskettava kestopuu ei voi olla kovin terveellistä paljain jaloin kulkeville ihmisille, varsinkaan pienille lapsille. Kuulostaa myös perin erikoiselle, että kestopuusta ylijääviä puunkappaleita ei saa polttaa, vaan ne pitää todella kuskata ongelmajätteen keräykseen tai laitokseen, jolla on lupa niiden polttamiseen.

Silläkin uhalla, että terassimme ei nyt kestä ikuisesti, teemme rungon tervatusta männystä ja kuusesta ja kanteen käytämme luonnonmukaisella puunsuoja-aineella käsiteltyä haapaa. Sitä voi sitten vaikka nuolla.

Rouvan sukulainen kertoi, että he ovat kyllä tervanneet kansilaudatkin, eikä jalka tartu niihin lainkaan kiinni. Hmm... Oli muuten mukavaa kuulla, että heidän mielestään tervattu lauta on se kaikkein paras ja kestävin. Kaikki muut kun ovat tähän mennessä vähän naureskelleet sille, että teemme terassin näin hankalasti, kun se kestopuu olisi niin kätevää.

Päätimme tervata lankut kertaalleen jo ennen rakentamista, vaikka tervaa meneekin näin hieman hukkaan. Ajatus olisi, että sahauspinnat tervataan sitten samalla, kun runkoa kasataan.

Terva tuoksuu ainakin vielä tosi mukavalle. Toivottavasti tuoksu ei ala pidemmän päälle nyppiä.

Kuvittelimme aiemmin, että runko tehtäisiin kokonaan 2 x 5 tuuman lankuista (kakkosvitosista). Rungon rakennusmenetelmää ehdittiin kuitenkin muuttaa monta kertaa suunnittelun aikana, ja viime hetkellä ennen kuin ostimme lisää puuttuvaa puutavaraa päätimme, että vaihdamme menetelmää. Ostimmekin siis 2 x 4 tuumaista lautaa (kakkosnelosta), ja yli jäävät kakkosvitoset käytetään johonkin muuhun. Hmm... puuliiterille olisi jo perustuksetkin olemassa...

Näin tämä homma etenee. Yllättävän paljon tässä on saatu aikaiseksi kuudessa työpäivässä. Palataan asiaan.

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen tässä sairauslomalla köllötellessäni lukenut läpi kaikki Sun blogitekstisi, myös putkiremonttipäiväkirjan, enkä voi kuin ihailla tarmoasi ja taitoasi ja Rouvan makua ja määrätietoisuutta. Niin ja Sun kynän käyttöäsi myös. Ilo lukea! Jaksaa jaksaa jatkaa samaan malliin...

Vierailija (Ei varmistettu)

Toi pikkuinen kaivinkone on todella kätevä, nopeuttaa kummasti työtä.

Tervaus on todella hyvä tapa suojata puuta, ja ainahan tuon tervauksen

voi uusia vuosien vieriessä eteenpäin. Kyllä se siihen puuhun hyvin imeytyy

ja onhan puussa omaakin suoja-ainetta: Pihkaa.

ellie (Ei varmistettu)

Meillä on vanhempien luona vähän samantyyppinen terassiratkaisu, joskin terassi kiertää etuovelta kulman taakse lasikuistille. Silloin, kun terassia rakennettiin (n.5 v sitten), minä pääsin heiluttelemaan tervapensseliä. Terva oli tahmeaa jonkun aikaa (ehkä n. 2 viikkoa, ainakin viikko tervauksen jälkeen pidetyissä juhlissa terassille pistettiin vanhat matot, jottei vieraitten jalat jää kiinni lautoihin), mutta sen jälkeen siinä on hyvin päässyt kävelemään. Eikä hajuakaan kovin kauaa kestänyt (valitettavasti..). Luulen, ettei terassia ole käsitelty mitenkään rakentamisen jälkeen, ja ihan hyvin se toimii edelleen. Väri on haalistunut toki, mutta muita ongelmia ei ole ollut. Mielestäni (en ole tänä kesänä kylläkään käynyt tarkistamassa) terassi edelleen "hylkii" vettä (sateen jälkeen terassilla on lammikot, mutta puu ei ime niitä itseensä). Tsemppiä rakennusurakkaan! Ja kiitokset hyvin kirjoitetusta blogista, sitä on ilo lukea :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä tervattiin omakotitalon pihaterassi, ei tuoksunut kauan eikä ollut tahmea. Kuistin tukipuut ammattitaitoinen korjausrakentaja laittoi lehtikuusesta, jota ei tarvitse käsitellä mitenkään, ei kuulemma lahoa. No, talo on nyt myyty, mutta kai se kuisti siellä vielä pystyssä on. Tervaus muistaakseni uusittiin silloin tällöin.

On muuten ihana seurata tätä blogia: kerrankin joku, jolla on kärsivällisyyttä ja hyvä maku (ja hyvin kirjoitettua tekstiä)!

Terva rules (Ei varmistettu)

Kyllä vanha kansa tietää: Minkä teet, tee tervan kanssa!

Ja jos puu pysyy kuivana, se säilyy kyllä vuosikymmeniä - jopa satoja - ihan ilman mitään suoja-aineita. Havupuu varsinkin. Joka ei usko, voi käydä vaikka Seurasaaressa katselemassa harmaita hirsitaloja tai metsässä vanhoja keloja. Männyn sydänpuuhan on tutkimusten mukaan yhtä kestävää kuin kyllästetty puu.

Tommi K
Isyyspakkaus

Tervaus on tosiaan ollut vähän työlästä, ja terassin rakentaminen sotkuisempaa kuin kestopuusta, mutta kyllä mekin uskomme lopputulokseen.

Ja kiitokset Vierailijat #1 ja #3 sekä ellie kauniista sanoistanne :) Kärsivällisyyttä ja tarmoa minulta löytyy joka toinen päivä. Taitoa voisi olla tässä hommassa enemmän, sen huomaan. Rouvan maku ja määrätietoisuus taas ovat aina kohdallaan.

Kommentoi

Ladataan...