Pokémon-tyhjiö

Isyyspakkaus

Olen jo monta päivää tuntenut, että minun pitäisi jollain tavalla kommentoida blogissani koko Suomen ja maailman vallannutta Pokémon Go -ilmiötä - ihan jo viran puolestakin. Mutta minkäs teet, jos et pääse edes pelaamaan peliä.

Kirosin samaa asiaa jo Instagramin puolellakin.

Kyse ei ole teknisestä ongelmasta vaan siitä, että olen viettänyt koko viikon anoppilassa - keskellä metsää. Minulla olisi tällä viikolla ollut jopa aikaa pelata, sillä olen viettänyt valtaosan lomastani vauva sylissä sohvalla.

Mutta tätä peliäpä ei pelatakaan vauva sylissä sohvalla. Eikä edes ilman vauvaa ulkona, jos sijaitsee itse metsässä, taajama-alueen ulkopuolella.

En toki tiedä, voisiko pokémoneja tulla vastaan täällä syrjäisillä hiekkateillä, mutta arvaa vaan, kiinnostaako lähteä kokeilemaan.

Pokémon Go:ta on ehditty jo kiitellä siitä, että se saa lapset ja aikuiset liikkumaan eli kävelemään kaduilla ja tutustumaan paikallisnähtävyyksiin etsiessään uusia hahmoja ja muita kartalla välkkyviä juttuja. Sorry vaan, mutta en osaa kertoa asiasta täsmällisemmin, sillä en vaan osaa.

Pokémon Go on jo nyt osoittanut päihittävänsä kaikki muut maailman mobiilipelit sekä latauksissa että tuotoissa, joten yhden keski-ikäistyvän perheenisän mielipiteellä tuskin on merkitystä.

Mutta silti voin kertoa, että tämä peli ei ole pelaajana minua varten. Konsepti on toki loistava, onnittelen Nianticia ja Nintendoa pelimekaniikan ja siihen täydellisesti sopivan IP:n (hahmojen) yhdistämisestä ja toivon toki, että itse olisin mukana kehittämässä jotain yhtä suurta sukseeta.

Silti itse arvostan peleissä, että voin pelata niitä täsmälleen missä ja milloin haluan. Pelaan pelejä yleensä julkisissa kulkuvälineissä, iltaisin kotona - ja tietysti WC:ssä. En siis todellakaan pysty pelaamaan peliä, joka vaatisi minua toistuvasti lähtemään kaupungille ihan vain pelin vuoksi.

Mutta olisihan se ihan kiva päästä edes testaamaan tätä peliä ja olemaan mukana ilmiötä. Yhden "Eeveen" nappasin paikalliselta kirkonkylältä, kun käskin Rouvan seurata puhelintani samalla, kun kävimme asioilla. Ja siellä se Eevee oli, kierrätyskeskuksen pihassa. Ironisinta on, että en edes itse napannut tätä hahmoa, vaan se oli Rouva, sillä itse pysäköin vielä silloin autoa.

Ehkäpä ensi viikolla löydän uuden pokévaihteen Jyväskylässä ja pääsen peliin sisään siellä. Joka tapauksessa on todella mielenkiintoista seurata tämän ilmiön kehitystä ja arvella, miten pitkään ihmiset jaksavat juosta nenät kiinni ruudussa ympäri kaupunkeja.

Niin, että mitäs minä olen sitten itse tällä viikolla pelannut? Toisenlaista monsterijahtia: Rovion Pet Monstersia. Peli on julkaistu vasta muutamassa maassa, mutta Suomi on yksi niistä. Olen pelannut peliä jo puolisen vuotta ja jäänyt pahasti koukkuun. Mielenkiintoista seurata tämänkin pelin menestystä, vaikkei omani olekaan.

 

Kirjoittaja työskentelee Rovio Entertainmentilla pelituottajana.

Share

Kommentit

DADA/DAY

Jostain imgurin syvyyksistä löytyi väite, että kaikki pokemonit pitäisi löytyä n. 250 metrin säteeltä pelaajasta, mutta huomasin kyllä saman asutuskeskusten ulkopuolisen tyhjiön, kun kärryttelin vauvan kanssa meidän pokemonrikkaasta nörttilandiasta viiden kilometrin päähän mummolaan. Ilmeisesti pelintekijät ovat suuressa viisaudessaan perustaneet pokemonien esiintymistiheyden vuosien aikana Ingresisstä samaansa dataan, eli siellä, missä sitä on erityisen ahkerasti pelattu, on myös paljon aktiviteettaja poksunkeräilijöille. Kiitos vaan kaikki alueen ingressinpelaajat, mun ei tarvitse kuin kävellä ovesta ulos, niin pokemonit käy kimppuun.

Suosittelen lämpimästi yhdistämään pokemonjahdin vauvan päiväkärryttelyyn; tulee kummasti tehtyä pidempiä lenkkejä, kun syöksähtelee pois tutulta reitiltä nappaamaan poksuja. Eikä kännykkä mukitelineessä lastaan kärryissä työntävä vanhempi näytä yhtään niin hassulta, kuin muut kännykkä naamalla poksuja metsästävät aikuiset :D

MirvaK

Heh... täällä on sitten varmaan pelattu urakalla, koska minun ei tarvitse istuia kuin sohvalla niin pokemonit tulevat luokse. :D Kyllä silti esikoisen kanssa käppäillään ympäri kuntakeskustaa, kun pitää saada palloja lisää.

Tänään ajettiin Lahden ohi, niin kyllä meidän seutu on siihen verrattuna "hiljaista". Pokestoppeja on kaupungissa huomattavasti tiheämpää. Täällä naapurissa taitaa olla monen taktiikka linnoittautua pokestopille vähintään puoleksi tunniksi ja sitten jatkaa päivystämään seuraavalle. Lahden puolella riittäisi että kävelee pari askelta ja sitten on seuraava. Saati mitä tuo tiheys sitten onkaan Helsingissä...

Tommi K
Isyyspakkaus

Tuo se varmaan onkin parasta, kun on sen ikäisiä muksuja, että he innostuvat pelistä! Meidän nejävuotias on vähän liian pieni vielä. Ja itse tunnen olevani taas vähän liian vanha ;)

Tommi K
Isyyspakkaus

Mä luulen kans, että meillä kotona pokeja saattaisi voida napata jopa poistumatta sisätiloista. Ihan jännittää, miltä Helsingin keskusta näyttää pelin kartan kautta nähtynä :)

Kun sä olet pelituottaja, niin voisitteko kehitellä jotain pienille lapsille? En nyt pelejä tarvitsisi, mutta joku sovellus, joka toimisi ilman nettiä. En tiedä onko tuttu, mutta meidän 1- ja 3-vuotiaan viihtyy YouTubessa katsoen Little Baby Bumin Wheels on the busia ja miljardi (!) katselukertaa kertoo, että jotkut muutkin lapset on viihtynyt sen perissa. Eli jotain tollaista suomenkielisenä, kiitos. Maksaisin tollaisesta sovelluksesta.

Tommi K
Isyyspakkaus

Joissain maksullisissa streamingpalveluissahan on nyt jo offline-käyttömahdollisuus, ja Netflixistäkin on liikkunut sen kehittämiseen liittyviä huhuja. Se lienee kuitenkin ongelmallista esitysoikeuksien suhteen, ja ilmaisille palveluille kuten YouTubelle tai Rovion Toons.tv:lle (myös appsina) se ei liene kovin kiinnostavaa, sillä palvelun rahoitus perustuu online-mainoksiin. Ja valitettavasti pienille lapsille suunnattu suomenkielinen offline-videopalvelu ei aivan taida olla sovellus, jolle saisi aikaiseksi business casen. Olikohan jokin sellainen palvelukin olemassa, jolla voi tallentaa ilmaisilta tv-kanavilta ohjelmia offline-käyttöön..? 

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä 1,5v pelaa jo sujuvasti Kapun metsästä melkein kaikkkia pelejä. Kapun metsä toimii offline, pelit ovat yksinkertaisia, sisältö ilman mainoksia ja muutenkin turvallinen ihan pienellekin lapselle. Kapun metsässä meidän lapsi syöttää sujuvasti vadelmia ketulle, auttaa tikkaa hakkaamaan kolon puuhun, rakentaa majavan kanssa patoa muotopalikoilla, ym. Kapu tekee myös muita hyvin pienillekin lapsille soveltuvia pelejä. Ja jo ihan pienenä pelejä oli kiva katsella, sillä grafiikat ovat nätit ja värikkäät.

Kapun sivut: http://www.kaputoys.com/fi/

Me asutaan ulkomailla, joten lennämme säännöllisesti Suomeen mummolaan. Kapun metsä tekee lentomatkoista älyttömän paljon sidettävämpiä.

Myös saman firman Bloom Tunes toimii mukavasti jo tosi pienille ipanoille. Satunnaisesti lääppimällä pääsee pitkälle. 1,5v osaa jo piirtää sormella tarkoituksella, kasvattaa kukan, soitella niillä musiikkia ja siirtyä piirtämään uuden kukan "designia".

Meidän perheessä pelit eivät ole mörkö. Lasta on opetettu tietoisesti pelaamaan etenkin lentomatkat mielessä. Pääsääntöisesti lapsi tietenkin leikkii muita leikkejä, eikä pelaa päivittäin tai edes aina viikoittain. Laitan lapsen itse asiassa mieluummin pelaamaan kuin katsomaan passiivisesti videota.

Kommentoi