Rattailla New Yorkissa

Isyyspakkaus

Ennen matkaa mieltämme askarrutti kaikkein eniten se, miten liikkuisimme lapsen kanssa New Yorkissa. Metrolla tietysti, mutta missä välineessä lapsi kiikkuisi mukana?

Edellisen kerran, kun olimme kaupungissa, tyttö oli vajaan vuoden ikäinen, ja häntä kannettiin paikasta toiseen kantorepussa. Silloin hän myös viihtyi repussa ja saattoi ottaa vaikkapa museokäynnin aikana siinä hyvät päiväunetkin.

Kantorepun käyttäminen jäi sinne viime kevättalveen, ja Rouvan palattua töihin reilu vuosi sitten aloimme liikkua pelkästään rattailla.

Kokeilin joitain viikkoja sitten, voisiko kantorepun ottaa uudelleen käyttöön niin, että tyttö roikkuisikin selän puolella. Ei onnistunut. Hän jäi repun kanssa niin matalalle, ettei nähnyt repusta juuri mitään, ja hän alkoi huudella pian: "Pois. Pois. Pois." Okei, kokeillaan sitten jotain muuta.

Hankin Huuto.netistä sekä kantorinkan että hyvin pieneen tilaan menevät Lille Trold -matkarattaat. Harkittuamme asiaan vielä toisen kerran, päätimme lähteä matkaan ilman kantorinkkaa pelkillä matkarattailla, sillä rinkka alkoi tuntua turhan järeältä ratkaisulta kaupunkioloihin. Ja täytyy kyllä sanoa, että en ole vielä kertaakaan kaivannut kantorinkkaa.

 Sanoisin jopa, että nämä 25 eurolla ostetut käytetyt matkarattaat ovat olleet vuoden paras ostos. 

Kaupungissa on periaatteessa helppo liikkua rattailla lukuun ottamatta metroasemia. Suurimmalla osalla asemista ei ole hissejä eikä edes liukuportaita, joten rattaat lapsineen on yksinkertaisesti kannettava portaita ylös ja alas.

Minulle tämä ei ole ongelma, mutta Rouva ei sitä kyllä yksin tekisi, vaikka Lille Troldit hyvin kevyet ovatkin. Kapeissa portaissa, kuten asuintalossamme, toisen pitää ottaa lapsi syliin, ja toinen kantaa pelkkiä rattaita.

Ravintoloissakaan rattaat eivät ole ongelma. Ne menevät niin pieneen tilaan, että ne voi työntää vaikka penkin alle tai jättää kokoon taitettuna johonkin nurkan taakse.

Yhteenvetona siis: yksi pieni lapsi ja yhdet pienet rattaat OK. Useamman lapsen ja isompien rattaiden kanssa liikkuminen kaupungissa olisi kyllä jo hankalampaa.

Kuvat ovat Chelsean High Linelta (http://www.thehighline.org/). Sinne pääsee hissillä, ja siellä voi myös turvallisesti poistua rattaista.

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Nyt herää kysymys, että pesettekö te siellä pyykkiä vai onko teillä mukana joka päivälle uusi Stella-huppari. En usko, että yksi voisi säilyä puhtaana tuon ikäisellä päivästä toiseen? :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Heh ;) Huppari on ollut päällä vain parina päivänä, ja muuten on käytetty vähän paksumpaa takkia. Ja huppari otetaan pois päältä, kun syödään.

Piipo79

Matkarattaat ovat kyllä a ja o! Meillä lainataan aina siskolta cityjoggereita, jotka saa klikkauksella kahvasta kannettavaksi nipuksi. Ja rattaat saa vielä makuuasentoon. Hauskaa reissua!

Kummelikopplan
Kummelikopplan

Mekin lähdimme matkaan kympim Emma rattailla, jotka eilen myin eteenpäin kahvipaketin hinnalla. Näyttävät identtisiltä teidän rattaiden kanssa. Upgreidasimme omamme versioon, jossa myös tavarakori ja säädettävä selkänoja sillä kaksivuotias nukkuu edelleen päikkärinaä rattaissa.

 

Amalian (Ei varmistettu)

Pakko kehua tässä vaiheessa BabyJogger-rattaita. Menevät siis kasaan yhdellä kädellä ja kannetaan matkalaukun tapaan. Reissussa pärjää siis itsekseenkin lapsen ja rattaiden kanssa rappuja noustessa, metroon mentäessä ym., jos vaikka puolisolla on kaksi isoa matkalaukkua huolehdittavana ;).

Rattaat eivät ole liian painavat kannettavaksi toisessa kädessä ja vauva menee toisessa kainalossa :). Lisäksi rattaat saa lähes täyteen makuuasentoon, niissä on hyvä, peittävä kuomu, jonka suojassa päikkärit onnistuu, voidaan työntää yhdellä kädellä, tukevat ja onnistuu kulku myös vähän kivikkoisemmassa maastossa jne. Monet matkarattaat on niin rimpuloita, ettei esim. pehmeässä maastossa kulkeminen onnistu. Kalliithan ne on, mutta sen arvoiset ;)

Hosuli
Hömppäblogi

 

Apua mikä New York -kuume näistä kuvista tulee. Sanoin eilen blogiasi luettuani puolisolle, että NY pitää nostaa matkakohdelistalla korkealle. Säästetään, säästetään...

Krunikasta (Ei varmistettu)

Lykin poikaani Manhattanilla 1990-luvun puolivälistä vuosikymmenen loppupuoliskolle McClarenin rattailla (sen ajan "it stroller"), siis alkaen 1,5 vuotiaasta aina siihen saakka, kun rattaita ei enää tarvittu. New York oli ainakin silloin mutkaton paikka liikkua todlerin kanssa rattailla, vaikka mitään erityisiä helpotuksia ei lapsiperheille ollutkaan. Jännittävää ja vaiheikasta loppulomaa!

Kommentoi