Romeo ja Julia: Klassisen rakkaustarinan moderni versio Kansallisbaletissa

Isyyspakkaus

Kulttuuripariskunta kävi jälleen Oopperatalossa! Nyt katsomassa Kansallisbaletin Romeon ja Julian.

Oli hassu yhteensattuma, että sekä perjantain oopperaesitys että lauantain baletti osuivat samalle viikonlopulle, mutta sehän oli lopulta hyvä juttu. Saimme mummon ja papan hoitamaan lapsia koko viikonlopuksi, ja me taas Rouvan kanssa aikaa aivan kahdestaan! Kävimme myös syömässä ulkona molempien esitysten jälkeen, ja olihan siinä vähän toisenlaista rauhaa kuin lasten kanssa.

Baletti on minulle melko vieras taidemuoto. Olen aiemmin nähnyt vain Pähkinänsärkijän Prahassa ja Kansallisbaletin Lumikuningattaren televisiosta. Pidän kyllä tanssista ja balettikin on hienoa katsottavaa, mutta koko illan esitys ilman puhetta on tuntunut vaikeasti lähestyttävältä.

Rouva on kuitenkin pitänyt baletista "aina", ja ostin hänelle liput Romeoon ja Juliaan hääpäivälahjaksi.

Romeo ja Julia on hyvin klassinen baletti, jossa soi Sergei Prokofjevin musiikki. Kansallisbaletin uudessa versiossa sitä on tiivistetty alkuperäisestä ja tulkinta on lukemani mukaan moderni, koreografian on tehnyt Natália Horečná. En tunne balettia niin hyvin, että osaisin sanoa teoksesta juuri muuta kuin että hienolta näytti ja hyvältä kuulosti, ja tunnetuin baletin kappaleista, Dance of the Knights on aikamoinen korvamato.

Silti kaipaisin vähän enemmän valmiiksipureskeltua taidetta. Alkuosassa esitystä minun oli vaikea hahmottaa, kuka hahmoista on kuka, ja vaikka tarina on periaatteessa tuttu, en silti aivan ymmärtänyt, mitä joissain kohtauksissa tapahtui ja miten se liittyikään tarinaan. Jos kyseessä olisi täysin tuntematon teos, sen seuraaminen ilman kertojaa olisi vaikeaa.

En tiedä, ehkä balettia enemmän seuraavilla onkin tapana lukea käsiohjelmasta hyvin tarkasti etukäteen, mitä kohtauksissa tapahtuu, mutta kyllä tällainen melko taviskatsoja arvostaisi kertojaa aivan kuin Lumikuningattaressa oli.

Olen kuitenkin päättänyt tutustua tähän taidemuotoon tarkemmin, Rouvakin kun on siitä niin kovin innoissaan, ja ajattelin ostaa liput ensi kevään Joutsenlampeen, ihan jo musiikin vuoksi, ja viedä myös tytön katsomaan Muumipeikko ja pyrstötähti -balettia maaliskuussa. Rouva taas on menossa jo lokakuussa katsomaan Liisaa ihmemaassa, joka näyttää tulevan myös livelähetyksenä 29.10.2016.

Katsotaan siis keväällä, onko baletti vienyt minut mennessään, vai keskitynkö jatkossakin enemmän puhetta sisältäviin teatterimuotoihin. 

Share

Kommentit

minnaminna (Ei varmistettu)

Pyytäisin kauniisti että muistuttaisit vielä lähempänä tuosta Liisa Ihmemaassa-livelähetyksestä! Varmaan moni muukin olisi kiinnostunut :) Itse en ole edes tiennyt että kansallisoopperalla on tällainen "kanava".

Tommi K
Isyyspakkaus

Heh, hyvä jos itse muistan :D Mutta kannattaa laittaa omaan kalenteriin merkintä ja hälytys. Ei voi muuten muista.

Anomuumi (Ei varmistettu)

Oikein veikkasit, balettiin mennessä kannattaa toden totta opiskella juoniselostus käsiohjelmasta huolellisesti etukäteen. (Sama itse asiassa pätee oopperaankin.)

Tommi K
Isyyspakkaus

Oopperassa sentään on nykyisin tekstitys :) 

Anomuumi (Ei varmistettu)

Niinhän se on. Yksiselitteisten rakastetaan-vihataan-rakastetaan-juonien kanssa se saattaakin riittää kärryillä pysymiseen, mutta kun tavanomaisiinkin oopperajuoniin perehtyy, sitä oikein hämmästyy, kuinka paljon niissä on kaikkea taustatauhkaa, jota tekstityksessä on rajoitetun tilan ja ajan vuoksi mahdoton tuoda esiin (sekä tietysti siitä syystä, että se on nimenomaan TAUSTAtauhkaa eikä sisälly itse librettoon, joten ei sitä voi sinne tekstilaitekäännökseen silloin panna, vaikka se mahtuisikin). Siksi juoneen perehtyminen etukäteen syventää oopperaelämystä ja tekstitykselle jää se rooli, joka sille kuuluu: muistuttaa, mistä lauletaan. Klassinen esimerkki on vaikkapa Verdin Don Carlos, jonka libretosta ei käy mitenkään ilmi, että kuningatar ja Carlos ovat tavanneet ja rakastuneet aiemmin, mutta kuningatar on vastoin tahtoaan joutunut kuningas Filipin puolisoksi. Sellainen, joka ei ole lukenut tätä seikkaa käsiohjelmasta etukäteen, saattaa hieman vaivaantua, kun Carlos sitten luukuttaa siitä, kuinka kovasti haluaisi olla äitipuolensa (tämän kuningattaren siis) kanssa. (Disclaimeri oopperanörteille: puhun tietenkin nelinäytöksisestä versiosta.)

Ehkä en edes aloita siitä, mikä merkitys etukäteisperehtymisellä on Wagnerin Ring-tetralogiaan tutustuessa. :D Anteeksi avautuminen! :) Mutta olen iloinen, että olet kokenut tekstityksen hyödylliseksi ja oopperanautintoon lisäarvoa tuovaksi seikaksi.

Tommi K
Isyyspakkaus

Mun on myönnettävä, että olen nähnyt oopperaa todella vähän. Nuorempana en ollut siitä pätkän vertaa kiinnostunut, mutta erityisesti viime aikoina, alettuamme kuuntelemaan Radio Classicia, kiinnostus on kasvanut niin paljon, että nyt olen ajatellut alkaa tutustua klassikoihin. Muihinkin kuin Taikahuiluun :)

Kommentoi