Sinä kannoit häntä yhdeksän kuukautta, nyt on minun vuoroni

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tämä juttu käsittelee lapsenkantovälineitä. Se sisältää kolme osaa, kaksi kysymystä ja kutsun Kantokiertue 2012 -tapahtumaan.

Osa 1: Roikotin

Tarkkasilmäinen lukija havaitsi Vaasan-juttuni kuvituksessa, että tyttö katseli Kuntsin taidemuseota Baby Björnin rintarepussa, joka on kuulemma myös roikottimeksi nimetty.

Rouva osti kyseisen kiistellyn kantovälineen Kierrätyskeskuksesta kahdella eurolla. Kokeilin sitä pari kertaa, ja tyttö vihasi sitä, ettei repusta nähnyt muuta kuin isänsä rinnan. Näimme kuitenkin kerran naisen, joka kantoi omaa samanikäistä vauvaansa samanlaisessa vehkeessä, mutta vauva oli sijoitettu siihen kasvot menosuuntaan. Loistoidea! Näinhän tyttö näkee ympärilleen ja pysyy tyytyväisenä!

Virhe. Eeppinen.

Tyttö kyllä viihtyi hyvin repussa, mutta enpä arvannutkaan, että sekä tämä kantoväline että asento, jossa kannoin tyttöä ovat ilmeisesti lähestulkoon pahinta, mitä lapsen kehitykselle voi tehdä.

Rintareppu on joissain paikoissa tuomittu haitalliseksi sekä lapsen lonkille, selkärangalle että sukuelimille. Huh. Kasvot menosuuntaan kantaminen taas voi olla haitallista sekä selkärangalle että lapsen psyykelle. Lapsi saa tässä asennossa liikaa ärsykkeitä, stressaantuu ja kasvaa lopulta ahdistuneeksi aikuiseksi.

Kuten arvata saattaa, aiheesta löytyy lukemattomia väittelyjä, mutta linkit puolueettoman osapuolen tekemiin tutkimuksiin loistavat poissaolollaan. Tutkimustulokset eivät myöskään ole kiistattomia.

Soitin neuvolaan, sillä ajattelin, että heillä voisi olla tästä asiasta jokin näkemys. Olemme aiemminkin havainneet, että neuvolassa ei oikeastaan haluta ottaa kantaa juuri mihinkään, ja tässäkään tapauksessa heillä ei ollut mitään sanottavaa. Minua kehotettiin ottaamaan yhteyttä lastentarvikkeiden myyjiin. He osaisivat neuvoa. 

Ohhoh, lastentarvikkeiden myyjätkö ovat niitä puoluettomia asiantuntijoita, joilta voi kysyä lasten terveyteen liittyvistä asioista?

Kysymys 1: Onko jollain täysin puolueettomasta lähteestä saatua tieteellistä tutkimustietoa siitä, että Baby Björnin rintareppu sekä lapsen kuljettaminen nenä menosuuntaan ovat lapselle haitallisia?

Eikö kyseisen vehkeen myynti pitäisi silloin kieltää?

Osa 2: Kantoliina

Kantoliinasta kokemukseni ovat kahdenlaisia. Vastasyntyneen kantaminen kehtosidonnassa ei toiminut oikeastaan lainkaan. Lapsi oli kuumissaan ja näytti jotenkin litistyneeltä. Rouvalla meni liinan sitomiseen niin pitkään, että lapsi huusi kuin syötävä siinä vaiheessa, kun hänet oli tarkoitus sujauttaa liinan sisään. Luovutimme.

Olen nyt yrittänyt uudestaan ja opetellut tekemään kietaisuristin. Ja hei, se toimii! Tyttö on siinä takaraivo menosuuntaan, mutta hän voi kuitenkin halutessaan käännellä päätään, ja katseleekin tosi mielellään sivuille.

En voi kuitenkaan olla miettimättä yhtä asiaa.

Kysymys 2: Miksi tämä kantoliina on sitten niin paljon parempi kuin Baby Björnin roikotin, vaikka mielestäni lapsi on siinä kutakuinkin samassa asennossa ollessaan kasvot kantajaan päin?

Ei pidä ymmärtää väärin, en ole mikään Baby Björn -kannattaja, mutta en myöskään purematta niele kaikkea faktana esitettyä, jos perustelut kuulostavat enemmänkin mielipiteiltä.

Osa 3: Kantokiertue

Kolmas vaihtoehto kanniskeluvälineeksi on kantoreppu. Siitä minulla ei ole vielä kokemusta, mutta pian on. Sain kunnian osallistua Ipanaisen järjestämään Kantokiertue 2012 -tapahtumaan, joka alkoi eilen ja jossa Tulan kantoreppu kiertää kahden ja puolen kuukauden ajan bloggarilta toiselle.

Omia kokemuksiani kantorepusta voitte siis lukea välillä 25.9. - 7.10.

Lisätietoa Kantokiertueesta Facebookissa: http://www.facebook.com/events/411310358928917/

BTW, kun liityt tapahtuman seuraajaksi Facebookissa, osallistut yhden Tula-kantorepun arvontaan!

Pysy kuulolla!

Share

Kommentit

Pitkään kantanut (Ei varmistettu)

Onko International Hip Dysplacia Institutenn sivut tarpeeksi tieteelliset? :) Sieltä ainakin löytyy hyvin havainnolliset kuvat millainen vauvan asento on roikottimessa vs. kantoliinassa tai kunnollisessa kantorepussa. Esimerkiksi täällä: http://www.hipdysplasia.org/developmental-dysplasia-of-the-hip/preventio...

Pääsääntö on, että vauvan polvien pitää tulla ylemmäs kuin pepun. Muuten koko vauvan paino lepää pienen selkärangan päällä ja aiheuttaa tarpeetonta painetta vielä kehittyvälle rangalle. Tämän virheen voi tehdä ihan hyvin kantoliinallakin, jos lapsen jalkoja ei laita kunnolla sammakkoasentoon. Ei ihme jos ei tykännyt olla? Ne eivät myöskään ole kantajalle erityisen ergonomisia ja mukavia. Kovin usein näkee miten kantaja sitten vielä lisäksi kannattelee vauvaa käsillään, mikä on tarpeetonta jos kantovehje on hyvä.

Laadukkailla kantorepuilla, esimerkiksi nyt vaikka Manducalla voi myös kantaa lasta huomattavasti pidempään kuin tuolla kirpputorilöydöllä. Ne ovat mukavampia niin kantajalle kuin kannettavallekin. Kantajalla ei väsy selkä tai hartiat, kun lapsi on kunnolla tuettu ja paino jakautuu tasaisemmin. Viimeksi tänä kesänä kolme-vuotiaani (15 kg) kietaistiin Manducalla selkään Tukholman reissulla, kun maisemia kierreltiin katsomassa. :)

Mukavia kantamisia, kun väline on hyvä, siitä nauttii sekä kantaja että kannettava! :)

VierailijaKatri (Ei varmistettu)

Olin tulossa kertomaan kattavasti selän, lantion, pepun ja jalkojen asennosta, kantajan ergonomiasta ja kantomukavuudesta, kehumaan Manducaa ja muistuttamaan sen pitkäikäisyydestä, mutta "pitkään kantanut" ehti ensin :) Itsellä kaksi alle kolmevuotiasta ja molemmat menee repussa. Fysioterapia on alani, sen tieteellisempää en tähän hätään keksi, mutta edellämainittu kuulostaa ihan pätevältä. Psyykeeseen en pysty ottamaan kantaa...

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos edellisille kommentoijille täältä, hyödyllinen tuo linkitetty sivu!

Itse en ole vielä päässyt kantamaan, mutta toivon, että tulevaisuudessa se tulee olemaan meille toimiva juttu. Kirjoitin juuri omaan raskausblogiini näin etukäteen aiheesta yhden mielestäni hyvän kirjan perusteella (Minni Niemelä - Kantoliina ja kestovaippa)

http://pieniajuttujapienokaisesta.blogspot.fi/2012/08/kantoliinalla-help...

sari - Vierailija (Ei varmistettu)

No mina otan sitten kantaa siihen psyykkeeseen silta pohjalta etta opintoni ovat kasvatustiedetta ja psykaa :)

Kantamiseen liittyvista tutkimuksista en tieda, mutta vauvan reaktioita on tutkittu (puolueettomasti) vaunuillessa, ja tulokset osoittivat etta tyontajaanpain olevat vauvat (vs. menosuuntaan katsovat) hymyilivat enemman ja niille puhuttiin enemman. Tasta tutkijat vetivat sen johtopaatoksen etta tyontajaanpain oleva vauva on rennompi, hyvantuulisempi, ja saa tarkeaa kielellista arsyketta vanhemmiltaan. Tutkijat arvioivat myos etta menosuuntaan katsoessa lapsi ei pysty tarkistmaan vanhemman ilmeesta miten reagoida uusiin asioihin, ja myoskin kivat ja kiinnostavat asiat ovat silloin pelottavampia.
Vaikka kyseessa oli vaunututkimus mielestani nama tulokset vauvan psyykesta voisivat loogisesti toimia kantaessa.

Lisaksi varsinkin joustavassa liinassa liina antaa periksi ja mukautuu vauvan muotoon, kun taas baby bjornissa vauva mukautuu repun muotoon. Ihan sen enempaa asiaa tutkimatta ensimmainen kuulostaa ergnomisemmalta ihan kelle vaan.

Jos lasta kantaa pienia hetkia harvoin (vaikka yhden museokaynnin viikossa) niin tuskin saa millaan kantovalineella tehtya lapsestaan lonkkavikaista psykopaattia, mutta jos taas kantaa monta tuntia joka paiva (niinkuin meilla nyt kannetaan) niin kantovalineen ergonomisuudella seka lapselle etta kantajalle on paljon enemman merkitysta ja siihen kannattaa perehtya paremmin.

MirvaK

En vastaa kysymyksiin, mutta innolla odotan jo liinailun alkua. Esikoisen kohdalla totesin, että tollaset kantohärpäkkeet ovat ihan turhia. Pärjäähän sitä ilmankin. Toisen lapsen kohdalla ostin kantoliinan (pitkä trikoinen). Kehtosidontaa en koskaan oppinut tekemään, mutta kietaisuristi toimi meilläkin. Siinä sitten kanniskelin neitiä 2-4 viikkoisesta lähtien. Oli ihanaa saada kädet vapaiksi ja neiti hiljaiseksi. Näin oli aikaa enemmän olla tuoreen isoveljenkin kanssa. Neitiä kannoin liinassa n. 1v6kk ikäiseksi asti. Oli kyllä ihan paras ratkaisu etelänreissulla, jossa neiti 1v4kk teki tenät rattaille (jotka kyllä kelpasivat veljelle sitten). Liinassa kantaminen ei käynnyt selkään eikä käsiin (ekana päivänä liinaa ei ollut mukana ja kannoin tyttöä sylissä). Ja liinassa oli neidin hyvä ottaa parin tunnin päikkärit samalla kun kierrettiin nähtävyyksiä. Nyt siis kolmannen kohdalla odotan innolla liinailun alkua, kunhan tää nyt vain suostuisi tulemaan pihalle! Muista kantohärpäkkeistä ei ole kokemusta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Esikoisen kanssa ulkoillessa seitsemänkiloinen menee liinassa helposti muutamia tunteja - äitiä ei kivistä ja vauva viihtyy. Repun kanssa äiti on hiessä alle tunnissa. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei,

Tänne on kirjoitettukin jo paljon kantoliinojen eduista. Lisään vielä sen verran, että kehtosidontaa ei suositella enää käytettäväksi, sillä asento on lapselle toispuoleinen ja lapsen jalat jäävät yhteen. Tästä löytyy havainnollistettuna kuva myös tuolta Hipdysplasian sivuilta.

Elina / Vauvauva

Vierailija (Ei varmistettu)

Näinhän se menee, että yleensä äitien (tai miksi ei isienkin) suurimmat tunteita herättävät puheenaiheet ovat imetys-pulluruokinta, perhepeti-oma sänky, soseiden aloitusikä, sormiruokailu-soseet, baby björnin rintareppu-kantoliina/ergo/manduca yms. Itse en usko, että silloin tällöin kannettaessa tämä "roikotin" olisi kauhean paha juttu..(sano tutkimukset mitä vaan) Ja tuskin se vauva kauheasti ahdistuu jos välillä katselee vaikka sitä taidetta naama eteenpäin. Kuitenkin jos vauvaa kannetaan paljon valitsisin jonkun muun kantovälineen, jos en vauvan niin ainakin itseni kannalta.. Nimittäin näissä ergonomisissa kantovälineissä paino jakautuu myös kantajan lantiolle jolloin hartiat ei kipeydy (ainakaan niin paljoa).

Ja toki pitää mainostaa omaa suosikkia manducaa! Vauva pystyy kääntämään päätään sivuille, näkee hyvin, mutta tarvittaessa voi painaa päänsä kantajan rintaa vasten ja nukahtaa. Asento hyvä molemmille ja myöhemmin lasta voi kantaa selkäpuolella jos pikkunen vaikka väsähtää kesken retken..

Tiia

Silja* (Ei varmistettu)

Mä oon luottanut lähinnä intuitioon kantamisessa. BabyBjörnit näyttää minusta luonnottomilta, siksi meillä on Manduca. Eihän pienen vauvan jalat luonnollisessa asennossa roiku suoraan alaspäin, vaan enemmänkin suuntautuvat eteenpäin. Manducassa meillä on kannettu jo ihan vastasyntynyttä (pystyasennossa tietysti, peppu alhaalla, vaikkei ihan sammakkoasentoon vielä taipunut), mutta nyt noin puolivuotiaalla se alkaa ihan oikeasti vastata tarkoitustaan kunnolla. Tästä kertoo varmaankin esimerkiksi se, että yhä useammin rattaat jäävät rappukäytävän komeroon koko päiväksi. Ja se, että äiti harkitsee taas kuukausikortin hankkimista ;)

Alanis (Ei varmistettu)

Hei, moni muukin varmaan kommentoi saman asian mutta vastaus kysymykseen nro. 2
Kantoliina ei ole yhtään sen parempi jos vauva on siinä samassa asennossa kuin rintarepussa. Silloin vauvan asento ei ole ideaali ja sidontaa tulisi harjoitella vähän lisää. Ideaali asento vauvalle kietaisuristissä on että vauva peppu on suurinpiirtein akntajan navan korkeudella tai sen yläpuolella (vauvan pään tulisi olla pussausetäisyydellä). vauvan selkäranka tulee olla pyöreänä ja lonkkien hyvin auki samakkoasennossa niin että polvet ovat peppua korkemmalla.

Luultavasti saisit asennon paremmaksi kun kiristelisit liinaa vielä hiukan lisää ja yrittäisit korjatapolvia ylemmäs (liinan tulee tulla kunnolla polvitaipeiseen ja jopa sen yli :)

Tuossa on linkki suomalaiseen opinnäytetyöhön aiheesta ja lähdeluettelossa on muutama hyvä tutkimus joissa käsitellään tuota vauvan selänasentoa. http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/7299/2009_malherbe...

Sinänsähän "roikottimet" eivät ole vaarallisia lapselle ellei niitä käytetä tuntikausia päivässä (kuten ei suositella sitterissäkään istuttamista tms). Lisäksi rintareput eivät ole yleensä kantajalle kovin ergonomisia vaan niissä vähänkään isomman lapsen kanssa helposti selän tai niskan/hartiat jumiin. Kantoliina tai ergonominen reppu on taas oikein sidottuna myös kantajalleen mukava ja ergonominen vaikka kannettaisiin lasta useita tunteja (ja lasta voi helposti kantaa montakin tuntia jos lapsen asneto on hänelle luonnollinen. eli selkäpyöreänä sammakkoasennossa). ihmiset

Alanis (Ei varmistettu)

Niin ja sen verran vielä lisään että kuvitelleppa itse istua ohuen kangassuikaleen päällä niin että jalat roikkuvat alaspäin kun taas istua kunnolla niin että tuki tulee pyllyn ja reisien varaan :D

Kris (Ei varmistettu)

Mä olen kantanut meidän nyt yksivuotiasta aikoinaan lähes pelkästään Tri-Cottissa, mies puolestaan kokeili sekä Baby Björniä että Manducaa. Näistä kolmesta omaksi suosikkini on ehdottomasti Tri-Cotti, joka on niin loistava, että sen pitäisi mun mielestä tulla äitiyspakkauksen mukana. Baby Björnissä lapsi taas tuntui jotenkin roikkuvan mukana ja heiluvan turhan paljon. Manducasta tykkäsimme miehen kanssa molemmat, mutta sen taas koin omiin tarpeisiini ehkä turhan... hifistelyksi.

Mutta tosta Tri-Cottista halusin vaan tulla paasaamaan, että jos sua hermostuttaa noi liinojen sidonnat, takana lepattavat kangasrepaleet ja muut, osta Tri-Cotti. Sen ainoa huono puoli on se, että se on aika usein vanhempikohtainen, sillä se ostetaan kantajan vaatekoon mukaan. Se on myös (ja tämä nyt tulee teille vähän myöhäisenä vinkkinä) siksi hyvä, että siinä voi kantaa vastasyntyneestä reilusti yli yksivuotiaaksi saakka. Ja sellaisen surauttaa ompelukoneella varmaan aika nopeasti itsekin, tosin kannattaa siinä tapauksessa tarkistaa, että mitat ja materiaali ovat oikeat. Jos kangas venyy liikaa, liian vähän tai on liian väljä, kantaminen ei ehkä ole niin miellyttävää.

Kati Vierailija (Ei varmistettu)

Mielenkiinnolla jään odottamaan Kantokiertueen raportteja. Oma kokemukseni rajoittuu juuri tuohon BabyBjörnin reppuun (saimme sen kavereilta lainaan). En tykännyt itse sitä käyttää, koska se ei vaan sopinut mun selälle yhtään. Puolen tunnin kantaminen sai jo aikaan sellaiset selkäsäryt, että ennemmin kannoin poikaa sylissä. Olisin kaivannut ristiselän paikkeille enemmän tukea.

ps. Tää on ihan off the topic, mutta seuraava näytelmä olisi sinulle ainakin nimen perusteella sopiva :D

http://www.aleksanterinteatteri.fi/esitys/25934

Meilläkin manduca käytössä siitä lähtien kun vauvan jalat ovat sammakkoasentoon menneet. Se on ihan loistava ja ergonominen molemmille. Baby björniä en ole kokeillut enkä haluaisikaan juurikin tuon roikkuvan asennon takia. Näyttää siltä, että vauvan selkäranka on suorassa toisin kuin manducaa tms. oikein käyttäessä vauvan selkäranka on luonnollisella kaarella. Myös trikooliina käytössä, mutta jää auttamatta kantajan ergonomisuudessa kakkoseksi. Meidän neiti 4 kk ainakin viihtyy hyvin, kun saa katsella sivuille ja välillä nukahtaa äidin rintaa vasten. Katson välillä kauhistuneena miten aivan vastasyntyneitäkin jo kannetaan baby björnissä, vaikka jokaisen oma valintahan se on. :)

Liisa
Osasin!

Minä ajattelen tuota nenä menosuuntaan kantamista nyt täysin maalaisjärjellä ilman asiaan perehtymistä. Uskoisin, että kantamisympäristöllä on aika paljon merkitystä siihen, onko suunta haitallinen/ahdistava lapselle vai ei. Voisin kuvitella, että esim. juuri hiljaisehko(?) taidemuseo tai vaikka oma koti olisi vauvallekin aika helppo vastaanottaa, koska ärsykkeitä on vähän ja ne ovat vaimeita. Kun taas joku kaupungin keskusta tai kauppakeskus kirkkainen valoineen, meteleineen ja ihmisvilinöineen voi olla aikuisellekin joskus ahdistava paikka, joten voi vain kuvitella miltä se tuntuu pienestä ihmisestä jolle se kaikki on vierasta.

Anna-vieras (Ei varmistettu)

Tula on ihan paras :) Ainoa, mikä meillä on toiminut ja helppo käyttää :) Kivaa, että osallistut kiertueelle!

Oi mutsi mutsi (Ei varmistettu)

Olen jo valmiiksi pahoillani, että saat luultavasti kaikki roikotinkammoiset henkisen fysioterapeutit natsat omaavat naiset niskaasi tällä aloituksella. Kantoreppu/liina on myös itsellesi parempi kun lapsi tuosta kasvaa, mutta toi roikotinhysterisointihan ei perustu mihinkään tieteeseen vaikka joku tutkimus asiasta löytyy - puolesta ja vastaan - se nyt vaan on joidenkin äitien tapa tuntea itsensä tärkeiksi kun voi ylpeillä omalla OIKEALLA valinnallaan.

Kantoreppu on kätevä kuljetusväline lapselle, oma tykkää kovasti. Mutta let's face it, ei tolla rintarepullakaan mitään psyykettä vahingoiteta sen enempää kuin hysteerisen roikotinkammoisen äidin lapsena olemisessakaan :)

Osallistuin itse edelliselle kiertueelle, oli hauska keskustella kantamisesta. tosin nyt toi rintareppuvastustus ja sen taso vituttaa niin, et tekis mieli kantaa omaa 13 kilosta sellasessa jonku "me liinaihmiset" kokoontumisen edessä ja näyttää persettä :D

T: Elsa oimutsimutsi.bellablogit.fi

ps. kantajanaisia ei kandee sohia tällä roikotinasialla blogeissa, niillä on foorumit mistä saat kaikki perääsi!

Vierailija (Ei varmistettu)

On se kumma että vain Suomessa lapsilla menee psyyke ja jalat solmuun normaaleissa kantorepuissa, mutta muualla maailmassa tollaset BB:t käy kantamiseen ihan hyvin ;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Pakko laittaa myös yksi lapsettoman kommentti, jolla on paljin vadtaayntyneitä ja kaiken ikäisiä vauvoja lähipiirissä sekä ystävillä että sukulaisilla. Tuossa täytyy kyllä kompata vähemmän hysteerisiä kirjoittajia- Suomessa aina ollaan ylivarovaisia ja suojelevia lasta kohtaan, kun taas vaikka kulttuurissa jossa lapsensaantiin suhtaudutaan paljon luontevammin ja se on jotakin, mikä tapahtuu kaiken muun ohella, olen kyllä nähnyt roikotettavan lasta milloin mitenkin. Loistavan kulttuurishokin tarjoaa vaikkapa Kallion terveysaseman neuvola - tervetuloa vaan muualta Suomesta ihmettelenään miten paljon lapsen kasvattamiseen vaikuttaa lopulta kulttuuri. Sama koskee tutkimuksia.

Minä liputan sen puolesta että äiti saisi 9 kk: n jälkeen lopultakin hieman levähtää ja isä pitäisi vauvaa tyytyväisenä muut ajat kuin imettämisen. Siinäkin olisi hyvä jos tämä cocooning- trendi menisi ohi, että nuoret äidit osaisivat suhtautua lypsämiseen luonnollisemmin ja pääsisivä halutessaan työmaailmaan tosi paljon nopeammin. Korostan sanaa halutessaan. Meillä kun Suomessa väestö tuppaa vanhenemaan ja vaikka sitä harva äiti pohtii lapsen saatuaan, voisi olla hyvä muös kannustaa äitejä ottamaan rohkeasti askelia myös kodin ulkopuolelle - ilman vauvaa. Ettei pääse unohtumaan että siellä ulkopuolella ei ole yhtään sen vähemmän kiinnostava maailma kuin aikaisemminkaan. Tämä siis työstään nauttivan kommenttina.

Vierailija (Ei varmistettu)

Toisaalta valtaosassa maailmaa kannetaan nimenomaan ergonomisesti liinalla / neliöliinalla. Siellä kantaminen on ihan valtavirran touhua, ei mikään tiedostamisvalinta. Koitapas ottaa BB:llä taapero mukaan peltotöihin tai viiden kilometrin vedenhakureissulle.

KirsiVierailija (Ei varmistettu)

Omaa kersaani kannoin kaksiviikkoisesta vähän alle vuoden ikäiseksi Manducassa. Hyvä oli, ja siinä tosiaan alussa hän oli sammakkoasennossa ja naama kantajan rintaan päin. Hyvin siitä silti näki (oma havaintoni), kun käänteli päätä vuoroin toiselle, vuoroin toiselle puolelle. Muistaakseni Manducan käyttöohjeessakin sanottiin, että vauvaa ei saa koskaan asettaa mihinkään roikottimeen naama menosuuntaan. Mutta se oli siis Manducan ohje se.

Heti, kun mahdollista, vaihdoin lapsen selkäpuolelle. Teimme pitkiäkin metsäkävelyitä ja muunmuassa hevosaitauksen tässä reppusysteemissä. Oli tosi hyvä reppu se.

Vierailija (Ei varmistettu)

Täällä perättiin tieteellisiä perusteita sille, miksi yhdenlaiset kantovälineet olisivat parempia kuin toisenlaiset. Sellaisia minulla ei ole tarjota, mutta linkitän tässä samasta aiheesta käydyn keskustelun, joka jäi lähtemättömästi mieleeni. Jokainen voi tietysti antaa tälle haluamansa painoarvon. Lukekaa erityisesti kommenttiketjun loppupuolelta kirjoitus leimalla
Anonyymi 24. elokuuta 2011 22.01

http://www.projectmama.info/2011/08/rintareppu.html#comment-form

Vierailija (Ei varmistettu)

Minulle sanoi aikoinaan fysioterapeutti, ettei vauvan lonkkia tms. voi pilata missään kantovälineessä. Olen itse kokeillut BB:n ja Manducan reppuja. Manduca on kyllä mielestäni kantajalle parempi, mutta kyllä lapsi viihtyi paremmin pahamaineisessa BB:n repussa kasvot menosuuntaan päin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä en ymmärrä tota psyykeen häiriötä menosuuntaan kantamisesta. Meidän poika ei suostunut vauvana, eikä nyt 1-vuotiaanakaan olemaan nassu rintaan päin sylissä, kun halusi ja haluaa nähdä jatkuvasti ympärilleen.. Psyyke siinä enemmän vahingoittuisi, jos väkisin pitäisin poikaa kasvot minuun päin.
Ja kokeilimme siis myös kantoliinassa ja BB:ssä, kamala huuto, sitten kun käänsi kasvot eteen, huuto loppui. Ja tämä kommentti vain omasta kokemuksestä. Lonkkiin en ota kantaa:)

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihastut varmasti Tulaan! Meille hommattiin Pikkolo-reppu, kun trikooliina oli kesällä niin kuuma. Mieskin tykkää kantaa ;)

Mitä noihin asentoihin tulee, niin jos miettii sitä, missä asennoissa lasta luonnollisesti yleensä kannetaan ilman mitään kantovälineitäkään, niin itseä vasten jalat harallaan tai toisinpäin edessä käsi yleensä kannattelee takapuolta niin, että jalat ei ihan roiku. Käsilleä kentaessa on kauhean hankalaa edes yrittää roikottaa lasta niin kuin BB:ssä.

Ja tuo on kyllä totta, että aikojen alusta on kannettu lapsia joka paikkaan nimenomaan liinoissa ja kantoreppujen tapaisissa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Voi HYVÄNEN aika. Olen tehnyt neuvolatyötä ja uskoisin, että jos kantotavalla voisi lasta vahingoittaa, oikeasta kantotavasta annettaisiin ohjeet neuvolassa ja oikeastaan jo synnytyssairaalassa. Terveelle lapselle tuskin lasta kuuntelevalla hoidolla voi tehdä haittaa. Asia erikseen on synnynnäiset rakenneviat, kuten lonkan dysplasia, joka hoidetaan juurikin tuollaisella "sammakkoasennolla" ns. Rosenin lastalla (sillä erotuksella että lapsi on siinä 24/7 hoidon ajan). Eli jos lapsella olisi huomaamatta jäänyt vika lonkissa, niin ainakin teoriassa huono asento voisi tehdä vaivoja.

Tuo edellä linkattu Hip dysplasia institute -linkki näyttää ihan asialliselta. Huomatkaa lainaus sieltä:

The Medical Advisory Board of the IHDI does not endorse nor advise against any particular baby carrier or other equipment.

Eli sellaista kantovälinettä ei ole, mitä nämä vastustaisivat.

Tommi K
Isyyspakkaus

Kiitos ajatuksia herättävistä, mielenkiintoisista ja myös hauskoista kommenteistanne!

Täytyy myöntää, etten ole näidenkään kommenttien lukemisen jälkeen vakuuttunut Baby Björnin tai nokka menosuuntaan kantamisen haitallisuudesta.

Voin vielä niellä sen, että rintareppu tai kantaminen nenä menosuuntaan eivät ole mahdollisimman ergonomisia, mutta lapsen henkinen kehitys ei voi olla kiinni kantoasennosta.

Hip dysplasia -sivuston kuvagalleria vaikuttaa kyllä uskottavalta, mutta samalla sivustolla todetaan, että tarkkoja syitä kyseisen vaivan syntymiseen ei tunneta ja että sen uskotaan yleisesti olevan kehityksellinen. Vähän niin kuin toisella sivustolla erään professorin kerrottiin olevan sitä mieltä, että meno naama edellä on julmaa ja haitallista. Uskon asiaa ja mielipidekysymyksiä, vai? Jätän kysymyksen avoimeksi, sillä ei minullakaan ole tästä sen enempää faktaa eikä myöskään tarvetta inttää asiasta lisää.

Kantoliina on kyllä ollut kiva nyt, kun vaihdoin ristisidontaan, mutta yhtä huonoa puolta en maininnut jutussani: liina on aivan helvetin kuuma. En voisi kuvitellakaan kietaisevani sitä ylle puuhaillessani sisällä. Näyttää myös siltä, että lapsi on perinyt isänsä kuumaverisyyden, ja kahdenkymmenen minuutin kauppareissun aikana molemmat ovat niin hikisiä, että aloin jo miettiä, voiko kantoliina aiheuttaa lämpöhalvauksen.

Odotan kyllä kantoreppua. Se näyttää mukavan ilmavalta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tätä keskustelua lukiessani alkoi oikein hymyilyttää, koska tunnistin ajatuskuluista itseni ja lähipiirini niin elävästi. :) Taitaa olla niin, että nykyajan tietotulvassa korkeakoulutettuna ja tiedostavana ihmisenä on välillä vaikea muistaa, ettei kaikkia tekemisiään tai mielipiteitään tarvitse perustaa tieteelliseen tutkimukseen. Joskus voi luottaa intuitioon. On tietysti hienoa, että tärkeissä asioissa kuten oman lapsen terveyteen liittyvissä kysymyksissä jaksaa ottaa kattavasti selvää asioista. Välillä tosin tuntuu siltä, että tieto lisää tuskaa ja olisi helpompaa jos ei olisi niitä kaikkia puolueettomia tieteellisiä tutkimuksia käsien ulottuvilla, vaan voisi tehdä niin kuin hyvältä tuntuu.

Ottamatta siis mitenkään kantaa itse kantoreppu/liina-asiaan. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Lapsen kantaminen 24/7 on lapsen kehitykselle haitallista, kantaa sitten liinalla tai repulla. Fysioterapeutti kertoi näkevänsä päivittäin lapsia joita on kannettu paljon liinassa ja joille on tullut viiveitä motoriseen kehitykseen, esim. käsillä tarttumisen ja kävelyyn opettelun aikaan. Fysioterapeutti siis suositteli enemmän reppua (merkkiin kantaa ottamatta) jossa lapsi saa heilutella vapaasti jalkojaan ja käsiään omaan tahtiin. Hän perusteli asiaa myös sillä että repussa kantajan selkä ja hartiat väsyvät nopeammin, jää kanto aika siten myös lyhyemmäksi. Liina mukava myös kantajalle, jolloin vauvan liinassa olo aika lisääntyy merkittävästi.

Omassa käytössä jo kolmella lapsella on ollut pahamaineinen BB. Esikoisella noin 3kk iästä ja kakkosella ja kolmosella noin kuukauden iästä eteenpäin. Kasvot käännettiin menosuuntaan kun lapsi alkoi kiinnostua ympäristöstään. Koulun terveystarkastuksessa juuri todettiin viidesluokkalaiselle että ikäluokkaan nähden ryhti erinomainen.

Vierailija (Ei varmistettu)

En ota kantaa näihin mahdollisiin haittoihin, mutta suosittelen kantamista ylipäätään. Siinä lapsi saa olla lähellä turvassa ja yhteys lapsen ja aikuisen välillä vahvistuu. Ei tietysti koko ajan kannata kanniskella, tarvitsee lapsen oppia myös olemaan itsekseen ja kokea maailmaa vaikka lattialla kellien. Meillä BB ei toiminut ollenkaan, teki mulle hirveät selkäkivut entisten lisäksi ja lapsi tuntui roikkuvan aina jotenkin epävakaasti. Kantoliinaa ei myöskään oikein kunnolla opittu käyttämään, lainassa ollut liina ei ollut joustava ja jotenkin sen sitominen ja kiristäminen oli aina vaan hankalaa. Lapsi viihtyi siinä suhteellisen hyvin ja oli se välillä käytössä, mutta jäi sitten ajan myötä pois. Jokin aika sitten lapsen ollessa jo yli vuoden ikäinen päädyin sittenkin ostamaan Manducan, kun olimme lähdössä ulkomaille. Voi mikä ihana kokemus! Lasta voi kantaa edessä tai takana tai vaikka sivulla. Eka ei enää toimi, kun lapsi painaa jo kymmenisen kiloa, takana hän taas venkoilee jo turhan paljon, mutta viihtyy erinomaisesti sivulla, jossa näkee kantajan naaman ja voi myös seurustella. Kantajalle reppu on todella ergonominen, jaksaa aika pitkäänkin sen kanssa tarvittaessa, ja esim metsäreissut, joilla voi joutua vähän kiipeilemäänkin, menevät mukavasti. Joten suosittelen lämpimästi, ainakin kaikkiin sellaisiin tilanteisiin, joissa vaunut ovat epäkäytännölliset. Pian aiomme hyödyntää Manducaa myös päivähoitoon viemisessä, perhepäivähoitaja kun on siihen aikaan jo ulkona puistossa ja siellä hänellä on tuplavaunut, kun on toinenkin pieni hoitolapsi joka ei vielä jaksa pitkää matkaa kävellä. Manduca on siis käyttökelpoinen n 20 kiloon asti. Tosin olen myös sitä mieltä, että mitä pikemmin lapsi jaksaa itse kävellä, sitä parempi, lapselle ja aikuiselle. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Niin lisäys vielä edelliseen: Ylipäätään en voi suositella kuin sellaista kantoreppua, jossa paino tulee selvästi lantiolle (kuten Manducassa). Eihän rinkkaakaan kanneta olkapäillä, vaan lantiovyö on olennaisin kiinnitysväline - lantiohan on kehon suurimpia koossapitäviä luita ja kantaa omankin painomme. Minulle selkävikaisellekin (nimenomaan lantion alueen kiputiloja) Manduca on erittäin hyvä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tässä mielenkintoinen opinnäytetyö kantamisesta (lukee muuten nopeasti). Sieltä löytyy viitteineen, miksi epäergonominen kantamien voi olla lapselle jopa haitallista.

http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/7299/2009_malherbe...

Vierailija (Ei varmistettu)

Kasvot menosuuntaan kantamisesta haluaisin kommentoida vielä sen, että ainakin omat lapseni väsyessään kääntävät päänsä pois päin virikkeistä. Sylissä ollessaan väsynyt vauva painaa päänsä vanhemman rintakehään, vaunuissa tai turvakaukalossa kääntää päätä sivulle, jotta viriketulva vähenee, koska ei jaksa ottaa sitä kaikkea vastaan. Kasvot menosuuntaan kannettu vauva ei pysty näin tekemään vaan on pakotettu katselemaan niitä virikkeitä vaikka kuinka väsyttäisi. Ok, voihan ne silmät sulkea, mutta ainakaan omat lapseni eivät sulje silmiään ennen kuin ovat jo unessa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Noin puolivuotiasta ylöspäin lasta voi kantorepussa tai liinassa kantaa selässä, jolloin lapsi sekä näkee ympärilleen hyvin että voi halutessaan suojautua virikkeiltä.

ninaTT (Ei varmistettu)

Kantaminen herättää intohimoja, ehkä vähän turhaankin. Sellaisesta haluaisin muistuttaa, että nämä "roikottimien" haitat eivät tarkoita kuolemaa ja ikuista kärsimystä, mutta kyllä niitä silti on olemassa. Tutkimuksia ei kauheasti ole olemassa, mutta se ei tarkoita, että BB olisi turvallinen - se tarkoittaa sitä, että asiaa ei olla liiemmin tutkittu.

Oma kokemus: Minulla on askelvika joka johtuu siitä, että olen varhaislapsuudessani ollut liian vähän sammakkoasennossa ja lonkat "auki". Meillä oli BB, mutta en usko, että ongelmat johtuisivat (vain) siitä, minua ei tietääkseni sillä kauheasti kannettu. Anyway, minulla kuitenkin on tämä vika joka fyssarin mielestä johtuu siitä, että olen istunut ja oleskellut huonoissa asennoissa alle kouluikäisenä. "Roikotin"-asento on juuri sellainen.

Askelvika ei tarkoita, että kuolen nuorempana tai että kärsin kovista jatkuvista kivuista tms. Se kuitenkin tarkoittaa sitä, että en juokse kovinkaan nopeasti, että pelkkä kävelykin on aika vaivalloista ja että aika monet liikunnalliset harrastukset ovat kohdallani poissuljettuja. Saan herkemmin polvivammoja ja muita alaraajojen nivelvammoja koska paino kohdistuu aika huonossa asennossa niihin. Askelvika ei siis ole tuhonnut elämääni, mutta ei se nyt kamalan kivaakaan ole. Muun muassa olen tästä syystä valinnut itse kantaa ergonomisesti.

Käytännön asiaa: Kuvasta päätellen teillä on trikooliina? Trikooliinat ovat hiostavia! Kudottu liina on haastavampi sitoa aluksi, mutta se on paljon mukavempi ja paljon monipuolisempi. Jos ei liinat niin innosta, niin veikkaan, että testattavaksi tuleva Tula-reppu on loistava valinta :) Mä olen kantanut Tulalla, Ergolla & Patapumilla. Kaikki hyviä vehkeitä!

Hauska blogi :) Ihana lukea välillä miehen näkökulmasta vanhemmuudesta ja vauvoista.

Anuli (Ei varmistettu)

Hieno juttu, että teille on tulossa Tula testaukseen! Meiltä löytyy Tula sekä vauva- että taaperokoossa ja olemme olleet niihin erittäin tyytyväisiä. Etenkin mies tykkää kantaa Tulalla, itse tykkään enemmän kantoliinoista ihan vaan visuaalisista syistä. ;)

Jäin miettimään, miten tässä kantamisasiassa (kuten monessa muussakin lapsiin liittyvässä kysymyksessä) haluttaisiin oman päätöksenteon tueksi vankkaa tieteellistä näyttöä siitä, mitä haittaa esimerkiksi rintarepulla kantamisesta on. Valitettavasti tutkimusnäyttöä haitoista ei ole useinkaan saatavilla, sillä
tällaisen tutkimusasetelman toteuttaminen olisi käytännössä
hyvin hankalaa eikä se olisi varmastikaan edes tutkimuseettisesti toteutettavissa. Suoraviivaista yhteyttä kantovälineen ja oletettujen haittojen välillä olisi todella vaikeaa luotettavasti osoittaa ja varsinkin pidemmällä seurantajaksolla olisi hankalaa (ellei mahdotonta) yhdistää syy-seuraussuhteita, sillä muuttuvia tekijöitä kehittyvän lapsen elämässä on niin paljon.  Minuakin on lapsena kannettu paljon rintarepulla, mutta kuka sen pystyy varmaksi sanomaan, johtuvatko nykyiset selkävaivani rintarepusta, epäergonomisissa koulupulpeteissa vietetyistä vuosista, käyttämistäni korkokengistä, jostain muusta syystä x tai näiden kombinaatiosta? Rintareppujen haitoista voidaan esittää vain valistuneita ja vähemmän valistuneita arvauksia. Huomionarvoista kuitenkin lienee, että monella ammatti-ihmiselläkin tällaisia arveluita on.

Itse olen joka tapauksessa päättänyt omalla kohdallani lähteä liikenteeseen ennemmin niistä ergonomisen kantamisem
hyvistä puolista kuin rintareppujen oletetuista haitoista. Olen päätynyt käyttämään kantoliinoja ja kantoreppuja (esim. Tula, Manduca ja Wompat) siitä syystä, että niissä kantaminen tuntuu luontevalta ja mukavalta. Lapsen asento on niissä vastaava kuin se olisi sylissä tai lonkalla kannettaessa. Käytännössä sen huomaa väistämättä, että
kantoliinan ollessa sidottu oikein tai repun asetusten ollessa kohdillaan, lapsen kantaminen on kevyttä ja helppoa. Se sujuu kuin itsestään: ei paina, ei kiristä tai purista, voidaan vaan mennä ja nauttia läheisyydestä ja kantamisen käytännöllisyydestä. Kyllä sen jotenkin siinä vaan huomaa, että näin sen asennon kuuluu olla. Olisiko se sitten sitä intuitiota, jonka joku tuossa edellä mainitsi? Joka tapauksessa pma selkäni ainakin kiittää ja lapsikin viihtyy, kun kantoväline on hyvä ja asento ergonominen meille molemmille.

Mielestäni on siis hyvä juttu, että sinulla on Kantokiertueen jälkeen vertailupohjaa useammasta kantovälineestä ja voit sitten sen perusteella tehdä johtopäätökset, mikä itsestäsi tuntuu parhaalta. Toivottavasti Tula istuu hyvin ja pääsee aktiiviseen käyttöön! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

kommentteja on jo niin monia että jätän omani lyhyeksi. Lastenkirurgitkin tietävät, että siellä missä lapsia kannetaan sammakkoasennossa (Aasiassa, Afrikassa), on lonkkaluksaatioita hyvin vähän. He vaan eivät tunne kantovälineitä niin hyvin, että osaisivat suositella mitään.

Vierailija (Ei varmistettu)

En oikein usko että on olemassa lapsia joita olisi kannettu 24/7, eiköhän paljonkin kannetut lapset sentään ainakin pääsääntöisesti nuku sängyssä.

Meillä on paljon liinalla kannettu lapsi, rattaita/vaunuja emme omista, hyvin hän on kuitenkin oppinut kävelemään 10,5 kk iässä ja muutenkin on ihan ikäistensä tasoinen motoriikassa. Ikää kohta 1,5 vuotta.

Mä en ole koskaan kokeillut roikotinta, enkä myöskään naama menosuuntaan kantamista, joten niistä en tiedä mitään. Kunnon kudotulla liinalla kantamisesta mulla sit onkin huomattavasti enemmän kokemusta ja kannoin tänäänkin 13 kg painavaa lasta selässä kaupungilla noin kolme ja puoli tuntia. Ostokset toin kotiin mummokärryssä :) mukavaa mulle ja mukavaa lapselle.

Miiu (Ei varmistettu)

Täysin epätieteellinen kommentti;
Näitä "ergonomisia" kantövälineitä käyttäneenä "pääsin" testaamaan tuota Baby Björniä semmoisen reilu vuoden ikäisen kanssa yhteensä n puolen tunnin ajan ja heti ensimmäisestä minuutista alkoi paino tuntua hartioissa ja jomottaa niin, että piti vääntelehtiä koko kantoaika.
Unohdanpa nyt kokonaan mitkään ergonomiset (mielipiteet?) ja keskityn siihen, mikä TUNTUU itsestä MUKAVALLE.
Ja meillä nykyään eniten käytössä nimenomaan Tula kantoreppu! Ihan huippu, myös mukelo viihtyy.
Ja tuosta BB:n (ym) "naama-menosuuntaan"-kantoasennosta; ihan jo siitä syystä en sitä käyttäisi, että se näyttäö ihan jumalattoman typerältä... se mukelo roikkuu siinä, kuin joku alieni, joka kasvaa ulos mahasta :))

Ja plus että mukelo selkäpuolella antaa huomattavasti enemmän varmuutta omaan liikkumiseen vaikka umpimetsässä, kun käsien liikerataa ei rajoita edessä oleva lapsi reppuineen - puhumattakaan siitä, miten mukava on kävellä, kun näkee eteensä!
(meillä siis siirretty selkäpuolelle vajaa vuoden ikäisenä)

Talvikki (Ei varmistettu)

Noista kehitysviiveistä. Käsittääkseni juuri läheisyys, jota kantoliinoilla tulee annettua paljon helposti, edistää lapsen kehitystä. Paljon kannettu lapsi ei joudu käyttämään energiaansa erossa olemisen sietämiseen, vaan voi juurikin käyttää energiansa kehittymiseen. Itselläni on eniten kannettu esikoislapsi kehittynyt nopeimmin ja vähiten kannettu kuopus hitaimmin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Lapsi ei voi saada lonkan dysplasiaa tai lonkan luksaatiota rintarepussa kantamisen seurauksena. Lonkan dysplasia ja lonkan luksaatio ovat synnynnäisiä tiloja, jotka voidaan todeta lapsella lääkärintarkastuksessa. Se että rintareput voisivat aiheuttaa lonkan dysplasiaa on virheellinen käsitys, jolle ei ole tieteellisiä perusteita. Tämän vahvistavat myös johtavat lasten ortopedit. Se että yksittäiset terveydenhuollon ammattilaiset, esim. fyssarit, levittävät informaatiota, joka perustuu heidän omiin mielipiteisiinsä, eikä näyttöön on vastuutonta.

Afrikassa vastasyntyneiden lääkärin tarkastukset eivät ole vertailukelpoisia suomalaisen järjestelmän kanssa. Heidän huonosta lonkkaseulastaan huolimatta luksaatioita on vähän, koska lapsia hoidetaan tavallaan luksaatiopotilaina oli heillä siihen taipumus tai ei.

Kommentoi

Ladataan...