Sinne lähtivät CD-levyt

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olemme jo jonkin aikaa kypsytelleet päätöstä siitä, että luopuisimme CD-levykaapeistamme, jotka ovat roikkuneet olohuoneemme seinällä. CD-levyjä en ole kuunnellut oikeastaan sen jälkeen, kun Spotify tuli puhelimeeni liki seitsemän vuotta sitten, ja CD-soitintakaan en ole omistanut enää viiteen tai kuuteen vuoteen. Vai lasketaanko eteisen laatikossa oleva Sony Discman kuitenkin sellaiseksi?

Joka tapauksessa musiikkimme tulee nykyisin aivan muualta kuin CD-levyiltä, joten oli aika tehdä radikaali ratkaisu. CD-kaapit lähtivät.

Roudasimme jo aiemmin osan levyistä matkalaukussa kellariin ja pari kassillista annoimme pois, mutta kaapeissa oli silti jäljellä melko monta levyä. 

Rouva oli jo sitä mieltä, että kaikki levyt roudattaisiin divariin, mutta en minä kyllä aivan kaikista raaski vielä luopua.

Jos säästäisi osan, ne kaikkein merkityksellisimmät, ja veisi divariin vain virheostokset ja musan, jolla ei ole mitään tunnearvoa: Oudot yritykset alkaa kuunnella musaa, josta ei oikeastaan pitdäkään. Ennalta tuntemattomat Flow-festariesiintyjät, joiden levyjen ostaminen tuntui silloin hyvältä ajatukselta. Musan, jota ei kehtaisi edes myöntää kuunnelleensa.

Mutta mihinkäs vetää raja, mitä säästää?

En missään tapauksessa luovu ensimmäisistä CD-levyistäni, jotka ostin vuonna 1991. Ne olivat Roxetten Joyride ja Eurythmicsin Greatest Hits. En myöskään "täydellisestä" Madonna-kokoelmastani, siis tädin kaikista studioalbumeista ja pinosta sinkkuja 1990-luvun alkupuolelta - puolivälistä. (Nyt en muuten ole lainkaan varma, olenko ostanut uusinta leyvä lainkaan CD:nä, vai olenko kuunnellut sitä ainoastaan Spotifysta, mikä on aika kuvaavaa.)

Muutamat lukioiässä ja opiskeluaikana tärkeät levyt säästän nostalgiasyistä. Samoin ne levyt joita on kuunneltu oikeasti kaikkein eniten. 

Muta sitten tulee se vähemmän merkityksellinen mainstream-pop, jota on ollut kiva kuunnella joskus ja jota löytää juurikin Spotifysta ja muualta verkosta erittäin helposti. Jäänkö kaipaamaan esim. juuri sitä Robbie Williamsin tai Lady Gagan levyä, jonka ajattelin kierrättää? Entä tuleeko se päivä, kun haluaisin soittaa Pinkiä tai Maroon 5:tä ja niitä ei löydykään enää verkosta niin kuin olen nyt tottunut?

Vai onko se riski vain otettava ajatellen, että aivan kaikkea ei voi yksinkertaisesti säästää ihan vaan varmuuden vuoksi?

Share

Kommentit

Menolippu Maalle (Ei varmistettu) http://www.menolippumaalle.fi

Onnea vaan, jos yrität viedä levyjäsi divariin. Meillä yritettiin myös pari vuotta sitten luopua cd-levyistä, mutta ei niitä oikein kukaan halunnut. Ja ihan laatulevyjä oltiin kuitenkin viemässä sekä sisällön että kunnon puolesta. Niinpä ne päätyivät viemään tilaa varastoon. Ehkä niistäkin tulee vielä jossain vaiheessa keräilykamaa :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Kiitos, Music Hunter Unioninkadulla ottaa levyjä vastaan ja jopa maksaa niistä jonkin nimellisen korvauksen. Rouva vei levyt sinne viime viikolla, ja ensi viikolla he kertovat, minkä verran saamme niistä käteistä.

Hann-a (Ei varmistettu)

Minäkin olen miettinyt, kenelle cd:t enää kelpaavat, jos niistä itse haluaa eroon. Pari vuotta sitten huolivat pienen määrän SPR:n Konttiin, mutta en ole varma, ostetaanko niitä oikein sieltäkään. Ja sitten tulee huono omatunto siitä, että on dumpannut oman tavaraongelmansa vain jonkun toisen vaivoiksi.

Meillä on korkea ja kapea cd-teline näppärästi verhon takana piilossa. :D Eipä niitä levyjä kyllä kuunneltua tule, koska Spotify, mutta paremman ratkaisun puutteessa saavat pölyttyä siellä. Pitäisi olla jokin kierrätysmateriaalista valmistettava tuote, jonka raaka-aineeksi tarvittaisiin vanhoja cd:itä! Kaikista levyistä en luopuisi silloinkaan, mutta isosta osasta kyllä.

Tommi K
Isyyspakkaus

Kannattaa kysellä levydivareista. Kyllä niitä selvästi vielä jotkut ostelevat.

VILLI PERHE

Mää kopioin levyt koneelle. Tosin sekin oli ihan turhaa, sillä en oo niitä tarvinnut, vaan kuunnellut kaiken youtubesta ja spotifysta. Kuvittelin aijemmin, että cd-levyn kopionti on rikos, mutta olinkin väärässä. Omaan käyttöön saa kopioda jopa kirjastosta lainattuja levyjä, paitsi jos niissä on kopiosuojaus. Kopiosuojausta ei saa yrittää purkaa.... Mää luovuin siis kaikista omista levyistäni, mutta mies jätti hieman kuulemma "automusaa" :) 

Tommi K
Isyyspakkaus

Tuo kopiointi kävi mielessä, mutta siinä oli se ongelma, että ei tietokoneissakaan ole nykyisin CD-asemia, ja sellaisen hankkiminenkin tuntuisi hassulta. Ja kyllä, CD-levyjä saa kopioida omaan käyttöön, olivat ne sitten omia, kaverin tai kirjaston levyjä. Kopioiden jakelu on rikos.

Saarakka (Ei varmistettu)

Heeeeei täällä on yksi muinaisjäänne, jonka kaikki musiikki tulee vieläkin cd-levyiltä! Ja radiosta. Enkä omista älypuhelinta.

Kyllä meitä vielä on!

(Meitä... minä olen. Yksin. Universumissa.)

Tommi K
Isyyspakkaus

Radio on myös meillä päällä päivittäin! Radio Classic tarkemmin sanottuna. Soittolistakanavia ei pysty enää kuuntelemaan.

Tilia kirjautumatta (Ei varmistettu)

Et ole ainoa! Mulla ei ole mitään spotifyta ja kuuntelen ilolla omia levyjäni. Valmiiksi harkittu, hyvä kokoelma pelkkää lempimusaa. Ostan vain todella harkiten uusia, viimeksi Rajattoman uusimman syksyllä. Silloin kun cd:t tulivat, niitä mainostettiin ikuisina. Vaihdoin älppärit ja kasetit niihin, ja nyt en kyllä enää vaihda uudestaan!

Tommi K
Isyyspakkaus

Eivät ne taida aivan ikuisia olla, voi olla mainosmiehet liioitelleet. CD-levyjen käyttöiäksi on muistaakseni joskus jossain arvioitu 15 - 20 vuotta, mutta jos levyt ovat pysyneet hyväkuntoisina, käyttöikää voi olla vielä senkin jälkeen. Itse poltetut levyt tuhoutuvat tätä nopeammin. Pitäisi varmaan joskus kokeilla, vieläkö vanhimmat levyni, ne vuodelta 1991 olevat, ovat toimivia.

Tuulihattu

Minulla on myös käsitys että CD-levyt ei ole todellakaan ikuisesti kestäviä. Poltetuthan hajoaa reilussa viidessä vuodessa, pätee muuten myös data-levyihin (eli jos on CD:lle tallentanut kuvia ym). 

Itse olen raa'asti luopunut levyistä ja vähän kaikesta muustakin ylimääräisestä tavarasta olosuhteiden pakosta, kun on ollut useita muuttoja. Kotona ei ole ollut CD-soitinta yli viiteen vuoteen eikä läppärissäkään enää CD-asemaa. Uskon myös, että musiikki löytyy varmemmin aina jostain verkosta, oli se sitten YouTube-bootleg tai Spotify tai Tidal tai mitä niitä tuleekaan, kuin vuosia vanhalta levyltä. Todistin myös rajua tulipaloa vajaa vuosikymmen sitten, mikä sai tajuamaan että kaikki materia tosiaan on tuhoutuvaista ja siihen ei kannata kiintyä. Sama pätee kirjoihin, aina jostain löytyy kappale ja se muistohan säilyy mikä tunne lukiessa tai kuunnellessa on tullut.

Itse asiassa omalla kohdallani ne biisit jotka on kaikista muistorikkaimpia hetkiä säestäneet, on parempi pitääkin vähällä kuuntelulla, koska ei se aiheuta enää mitenkään sitä samaa fiilistä kuin siinä hetkessä. Esim. ekasta poikaystävästäni muistuttaa ihanasti Nellyn biisi Dilemma (kröhöm) mutta ei se enää kuuntelua kestä kun lyriikantaju ja sävelkorva on kehittynyt ja poikaystävätkin vaihtuneet... 

Kommentoi

Ladataan...