Sisäinen suorittaja kävi neuvolassa

Ladataan...
Isyyspakkaus

Käytin tytön neuvolan kaksivuotistarkastuksessa.

Terveydenhoitaja aloitti jutustelun kyselemällä, miten menee, ja minä kerroin tyytyväisenä, miten hienosti lapsi syö kaikkea ja nukkuu hyvin, käy potalla ja treenaa pikkuhousujen käyttämistä.

Kun hoitaja tiedusteli puheen kehittymisestä, kerroin, että tyttö kyllä juttelee jo paljon ja muodostaa ihan oikeita lauseitakin. Jo muutama kuukausi sitten hän osasi kysyä esimerkiksi: "Missä on minun toinen lapanen?" mutta toisaalta joissain sanoissa kirjaimet kääntyvät edelleen hassusti väärin päin. Esimerkiksi lusikka on edelleen "lukkija", kerroin.

”Kyllä, sanat saattavat kääntyä vielä nelivuotiaaksikin asti hassusti”, hoitaja kertoi ja minä nyökyttelin. Tyttö istui tuppisuuna sylissä. ”Kyllä hän varmaan kohta jo lämpenee”, hymyilin.

”Käydäänpä sitten tuohon pöydän ääreen”, hoitaja jatkoi ja kaivoi esiin värikynät ja piirustuspaperia. ”No niin, piirräpä siihen paperiin jotain.”

Tyttö ei edes ottanut kynää käteensä. ”Kulta, piirräpä isille jotain”, minäkin yritin, mutta kynä ei noussut pöydältä. Ja niin sisäinen suorittajani heräsi. ”Kyllä se kotona tykkää piirtää, ja piirtäminen on ollut yksi sen lempipuuhista”, vakuuttelin.

Hoitaja otti itselleen toisen kynän, piirsi paperiin viivan ja sanoi: ”Piirräpä tällainen samanlainen viiva.” Vielä hetken mietittyään tyttö otti viimein kynän käteensä - mutta väärin päin. Terä osoitti kattoa kohti, ja kun hän yritti piirtää kynällä, hän käänsi kätensä niin, että rystyset ja kynän puuosa osuivat paperiin mutta kynän kärki ei. Sitten hän hinkkasi paperia kynän puuosalla. Molemmilla päillä.

"Okei, tätä testiä ei taidettu läpäistä täysin pistein", sisäinen suorittajani kuiski, vaikka tyttö hetken päästä käänsikin kynänsä oikein päin ja piirsi paperille viivan.

Kuva ei liity jutun tapaukseen, mutta siinä lapsi pitelee kynää oikein päin.

Seuraavaksi pöydälle tuotiin kahdeksan puista palikkaa, ja hoitaja kysyi tytöltä, miten korkean tornin hän osaisi niistä rakentaa. Hetken aikaa näytti siltä, että kynät kiinnostivat häntä enemmän kuin palikat, ja sisäinen suorittajani ehti jo huolestua.

Palikat alkoivat kuitenkin siirtyä pinoon: kolme palikkaa, neljä palikkaa, vielä muutama. ”Voi miten taitava, saatko kaikki palikat päällekkäin?” tsemppasin vieressä ja hetken päästä kaikki kahdeksan palikkaa olivat pinossa pöydällä. ”Huh”, huokaisi sisäinen suorittajani.

”Kuinkas monta palikkaa siinä pinossa on?” kysyin tytöltä ja osoitin kahta alimmaista: ”Yksi, kaksi…” Tyttö jatkoi: "koome, neejä, viisi, kuusi, seehemä, kaheha."

"Jes jes jes! Kuuliko se terkkari sen varmasti?" huusi sisäinen suorittajani. "Tyttöhän on nero, ja hän ei vain halunnut piirtää juuri silloin, kun sitä typerää kynää tyrkytettiin käteen!”

Testi jatkui vielä pallon potkimisella ennen kuin lapsi mitattiin ja punnittiin. Pituutta oli tullut hienosti viitisen senttiä, ja kasvu oli siis aivan odotusten mukaista.

Sisäinen suorittajani sai kuitenkin rauhan vasta, kun luin neuvolakorttiin kirjatun lausunnon. ”Reipas tyttö. Puheen kehitys ja motoriikka ikätasoista”.

Silti sisäisen suorittajani piti kuiskata vielä korvaani: "Ei kai ne kaikki vielä tässä iässä laskea osaa?" ja tehdä pieni voitonmerkki.

Share

Kommentit

Dukanette

Ei, ei osaa joten fiksu tyttö teillä ;) Meilläkin opittiin aika aikasin toi laskutaito ja värit (joskus 2-3v:nä, puhumaankin opittiin vasta pikkusen vajaa 2v). Mutta meillä katsotaankin paljon Mikki Hiiren kerhotaloa, jossa näitä hoetaan kyllästymiseen asti (siis äidin mielestä). 

MirvaK

Meilläkin esikoinen oppi etenkin laskemaan pienenä juuri Mikki Hiiren kerhotalon ansiosta. Kuopus on ollut vuoden iästä lähtien kiinnostunut väreistä. Kun otti kynän tai duplon käteen, niin ennen kuin sillä pystyi mitään tekemään niin äidiltä oli kysettyvä väri. Nyt 1v8kk osaa sinisen (sini), punaisen (puni) ja uusimpana tällä viikolla vihreä (kreä) ja keltainen (kelti).

Mulla myös meinaa olla joskus näitä sisäisensuorittajan -syndroomia. Tosin jokaisella lapslla on ollut eriasia mitä hehkuttelee - lapset kun ovat niin erilaisia. :)

Kummelikopplan
Kummelikopplan

Meillä tuore 2-v laskee kymmeneen molemmilla kotimaisilla ja enkuksi viiteen. Espanjaksi onnistuu uno, dos, tres :) Kirjaimia hän tapaili jo puolitoitsavuotiaana. Vaatteita ei juurikaan osaa itse pukea tai riisua, mitä toiset taas osaa hyvin. Kaikki ne ovat neroja omalla tavallaan! 

 

T. Toinen suorittaja.

Piipo79

Meidän 2-v neuvola ei mennyt yhtään yhteistyökykyisissä merkeissä, sillä tyttö yhdisti sen kuukausi aiemmin käytyyn korvalääkäriin (vaikka eri paikka, mutta jokin fiilis kait niin sama että tyttö oli aivan varma, että hänen korviaan halutaan katsoa). Meillä ei kyllä laitettu edes kokoamaan torneja (palikat olisivat varmasti lennelleet päin hoitajaa), äidin sana tuntui riittävän. Mä en ole osannut kyllä edes stressata mitä siellä "pitäisi" osata. Laskutaidosta sanoisin, ettei kaikki 2v vielä todellakaan osaa. Meillä alkoi jostain syystä laskeskelemaan tosi tosi aikaisin 1,5v jälkeen, kaiketi poimi päiväkodista kun en ollut yhtään hänelle opettanut! Nyt hän tapailee aakkosia, joskin niiden osalta ei varmaan tiedä mikä konsepti on toisin kuin lukujen, joita osaa selvästi soveltaa eri kohtiin (portaat, kirjan kuvat, tavarat jne).

MirvaK

Meillä oli sama yhdistely tytöt mielessä 1,5v neuvolassa (1v8kk iässä). Takana pari korvatulehdusta. Ensimmäisen korvatulehdukseen liittyvän lääkärikäynnin jälkeen on huutanut aina kun astutaan huoneeseen sisään. Kädet menee korville ja huutaa EIIIII... koooviiiii... Eiiii... Taisi ekalla kerralla oli korvat niin kipeät että teki pahaa ja trauma jäi. Toivottavasti on hiukan laimentunut 2v. neuvolaan mennessä. Pieni koehoito oli siskon kouluuntulotarkastus, jossa pienemmälle ei tehty mitään (toki muisti laittaa kädet korville ja huutaa ei). Siskolta kuitenkin kurkattiin korvat ja kovasti yritin tsempata pienempää että katso ettei siskoonkaan satu. Huoh!

Meillä muuten nuo palikat piti rakentaa 1,5v lääkärintarkastuksessa. Sen tuon tyttö suostui tekemään, mitään muuta ei sitten siis tutkittukaan. (paino ensin tyttö äidin sylissä ja sitten äiti yksin vaa'alla ja pituus äiti lähes tytön päällä röhnöttäen pakolla).

Vierailija (Ei varmistettu)

Lohdutuksen sanana, että on hyvinkin mahdollista että lääkärikammo lievenee kun ikää tulee lisää.

Meillä korvatulehduskäyntien kehityskaari on ollut hurjasti huutava lapsi ja väkisin katsotut korvat, sitten paikallaan sylissä pysyä surkeaa itkua tihrustava lapsi ja parin iteraation jälkeen lapsi joka antaa ilman itkuja katsoa korvat ja huutaa kuin palosireeni kun hänelle sanotaan, että on aika lähteä pois lääkärin vastaanotolta (heh, ne katseet mitä saatiin odotushuoneessa, kun raahattiin pientä palosireeniämme ulos, oli pakko kertoa selitykseksi ettei nuori neiti halunnut poistua vastaanotolta kun oli niin mukava lääkäri). Meillä on korvien katsomista kyllä leikitty kotona (nukeilla ja nalleilla) ja korvakuumemittari on käytössä (köh, tytär mittaa tarkempia arvoja itse sillä kuin tää äiti) ja muutenkin luettu paljon lääkäristä kertovia kirjoja ja selitetty kerta toisensa perään, että mitä lääkärissä tehdään ja miksi. Meidän lapsi on selkeästi mallia, joka tarvitsee selitystä ja valmistelua, ettei tule yllätyksiä, plus meidän kohdalle osuneet (Mehiläisen kantiksia ollaan) lastenlääkärit ovat olleet tosi hyvin pienen lapsen huomioon ottavia.

Toinen vastaava juttu on, että rokotukset...1v. asti ihan hyytävä itku joka kerta, influenssarokotukset vajaa 2v. meni pienellä itkulla ja nyt kun käytiin punkkirokote hakemassa, niin tytär ei edes vinkaissut (ja oli niin polleana kun rokotustäti antoi tarran ja laastarin ja jälkeenpäin mentiin jäätelölle yhdessä). En olisi ikinä uskonut...

MirvaK

Ei meillä noi korvatulehduskierteiset sisarukset samalla tavalla ole kammonneet. Ehkä heillä alkoi jo vuoden iästä lähtien olemaan Mehiläisessä käynnit rutiineja, niitä kun tuli keskimäärin 1-2 kertaa kuussa. Huoh! Nuorimmainen on "joutunut" ramppaamaan huomattavasti vähemmän (paitsi siis tovi sitten oli ne kaksi tulehdusta).

Oon aatellut että kävisin ostamassa sen lääkärisetin kotiin. Meillä on ollut sellainen isommilla, mutta nyt tallessa enää stetoskooppi. Mun mielestä oli aikamoista kun esikoinen tiesi nimetä kaksivuotiaana stetoskoopin (lääkärin kun selitti kerran päivystyksessä että hän kuuntelee tällaisella laitteella ja toinen sitten nimesi, että sen on stetoskooppi)... ai oltiinko kenties sairasteltu? ;)

MaijaS (Ei varmistettu)

Ihana kommentti :) ja ihan samaa mieltä. Itselläni ei ole lapsia mutta mielenkiinnolla kuuntelen työpaikan kahvihuoneessa näitä vertailuja. Kaikilla on tosiaan ne omat vahvuudet ja niillä ei tarvitse kilpailla. Toisten vahvuudet ovat vaikeammin mitattavissa, esim. empaattisuus on sellainen mitä ei varmasitkaan neuvolassa pystytä tutkimaan mutta vie taas elämässä pitkälle.

Maria87 (Ei varmistettu)

Ihana lukea välillä tällaisiakin kommentteja! :) Meidän poika täyttää heinäkuussa kaksi, mutta puhe on myöskin edelleen yksittäisiä sanoja (käytössä ehkä 10 sanaa) siellä täällä ja loput omakeksimää älämölöä. Tarinaa kyllä tuntuu riittävän mutta sanoja ei vielä niinkään. Päiväkodissa ei käytä mitään sanoja, muutoin kun uhmakohtauksen vallassa kuulemma karjuu äitiä. :D Pian pitäisi tilata neuvola-aika, mutta jotenkin tympii jo etukäteen. 1,5 vuotisneuvolassa kun oli nuori naislääkäri, muutoin oikein sympaattinen mutta sanoi suoraan että kylläpäs tulee puheenkehitys jäljessä. Itse vielä odottaisin ihan rauhassa, uskon että se kiinnostus oikeaan puhumiseen tulee kyllä ajallaan. Itse asiassa on tainnut viime aikoina jo alkaakin. :)

Sanph
Sanph

Oma isoisäni oli puhumatta 5-vuotiaaksi saakka. Aikuisiällä hän on sanonut, että mitäpä sitä turhia höpöttämään, jos ei ole asiaa. Ja nykyään sitä asiaa tuntuu olevankin. Nykyään ollaan jotenkin niin herkästi tarttumassa kaikkeen ja jokaisen pitäisi kasvaa tietyn kaavan mukaan. Ihanaa, että suhtaudut poikanne kehitykseen noin :)

EWE

Kiitos, Ruusu, tuosta yllä olevasta kommentista. Oli hyvä huomata ja saada muistutus, että on niitä muitakin, jotka ovat lähes samassa tilanteessa kuin me täällä. Tulin jo jonkin aikaa sitten siihen tulokseen, että meidänkin poika kulkee niiden viimeisten joukossa. Kasvu on mennyt aina alakäyrillä, ja puhe ei ole kehittynyt sillä tahdilla, mitä ajattelin sen tapahtuvan. Meillä poika on nyt1v9kk, eli 2-vuotisneuvola on tiedossa vasta syksyllä. Saa sitten nähdä, mitä he siellä sanovat. Ja saako meidänkin poika korttiin normaalin merkinnät. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Sisäinen suorittaja kyllä tosiaan herää neuvolassa, kun on se vajaa tunti aikaa todistaa, että "kyllä meidän lapsi on ihan normaali". Enkä yleensä edes ole mikään oman lapsen kehuja, mutta olinpa ihan onnesta soikeena, kun 4-v neuvolassa poikaa kehuttiin yhdeksi taitavimmista ja osaavan 6-v:n taitoja.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hoh, meillä lapsi joka kotona rakentelee vaikka millaisia hienoja torneja palikoista, ei suostunut 2v. neuvolassa tekemään tornia, sen sijaan hän yhdellä jalalla seisoen mistään tukea ottamatta potkaisia terkan tekemänä mallitornin nurin (ja äiti hurrasi sisäisesti, ihanaa anarkiaa rakkaani <3). Sitten lapseni riisui itsensä nakuksi ja meni vaa'alle punnitsemaan itsensä (meillä on 1,5v neuvolasta lähtien neuvoteltu terkan kanssa, että meidän yli 13kg pötkylän voi punnita isojen vaa'alla, kun siitä vauvavaa'sta tulee aina kamala parku).

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihan paras tarina :D

Sanph
Sanph

En halua olla ilonpilaaja, mutta tuosta laskennasta (ja muista kasvatustieteiden aiheista) tutkimuksia lukeneena luulen, että suurin osa tuon ikäisistä ei oikeasti osaa laskea, vaan osaavat numerorimpsun ulkoa. Mutta silti, onhan se aika siistiä, että lapset oppii sen numerorimpsunkin hyvin nuorina :)

kvak (Ei varmistettu)

Samaa olin tulossa sanomaan että tytöllä on hallussaan ns lukujonotaito, jolloin numerot kyllä osataan, mutta ymmärrys numeron ja lukumäärän vastaavuudesta ei vielä ole kehittynyt. Hyvin pienetkin lapset tunnistavat jo pieniä lukumääriä ja onhan lukumäärä aika konkreettinen käsite, toisin kuin vaikka aika. Varsinainen laskutaito ja ymmärrys siitä, että numero kahdeksan edustaa juuri kahdeksaa kappaletta palikoita kehittyy hieman myöhemmässä vaiheessa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Siis ilmaisinpa huonosti tuon että pienet lapset tunnistavat jo pieniä lukumääriä. Eli pystyvät siis jo erottamaan että tässä on yksi ja tässä on enemmän tyyppisesti. Siitä ne lukumääräkäsitteet sitten alkavat hiljalleen tulla tutuiksi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Meidän kaksivuotias tunnistaa lukumäärät yksi, kaksi ja monta (saa ottaa yksi tai kaksi xylitolpastillia ruuan jälkeen ja joskus koittaa ottaa monta ;)). Numeroita osaa luetella 1-9 oikeassa järjestyksessä ja tunnistaa kirjoituksesta numerot 1-6 (meillä on hissi ;)). Kirjamia tunnistaa A,S,E,M,S,T,U,O,R,I, K, P ainakin (tämä tulee päiväkodista, siellä kun selvästi on opeteltu päiväkodin ryhmän lasten etunimien kirjaimia ja kotona on opeteltu pari lisää vielä, hissistä esim. pihan ja kellarin kirjaimet), nämä bongaukset toitotetaan "tuossa on minun kirjain" tai "tuossa on R:n kirjain". Viimeisimpänä innostuksena tytär on innostunut "kirjoittamaan" (=tekee pientä tarkkaa syheröä kynällä), mutta se aiheuttaa uhmaikäiselle kovasti tuskaa, kun hän ei osaa piirtää kirjaimia (voi minun pieni 2v. kun uskoisit äitiä, ettei sinun tarvitse vielä osata ja opit kyllä kun harjoittelet).

Hips hei! (Ei varmistettu)

Meillä aikoinaan kaksivuotias piirsi seinän täyteen omaa kirjaintaan, eli H:ta - onneksi katuliiduilla vain :) Tunnisti myös kaikkien tärkeiden ihmisten kirjaimet.
Nyt kun pikkuveli etenee asioissa enemmän keskikastin mukana, alkaa sisäinen kilpailija ja suorittaja huomaamaan, että ihan yhtä fiksuja ja taitavia nekin ovat, taidot ovat vain erilaisia.

Lirkku (Ei varmistettu)

Muistan olleeni noin viisivuotiaana testissä, jossa testattiin painettavien nappien avulla kuuloa. Koko homma oli niin tylsää ja teennäistä, etten tehnyt elettäkään painaakseni yhtään nappia koko testin aikana. :D Vaikka siis korvani toimivat kyllä varsin normaalisti. Terkkari taisi epäillä kuuroutta tai vaihtoehtoisesti leimasi minut jukuripäistä luonnetta osoittavaksi pikkutytöksi. :) Taitavat olla vähän vaikeita nuo testit, kun tilanteet eivät tule eteen lapsen näkökulmasta luonnollisella tavalla. Toisaalta niiden perusteella taidetaan tehdä päätelmiä kehityksestä ja jopa passittaa erityisopetukseen, joten toivottavasti testejä saa uusia.

resres (Ei varmistettu)

Kyllä noita testejä uusitaan tarvittaessa. Me ollaan juuri menossa uusintaan kun pojalla ja tädillä tuli ylitsepääsemättömiä erimielisyyksiä viivan pitkin kävelemisestä ja ylitse hyppimisestä. Lisäksi ei suostunut muodostamaan lauseita kuvasta. Tämä venkulointi alkoi kun täti olisi halunnut katsoa hampaat. Poika oli loukannut hampaat aiemmin, kävimme yksityisellä hammaslääkärillä, joka oli aivan ihana, ja ei ollut ongelmia. Mutta tarkistus oli kunnallisella puolella ja jostain syystä ei poika avannut suutaan. Veikkaan että johtui siitä lepertelystä, kun lääkäri puhui ihan kuin vauvalle ja meidän kolmevuotias on jo niin iso. Saa nyt sit nähdä kesällä kun täti neuvolasta laittoi meidät omien sanojensa mukaan kotiin kasvamaan, jospa yhteistyö nyt sujuis paremmin. En ota tosiaan stressiä asiasta, tiedän itse mitä poika osaa ja mitä ei, kaikki eivät vain tule toimeen. Totesin isännälle, että jos ei muuten, niin suoritetaan ne testit yksityisellä, poika on voimakastahtoinen luonteeltaan ja fiksu, ei tykkää että kohdellaan kun vauvaa. Neuvolassa menevät jonkun tietyn kaavan mukaan, niille on turha mitään sanoa. Ihmettelivät vielä kun pojan suomenkielen taito oli vähän heikko, no mehän olemme ruotsinkielisiä, että ihmekös tuo.

Ansku BCN (Ei varmistettu) http://barcelonankoti.blogspot.com

Voi kuulostaapa tutulta :D. Meidän lapset eivät oikein koskaan ole suostuneet lääkäreille eikä oikein muillekaan tuntemattomille aikuisille juttelemaan eivätkä sirkustemppuja tekemään, ja monesti olen löytänyt itseni tupisemasta, että "mutku osaa se!". Kai nuo ovat vähän omapäisiä juntturoita...

Mertsi (Ei varmistettu)

:D

EWE

Kiva, Tommi, kun kirjoitit tästä. Osaanpa nyt jollain tapaa varautua siihen, mitä saattaa olla tiedossa, kun meidän pojan 2-vuotistarkastus koittaa syksyllä.

Muutenkin hauskasti kirjoitettu. Kiitos! :)

Mindeka
Ma-material Girl

Meillä ei kyllä muistaakseni ollut ihan tuollaista suorittamista 2-v neuvolassa. Joo, palikoita piti kasata, mutta enimmäkseen tuttu neuvolantäti kyseli  pojalta: "Tykkäätkö rakentaa kotona Legoilla, Tykkäätkö piirtää" jne, eikä kaikkea todellakaan pitänyt hänelle siinä käynnin aikana todistaa :D

 

EWE

Jotenkin osasin ajatella, että tavat olisivat erilaiset eri neuvoloissa. Tuo Tommin kertoma oli vaan sellaista, mitä en olisi osannut kuvitella 2 v-neuvolasta. Mutta kun on nyt lukenut näiden muidenkin kokemuksia, pitää vain olla varautunut "helppoon" tai "vaikeaan" tarkastukseen. Tuntien meidän neuvolatädin en kuitenkaan ihan heti uskoisi hänen vaativan sen pahempaa suorittamista. :)

Jenspa (Ei varmistettu)

Meidän äiti aina muistelee kun 2-vuotis neuvolassa olin pälpättänyt kuin papupata ja tehnyt kaiken niin täydellisesti, ollut niin hieno, täydellinen ja kehittynyt lapsi josta sai olla ylpeä suorittaja. 5-vuotiaana en sitten ollut suostunut sanomaan enää sanaakaan, en liikkumaan mihinkään. Olin vaan istunut nurkassa ja tuijottanut seinää.

Sanna81 (Ei varmistettu)

Oho! Meidän tyttö ei tarvinnut tehdä yhtäkään "testiä" hänen 2-vuotisneuvolassa, ja minun mielestä ihan hyvä niin.

Anomuumi (Ei varmistettu)

Lähipiirini kolmevuotias kieltäytyi tekemästä mitään mitä pyydettin + kaupanpäällisiksi ei puhunut MITÄÄN koko aikana. Kotona sitten lällätteli muille perheenjäsenille, että "Hah hah haa, minä huijasin tätiä ja leikin MYKKÄÄ VAUVAA!"

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä kuumeinen lapsi ilmoitti jo kotona, ettei aio sanoa lääkärille mitään. Eikä sanonut. Lääkäri sitten huolissaan, että lapsi olisi vietävä sairaalaan päivystykseen, kun tajunnan taso on alentunut kuumeen takia. Ovi kun saatiin kiinni, niin johan alkoi taas juttua tulla.

Cpop

Meillä 2v nvlassa taidettiin testata pinsetti ote, kynän pito-ote ja se siitä(: Eikä lasta paljon kiinnostanut juttelu joten se siitä sitten :D

Meilläkin napero oppi 2v pintamassa ensin laskemaan kylpyleluja "ykkis, kakkis, komme, ankka". Sitten hän laski pitkän aikaa kuuteen ilman nelosta välissä ja sitten kuutoseen asti normaalisti(joskis hassusti ääntäen) jonka jälkeen hän jatkoi laskemista "hippajas, hippajas, hippajas" tms, hahahah! Nyt 2v 3kk iässä hän tuntuu "unohtaneen" laskemisen suomeksi ja laskee vaan "yksi, kaksi, yksi mansikkaa" :D Espanjaksi sitten tulee numerot yleensä 8 asti suoraan + 9&10 avustuksella.. Tuntuu että nää asiat opitaan ja sitten ne "unohdetaan" vähäksi aikaa, ennenkun se sitten kunnolla lähtee käyntiin.

Pari muutakin lasta tiedän lähipiiristä keiden lapset osaa laskea 6-10 asti +/-2vuotiaana, mutta kyllä siitä oman lapsen osaamisesta vaan on niin ylpeä! Ja niin pitääkin, sehän sitä oppimista tukee! :3

Tommi K
Isyyspakkaus

Hauskoja tarinoita ja kertomuksia omista kokemuksistanne! Kiitos niistä kaikista ja myös keskustelusta (johon en nyt valitettavasti ehtinyt osallistua...)!

En muuten ollut ihan tosissani tuossa laskemisasiassa ;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihana ironia, Tommi! :)

Kommentoi

Ladataan...