Sukkahousuostoksilla

Isyyspakkaus

En ollut käynyt tytön kanssa pitkään aikaan yhdessäkään vaatekaupassa. Nyt ajattelin viedä hänet sukkahousuostoksille. 

"Ihana! Minä tykkään tästä tosi paljon!"

Joo, ei nyt. Mennäänpäs eteenpäin. Tulepas nyt. Laita ne takaisin. On ihanat, mutta sulla on jo ne äidin antamat helmet.

"Ostetaanko tällainen? Tämä on tosi ihana. Minä tykkään tästä tosi kovasti!"

Ei nyt. Tulepas tänne. Ei soviteta sitä. Ei me tarvita aluspaitaa. Laita takaisin. Annapas tänne. Jätetään se sinne.

"Tämä on ihana. Voiko tätä kokeilla? Ostetaanko? Minä haluan."

Ei me tarvita uimapukua. Tulepas nyt. Laita ne kengät takaisin jalkaan. Ei me nyt soviteta sitä. Ei nyt. Ylös sieltä maasta. Isi menee nyt.

Ja niin edelleen. Ja niin edelleen. Ja niin edelleen...

* * *

Ja vähään aikaan en muuten sitten käykään uudelleen.

Share

Kommentit

Piipo79

Sama virsi meilläkin! "Mutkun mä haluun. Mä tarvitsen tämän. Tämän yhden vaan!". Se on mielestäni aika opettavaista kun lähdetään lelukaupasta tai vaatekaupasta tyhjin käsin (tai vaikka niin että on ostettu lahja jollekulle muulle).

Karuselli

Joo, niin on! Meillä on käytössä sellainen piilo-opetussuunnitelma aina välillä. :-)

Mutta joo, kyllähän noita Tommin kuvaaman kaltaisia kauppareissuja on tullut koettua paaaaaljon. Usein siinä, etenkin meidän keskimmäisen kanssa, saatiin aina joku klassinen heittäytymisraivarikin aikaiseksi. Nykyään nuo isot lapset on kyllä tosi vähän kiinnostuneita vaateostoksista. Heidät lähinnä raahataan vaatekauppaan (koska ne kuteet pitää kuitenkin valita itse, jotta niitä tulisi pidettyä) ja sieltä ollaan vartissa ulkona. Tulevat äitiinsä tässä suhteessa.

Tommi K
Isyyspakkaus

Sehän tässä on hassua, että lelukaupassa, kun on haettu jotain lahjaa jollekin toiselle, mitään vastaavaa ei ole ollut havaittavissa. Mutta sitten vaatteet on ihan toinen juttu. Tyttö rakastaa yli kaiken vaatteita, mekkoja, rusetteja, alusvaatteita, kenkiä, koruja... Hänellä on kyllä ihan hyvä maku. Eilenkin hän hypisteli oikeasti ihan kivan näköistä mekkoa ja sanoi, että se on tosi nätti. Piti sanoa, että hänellä on jo monta mekkoa ja hankitaan sitten uusi kun ne jäävät pieniksi. (Meni läpi.) Sitten hän saattaa joskus ilmoittaa kotona että tietyt sukkahousut ja jokin mekko eivät sovi yhteen. Wau! :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Heei, onneks joku muukin kuulostaa samalta vaatekaupassa! :D
Sanoispa joku mullekin joskus nettikaupassa, että "ei nyt. Sulla on jo tuon tapainen vaate. Älä osta sitä."

Tommi K
Isyyspakkaus

Heh, tuskinpa, ainakaan vaatteiden osalta. Eikö edes lelujen suhteen ole ollut vastaavaa?

Hanna R.

Ihanan arvioivasti neiti tuota uimapukua tarkastelee :) 

Tommi K
Isyyspakkaus

Hetkeä myöhemmin hän itki selällään lattialla ja kannoin hänet kirkuen kohti kassaa. Siis hän kirkui, minä en.

Vierailija (Ei varmistettu)

:-D Huh, näitä odotellessa. 1,5-vuotias kun ei vielä osaa vaatia.

lauree (Ei varmistettu)

Ai ei vai... :D :D tuun olemaan niin pulassa vielä, kun toi nyt 1v 4kk jo heittäytyy kiukuissaan maahan huutamaan..

Dukanette

Mä olisin varmaan ite alkanu tossa kohtaa jo kirkumaan :D 

Mari S (Ei varmistettu)

Ihan samalla tavalla omakin tyttö tarkastelee kaupan tavaroita! Parasta on ripustaa ne uudelleen koukkuihin :).

Tuttavaperheen isä opetti tytölleen käskyn "kädet selän taakse". Tyttö laittaa salamana kädet selän taakse eli ei voi koskea mihinkään. Eikä tarvitse hokea eitä. Melkoinen innovaatio!

Hihiiiihiii (Ei varmistettu)

Heti tuli Puutalobabyn Krista mieleen, kun mainitsit ne ei-sanaa käyttämättömät ihmiset. Mitenkohän Krista olisi tämän halsannut? Ja tämä siis hyvässä mielessä, koska mä en tooodellakaan osaa olla varsinkaan tälläisissä tilanteissa kylvämättä sitä ei:tä ja meidän erittäin kovatahtoisella lapsella se muualle huomion suuntaaminen ei vaan toimi. No ei toimi se ei:kään, mutta paremmin kuin mikään muu koitettu tapa. Ja niitä on koitettu!

Ilsa

En ole Krista, mutta ei-sanan välttämisessä tärkein pointti on varmaankin se, että kieltämisen sijaan kerrotaan lapselle mitä hänen haluttaisiin tekevän. Esim. "Ei saa ottaa" vrt. "Laita mekko takaisin sinne hyllyyn". Ei lähestytä asioita poissulkevasti kieltämällä (siinähän sitä hommaa riittääkin), vaan annetaan suora ohje. Aika helppo homma, teoriassa ainakin... Käytäntö voi sitten olla vähän eri juttu. ;)

Piipo79

joo. Käytännössä ei aina varmaan onnistu uhmiksen kanssa, varsinkaan kiireessä ja väsyneenä, mutta täytyy myöntää että meillä toimii tuo kieltojen välttely kieltoja paremmin. Eli just vaikka sanotaan että osaatkos viedä sen takaisin mistä otit. Muistatko missä se olikaan kun äiti ei löydä? Jne. Eli siitä tehdään vaikka leikki toisinpäin.

Uraäidin Ruuhkavuodet (Ei varmistettu) http://blogit.kaksplus.fi/blogi/uraaidinruuhkavuodet/

Meillä 7- ja 10-vuotiaat lapset jotka molemmat inhoaa shoppailua, myös esikoinen joka on tyttö. Kaikki perheen shoppailugeenit on jääneet minuun :) Ostan nykyään vaatteet jälkikasvulle siten että lähetän kuvaviestit kotiin shoppailureissulta ja kansa vastaa viestillä, mikä vaihtoehto kelpaa :D

Tommi K
Isyyspakkaus

Oi vitsi, mä maksaisin tuollaisesta palvelusta, kuten olen aiemminkin kertonut.

wunderschön

Täällä Saksassa on tällä hetkellä monenmoista "kotipakettia" tarjolla, on viikon ruokalista ja ruokatarpeet kotiovelle -pakettia, yms. Nyt viimeksi spottasin erikseen miehille suunnitellun kuukausittaisen muotipaketin. Sivustolle luodaan yksityiskohtainen muotiprofiili - kuvaillaan oma tyyli, mistä pitää ja mitä ei ainakaan huolisi. Sitten palvelun tyyliasiantuntijat kokoaa profiilin perusteella paketin, joka koostuu kahdesta kokonaisesta asusta. Paketti tulee kotiovelle ja sitten takaisin lähetetään se, mitä ei halua pitää. Ihan mielenkiintoinen systeemi!

Pingale

Iso kassi ihanalla tytöllä. Kuinka monet sukkahousut siellä on..? ;)

Tommi K
Isyyspakkaus

Kolmet: harmaat, pilkulliset ja pinkit. Arvaa vaan, mitä niistä pyydettiin jalkaan heti aamulla? :D

op (Ei varmistettu)

Minusta tuo uimapuku on söötti.

Mitä vanhemmat edellä, sitä lapset perässä?

t. nainen, joka käy 4 kertaa vuodessa ostoksilla.

Tommi K
Isyyspakkaus

Hmm, en suoraan sanoen ymmärrä, mitä tällä tarkoitat. Olenko siis luonut mielikuvan, että viettäisimme aikaa kiertelemällä kauppoja lapsen kanssa ja että oma shoppailumme olisi opettanut hänet haluamaan kaikkea ihanaa mitä näkee kaupan hyllyssä? Wau.

t. mies, joka osti itselleen uuden vaatteen edellisen kerran New Yorkin -matkalla viime keväänä ja nyt heti kymmenen kuukautta myöhemmin hankki H&M:stä uudet collegehousut.

OP (Ei varmistettu)

Ei kun päinvastoin, siksi siinä oli kysymysmerkki, ei pidä siis paikkansa tuo sanonta lapsesi kohdalla.
Mistä ne kaiken oppii?

Tommi K
Isyyspakkaus

Ha! Viestintä yleensä epäonnistuu - paitsi sattumalta. (Osmo A. Wiio) :D

Joo, helposti näitä lyhyitä kirjoitettuja kommentteja tulkitsee väärin - puolin ja toisin - joten pitäisi useamminkin kysellä, tarkoitettiinko jollain kommentilla sitä, miten sen itse luin. Nyt siis ei!

Vierailija (Ei varmistettu)

Humour failure

Tommi K
Isyyspakkaus

Housussas on. 

Tahiti

Oih miten ihana postaus! itse odotan jo kuinka 1v neitini kasvaisi ja pääsisimme yhdessä shoppailemaan ja katselemaan kauppoihin kaikkea ihanaa.. Sitten neiti kulkisi ylpeänä oman pienen ostoskassinsa kanssa.. Todellisuus voi tietenkin olla sitten juurikin kaikke muuta kuin kuvittelee..itkupotkuraivarit jne ;)

Piia Pauliina
Piia Pauliina

Hihi, voi miten sympaattinen juttu! Ihana tytär sinulla. En ollut lukenut blogiasi aiemmin, jatkossa luen. :)

Voilo ilme olla voitonriemuisempi?

Voiko siis...höh, kun ei voi korjata kirotusvirheitä :(.

Tasaraita

Ainakin hänellä on tosi onnellinen ilme viimeisessä kuvassa muovikassin kanssa. 

Meillä on pojan kanssa jo alusta asti yritetty varautua näitä tällaisia tilanteita varten, lähinnä siis lelukaupassa. Yhtään lelua ei ole ikinä ostettu reissulta ruokakauppaan (kun esim. Prismassa käymme). Vaan leluostoksille lähdetään vartavasten ja lapsikin tietää että silloin mennään lelukauppaan ja hänellä on lupa valita sieltä joku ennalta sovittu juttu esim. yksi ulkolelu tai kylpylelu tai mitä nyt mennäänkään hakemaan. Näin ollaan vältytty siltä että ruokareissulla pitäisi päästä leluosastolle tai että tehtäisiin jotain heräteostoksia lelujen suhteen. 

Joskus teemme myös katselureissuja lelukauppaan. Sovitaan että mennään vain katselemaan. Se sopii pojalle hyvin ja hän nauttii että saa katsella leluja ja ehkä kertoo että sitten kun on syntymäpäivät tai kun hän seuraavan kerran saa jonkun lelun niin minkä hän haluaa. Kaupasta lähdetään aina ilman itkua ihan hyvässä yhteisymmärryksessä ja ehkä yhdessä jutellaan kuinka joku lelu oli tosi hieno ja ehkä sitten joskus se hankitaan. 

Tasaraita

Ainakin hänellä on tosi onnellinen ilme viimeisessä kuvassa muovikassin kanssa. 

Meillä on pojan kanssa jo alusta asti yritetty varautua näitä tällaisia tilanteita varten, lähinnä siis lelukaupassa. Yhtään lelua ei ole ikinä ostettu reissulta ruokakauppaan (kun esim. Prismassa käymme). Vaan leluostoksille lähdetään vartavasten ja lapsikin tietää että silloin mennään lelukauppaan ja hänellä on lupa valita sieltä joku ennalta sovittu juttu esim. yksi ulkolelu tai kylpylelu tai mitä nyt mennäänkään hakemaan. Näin ollaan vältytty siltä että ruokareissulla pitäisi päästä leluosastolle tai että tehtäisiin jotain heräteostoksia lelujen suhteen. 

Joskus teemme myös katselureissuja lelukauppaan. Sovitaan että mennään vain katselemaan. Se sopii pojalle hyvin ja hän nauttii että saa katsella leluja ja ehkä kertoo että sitten kun on syntymäpäivät tai kun hän seuraavan kerran saa jonkun lelun niin minkä hän haluaa. Kaupasta lähdetään aina ilman itkua ihan hyvässä yhteisymmärryksessä ja ehkä yhdessä jutellaan kuinka joku lelu oli tosi hieno ja ehkä sitten joskus se hankitaan. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Meilläkin tehdään välilllä katselureissuja ja välillä sovitaan etukäteen (mennään tarraostoksille), mutta toisaalta ex tempore ostoksiakin tehdään. Eli ei olla johdonmukaisia, muuten kuin siinä mielessä että kivoja juttuja saa katsoa ja ihastella, saa myös halutakin ja asiasta voidaan keskustella, mutta aikuinen sanoo viimeisen sanan ja raivari ei ole validi neuvottelustrategia. Ihan hyvin tämänkin on toiminut (meidän erittäin paljon vaatteista tykkäävän ja aika hurjan uhmaikäisen tytön kanssa), ruokakaupassa ihaillaan strösseleitä ja neuvotellaan, että onko tänään jogurttipäivä (tarkoittaa maustettua jogurttia mikä on tytölle jälkiruoka herkku, kun arjessa käytössä on maustamaton jogurtti+marjat). Kyllä lapsi välillä saa raivareita, koska "TAH-TOO!!" ja silloin ei ehkä ole niin mukavaa, mutta toisaalta lapsi osaa punnita tahtomisensa (haluatko tämän vai tämän mieluummin) ja on pääosin hurjan kivaa ostosseuraa (joo, tytön uskaltaa jopa viedä H&M:n lastenosastolle ihastelemaan tylliä ;)).

Vierailija (Ei varmistettu)

Musta pienen kanssa ostoksilla käynti on siinä mielessä hyvää kasvatusta, siis sitä että kaikkea ihanaa ei voi saada (mutta niitä voi kyllä ihastella kaupassa). Ei sillä että aina selvittäisiin ilman raivareita (ei todellakaan, joskus ruokakaupan kassan herrahakkaraisrasiat on vika tikki), mutta sellaista on elämä. Pääosin mennään sillä, että ihastellaan yhdessä ja harvoin ostetaan (ellei sit pyynnöt ole luokkaa "äiti mun ihan hirveästi tekisi mieli parsakaalia", jolloin on kovin helppoa sanoa että ostetaan joo). Meillä ei ihan hirveästi käydä vaatekaupoissa (excluding kirpparit), kun suurin osa vaatteista ostetaan netistä (ja huoh, mitähän se lapsi oppii siitä kun postista paketteja tupsahtelee), mutta kirppareilla sitten lapsi katsella ihanuuksia ja sitten neuvotellaan, että mitä tarvitaan, mitä maksaa ja että minkä lapsi haluaa eniten. Lähikaupan pinni/tilpehöörihyllyä taas ihaillaan joka kerta huokaillen, mutta perustelu "pinnejä on laatikollinen" ymmärretään jo.

Niin joo ja pidän iloisena asiana että lapsi kertoo mistä tykkää. Kyllähän mielipiteitä saa olla ja omalle tytölleni kerronkin aina että minusta on kiva kuulla millaisista vaatteista hän tykkää, niin osaan ostaa mieluisia (minä siis teen valinnat, mutta toisaalta jos ponin kuva paidassa on kauneinta mitä tytär tietää ja tarpeen on paita ja kaupassa on valittavana kaksi paitaa, toinen ponilla ja toinen ilman, niin kyllä mielestäni tytär voi silloin ponipaidan saada :)).

Iksu
Tassuja ja töppösiä

Meillä samanlaisia kokemuksia tämän kommentin kanssa! Meidän tyttömme on tottunut ihan vauvasta asti kulkemaan mukana kaupoissa, niin ruokakaupassa kuin vaatekaupoissa, ja on tottunut siihen että joskus vain katsellaan. Kyllä hänkin joskus esittelee löytöjään ja haluaa jonkun paidan, pinnin, käsilaukun(!) tms, mutta uskoo yleensä rehelliset järkiperustelut. Joskus tiukan paikan tullen keskustelemme, että hän voi pyytää sitä joulu/synttäri/nimpparilahjaksi, ja yleensä tyttö tyytyy siihen. Osittain luonnekysymyksiä, osittain ikävaiheisiin liittyviä, osittain tottumusta :)

Karuselli

Joo, meillä kanssa nämä kauppareissut ovat kyllä kasvatuksen agendalla ja niitä tehdään aika-ajoin ihan tarkoituksella lasten kanssa. Ei me tietenkään miehen kanssa jakseta koko roikkaa joka viikko markettiin raahata - mieluiten hoidetaan sellaiset reissut kumpikin vuorollamme yksin... Mutta kaupassa mukana olemista ja sitä, että pääsääntöisesti sieltä ei osteta leluja, vaatteita ym., on kyllä harjoiteltu ahkerasti. Ei aina niin kamalan kivaa hommaa (ja todellakin paljon kiinni lapsen luonteesta ja ikäkaudesta), mutta jotenkin koemme, että tehtävämme on vanhempina tämäkin juttu lapsille opettaa.

Lapsethan ovat näiden haluamisasioiden kanssa keskenään tosi erilaisia. On tapauksia, jotka oppivat suunnilleen kertalaakista, että on turha kinuta. Ja sitten on niitä, jotka kinuavat vuodesta toiseen ja joiden kanssa käydään vuodesta toiseen samoja periaatekeskusteluita. Meidänkin perheeseen mahtuu molempia ääripäitä, vaikka säännöt ja linjaukset on olleet kaikkien kanssa ihan tismalleen samat.

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä suurin osa kauppareissuista tehdään lapsen kanssa (mut tosiaan yksi lapsi vain). Käydään ostamassa maitoa lähikaupassa iltakävelyn muodossa tai sit mennään toiseen lähikauppaan päiväkotipäivän jälkeen (sekin menee ihan hyvin yleensä). Isommat ruokaostokset (1krt/vk) tekee joko toinen vanhemmista työmatkallaan tai sit mennään viikonloppuna koko perhe (tämä jälkimmäinen optio on kaikkien suosikki). Eli viikossa lapselle tulee kauppareissuja 1-3 kpl (joista korkeintaan yksi pitkän kaavan mukainen, että ostetaan kärryllinen ruokaa). Lapsen mukana kuljettaminen tosin osin johtuu siitä että lapsesta kaupassa on kivaa (erityisesti pk:n vieressä olevassa supermarketissa missä on pikkukärryjä), toisen luonteisen lapsen kanssa saatettaisiin tehdä asiat toisin (niin joo ja me ollaan autoton perhe, niin siksi kauppareissuja tulee useampi viikossa, kun kaikkea ei jaksa kerralla raahata).

Minttu (Ei varmistettu)

Taapero ja ostokset on kiva yhdistelmä...mutta mutta...Kannattaako opettaa lasta haluamaan (antaa periksi halulle) lähes "kertakäyttövaatteita" jotka toinen lapsi on väsännyt Intiassa tai kamputsassa, eikä pääse sen takia kouluun oppimaan luku-ja kirjoitustaitoa? Kierrätys kunniaan ja kipparille siis niin maailma parantuu edes hitusen.

I May Say (Ei varmistettu)

Tähän kommenttiin vastaan, että voisitko suositella yhtäkään lasten sukkahousumerkkiä, jotka todella voisi kierrättää? Siis vauvakauden jälkeen.

En ole nähnyt yhtään, siis nolla paria kierrätyssukkiksia, jotka eivät olisi nuhjaantuneen ja käytetyn näköisiä.

Itse annan lapset vanhat sukkahousut eteenpäin (paikallisen FB-kirppiksen kautta), mikäli joku haluaa tulla ne noutamaan kotoani, en yksinkertaisesti kehtaa pyytää niistä rahaa.Toinen hyvä tapa on lahjoittaa ne päiväkotiin varavaatteiksi.

Toiseksi, ei minusta ole huonoa opettaa lasta, että tarpeeseen ostetaan, mutta kaikkea ei voi saada.

Ja en tiedä huomasitko, mutta luulen että Tommin pointti oli, että taapero ja ostokset EIVÄT ole kiva yhdistelmä.

Anna Perho oli viime viikolla Efter 9:ssa ja hän kiteytti julkkiksena olemisen hyvin: "Kaikkia ei voi miellyttää".

Tommi K
Isyyspakkaus

Ei, lasta ei kannata opettaa haluamaan kertakäyttövaatteita, mutta ei valmistaja tee vaatteesta kertakäyttöistä vaan sen ostaja. Laadun kanssahan tällä asialla ei ole mitään tekemistä vaan sillä, että edullinen hinta voi houkuttaa ostamaan jonkin trendituotteen, jota ei haluakaan käyttää enää hetken päästä. Jos tyttö jostain tällaisen tavan oppii, niin ei ainakaan vanhemmiltaan, ja jos se minusta on kiinni, niin sellainen ei tule kysymykseen.

Mutta miten ihmeessä joku "opetetaan haluamaan" jotain tai päinvastoin: miten voisin estää lasta haluamasta jotain, jota hän pitää nättinä?

Isoa kansainvälistä toimijaa on helppo syyttää kaikenlaisesta, ja jos kaivamalla kaivaa, niin jostain alihankintaketjusta saattaa todella löytyä joku toimija, jonka toiminta ei ole eettistä. Valvonnan on varmasti mahdoton pysyä perässä, kun alihankkijat voivat vaihtaa omia alihankkijoitaan kertomatta siitä sen kummemmin tavaran tilaajalle.

Tietänet varmaan myös sen, että eetisyysvertailuissa tietyt kalliimmat merkit ovat pärjänneet huomattavasti heikommin, ja osa firmoista ei edes kerro mistä vaikkapa tuotteiden puuvilla on peräisin.

Varmin valinta lienee ostaa lapselle kotimaisten firmojen luomupuuvillasta tehtyjä vaatteita, ja niitä löytyy myös meiltä.

Mutta suurin osa lapsemme vaatteista on kyllä hankittu kirpparilta, kuten olen hyvin monesti kirjoittanut. Sukkahousujakin olemme ostaneet, mutta ne ovat usein aika surkeassa kunnossa. Meillä ne näyttävät kuluvan käytössä niin, että käytön jälkeen niissä on reiät kantapäissä tai jalkaterissä ja ne lähtevät sitten roskikseen.

Omat kalsarini ja sukkani haen jatkossakin H&M:ltä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mikäs sen parempaa kasvatusta ja keskustelua oman lapsen kanssa kuin kauneuden ihastelu yhdessä. Ei kaikkea ihanuutta tarvitse ostaa ja omistaa, jotta siitä voi nauttia. Meillä myös ihastellaan ja toivotetaan sen jälkeen ihanille glittereille heipat ja hyvät yöt, sillä pääsääntöisesti tiedossa on, että harvemmin ostetaan. Meillä on onneksi vältytty megakiukuilta kauppaostosten vuoksi, arjessa niitä kyllä muutoin riittää.

Juuri tällä viikolla tuli kyllä 3-v:ltä sellainen äidinpikkusormenympärikietomis -ehdotus, että siitä ei pystynyt kieltäytymään. Etukäteen lapselle oli luvattu palkinnoksi kaksi kierrosta karusellissa (S-ketju tarjoaa ensimmäisen, äidin lompakko toisen). Lapsi näki kahvilareissun yhteydessä eurolla käyvän leikkiauton ja kinusi kyytiin. Keskusteltiin siitä, miten olemme menossa karuselliin ja lompakossa oleva euro täytyy säästää, koska muutoin ei toista kierrosta saa. Hämmennyin aivan valtavasti lapsen seuraavasta kysymyksestä: "Mutta jos käytämme euron tähän autoon, niin saako karusellissa yhden kierroksen?" Ei voinut kuin todeta, että kyllä, näin se menee, ja saat päättää toisen kierroksesi kohtalon. Lapsi myös nykyään yhdistää leikkilompakossaan olevat hilut oikeiksi kaupan rahoiksi ja totesi säästävänsä sieltä seuraavaan karusellikertaan. Pankkikorttiajan lapsilla on sittenkin vielä mahdollisuuksia! ;)

nymmeli (Ei varmistettu)

Hinta-laatusuhteeltaan ehdottomasti parhaat ovat H&M:n palmikkoneulesukkikset. Valkoisina en ole niitä ostanut, ihan siksi, että yhdistelmä pitkin lattioita möyryävä lapsi+valkoinen alaosa ei ole mielestäni se kaikista toimivin kombo. Mutta mustina ja eri harmaan sävyinä niitä on löytynyt vuosina ja aina ovat lähteneet kiertoon! Kuulostaa synkältä, mutta mekkopuoli meillä on värikäs joten vaikka alaosa on tumma niin kokonaisuudessaan lapsi pukeutuu aika värikkäästi :)

apkagab (Ei varmistettu)

On kyllä viimeisessä kuvassa niin voitokas hymy, en kestä :D Ihana pikkuinen!

Miu74 (Ei varmistettu)

Aivan ihana tyttönen teillä!Lähdetköhän hänen kanssaan vaateostoksille tytön ollessa jotain 13-15v.??Naurua!Tuntuu jotenkin siltä ettet ainakaan ihan hirmusen mielellään teinitytärtäsi vie shoppailemaan silloin.Tytöt on tyttöjä,ihania sellaisia<3 Blogisi on aivan paras!Joka päivä kurkkaan et oletko kirjoittanut jotain!Terv.Miu 6v.tytön äiti

Kommentoi