Synnytys rinnakkaistodellisuudessa

Ladataan...
Isyyspakkaus

Piritta Hagman synnytti tyttären kotonaan (Iltasanomat.fi 7.5.2012)

- Hän syntyi lauantaiaamuna 28. huhtikuuta kotona - aivan kuten oli suunniteltu. Synnytys oli nopea ja kaunis, Piritta lisäsi.

Anteeksi, mutta mistä rinnakkaistodellisuudesta tämä Facebook-viesti on lähetetty? Nopea: Ehkä. Suunniteltu: Viittasi varmaan synnytyspaikkaan, ei päivämäärään? Mutta että kaunis? Siis jotain, joka tuottaa havaitsijalleen esteettistä mielihyvää?

En nähnyt rouva Hagmania pusertamassa lastaan ulos, mutta ne kuvat, joita olen nähnyt toisista naisista kesken tätä toimenpidettä, eivät tuota ainakaan itselleni minkäänlaista mielihyvää.

Rouva epäilee samaa, ja on jo määrännyt, että synnytyksen aikana olen siellä missä hänen kasvonsa ovat. Vain siellä, enkä yritäkään vilkuilla muualle.

Share
Ladataan...

Kommentit

kolmen lapsen äiti (Ei varmistettu)

Hei!
Kyllä se varmaan on hurjan näköistä...mieheni kuvasi ekan synnytyksessä, että verta lensi kuin härän kurkusta, kun tehtiin episiotomia vauhdilla...en onneksi itse sitä nähnyt, koska olisin varmasti pyörtynyt...tosin paria tuntia myöhemmin pyörryinkin, kun yritin päästä istuma-asennossa eväiden kimppuun. Kaksi seuraavaa synnytystä oli kuulemma huomattavasti siistimpiä, kun ei tuota toimenpidettä tehty vaikka keskimmäisen synnytyksessä verta vuosi 1,9 L. Ehkä parempi pysyä päätypäässä etenkin jos asia mietityttää, meillä isäntä on ollut rohkea ja katsonut syntymiäkin melko läheltä sekä istukan käsin irrottelua keskimmäisen synnytyksessä..

Olen joskus miettinyt, että vaikka naisella on kivut ja muuten vaikeampi rooli niin ei tuo katsominenkaan helppoa ole enkä ihmettele, että jotkut isät pökertyvät saliin.
Tsemppiä tulevaan koitokseen :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Synnytyksen kauneus tulee enemmänkin siitä hetkestä, eikä niinkään siitä mitä naisen alakerrassa konkreettisesti tapahtuu. Siitä, miten äiti kokoaa voimansa ponnistukseen, siitä miten isä tukee ja tsemppaa äitiä, siitä hetkestä kun vastasyntynyt nostetaan äidin rinnoille ja vanhemmat näkevät lapsensa ensimmäisen kerran. SE on kaunista.

Anneli (Ei varmistettu)

Kyllä itse synnytystapahtuma edustaa enemmän Kalervo Palsan taulujen kaltaista rujoutta, mutta lopputulos on poikkeuksetta kaunis.

KirsiVierailija (Ei varmistettu)

Juu tuo Kalervo Palsa -vertaus osunee maaliinsa. Käytännössä näin. Kauniit ja rohkeat -synnytykset on erikseen.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen joskus lukenut tuon Pirittan äitiyshurmosta jostakin akkainlehdestä ja meni ihan hermot. Joten siis tietenkin hänen synnytyksensä meni "kauniisti ja as planned"!Sehän hurahti touhuun ekan lapsen jälkeen niin plajon että mm. kouluttautui doulaksi, jotta voi osallistua/valmentaa muita synnytyksiin....

lahtiska (Ei varmistettu)

Todellakin! Itse huutelin siellä pääpuolella istuskelleelle miehelleni viime minuuteilla, että "sensuroitu".

Vierailija (Ei varmistettu)

Minakaan en ole tainnut kuulla etta kukaan sairaalassa synnyttanyt olisi kuvannut tapahtumaa kauniiksi, mutta olen kuullut monia positiivisia, voimauttavia (trendisana) ja kauniita kommentteja kotonasynnyksen kokeneilta kavereilta (seka aideilta etta isilta).

Oman esikoiseni sairaalasynnytys ei ollut mielestani rujo, erityisen verinen eika vakivaltainenkaan, mutta ei missaan nimessa seesteinen tai kauniskaan, mista syysta nyt valmistelen kotisynnytysta veteen toisen lapsen kohdalla.
Tietysti tassa on se (iso?) mahdollisuus etta kotisynnyttajat ovat lahtokohtaisesti niita (horhoja?) jotka nakevat tapahtuman kauniimpana kuin ne jotka haluavat menna sairaalaan ja pitaa silmat kiinni koko toimituksen ajan, eli tuskin synnytys automaattisesti muuttuisi kauniiksi kaikkien mielesta jos koti olisi ainut vaihtoehto.

Vierailija (Ei varmistettu)

Joo, on se kauheeta. Siis verta, yök ja mikä haju, yöök. Kennelissä kun koirakin synnyttää, niin ei viitti sinne peräpuoleen ees katsoa, sen verran alkaa oksettaa koko tapahtuma.
Sukulainen kuvasi kerran hevosvarsan syntymän, huh, kaikenlaista moskaa sieltä tuli ja joku ihme kalvo. Ei varmasti voi olla mitenkään terveellistä tai luonnollista tommonen. Vauvat pitää ostaa kaupan lihaosastolta. Siellä pidetään sentään kiinni hygieniamääräyksistä.

Tokihan seksikin on hajutonta, mautonta ja äänetöntä, eikä hiki tule ikinä.

Joskus ihmetyttää kovasti miesten suhtautuminen naisten kehojen toimintaan. Menkat on hirveitä, naiset ei saisi piereskellä ja miten muka voi tulla noin vaan raskaaksi ilman ehkäisyä?? Ja synnytys, sieltä alapäästäkö se lapsi muka tulee? Miten sit voi sanoo et jollain miehellä on liian iso vehje?
Synnytys pitäis ulkoistaa joillekki ammattilaisille, niin ei tarttis itse järkyttyä asiasta.

Isyyspakkaus

Ihan ensimmäisenä pahoittelut siitä, että tästä jutusta meni creditit väärään paikkaan. Uutinenhan on siis alun perin peräisin Avusta, johon uutisen on kirjoittanut Lilyssäkin vaikuttava Emilia Pyykönen. En ymmärtänytkään tätä toimittaja-bloggari-yhteyttä ennen tätä juttua: http://www.lily.fi/juttu/piritta-hagmanin-kotisynnytys-ja-skuuppipaiva.

Toiset pahoittelut tulevat siitä, että kun I-S kertoi synnytyksen olleen kaunis, Emilian alkuperäisessä tekstissä synnytys kuvattiin itse asiassa todella kauniiksi.

Kolme lapsen äiti: Huh, luin ensin, että miehesi kuvasi ekan synnytyksen, mutta siitä ei ollutkaan kyse :) Kiitokset tsempeistä.

Vieralija 8:11: Kyllä. Voi sanoa, että syntymä on kaunis asia.

Anneli ja KirsiVierailija: Voi kamalaa :D Olinkin unohtanut hänen teoksesna.

Vierailija 13:42: Hurmos, joo, se on hyvä sana. Onhan siinä valtavat määrät erilaisia hormoneja liikenteessä, ja ehkä toiset vaan huumaantuvat niiden vaikutuksesta.

lahtiska: Oi joi. Mitäköhän kaikkea Rouvan suusta pääsee siinä tilanteessa. Se on varmaa, että kauneus on siitä kaukana.

Vierailija 19:30: Joo, voimaantuminen ja voimaannuttava tulevat esiin siellä täällä. Perhevalmennuksessakin vähän hippihenkinen kätilö puhui synnytyksestä ja supistuksista voimaannuttavana kokemuksena. Nähtäväksi jää. Kotisynnytys tuntuu ajatuksena sen verran vieraalta, että pitääpä joku päivä kysellä uudessa jutussa muidenkin ajatuksia siitä.

Vierailija 22:32: Kiitos kommentista. Ymmärrän ehkä jonain toisena päivänä, miten se liittyy kirjoitukseni pointtiin.

Isyyspakkaus

Aargh. Emilian sukunimi vielä oikein: Pyykkönen. Pahoittelut tästäkin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kotisynnytys on mielestäni lastensuojeluilmoituksen aihe. Sehän on käytännössä lapsen heitteillejättöä ja hengen vaarantamista. Kyllä aikuinen kestää sairaalaympäristön eikä omista itsekkäistä lähtökohdista johtuen vaaranna syntyvän lapsen terveyttä.

sari -Vierailija (Ei varmistettu)

(olen tuo sama vieraili kuin ylla klo 19:30 eilen) ja haluan vastata viimeisimpaa viestiin:
kotisynnytyshan ei tarkoita sita etta soitan h-hetkella naapurin muijalle etta "tul navetan jalkeen tan ja ot mukka pirtua ja pari vanhaa pyyhet, nyt se kakar tulee".

Omaan kotisynnytykseeni on esimerkiksi avuksi tulossa katilo jolla on kahdenkymmenen vuoden kokemus ja takana yli 800 synnytysta joissa han on ollut osallisena. Kayn yli tunnin mittasilla "neuvola"kaynneilla hanen luonaan muutaman viikon valein (kayn rinnakkaishoidossa myos laakariasemalla koska mieheni kaipaa siita lisaturvaa, ja siella kayn kerran kuudessa viikossa ja naen laakaria 5-10 minuuttia per kerta).

Katilollani ei ole laaketieteellista koulutusta vaan han on kouluttautunut oppipoika-menetelmalla ja hanen nykyinen oppilaansa tulee todennakoisesti myoskin omaan synnytykseeni saamaan kokemusta. Han tuo kuitenkin mukaan samat valineet kuin sairaalassakin on leikkausalin ulkopuolella kaytossa (esim. lisahapen vauvalle, pitosiinia (?) aidin mahdollista verenvuoroa hillitsemaan, k-vitamiinia vastasyntyneelle jne) ja olemme hanen kanssaan pitkasti puhuneet siita mika voi menna vikaan, mita han tekee jos joku menee vikaan (ja miten asia mahdollisesti hoidetaan sairaalassa jos siella on eri protokolla), ja myoskin siita missa vaiheessa han tekee paatoksen siirrosta sairaalaan jos niikseen kay.

Taalla yhdysvalloissa sairaalasynnytys on aika paljon kliinisempi kokemus kuin Suomessa ja itseasiassa siella harvemmin on katiloa paikalla, vaan synnytyksen hoitaa laakari ja sairaanhoitajat. Kun tahan paalle lisataan henkilokunnan stressi hoitovirheista niin on ymmarrettavaa etta synnytys ei taalla useinkaan suju kovin luonnollisesti tai naisystavallisesti sairaalassa.

Katiloni jaa myos meille synnytyksen jalkeen useammaksi tunniksi varmistamaan etta aidin ja vauvan tila on hyva ja etta imetys lahtee hyvin kaytiin (ja siivoaa synnytyksen jaljet tietysti), ja 24 tunnin sisalla synnytyksesta lastenlaakarimme tulee kotikaynnille tarkistamaan vauvan voinnin. Katilo tulee myoskin seuraavana paivana takaisin, ja sitten kolmen paivan paasta uudelleen, sitten kolmen viikon paasta taas, ja tekee virallisen jalkitarkastuksen kuuden viikon paasta synnytyksesta.

Itse uskon siis vakaasti etta olemme tehneet valinnan joka mahdollistaa nopeamman, mukavamman ja turvallisemman synnytyksen ja siita palautumisen koko perheelle.

Laura loves

Sen vauvan plumpsahtaminen sieltä reiästä ulos on kyllä itse asiassa ihan kaunista, eikä siinä juuri niihin eritteisiin tule keskityttyä. Ihan sekä äidin että isän mielestä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä täälä kanssa esikoista odotetaan ja ihan loppu raskaus meneillään, kolmisen viikkoa laskettuun aikaan. Minä myöskin ilmoitin miehelleni jo aikaa sitten että sinä pysyt kyllä sitten koko ajan sielä YLÄpäässä. Itse koen hyvin epämiellyttäväksi sen että hän olisi sielä alapäässä tuijottelemassa, mutta eipä hänkään ole kiinnostunut sieltä käsin tapahtumaa töllistelemään joten olemme samoilla linjoilla asian kanssa.
Tsemppiä teille loppu odotukseen ja toivottavasti teillä(kin) menee kaikki hyvin!
Ps. munkin sairaalakassi on vielä tyhjä, koiralle on sentään hoitaja sovittu aikaa sitten :)

Lallu (Ei varmistettu)

suomessa ei pahemmin kotisynnytyksiä ole. Mutta siitä missä isä on synnytyksen ajan meillä ainakaan ei tarvinnut vääntä, kun kätilö ilmoitti heti että synnytäjä tarvitsee miestänsä tueksi nimenomaan siinä "yläpäässä". Tuleva isä yritti kyllä vastakkaisella seinällä olleen peilin kautta kurkkia myös mitä alapäässä tapahtuu. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Apua, onko synnytyssaleissa peilejä?! En kykene edes tanssi/ jumppasalissa keskittymään jos pitää itseään tuijotella punaisena ja hikisenä, mitenkähän tuossa kävis.. Onneksi valintani on sektio.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kauneutta on niin monenlaista. Vanha, ryppyinen ihminen voi olla kaunis. Kuolemakin voi olla kaunis. Nainen, jolta on poistettu rinta, voi olla kaunis. Lapsen syntymä veren keskeltä voi olla kaunis. Jopa verisen napanuoran katkaiseminen voi olla kaunis hetki. Yhdestä synnytyksestäni on ihan alapääkuviakin, ja ne ovat niin kauniita ja herkkiä, että ovat olleet valokuvanäyttelyissä.

Kommentoi

Ladataan...