Taapero matkassa

Isyyspakkaus

Olen kesän aikana kirjoittanut useammasta kotimaassa tekemästämme retkestä ja sain eilisen Porvoon-juttuni kommenttiosioon toiveen, että kertoisin, miten reissut on toteutettu käytännössä: Miten menot on a) saatu sopimaan yksivuotiaan ruoka- ja unirytmeihin ja b) miten hyvin rutiineista on voitu pitää kiinni?

Lyhyesti sanottuna: a) hyvin ja b) huonosti.

Porvoossa

Päivärutiinit eli ruokailujen ja päiväunien ajankohdat eivät meillä ole koskaan olleet niin minuutin päälle. Tai muutaman kymmenen. Esimerkiksi lounasaika vaihtelee kahdentoista ja yhden välillä sen mukaan, mihin aikaan milloinkin on herätty ja mihin kohtaan päiväunet osuvat. Fyysinen sijaintimme ei sinänsä vaikuta ruokailuun, matkalle mukaan otetun purkkiruoan kun voi lusikoida tytön suuhun melkein missä ja milloin vain. Helpointa se on tietysti yhdistää johonkin ravintola- tai kahvilakäyntiin, jolloin ruoan voi tarvittaessa lämmittää.

Näin loma-aikaan tyttö heräilee kahdeksan ja yhdeksän välillä, aika usein puoli yhdeksältä, nukuttuaan aika tarkalleen kellon ympäri. Pitkien yöunien jälkeen yhdet päiväunet iltapäivällä tuntuvat olevan riittävästi. Reissussa hän saattaa kyllä nukahtaa lyhyeksi ajaksi autoon ja ottaa sitten myöhemmin pidemmät unet rattaissa. Viime aikoina rattaita on käytetty kantoreppua enemmän, ja hän tuntuu viihtyvän niissä erinomaisesti.

Ainoastaan iltaunien ajasta pidämme tiukasti kiinni: tytön nukkumaanmenoaika on puoli yhdeksältä, ellei päivärytmi ole mennyt jostain hyvin poikkeuksellisesta syystä aivan sekaisin. Hangossa tosin homma hoidettiin niin, että lapsi hytkyteltiin illalla uneen rattaissaan ja rattaat kärrättiin ravintolan nurkkaan. Sieltä tyttö siirrettiin nukkumaan auton turvakaukaloon ja turvakaukalosta kotisänkyyn. Kyllä hän näissä siirroissa heräsi mutta jatkoi kuitenkin uniaan melko pian.

Hangon Makaronitehtaassa

Käytännössä Tammisaaren-Hangon-reissu meni tytön näkökulmasta näin:

  • hyvin pienet aamupäiväunet matkalla Tammisaareen
  • yhdeltä lounas ystävien veneessä
  • tämän jälkeen aikuisten lounas ja reilun tunnin päiväunet rattaissa ravintola Albatrossin terassilla
  • iltapäivällä käyskentelyä Tammisaaressa ja välipala n. klo 16 Café Wildassa, jossa myös jaloittelua nurmikolla
  • ajomatkalla Hankoon ei nukuttanut
  • päivällinen n. klo 18 ja jaloittelua Hangon Casinon surffibaarissa
  • käyskentelyä rattaissa Hangossa ja iltapala Hangon Makaronitehtaan terassilla
  • maitohörpyt ravintolassa ja nukkumaan rattaisiin klo 20:30
  • kotiin yöllä.

Café Wildassa

Porvoosta tyttö nautti puolestaan näin:

  • ei unta ajomatkalla Sipooseen
  • pienet unet matkalla Sipoosta Porvooseen
  • puolen päivän jälkeen lounas Porvoon Paahtimon terassilla ja maistiaisia aikuisilta
  • puolentoista tunnin päiväunet rattaissa, kun aikuiset käyskentelivät Porvoossa
  • kaikkien yhteinen päivällinen Bistro Sinnessä neljältä: omat ruoat ja lisäksi leipää ja runsaasti maistiaisia aikuisten annoksista
  • päivällisen jälkeen kotimatkalle ja iltapuurot ja muut iltarutiinit kotona.

Ravintola-asioinnista olen kirjoitellut aiemminkin, mutta tyttö siis istuu ravintoloissa rauhallisesti syöttötuolissa, mutustelee leipää ja maistelee aikuisten ruokia. Jos syöttötuolissa ei ole turvavyötä, käytän omaa vyötäni. Jos taas syöttötuolia ei ole lainkaan, tyttö istuu mielellään rattaissa. Ruokailu voi kestää jopa pari tuntia ennen kuin tyttö alkaa kyllästyä istuskeluun.

Porvoon paahtimossa

Suuria kiukkukohtauksia näille reissuille ei sattunut, ja tyttö on ylipäänsä tosi iloinen aina, kun pääse pois kotoa. Hah!

Hän on oikeasti tosi vieraskorea flirtti, josta on hauska nähdä ihmisiä ja joka ravintoloissa hymyilee ja vilkuttelee prinsessavilkutusta viereisiin pöytiin. Hän katselee myös erittäin mielellään maailmaa rattaista käsin, ja kiukuttelee oikeastaan vain hyvin pitkillä automatkoilla. Ja sitten kotona.

Tyttömme on siis erittäin cool pieni matkustajatar. Ehkä kyse on synnynnäisistä luonteenpiirteistä, ehkä siitä, että tyttö on tottunut aivan pienestä asti kulkemaan mukanamme, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen. Voimme ottaa rennosti ja kulkea huoletta ilman ennalta määrättyjä aikatauluja. Hän kyllä syö, kun hänellä on nälkä, ja nukkuu, kun häntä nukuttaa. Ehkä tilanne muuttuu jonain päivänä, ehkä ei.

Toivotaan, että matkailu pysyy yhtä rentona jatkossakin.

Bistro Sinnessä

Share

Kommentit

HH (Ei varmistettu)

Onnea reippaasta ja hyväntuulisesta reissutytöstä! Uskallaan väittää, että vaikka toki tottumuksellakin on varmasti iso osa kulkemisen helppouteen niin luonteella on tässä tosi iso osa myös.

Meillä on kuukautta vanhempi poika ja vaikka mekin ollaan menty ja mennään paljon, taitaa poika olla luonteeltaan ihan erilainen kuin teidän tyttö. Pojan pitäisi päästä koko ajan viipottamaan menemän tai muuten tulee iso huuto. Pyödässä poika jaksaa istua juuri sen ajan mitä kestää syödä, rattaissa viihtyy enimmillään 15 minuuttia ja autossa hereillä silloisen fiiliksen mukaan maksimissaan puoli tuntia. Kaupunkilomailu on meille tällä hetkellä hieman haastavaa :D Toisaalta meidänkin poika rakastaa olla kodin ulkopuolella ja ihmetellä uusia paikkoja ja ihmisiä, mutta on vaan niin energinen, että kaikesta paikallaan olosta tulee kiukku.

Tommi K
Isyyspakkaus

Kyllä, ihan varmasti luonteella on iso osa asiassa. Jännää, että kotona ollessaan meidänkään tyttö ei halua olla yhtään paikallaan eikä todellakaan viihdy pitkään ruokapöydässä... Taitaa olla tulossa aikamoinen bilehile :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Uhmaikää odotellessa... Meidän lapset ei paljon varttia pitempään istuneet tuossa(kaan) iässä paikallaan, me vanhemmat kyllä pystymme, joten istumageeneistä ei varmaan ole kyse. Ehkä vaan emme ole olleet tarpeeksi kulinaristeja? :)

Nauttikaa toistaiseksi!

Tommi K
Isyyspakkaus

Toivotaan, että tämä olotila on pysyvämpää laatua :)

Dukanette

Mulle aina sanottiin, ettei pientä lasta voi viedä joka paikkaan ja "kääkkäkää", mut mä otin Iidan melkeen aina sinne minne itekin menin. Silloin kaikki sujui niin kuin teillä, ei kiukuttelua, pelkkää hymyä tai unta. Nyt melkein kolmevuotiaana kyllä tulee kiukunpuuskia ja känkkäränkkää, joten sitä voi ehkä olla odotettavissa teillekin. Tai sitten ei, lapset kun ovat niin erilaisia. 

Tommi K
Isyyspakkaus

Joo, on kyllä jännä, miten nuo lapset ovat niin omia yksilöitään. Vähän niin kuin ihmisiä, mutta pienempiä :)

Piipo79

Ohhoh, meillä tyttö on ollut kanssa pienestä pitäen mukana viikottain ravintoloissa ja kaupoissa, eikä näytä silti tottuneen istuskeluun. Kaksi tuntia istumassa paikoillaan ei onnistuisi millään kun varttikin tuottaa töitä! Vertailuksi meidän päivärytmi:

-herätys 6/7, aamiainen n.klo 8

-leikkiä sisällä, aamupäiväunet klo 9 alk (1-1,5h)

-puistoon, klo 12 puistoruokailu ja 2h puistossa juoksentelua ja kiipeilyä

-klo 14 rattaisiin ja samoin tein uneen (tässä välissä hyvä tehdä mitä vaan kaupungilla)

-klo 15/15.30 päiväunilta ylös ja välipala

-siitä mahdollisesti puistoon vielä tunniksi (tai vaihtoehtoisesti sisätiloihin leikkimään)

-17/17.30 iltaruoka

- mahdollisesti vielä ulkoilemaan tunniksi

-iltapala klo 20 ja nukkumaan klo 20.30

Ulkona leikkiä siis 2-4 tuntia päivässä ...joskus voimme jättää osan ulkoiluista "väliin" ja mennä kaupungille tms. Ja matkalla kaikki menee hyvin, mikäli järjestetään pidempiä jaloitteluaikoja useampaan väliin. Kaupoissakaan tyttö ei suostu istumaan rattaissa, vaan haluaa kävellä kaupoissa ja kiipeillä portaissa.

 

Tommi K
Isyyspakkaus

Oh, aika pitkät ajat jaksat viettää siellä puistossa. Pitäisi varmaan itsekin alkaa käydä siellä enemmän, kun palataan kaupunkiin. Nyt siinä alkaa olla jotain järkeäkin, kun tyttö on vihdoin vaihtanut konttaamisen kävelyyn.

Piipo79

No, tyttö alkaa kantelemaan kenkiä ja hattua eteisestä aika selvänä merkkinä että ulos pitää päästä :-) ja ruokakin tuntuu maistuvan ulkoilujen jälkeen paremmin (meillä syödään vihdoinkin!). Nyt kesällä se ulkoilu on ollut viikolla isin hartioilla päivisin ja jos ulkoilemme iltaisin, niin sitten minun (pääasiassa). Itse asiassa aika piristävää mennä töiden jälkeen ulos noin kauniilla säällä. Muuten sitä jumittuisin kotiin. Ja puistokin kun on ihan vieressä. Ensi viikosta alkaen olen lomilla joten meistä saa kyllä puistoseuraa!

Iksu
Tassuja ja töppösiä

Meilläkin matkustelu puolitoistavuotiaan kanssa sujuu hyvin. Ruoka syödään suurinpiirtein ruoka-aikoina, ja ruuaksi syödään sitä mitä sattuu olemaan saatavilla/mukana (mansikoita, banaania, purkkiruokaa, aikuisten annosten makupaloja tms). Joskus voi syödä välipalan lounasaikaan ja lämpimän ruuan sitten vasta päiväunien jälkeen. Ajomatkat pyrimme ajoittamaan niin, että tyttö nukkuisi silloin päiväunet. Jos ei, niin hän saa kyllä hyvät unet rattaissakin.

Ruokapöydässä paikallaan olo tosin ei meidän neidiltä suju niin helposti, puolisen tuntia on aika maksimi. Liikkuvissa rattaissa neiti kyllä istuu joskus tuntitolkulla. Pieniä uhmaa edeltäviä kiukkuja on jo ilmassa silloin tällöin, mutta ainakin tähän asti niistä on selvitty keplottelemalla. :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Hienoa, että teilläkin sujuu! Ja voihan se meilläkin mennä niin, että kun kävely tuosta vielä kehittyy paremmaksi, lattia alkaa vetää pieniä jalkoja puoleensa enemmän kuin nykyisin.

Salallaa (Ei varmistettu)

Vaikka meilläkin on kaikin puolin mukava ja mukautuvainen matkailija, niin meidän seurue ei todellakaan istu kahta tuntia aloillaan, siitä tuo pienin vilpertti kyllä pitää huolen. (Itseasiassa itsellä on usein tunne, että en istu hetkeäkään aloillani...) Ajomatkatkin on syytä ajoittaa päiväuni aikaan, eikä pysähtyminen matkalla ole tällöin suotavaa, koska se useimmiten päättää makoiset unet.

Mindeka
Ma-material Girl

Hihhi. Ihan sama juttu!

Muistanet Tommi Kiasman kahvilan? Mä luulin, että se johtuu vauvan/taaperon iästä, jos ne istuu kiltisti paikoillaan, mutta saatan olla väärässäkin. Itse en ole nauttinut vuoteen istumakahvia.

Toivottavasti teillä tyttö pysyy kärsivällisenä istujana ;)

Tommi K
Isyyspakkaus

Juu, teillä oli kyllä actionia, ja meidän neiti vain istui hymyili :) Eipä hän tosin silloin vielä kävellytkään.

Tommi K
Isyyspakkaus

Tuo on niin totta: usein lapsi todella herää heti, jos auto pysähtyy, ja jos matka jatkuu sen jälkeen, saattaa tulla aikamoinen tättärää. Tai sitten ei. Ota siitä sitten selvää :)

Kippuralla

Meidän kaikki lapset on pienenä olleet reissumiehiä :) viihtyneet hyvin kaikkialla ja nukkuneet päiväunet rattaissa missä vain. Tosin nyt 2vnö ekaa kerta ei meinannut jaksaa 30min pidempään kun ei ollut kunnollisia päikkäreitä nukkunut.

Tommi K
Isyyspakkaus

No niin, toivoa siis on!

Kristaliina
Puutalobaby

Ihanan sujuvan ja rennon oloista! Meillä myös tirppa on erittäin sopeutuvaista sorttia, mutta ehkä me vanhemmat viihdymme täällä kotiympäristössä vähän liian hyvin :) Jatkoin vähän aiheen vierestä (kun itse juuri tyhjästä kalenterista kirjoittelin) omalla tontilla täällä: http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/aikatauluton-aikataulu

Tommi K
Isyyspakkaus

Hämmästyttävän tyhjänä olette kyllä onnistuneet kalenterinne pitämään! No eipä meilläkään ollut oikeastaan muita fiksattuja menoja kuin se Turun-reissu ja kahdet synttärit, ja muut menot on suunniteltu matkan varrella. Meille tämä pieni liikehdintä loma-aikaan on kaikkein rentouttavinta. On kyllä kivaa, kun voi yhtäkkiä päättääkin mennä vaikkapa Tampereelle tai Porvooseen, ja voi olla varma, että se ei ole lapsen kanssa mikään ongelma. Tai sitten olla ihan vaan mökillä. Ja on kyllä kiva, kun ei tarvitse juurikaan välittää siitä, mikä kellonaika tai päivä on. Tänään tiedän, että on keskiviikko, sillä ensinnäkin se lukee tässä tietokoneeni ruudulla, ja toisaalta meidän piti mennä oman mökkimme lähellä olevalle kavereiden mökille raclette-päivälliselle. Se siirrettiin sateen vuoksi huomiselle.

idalo (Ei varmistettu)

Meillä myös samanikäinen poika on helppo reissukaveri, kunhan ruoka-ajat eivät unohdu ;) no, kiukkuhan sitä itsellekin nälkäisenä tulee :D muuten kaikki käy ja hän selvästi nauttii siitä, että käydään jossain ja on katseltavaa ja ihmisiä. Paikallaan poika ei kyllä kahta tuntia malta istua. Puoli tuntia - kolme varttia menee hyvin eväin ja sopivassa mielentilassa, mutta sen jälkeen on päästävä kävelemään. Ravintoloissa yms. olen pitänyt poikaa rattaissa istumassa, jos vaan on sellainen paikka, mihin rattaat saa ja viitsii ottaa pöydän viereen. Rattaissa on ainakin valjaat, ja joskus ravintoloiden syöttötuolit on aika likaisia. Pienet rusinapurkit on meidän pojan uusi herkku, jolla sen saa pysymään vähän pidempään paikallaan. Toisaalta, harvoin me sellaisissa paikoissa käydään, jossa niin kauhean pitkään pitäisi edes jaksaa istua.

Tuohon aiempana olevaan ulkoilukommenttiin: mekin ulkoillaan näin kesällä monta tuntia päivässä, kun sisällä menee hermo jatkuvaan kiipeilyyn, kaappien ja laatikoiden tyhjentämiseen, takan nuohoamiseen, koirien vesikipolla lotraamiseen jne. jne. Suosittelen, maistuu päiväunetkin paremmin - itsellekin :D

phocahispida

Tota älkää nyt soittako lastensuojeluun, mutta mun on pakko jakaa yksi asia. Sanoin edellisessä reissupostauksessamme, että jouduimme aikuisten saunomisen mahdollistamiseksi tekemään vähän järjestelyjä, ettei lapsi kiipeäisi samassa mökissä, mutta tuvan puolella yläkertaan omin päin tai tulisi yläkerrassa nukkuessaan alas sieltä. Asia ratkaistiin laittamalla tyhjän matkalaukun pohjalle iso vilttikasa ja kantamalla lapsi avonaisessa matkalaukussa nukkumaan saunan pukuhuoneeseen yöuniaan. :DD

http://kideblogi.fi/ilmansinuaolenlyijya/viela-hieman-sukulointireissusta/ 

phocahispida

Tuli siis mieleen tuosta, että välillä lapsi nukahtaa yöunilleen autoon/rattaisiin tms. ja siirretään sitten kotiin/kyläpaikkaan jatkamaan unia myöhemmin.

HelloAochi

Hihihi ihanaa!

Meillä ei ole mitään rytmejä. Ja joskus on kivaa ja joskus ei. Kain on usein ihana ja kiltti ja vähintään yhtä usein ihan täystuho. Ja kalenteri meillä on ihan täynnä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos, tästä! Ihanan helppoa teillä vaikuttaa olevan tuo reissailu. Meidän Vilpertti (11 kk) ei vielä edes kävele, mutta ei jaksa istua aloillaan kun max. puoli tuntia. Sitten pitää päästä maahan möyrimään ja mieluiten jonkun pitäisi koko ajan olla kävelyttämässä pikku herraa. Unet tuottavat myös ongelmia matkoilla, herää helposti ääniin ja nukkuu vain puolen tunnin unia jos ei saa olla rauhassa eikä missään nimessä jatka unia jos yrittää siirtää kesken unien, ei edes ihan pienenä. Kokeiltu on, monet kerrat. :) Samoin jos nukahtaa klo. 17-18 jälkeen vaikka autoon vähäksi aikaa, niin on ei millään saa yöunille ilman taistelua tai sitten yöunille nukahtaminen viivästyy helposti kahdella tunnilla. Aika paljon mietin etukäteen minne kannattaa lähtee ja mitkä menot jätetään suosiolla väliin.

Kommentoi