Taas tanssittiin Tapiolassa

Ladataan...
Isyyspakkaus

Lauantai oli pienen tanssijattaren päivä.

Tytön tanssikoulu järjesti jälleen kevätnäytöksen Espoon kulttuurikeskuksessa Tapiolassa.

Viidakkokirjassa-numeron tanssijat saivat päälleen apina-asut ja mukaansa lavalle pienen Mowgli-vauvan.

Kenraaliharjoitus oli juuri ennen esitystä, ja sen jälkeen äidin ja isin olikin aika siirtyä katsomon puolelle jännittämään.

Tällä kertaa myös mummo ja pappa pyydettiin mukaan katsomaan esitystä ja juhlistamaan samalla tytön 4-vuotissynttäreitä, jotka olivat viime viikolla.

Esitys meni hyvin, ja tyttö oli hyvin onnellinen saadessaan ruusut sekä isiltä ja äidiltä että mummolta ja papalta.

Juhlaillallinen syötiin viereisessä Ravintola Kylässä, joka on jo aiemmin testattu ja hyväksi havaittu.

Tarkoituksemme oli tilata lapselle vain pääruoka, mutta hän halusikin syödä alkuruoan aikuisten kanssa. Luettelin, mitä listalla on ja hän valitsi kaikkien yllätykseksi etanat, saman annoksen kuin isillä.

Tyttö taisi luulla, että häntä juksataan, sillä hän kysyi moneen otteeseen, onko annoksessa oikeasti etanoita ja ovatko ne aivan oikeita etanoita. Hän uskaltautui lopulta syömään kaksi etanaa, ja kun kysyin, miltä etana maistuivat, hän vastasi: "Hyvältä!"

Pääruoaksi otin siikaa ja uusia perunoita, oikeastaan ihan vain sen kanssa tarjoillun korvasienikastikkeen vuoksi. Siikakin oli hyvää, mutta korvasieniä ei ole tullut syötyä viime kesän jälkeen.

Tyttö valitsi pääruoaksi parsarisottoa ja tiikerirapuja, ja saimme hänelle sopivan kokoisen, puolitetun annoksen. 

Kolmen suklaan jälkiruoka oli tuhti mutta niin makoisa: suklaakakkua, suklaajäätelöä ja suklaista panna cottaa. Ranskalainen Braastad Pineau des Charentes -jälkiruokaviini oli erinomainen pari suklaisille jälkiruoille, joihin voi olla haastavaa löytää sopivaa ja riittävän tuhtia ja makeaa viiniä.

Päivällinen oli maistuva ja pienen tanssiesitys suloinen. (Rouva kyynelehti jälleen katsomossa.)

Mutta kyllä tämä päivän kruunasi lopulta se ilo, mikä näkyi tytön kasvoilta, kun hän sai olla papan kanssa. Ja tunne oli selvästi molemminpuolinen. Katso vaikka näitä ilmeitä.

Korvaamatonta.

Share

Kommentit

piupali (Ei varmistettu)

Mua itkettää nuo viimeiset kuvat.

Tommi K
Isyyspakkaus

Ne ovat myös itsestäni kovin liikuttavia :)

OP (Ei varmistettu)

Noista viimeisistä kuvista tulee hyvälle mielelle, ja muistan oman, liian aikaisin edesmenneen isäni siskon pojan kanssa. En vieläkään tiedä, kumpi loppujen lopuksi kietoi toisen pikkusormensä ympärille ;-D.

Tommi K
Isyyspakkaus

Nämä kaksi ovat ainakin aivan sulaa vahaa toistensa seurassa.

Sucette
ce petit cœur

Muakin alkaa ihan itkettää noi tytön ja papan kuvat! Niin ihania.

Tommi K
Isyyspakkaus

Kiitos, niin ovat <3

Sanna raitasukka (Ei varmistettu)

Ihania kuvia! Onpa teidän tyttö rohkea. Mä en ole vielä ikinä uskaltanut maistaa etanoita tai simpukoita. Koostumus ei houkuta. Mutta todella rohkeaa lapselta. Ehkä aikuisena onkin hankalampaa kokeilla uutta.

Tommi K
Isyyspakkaus

Hän on todella ennakkoluuloton maistelija, ja me tietysti yritämme olla tekemättä asiasta isoa numeroa. Eli etanaa maistetaan siinä missä mitä tahansa muutakin. Etanan ja simpukan koostumukset ovat aivan erilaisia: etana on hyvin pehmeää - ei lainkaan sitkeää tai limaista - ja esim. sinisimpukka taas kiinteää ja mureaa. Ja kampasimpukka tietysti niin pehmeää, että se hajoaa suuhun ihan vaan kielellä painamalla. Jos et ole maistanut sitäkään, se voi olla se helpoin, mistä aloittaa tutustuminen nilviäisiin. Mitenkäs mustekala?

Vierailija (Ei varmistettu)

Kyyneleet silmissä noista vikoista kuvista. Voi kun meidän tytölläkin olisi pappa, mutta eivät ehtineet tavata tässä elämässä. :(

Tommi K
Isyyspakkaus

Onpa surullista kuulla. Me olemme kyllä kiitollisia siitä, että tyttö on saanut tavata kaikki isovanhempansa, mutta yhteinen aika vaarin kanssa jäi liian lyhyeksi. Varsinkin Rouva ymmärtää hyvin surusi, sillä hänkin olisi toivonut, että tyttö olisi ehtinyt tehdä asioita hänen isänsä kanssa, ja vaari on edelleen usein puheissa mummilassa käydessämme. Minä taas toivon, että tyttö olisi tavannut äitini vanhemmat. Hekin lähtivät liian aikaisin.

elisamm (Ei varmistettu)

Itku tuli viimeisiä kuvia katsoessa. Itse vastikään läheisen yhtäkkiä menettäneenä haluankin muistuttaa kaikkia että olkaa rakkaidenne kanssa kun se on mahdollista. Näissä kuvissa tuo oleminen ja välittäminen näkyy parhaimmillaan. &lt;3

Tommi K
Isyyspakkaus

Voi, kiitos sinulle.

Kommentoi

Ladataan...