Tämä ei (todellakaan) ole treeniblogi

Isyyspakkaus

Ohhoh tätä liikkumattomuutta. Olen aina ajatellut, että ihmisellä on aikaa siihen, mihin sitä haluaa käyttää. Nyt olen joutunut toteamaan, että niin ei ehkä olekaan. Kun on joutunut priorisoimaan asioita, liikunta on se, mistä olen tinkinyt. Ei hyvä. Kun rutiini on katkennut, on vaikea päästä uudelleen alkuun.

Yritin elvyttää lenkkeilyä tuossa kesäkuussa, mutta sitten tuli kesäloma maalla. Metsätiellä ei ole lähtökohtaisesti mukava juosta, ja lisäksi koko heinäkuun satoi.

Salilla kävin toukokuun alussa ja seuraavan kerran nyt heti syyskuussa. Ja sekin onnistui eilen siksi, että olin illan yksin kotona, sillä Rouva on Neidin kanssa maalla koko viikon.

Kävin aiemmin salilla ennen töitä parina-kolmena päivänä viikossa. Se vaati heräämistä kuudelta. Nyt pääsen juuri ja juuri sängystä seitsemältä ja ehdin ilman saliakin hädin tuskin töihin yhdeksäksi.

Kun liikuntatavat muuttuvat mutta syöminen ei, voi arvata seuraukset.

Lenkkeily koiran kanssa töiden jälkeen tuntuu hyvältä ajatukselta aina silloin, kun ei ole aika vetää lenkkareita jalkaan. Rouva sai myös taas luvan alkaa juoksemaan, ja hän lähtee mielellään koiran kanssa ulos, kun tulen töistä. Saan siis itse silloin vauvan syliini ja siten hyvän syyn lösähtää sohvalle.

En minä voi tästä kuitenkaan syyttää ketään muuta kuin itseäni.

Mistä siis löytyisi tarvittava aika - ja varsinkin se motivaatio?

Share

Kommentit

Gitla (Ei varmistettu)

Motivaatio on aika henkilökohtainen asia - kuin myös se, kuinka pitkälle pitää mennä, että saa riittävän shokin :)
Jos jossakin kohtaa on epämiellyttävästi liiallista "kasvua", takuuvarma keino suurimmalle osalle ihmisistä on joko ahtaa liian pienet vaatteet päälle sovituskopissa, tai inhorealistisesti valokuvata itsensä ko. kohtaa niin epäedullisesti kuin mahdollista.

Piristyn itse yleensä liikkumaan keväisin, ehkä helmikuussa. Kesällä liikkuminen hyytyy, vaikka kuinka olisin päättänyt toisin. Toisaalta kevät on hyvä aika aloittaa uusia harrastuksia, ja joskus ne säilyvät pidempään, joten yritän hyödyntää tätä "ominaisuutta".

Tunnen ihmisiä, jotka pitävät pidemmän lounastauon, ovat salilla puoli tuntia ja syövät jotain melko pikaista (onko se sitten hyvää ja terveellistä, en ota kantaa). Samat ihmiset myös näkevät kavereitaan liikunnan merkeissä: lenkillä, uiden (vesijuoksu on sosiaalisen kanssakäymisen suhteen parempi vaihtoehto) tai sulkapalloa pelaten. Joinakin päivinä osa myös pyöräilee töihin. Ja ainahan voi lenkkeillä osan matkasta ja mennä osan julkisilla, ainakin jompaankumpaan suuntaan.

Kaipa se suurin askel on laittaa ne treenivaatteet päälle/pakata treenikassi ja astua ulos ovesta. Ja valitettavan totta on, että mitä pidempi tauko, sen vaikeampi päästä rytmiin.

Myös treenien kirjaaminen voi toimia motivaattorina, samoin sykemittarin käyttö joillakin, tai lähinnä kai parantunut kunto. Sekin taitaa vaatia useamman lenkkikerran.

3kertaa3

Mulla se motivaatio oli yksinkertaisesti se, etten muuten olisi jaksanut settiä taapero+vauva / huonosti nukutut yöt / opiskelu / miehen pitkät työpäivät. Risaisten öidenkin jälkeen sain parin tunnin gradunvääntöajasta paljon enemmän irti, kun liikuin säännöllisesti. Neiti vaan Tulaan ja reippaalle hikikävelylle, siitä se lähtee:)

Seregi
Sekaisin Seregistä

Mulla motivaatio lopahtaa yleensä, kun saan flunssa tms. ja sen jälkeen on vaikea palata ruotuun :(

Töyhtis (Ei varmistettu)

Treenaan noin kuusi tuntia viikossa (tanssin, harrastan fitness-tyyppistä ryhmäliikuntaa ja käyn punttiksella, joskus myös juoksen). Rakastan treenaamista ja mulla on kai aika hyvä itsekuri, joten se lienee "motivaationi" salaisuus. Ei treeneihin meno silti aina herkkua ole. Se on usein pirun raskasta ja ottaa päähän. Mutta kun treeneihin pääsee, ei se koskaan kadutakaan!

En tiedä, onko näistä mitään hyötyä, mutta tässä joitain ajatuksia, ehkä joku saa niistä vähän innoitusta:
1) Älä ole itsellesi liian armollinen.
2) Päätä, että treenaat tiettyinä päivinä, merkkaa ne kalenteriisi äläkä skippaa treenejä, ellei ole kunnon syytä. Yritä mahdollisuuksien mukaan järjestää työkuviot niin, etteivät ne estä tai vaikeuta treenaamista (itse teen niin).
3) Ilmoittaudu ryhmäliikuntatunnille, jossa on esim. kuukausimaksu = pakko treenata tai rahat menevät hukkaan. Jos löydät hyvän treeniporukan, liikkuminen on entistä kivempaa.
4) Kirjaa treenisi HeiaHeiaan. Itse olen todennut ko. palvelun motivoivan yllättävänkin paljon.
5) Ehkä tärkeimpänä: Tee se, niin se on tehty! Älä siis jahkaile treeneihin lähtemistä liikaa tai kuulostele loputtomiin oloasi.

Jyviä ja ohdakkeita

Tv-jumpat nauhalle ja sitten vauvan kanssa olkkarin lattialle treenaamaan, vauvaa voi käyttää tarvittaessa painona tai motivaattorina: joka punnerruksella pusu vauvalle tms.

Imurointi ja moppaus vauva kantorepussa/liinassa + ektraharjoitteena mattojen tamppaus pihalla. Takaan, että vaimo on tyytyväinen, kun tulee lenkiltään puhtaaseen kotiin. :)

Työmatkojen hyödyntäminen liikuntaan. Puolen tunnin pyörämatkasta töihin tulee 5 tuntia ilmaista treeniä viikossa. Talvella homma hoituu nastarenkailla.

Askelmittari on myös sellainen pikku kapine, joka saa ihmisen kävelemään - ja himoitsemaan askelia - entistä enemmän.

 

 

 

Maj -Magicpoksista (Ei varmistettu)

Sama meininki täälläkin, ei edes se liikkeellelähtö yritys ole ollut kovin hyvä toisen lapsen syntymän jälkeen! Pari raskautta kolmen vuoden sisällä on rasittanut kroppaani (raskauskiloja on kertynyt tolle miehellekin) ja nyt tarvis kaivaa jostain se liikunnan ilo taas esiin... Suosittelen (jos vaan on mahkua) käymään PT:n puheilla. Ammattilaisen kanssa voi yhdessä suunnitella koko homman syömisistä lähtien. Mä en ainakaan kehtaa jättää sitten ainakaan ihan heti leikkiä kesken, tuntuu kuin haaskaisi toisen aikaa (ja omaa rahaa?) ihan turhaan.

Olen muuten itsekin juuri aloittelemassa ehkä elämäni suurinta kuntoprojektia ja sitä voi käydä tulevaisuudessa kurkkimassa Magicpoks-blogistani ja ehkä myös saada vähän vertaistukea. Niin tai hei, bloggaa säkin kuntoiluistasi säännöllisesti, ehkä se vähän voisi motivoida?

Tämä palsta on muuten aivan supersupersuper! En kerkeä paljoa lukemaan blogeja, mutta tänne olen jo monta kertaa palannut uudelleen :)

-Maj

ps. Miksi ne väittää, että ajanpuute on huono tekosyy? Mun mielestä se on tosi hyvä TEKOSYY!

Tommi K
Isyyspakkaus

Kiitos vinkeistä ja tsemppauksesta! Heti tuli mieleen monta perustelua, miksi en jo tee tai voisi tehdä näitä asioita, esim. työmatkapyöräilyä. Ongelma on syvällä... Ehkä palaan tähän asiaan vielä :)

http://kolmehuonettakeittio.blogspot.fi/Vierailija (Ei varmistettu)

Motivaatio on löydettävä ensin, sitä itekin tällä hetkellä etsin.
Perustelen treenien väliin jättämistä huonolla tuntitarjonnalla, miksi en voisi mennä salille? Aikaa myös pidän tekosyynä, vaikka todellisuudessa se ei ole edes este. Itseään on liian helppo huijata tekosyillä. :)

Kommentoi