Tarramonsteri

Isyyspakkaus

Hahaa! Eilisestä palapelimonsterista tuli mieleen toinen monsteri: Tarramonsteri!

Muistatkos vielä, miten uhosin syksyllä, etten nimeäisi lapsen päiväkotivaatteita, kun se on niin vaivalloista? No tein sen kuitenkin. Enkä tainnut muutenkaan olla ihan tosissani.

Tilasin Tarramonsteri.fi:sta pari arkkia tytön nimellä varustettuja Mini Pilkku -tarroja ja aloin liimailla niitä vaatteisiin sitä mukaa, kun uusia hankittiin tai vanhoja puettiin ensimmäistä kertaa päälle.

Tarrat ovat ohuita, tarttuvat hyvin ja näyttävät pysyvän paikoillaan myös vaikkapa sukkien tai lapasten sisäpinnalla.

Onpa vaatteita ehditty pestä useammankin kerran puolen vuoden aikana, eikä yksikään tarra ole tähän mennessä irronnut.

Suosittelen! Voiko vaatteiden nimikoiminen olla helpompaa?

Share

Kommentit

Mindeka
Ma-material Girl

Vähän harmittaa, että me tilasimme niitä silitettäviä, koska ne taas ei toimi lapasissa, tai yleensäkään villavaatteissa. Myös teknisiin kankaisiin silitettäessä, nimilappu suli rumaksi (joka saattoi kyllä olla myös silittäjän vika). Mutta siis: ehkä nuo tarrat tosiaan pysyvät pesusta toiseen, eikä ole mitään syytä tilata niitä silitettäviä?

Tommi K
Isyyspakkaus

Luulen, että kyllä ne saa irtoamaan, kun pesee tarpeeksi monta kertaa, mutta ajattelin, että sitten vaan liimataan uusi tarra tilalle. Huomasin juuri tänään, että jonkun tarran reuna oli irronnut vähän, mutta painoin sen takaisin kiinni. Saattaahan se siitä irrota seuraavassa pesussa.

karkkimaria

Meillä on ollut nuo kanssa käytössä sekä minipilkkuina (vaatteisiin), että suorakaiteenmuotoisina (esim. lelupäivänä hoitoon vietäviin tai muuten paljon mukanan kulkeviin leluihin). Enkä enää vaihda, ovat joka sentin arvoisia! Ei enää tussista tahriintuneita vaatteita tai pieneen tilaan epäselvästi kirjailtuja nimenkaltaisia tuotoksia. Unelma :) 

Domino (Ei varmistettu)

Hm - olisko tädeille kuitenkin helpompaa jos lapussa lukisi lapsen etunimi? Mietin tätä itse kahden pojan äitinä ja totesin, että koska tarhamaailmassa mennään muutenkin "sen ja sen äiti/isä" tyyppisellä logiikalla, niin nimikoin myös lasten vaatteet sillä etunimellä ja nuoremman vermeisiin vedän sitten viivan isoveljen nimen yli (olkoonkin, että jälleenmyyntiarvo sitten nimikoinnin vuoksi hieman laskisi.) Ei tule sitten niitä "Koivisto, Koivisto... Kenen sukunimi oli Koivisto"? tyyppisiä hukkahetkiä. Sanon myös puhelimella päiväkotiin soittaessani "Mikon äiti" siitä ja siitä ryhmästä (sillä puhelimeen ei aina vastaa juuri sen oman ryhmän ohjaaja") Kuvittelen, että ei aina ole helppoa muistaa juurikin lasten sukunimiä - kun en itsekään aina muista "tätien" sukunimiä. Ja ei - meillä on ihana, kohtuupieni päiväkoti, joten en kuvittele, että lapset ovat ohjaajille pelkkää etunimimassaa.. Mietin vaan - muistatko itse kaikkia kollegoidesi sukunimiä ihan tosta noin vain? Mutta en tiedä - merkkaavathan he aina listoihin päivän juttuja, ehkä niissä on sukunimet ja näin päivittäin nähtynä ne tulee opetelluksi..Mene ja tiedä. Tähän olisi mielenkiintoista saada jonkun alan ihmisen oikea mielipide, että mikä on sujuvinta :)

Vierailija (Ei varmistettu)

No hänhän on peittänyt sormellaan lapsen etunimen kuvassa!

Tommi K
Isyyspakkaus

Heh, juuri näin :) Olen pitänyt lapsen etunimen salassa, joten sormi on sijoitettu strategisesti sen päälle. 

Domino (Ei varmistettu)

Hehe - tää olikin älykkyystesti ;) No mut ei mitään - tulipahan tässä muutamassa kommentissa ilmi myös sitten tämä "suositeltu" tapa eli etunimien laitto _on_ preferoitua :)

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Heh, tämä lastenhoitaja oli just eilen niin pönttöpää, ettei alkuunkaan tajunnut, että yhden lapsen vaatteissa oli tällaisia; turhaan etsiskelin nimiä lapuista. Vähänkö nolotti, kun kysyttiin iltapäivällä vanhemmilta, että voisko he nimikoida vaatteita... :D Vaikka olin tällaisista kuullut, niin en vaan jotenkin osannut hahmottaa, kun aina sitä etsii kirjoitettua nimeä. Monissa vaatteissa on vielä värikkäitä merkkilappuja, niin tota ei ihan heti hahmota niistä. :) Mutta nyt osaan näitäkin etsiä vaatteista ja voisihan sitä ehkä omallekin lapselle hankkia, koska onhan noi käteviä!

Ainoa, mitä mietittiin huononäköisemmän työkaverini kanssa, että nimi näkyy vaan huonosti ilman laseja. Sais olla hitusen isompaa tekstiä. :)

Ja muuten tuohon Dominon kysymykseen; ehdottomasti on parempi, että on lapsen etunimi ja mielellään myös vähintään sukunimen eka kirjain, jos tietää ryhmässä olevan toisen samannimisen. Pelkät nimikirjaimet on aiheuttaneet useasti päänvaivaa ja sekaannuksia. Pelkkä sukunimikin kelpaa, jos vaan hoitajilla ei ole varhaisdementiaa. ;)

Sijaisten työtä helpottaa kovin, jos siellä ois niitä etunimiä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hassut, Tommihan jo kirjoitti, että kyse oli vain sensuroinnista. :)

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Tuuliviiren kommentti oli aika varmaan jatkoa tuohon mun kommenttiin, joka taas oli vastaus Dominon pohdintaan siitä, mitä alan ihmiset pitävät pelkän sukunimen laittamisesta noin niin kuin yleisellä tasolla. Lukutaitoisena ja tarroja livenä nähneenä ymmärsin, että siellä oli se etunimikin oli sormen alla. :)

Niin ja Tuuliviirillä oli kyllä hyvä pointti sijaisista, tosiaan helpottaisi heitäkin, jos olisi se etunimi. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Hah, tais osua lukutaitoäimistelyt omaan nilkkaani! :D :D

Tommi K
Isyyspakkaus

Joskus muuten joku taisi vinkata, että vaatteet kannattaisi nimenomaan nimikoida pelkällä sukunimellä, jos on useita lapsia, jotka käyttävät samoja vaatteita. No mutta en mä kyllä ainakaan olettaisi, että esim. kaikki lapsia pukevat ja riisuvat harjoittelijat edes tietäisivät lasten sukunimiä, joten etunimi on varmempi.

Lastentarhanope (Ei varmistettu)

Paras tapa on varmaankin tuo, että lapusta löytyy sekä etu- että sukunimi. Jos on pelkkä etunimi, ryhmästä löytyy helposti kaimoja ja vaatteet saattavat sekoittua. Ja varsinkin, jos vaatteet on vaikkapa isoveljen vanhoja, niin helpottaahan se kummasti, että lapussa ei lue vain "Pekka", jota ei ryhmässä ole vaan lukee esim. "Pekka Virtanen" tai pelkkä "Virtanen", jolloin tajuaa, että joo nää on varmasti Virtasen Mikon vaatteet, taitavat olla isoveljen vanhoja. :)

nimikoija (Ei varmistettu)

Minä olen laittanut vain sukunimen, koska se on lapsilla niin harvinainen, ettei tule varmasti toista samanlaista vastaan. Etunimet taas yleisemmät. Lisäksi riittää, kun nimikoi esikoiselle, jolloin samalla nimikoinnilla voi seuraavatkin lapset käyttää vaatteita, ei tarvitse vetää yli vanhoja nimiä ja yrittää saada pieneen lappuun uusia nimiä mahtumaan.

Sijaisille ja muille pk:n ihmisille sellaiset terveiset, että jos lapsi ei ole ihan alaston, niin voi katsoa niistä päällä olevista vaatteista, mikä teksti lapusta pitäisi löytyä. Tai kaapissa olevista vaihtovaatteista, jos lapsen etunimi on kuitenkin tiedossa.

MirvaK

Onko tarrojen pinta kangasmainen vai tarramainen? Terveisin eräs tarrafobiasta kärsivä. Kangasmaisia tarrajo voisin kuvitella liimaavani (ja jos ne oikeasti oikeasti pysyvät), mutta muunlaisia en. :D

Tommi K
Isyyspakkaus

Se ei ole oikeastaan kumpaakaan. Se on ohut, muovimainen ja vähän joustava.

KolmenÄiti (Ei varmistettu)

Meillä on noita Tarramonsterin tarroja, mutta myös Name Bubblesin tarroja ja Name Bubblesin tarrat on parempia. Me ehdittiin tilata niitä eka satsi ennen kuin hinnat ja varsinkin postimaksut nousivat niin, ettei niitä voinut oikein tilata enää Suomeen. Käytettiin sit Tarramonsterin tarroja jonkin aikaa, mutta ne irtoavat paljon helpommin kuin ne edelliset. Päätettiin sit, että kaveri, joka asuu Jenkeissä tilasi niitä ja toi ne mukanaan, kun tuli Suomeen. Niitä saa nimittäin laminoituina versioina, jotka kestää parinkin vuoden pesut (ei olla otettu kaikkia esikoisen tarroja pois, vaikka pikkusisarukset jo käyttää niitä vaatteita).
Jos Tarramonsterin tarroja tilaa, niin suosittelen juuri noita minipilkkuja. Ne saa helpoiten kiinni kaikkialle. Mä tilasin tokalla kerralla sellaisen setin, jossa oli monenlaisia ja minipilkut loppuivat lähes heti...
Meilläkin kävi niin, ettei hoitaja huomannut tarraa pojan kengissä, mutta kun se kerran näytettiin, niin sen jälkeen ei ollut ongelmia ja hoitajatkin osasivat tarraa etsiä :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Minä kuulun myös heihin, jotka vannoivat etteivät vaatteita lähde nimikoimaan. Ainakaan kaikkia. Nimetty on siis vain ulkovermeet (sukunimellä, sillä samat kiertää sisaruksilta vielä serkullekin), jotka 60 lapsen eteisessä ja neljässä kuivauskaapissa helpommin menevät sekaisin. Yhtäkään vaatetta ei ole kahdella lapsella vielä hävinnyt - tosin muksut jo sen verran isompia että tunnistavat itsekin omansa ja pitävät huolta tavaroistaan. Hoitajille sanoin, että nimikoimattomuus on oma tietoinen valintani eikä suuremmin haittaa jos joku vaate katoaa väärään kotiin.

tarrojatarroja (Ei varmistettu)

Meillä tarrassa on sukunimi ja puhelinnumero (äidille). Siten tarrat käy kaikkien sisarusten vaatteisiin. Myös leluihin ja juomapulloihin ja laukkuin niitä on tullut liimattua. Pysyvät jopa villasukissa.

Puhelinnumeron avulla eksyneet tavarat löytävät aina tiensä kotiin. Helposti löytyvä puhelinnumero myös rauhoittaa mieltä, jos se lapsi nyt sattuu vahingossa eksymään :D

Tarra (Ei varmistettu)

Minä kuvittelin olevani jotenkin tosi nerokas kun aikoinaan keksin tilata tarrat puhelinnumerolla. Neljässä vuodessa meiltä on kadonnut neljä lastentarviketta/vaatetta, joissa kaikissa tuommonen tarra on ollut. Kertaakaan ei ole puhelin asian tiimoilta soinut. :(

willle (Ei varmistettu) http://maailmaonkinluovana.blogspot.fi/

Päiväkodissa työskennelleenä sanoisin, että nimikointi kannattaa. Helpottaa paljon työntekijöiden ja sijaisten työtä ja vaatteetkin päätyvät oikean lapsen päälle. Vaikka ryhmä ei olisikaan iso, ei kaikkien lasten vaatteita aina voi mitenkään muistaa.

Lapsetkin ovat apuna kun osaavat sanoa että mikä vaate on oma, mutta suurin osa muksuista vain pyörittelee päätään kun kysytään, että "Onko tämä paita sinun?". Lapset osaavat myös edesauttaa vaatteiden hukkumisessa. Riisumistilanteessa saattaa vaatteet mennä kaverin lokeroon ja päällepuettaessa otetaankin vaihtovaatteet.

Niinkuin aiemmin on mainittu, pelkkä etunimi on hyvä nimikoinnissa. Sukunimen ensimmäinen kirjain hyvänä lisänä, mikäli on muita saman nimisiä lapsia. En valittaisi, vaikka vaatteessa olisikin vain sukunimi. Yleensä kysymällä selviää, viimeistään vanhemmalta, onko vaate oikea.

Vaatteiden nimeämättä jättäminen on yksi riesa ja tuottaa työntekijöille turhaa päänvaivaa sekä harmistusta siitä, että mitä jos nyt vaatteita katoaa väärään kotiin, eikä koskaan palaa oikealle omistajalle. Jos tosiaan vaatteiden hukkuminen ei haittaa, ei niitä väkisin pidä alkaa nimeämään.

Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, lapset ovat aina lähteneet kotiin omissa vaatteissaan (:

piitzi

Jes, tän mä halusinkin tietää, eli tekeekö nuilla Tarramonsterin tarroilla mtn. Edelliset tilasin Name Bubblesilta mutta ei kehtais sinne asti rahojansa syytää ;)

Kommentoi