Tästäkö se uhma alkaa?

Isyyspakkaus

Olemme olleet tällä viikolla hyvin ihmeissämme. Muuten niin aurinkoinen poikamme, joka nukkuu levollisesti ja pitkään, on alkanut saada kamalat raivarit nukkumaanmenosta.

Tämä alkoi aivan yllättäen. Olen kyllä viime viikkoina huomannut, että hänen on ollut vaikea nukahtaa varsinkin päiväunille, mutta tähän asti hän on mennyt siitä huolimatta sänkyyn hyvin mielellään. Hän vain kellahti petiinsä, sanoi: "Bye-bye" ja jäi sen jälkeen juttelemaan omiaan pehmoleluille. Hän saattoi olla hereillä tunninkin aivan tyytyväisenä - ja lopulta nukahti.

Vaan ei enää. Pelkkä nukkumaanmenon maininta aloittaa itkun, ja kun lapsen laittaa sänkyynsä, alkaa infernaalinen kirkuminen. Niin päivällä kuin illalla. Pahaan mieleen ei tunnu auttavan mikään, ei laulut, ei silitykset ei peittely. Vaikka hänet saisi rauhoitettua makuuasentoon, kirkuminen alkaa viimeistään sitten, kun hän huomaa vanhemman poistuvan vierestä.

Ilta tai pari vielä menee sellaisella "voi pientä, mikäs nyt harmittaa?"-asenteella, mutta nyt kun tätä on kestänyt jo viikon ja joka päivä, nukkumaanmeno alkaa kiristää kaikkien hermoja. Tyttökin valittaa iltaisin vieressä, ettei saa nukuttua, kun veli kirkuu. Hän jaksaa huutaa jopa kolme varttia ennen kuin nukahtaa. Ja vieressä päivystäminenkään ei auta: huuto lakkaa vain, jos hänet ottaa pois sängystä ja pitää sylissä, mikä ei ole vaihtoehto.

Onko vastaavia kokemuksia, ja mikä siihen auttoi? Onko tämä nyt jotain uhman alkua? Että häntä ei vain nukuta ja hän on alkanut protestoida nukkumaanmenoa vastaan?

Itse ajattelin nyt kokeilla, että jätetään päiväunet sitten nukkumatta. Poika ei tunnu lainkaan väsyneeltä päivällä, joten voisikohan hän olla illalla sitten väsyneempi? Ja jäisi ainakin yhdet kirkumiset päivästä pois.

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä ihan täsmälleen sama ongelma, alkoi noin 1v6-7kk iässä! Aiemmin lapsi nukahti itsekseen juteltuaan unikavereille aikansa, aikuiset saivat poistua omiin hommiinsa unilaulun jälkeen. Noin 4-5kk iästä lähtien osasi nukahtaa itse. Mutta nyt pari kk on nukkumaanmeno ollut yhtä värkkäämistä: lapsi on pystyssä sängyssään, leikkii ja hölmöilee ja mikä pahinta, aikuisen pitää olla istumassa vieressä. Noin 30-60minuutin pelleilyn jälkeen suvaitsee mennä makuulle ja selkää silittämällä (mutta ei ilman sitä!) nukahtaa lopulta. Aikuisen pitää olla huoneessa tämä koko aika.
Suorastaan vituttaa, että tämän uuden vaiheen takia omaa aikaa ei enää ole niinä iltoina, kun on vastuussa nukutuksesta. :(
En tiedä, mikä tämän ratkaisisi. Näin isoa lasta ei oikein voi huudattaakaan, kun ymmärtää jo niin paljon (että äiti ja isä ovat kotona ja hereillä ja jättävät yksin itkemään). Pienempänä pistäytymisunikoulu toimi parissa illassa, eikä lapsen itkukaan ollut sellaista hysteeristä niin kuin nyt...
Päiväunia emme voi tai haluakaan jättää pois, koska lapsi on päivähoidossa, joten lienee pakko vain odottaa, meneekö vaihe ohi.
Kerro siis, jos keksitte ratkaisun!

Tommi K
Isyyspakkaus

Ai kamala. Mutta meillä tämä tilanne saattaa nyt olla rauennut, kirjoittelen siitä toiseen postaukseen.

S ja pojat (Ei varmistettu)

Laita myöhemmin nukkumaan? Meillä lopetteli tuon ikäisenä päiväunia jo. Sain vielä joitain kuukausia jatkettua niitä rattaissa vaikka aiemmin nukkui hienosti omassa sängyssä. Ja sitten kun poika meni 2v2kk päiväkotiin, jännityksestä nukkui siellä päiväunia, mutta lopetti ne sielläkin 2v4kk.. eli tämän jälkeen nyt 5-v vain maannut päiväkodin lepohetket. Kotona lopetettiin päiväunet 2v2kk koska tuli syksy ja tunninkaan kärryttely yhden jälkeen iltapäivällä viiklnloppuisin ei saattanut lasta uneen. Eli vaikka osa niin puhuu päiväunien puolesta, osa lapsista ei niitä tarvitse. Mä oisin mielelläni halunnut, että meidän poika nukkuisi.. ja jos joskus nukahti päiväkodissa, menikin sitten illalla nukkumaan vasta noin 24. Ja nyt kun muistelen kun sain rattailla nukahtamaan silloin kahden vuoden molemmin puolin, nukahti yöunille vasta noin 23 aikaisintaan. Onneksi oli valoisa kesä. Sanoisin siis, että ehkä lasta ei väsytä! Myöhemmin päikkärit ja yöunet tai aiemmin yöunille.

Tommi K
Isyyspakkaus

Mun äiti kertoo, että mä en nukkunut koskaan päiväunia. En voi ymmärtää. En itseäni enkä sitä, miten äitini jaksoi :D

Vii (Ei varmistettu)

Kuulostaa ihan uniregressiovaiheelta. Enemmän tietoa löytyy englanniksi hakusanalla sleepregression. Se on siis ohi menevä (ja hermoja kiristävä) vaihe, joka kestää 1vkosta kuukauteen. Sen aiheuttaa aivojen kehittyminen ja unen muuttuminen "aikuisenkaltaiseksi". Periaatteessa siihen ei auta mikään muu kuin aika mutta vanhempana kiukkua on helpompi kestää kun tietää (ehkä) syyn. Tsemppiä!

Naks (Ei varmistettu)

Komppaan tätä, joskin meillä kesto oli reilusti yli kuukausi... Oli selkeästi n. 1,5-vuotiaana ja uudestaan 2-vuotiaana (nyt tyttö 2,5-vuotias). Se on vaan vaihe, se on vaan vaihe, se on vasn (sairaan rasittava) vaihe...

Tommi K
Isyyspakkaus

Mä taas en muista tytöllä vastaavaa. Jossain vaiheessa hän alkoi nähdä painajaisia, mutta sekin oli hyvin harvinaista ja satunnaista.

Tommi K
Isyyspakkaus

Kuulostaa järkevältä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei,

Meillä ovat molemmat lapset jättäneet päikkärit pois 1.5-vuoden iässä. Olen päätellyt valituksen johtuvan siitä, että lasta ärsyttää mennä nukkumaan, kun ei väsytä tarpeeksi. Toki meidän 3-vuotias vielä satunnaisia päikkäreitä väsyneenä ottaa, tosi harvoin kylläkin. Niin ja nukutan edelleen meidän 3-vuotiaan sängyssä vieressä olemalla. Vanhempaa lastakin mies on nukuttanut samassa huoneessa olemalla 5-vuotiaaksi saakka. Nyt lähempänä kuutta vuotta tämä jää itsekseen nukkumaan. :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Mietin myös, voiko se väsymys mennä myös yli, jos ei pääsekään nukkumaan silloin, kun väsy tulee...

Lintunen81 (Ei varmistettu)

Kannattaa kokeilla ilman päiväunia. Meillä molemmat lapset on lopettaneet päiväunien nukkumisen 2 ikävuoteen mennessä. Oli ihan samanlainen tilanne: puoliväkisin päiväunille, illalla sitten valvottiin. Kokeiltiin jättää päiväunet pois, lapset ei olleet päivällä erityisen väsyneitä ja illalla tuli uni hyvin. Päiväkotiin mennessä ei muuten ole pakko nukkua päiväunia. Toki siellä on lepolaan pakko mennä, mutta ei siellä ole pakko nukkua.

Tommi K
Isyyspakkaus

Tällä viikolla on kokeiltu vaihtelevin tuloksin. Palaan aiheeseen toisessa postauksessa.

Anna Banana (Ei varmistettu)

Kuulostaa tutulta! Meidän pojalla (huhtikuussa 2 v) oli samantyyppinen vaihe, meni parissa viikossa ohi. Vaikutti jonkin sortin eroahdistukselta, sylissä pitäminen sängyn vieressä ja rauhoittelun jälkeen sänkyyn laskeminen jeesasi. Nyt menee taas kiltisti päiväunille ja yöunille.

Kannattaa muuten lukea tämä: https://www.thepragmaticparent.com/surviving-toddler-sleep-regressions/

Tommi K
Isyyspakkaus

Sylissä pitäminen toimi täälläkin, mutta huuto alkoi heti, kun laski takaisin sänkyyn.

mjmm (Ei varmistettu)

Ainakin tutkimuksissa tuohon on auttanut magnesium.
Magnesiumkylpyinä, tai sitten iholle laitettavana öljynä, ei suun kautta annettuna.

Tommi K
Isyyspakkaus

Mihin se auttaa tarkalleen ottaen? :-o

Torey
Näissä neliöissä

Meidän molemmilla on jossain kohtaa alkoi jäädä päiväunia pois. Esim. että nukkuikin enää joka toinen päivä. Nyt 2v9kk nukkuu hoitopäivinä (2-3krt/vko) aina päiväunet ja sit kotona ei joko ollenkaan tai kerran kaks viikossa. Nukahtaa illalla pääasiassa muutamassa minuutissa.

Tommi K
Isyyspakkaus

Mä en enää tarkalleen muista, milloin tyttö lopetti päiväunet kotona, ehkä 3-vuotiaana. Päiväkodissa hän edelleen nukkui ne, mutta sitten alkoi olla iltanukahtaminen vaikeaa, joten ne lopetettiin kai 4-vuotiaana. Nyt hän lepäilee ja lueskelee ja toisinaan silmät saattavat mennä kiinni, mutta eivät ne lyhyet unet enää myöskään iltanukahtamiseen vaikuta.

Mammanen
Äiti jumppaa

Hep! Kahden isomman kanssa on ollut juuri noin tuossa kahden vuoden kynnyksellä. Molemmat olivat siihen asti itsenukahtajia. Meillä toimi se että nukkumaan menosta alettiin puhua ajoissa ja rauhoitettiin ilta jo pari tuntia ennen itse nukkumaanmenoa, tehtiin myös siitä nukkumaan menosta tosi mukavaa iltasaduilla ja unilaululuilla. Jossain vaiheessa se nukkuminen taas helpotti ja kiukut väistyivät. Harmillista kyllä kohta 4-vuotiaan uhma ei muuten ole sitten helpottanut yhtään. Kauhulla jo odotan kolmosen kasvamista, vielä nyt 8 kuukauden ikäisenä hän on helppo nukahtaja mutta yöllä oikea demoni :D

Monesti liian väsynyt lapsi kiukkuaa ja yrittää estelle nukahtamista(tämä siis meidän perheen havainto).

Tsempit!

Tommi K
Isyyspakkaus

Meillä ei ole onneksi näkynyt öisiä demoneja. Molemmat on olleet aina hyviä nukkujia ja myös nukahtajia. Siksi tuo iltakirkuminen niin ihmeelliseltä tuntuikin.

Mammanen
Äiti jumppaa

Varmasti ohimenevä vaihe :)

Garam Masalan Anna (Ei varmistettu) Http://annagaram.blogspot.com

Kuulostaa eroahdistusvaiheelta. Suosittelisin tassuttelu-unikoulua ja myös vähitellen siirtymistä ovelle päin (ensin tuoli kiinni sängyssä, seuraavana iltana vähän ovelle päin jne kunnes olet pois huoneesta). Kyllä se siitä.

Tommi K
Isyyspakkaus

Ei antanut pitää tassua päällä. Sanoi vain "Älä" ja siirsi käden pois :D

Kommentoi