Tove 100 vuotta ja Muumi-arvonta

Ladataan...
Isyyspakkaus

Yhteistyössä: Arabia, Finlayson ja Fazer

Vanhana Muumi-fanina olin ilahtunut, kun sain kutsun Arabian, Finlaysonin ja Fazerin järjestämään Hetkiä Muumilaaksossa -bloggaritapahtumaan, jossa sekä tutustuttiin järjestävien osapuolten uutuustuotteisiin että puuhasteltiin ja herkuteltiin yhdessä lasten kanssa.

Minulla ja muumeilla on pitkä yhteinen historia, joka alkaa jo 1980-luvun alusta. Olin suuri Muumi-fani kauan ennen 1990-luvulla alkanutta muumibuumia ja luin jo alle kouluikäisenä uudelleen ja uudelleen sekä alkuperäisiä Muumi-kirjoja että alkuperäisiä Muumi-sarjakuvia.

Olen myös aikamoinen muumipuristi, jonka mielestä japanilaismuumit ovat aivan liian pieniä, pyöreitä, vaaleanpunaisia ja varsinkin kilttejä. Puhumattakaan siitä että keitä ihmeessä ovat Noita tai Aliisa? Uutuustuotteet olivat onneksi uskollisia alkuperäisille hahmoille.

Tapahtuman varsinainen teema oli Tove Janssonin syntymän 100-vuotisjuhla, jota vietetään ensi vuonna. Sen kunniaksi on lanseerattu sekä uusi astiasarja, uusia kangaskuoseja että uusia makeisia. Näkyvimmin esillä olivat Arabian Toven juhla -sarja, jonka kuvituksen teema on lainattu Janssonin Vaarallinen matka -kirjasta, sekä Finlaysonin Tove 100 -malliston Juhlamuumi- ja Muumiystävät-kuosit, jotka toistuivat muun muassa pöytäliinoissa.

Arabia lahjoittaa jokaisesta myydystä tuotteesta kaksi euroa ja Finlayson jokaisesta myydystä pussilakanasta euron Unicefille.

Tapahtumassa pääsimme koristelemaan kakkuja, askartelemaan kortteja ja koristeita sekä kattamaan juhlapöytää.

Sokeritahna, jota isi käytti Pikku Myy -kakkuunsa, oli hieman liian sitkeää ja venyvää, mutta kyllä hahmon siitä tunnistaa.

Pienimmille oli järjestetty piirustus- ja lukupöytä, ja hoitajiakin oli niin paljon, että isi sai askarrella rauhassa, vaikka lapsi juoksenteli ympäri Arabiaa.

Kakun koristelija sai kunnian leikata ensimmäisen palan. (Kuva: Paula Ojansuu)

Ja voi miten hauskaa: Arabia, Finlayson ja Fazer lahjoittivat myös arvottavaksi tuotepaketin, joka sisältää

  • Arabian Muumi Seikkailu Muutto -kaatimen ja 2 kpl saman sarja mukia
  • Finlaysonin Pikku Myy -keittiötekstiilipaketin (sisältää essun, lasten essun, patakintaan ja patalappusetin) sekä
  • Fazerin Muumi-tuotepaketin.

Voit osallistua tämän paketin arvontaan jättämällä maanantaihin 2.12.2013 klo 18:00 mennessä kommenttiboksiin oman sähköpostiosoitteesi (sisäänkirjautumaton käyttäjä voi jättää sähköpostiosoitteensa niin, että se näkyy vain bloggarille) sekä kertomalla, mikä Muumi-tarinoista, sarjakuvista, kirjoista, animaatioista tai elokuvista on oma suosikkisi. (Huom, arvonta on päättynyt.)

Minulle se on aina ollut Muumipeikko ja pyrstötähti - se alkuperäinen kirja. Tai Taikatalvi. Oikeastaan Vaarallinen juhannuskin on tosi kiva, ja Kuinkas sitten kävikään -kuvakirja on tietysti huippu. Ja ne sarjakuvat... Ja sitten tietysti muistelen kaiholla sitä joskus lapsena tullutta joulukalenteriohjelmaa, jossa kerrottiin Taikatalven tarinaa ja muumeja näyttelivät oikeat näyttelijät. Jos sen jostain vielä saisi nähtäväksi...

 

Tästä yhteistyöstä bloggaajalle ei makseta erillistä korvausta.

Share

Kommentit

Tämän kylän homopoika (Ei varmistettu) http://tamankylanhomopoika.blogspot.com

Vaarallinen juhannus-kirja on oma suosikkini, joskin myös sarjakuvat ovat suuria suosikkejani. Ja onpa muuten kaunis tuo tuleva juhlamuki. Kivaa vaihtelua huomattavan vähän silmää miellyttäneiden viime vuosien mukien jälkeen.

Meiltä muuten löytyy kotikotoa VHS:lle äänitettynä jokunen jakso tuota mainitsemaasi joulukalenteria! Se tuntui lapsena jotenkin ahdistavalta ja omituiselta, juurikin siksi, että hahmot eivät olleet niin lempeitä ja ystävällisiä kuin animaatiossa. Nykyisin sitä jollain tavalla ehkä osaisi arvostaa.

phocahispida

Minulle Muumipappa ja meri taitaa olla läheisin kirja. Kellekään meillä vierailleelle ei liene epäselvää, kuuluvatko Muumit suosikkeihini vaiko eivät. :D

Elina U.
Lentoaskeleita

Hihi, oon niin kade muumikorttikokoelmastasi! <3

Katjuskainen (Ei varmistettu)

Oih, niin paljon hyviä, mutta suosikkini on varmaankin Muumipappa ja meri-kirja!

sagamaraia (Ei varmistettu)

Minulla ei ole niinkään lempikirjaa tai -elokuvaa (vaikka no, se 90-luvun pyrstötähtielokuva kolahtaa aina) kuin on hetkiä. Minä esimerkiksi rakastan sitä hetkeä kun sarjakuvissa esitellään ohimennen esi-isä, joka asuu uunin tms. kakluunan varjoissa. Koko kohtaaminen on jotenkin niin erikoinen mutta olennainen Muumien olemassaololle, että se on jäänyt mieleen vaikka aika vei sarjakuvat ja lukijan erilleen.

Lisäksi ei mikään ole sykähdyttänyt niin paljon, kuin Mörön tarina. Mörkö on niin surullinen hahmo, yksinäinen ja erakko yhtä aikaa. Iso, pelottava ja kömpelö, mutta niin haikea. Herkkä. Niin samastuttava.

Mutta kaikkein rakkain tarinani on se, miten Tove loi Muumipeikon. Poliittisesta keskustelusta veljensä kanssa kiukustuneena, vessaan lukittautunut Tove piirsi oveen sen kaikkein ilkeimmän, pelottavimman, hurjimman otuksen minkä pystyi.

Ja Muumipeikko oli syntynyt.

Vierailija (Ei varmistettu)

Oi Mörkö, niin surullinen hahmo. Haluaisi seuraa, mutta kukaan ei halua Mörköä. Ruotsin kielisissä versioissa Mörko on "hon", pahimpina teinivuosina ajattelin olevani kuin Mörkö, kukaan ei halua minuakaan, enkä ole mikään kaunotar. Onneksi teiniangsti menee ohi :)

Hetkiä arjesta

Mun suosikki on muumipeikko&pyrstötähti-elokuva..se on katsottu jo monta kertaa omien lasteni kanssakin.ja vieläkin mä sen katson itsekin joka kerta vaikka osaan varmasti jo ulkoa.. :) nenna_s@hotmail.com

Vierailija (Ei varmistettu)

Kaipaan yhä 90-luvun muumibuumin aikaista vadelmamehua, se oli niin hyvää.
Kuka lohduttaisi Nyytiä/ Vem ska trösta Knytte on suosikkitarinani. Muistan, kuinka pienenä tunsin suurta surua ja sääliä tätä Nyytiä kohtaan.

Ihanan näköinen muuten toi uutuusmuki, kivat värit!

Pyrstötähti on mun lemppari. 

ja on myös tunnustettava että mä pidän tv-sarjan muumeista. Mä oon tosin just sitä ikäluokkaa jolle se tuli tutuksi ;) Tutustuin tv-sarjaan ennen kirjoja, siinäkin varmasti hyvä syy.

Dukanette

Mulle kaikista läheisimpiä ovat "Kuinkas sitten kävikään" ja "Kuka lohduttaisi Nyytiä"-kirjat, joita isäni luki minulle ja siskolleni iltasaduksi kun olin pieni. Osaan ne edelleen ulkoa lähes kokonaan, samoin isäni ja tottakai ne löytyvät hyllystä. Mukeloni Iida on itsekin aikamoinen Pikku Myy, ja kolmivuotiaan innolla laulaa "Muumipumppaa" ja muita lauluja. TV-sarja meiltä löytyy kokonaisuudessaan dvd:ltä, ja lempparijakso (nro 32) mulla on Kultakala. Kirjat meiltä löytyvät pokkareina. Sarjakuvia meillä oli, kun olin pieni mutta pudotin ne kerran vahingossa kylpyammeeseen, ja arvaahan sen miten niille kävi :( Mutta torstaina on pakko päästä Muumi-ysmyyn Helsingin oikeustalolle, oletteko te tulossa sinne? 

 

Peetu3@hotmail.com

Sinit (Ei varmistettu)

Muumitarina muumipeikosta ja valaasta on lemppari.

Laurau (Ei varmistettu)

Voi Muumit! On hirveän vaikea erotella, mikä on niistä tärkein ja rakkain itselleni, niiden kanssa kun olen kasvanut.
Ensimmäinen muistikuva Muumeista on se, kun olin n. 4 tai 5-vuotiaana vanhempieni kanssa Muumimaailmassa ja pääsin halailemaan hahmoja! Muistan elävästi sen, miten Haisulin halaaminen PELOTTI, ainut muistikuva siitä reissusta.

Luulen että minunkin lempparini on Taikatalvi! Se on nimensä veroinen ja luulen, että kyseisen kirjan myötä minusta on kasvanut talven rakastaja. Olisin halunnut tehdä kuin Pikku Myy ja laskea kinkkuvadilla mäkeä, harmi etten koskaan saanut niin tehdä. Mutta ehkä vielä joskus!

(laurae.kallio(at)gmail.com)

eppunen
Pienen pojan elämää

Olen syntynyt -93, eli muumeja on tullut tuijotettua telkkarista. Lempparijaksoja olivat ne viidakkojaksot, juhannusjaksoista näin painajaisia. Meillä oli kuinkas sitten kävikään -kirja (on äidilläni vieläkin tallessa), joka oli kyllä hirmuisen kiva! Nykyisin minulla on lähinnä näitä muumimukeja, kulhoja, lakanat... Ja onpa yksi oikea muumikirjakin! Se on tosin jonkinlainen kokoelma lukuja eri kirjoista, sarjakuvaa, reseptejä ja sensellaista, mutta on siinä kuitenkin kuinkas sitten kävikään kokonaisena! Taitaa olla lempparimuumini se.

Muumipeikko ja pyrstötähti on nähty monesti ja katson tietenkin jos huomaan sen tulevan telkkarista, tuli se sitten suomeksi tai ruotsiksi :D eppunen @ gmail . com

Jännän äärellä

Lapsena ja ehkä vieläkin lempi muumi elokuva on Muumipeikko ja pyrstötähti. Katsoin sen uudestaan ja uudestaan, niin että isänikin osasi kaikki vuorosanat ulkoa :D En ihmettele, vaikka video olisi loppuunkulunut.

laura.jalkanen@hotmail.com

maasi (Ei varmistettu)

Kyllä se paras tarina on Taikatalvi :)

Emilia M

Voi Tove ja muumit! En ehkä olis mä ilman muumeja, niin erottamasti ne mun ja mun perheen elämään kietoutuu. Äiti oli töissä Tampereen Muumilaaksossa ja siellä tuli pienenä käytyä paljon... Muistan aina sen hämärän suloisen satujen tunnelman. Muumit luettiin kaikissa muodoissa moneen kertaan ja kouluissa pidin kyllä useamman esitelmän Tovesta ja tein analyysejä kirjoista. Kirjoista suosikkini on ehkä Muumipappa ja meri, tai se on ainakin jäänyt parhaiten mieleen. Sarjakuvissa on monta mainion anarkistista, se kun viidakko tuli muumilaaksoon oli lapsena lempparini. Sanotaan se nostalgian takia :) Toi uusi muki on nätti, ihanan vihreä! emirembegal (sejuttu) rocketmail.com

hiphei (Ei varmistettu)

Taikatalvi on suosikkini, nyt aina ja ikuisesti. Luen joka ikinen joululoma, tämä on perinne (Vaarallisen juhannuksen luen taas juhannusviikolla). Pakko vielä mainita että lempihahmoni on tietenkin Pikku Myy joka Taikatalvessa laskee mäkeä hopeatarjoittimella &lt;3

Aam (Ei varmistettu)

Mulla on sellainen aarre, kasetti missä on "Kuka lohduttaisi Nyytiä" ja "Kuinkas sitten kävikään" &lt;3. Lapsen kanssa ollaan viime viikoina sairasvuoteella useasti katseltu Muumipeikko ja pyrstötähteä. On se jännä ;)

Tinttara (Ei varmistettu)

Oma suosikkini on ehdottomasti muumipapan muistelmat! Sitä tuli lapsena kuunneltua useampana iltana äänikirjalta, ja hyvin toimi unilääkkeenä. Innolla odotan, että oma poikani hieman kasvaa, että päästään tutustumaan muumien maailmaan.

kala (Ei varmistettu)

Taikatalven puolesta liputan myös minä, tosin kaikki ne on kyllä aivan mahtavia. Alkuperäisissä muumi hahmoissa on jotain kiehtovaa mystistä hohtoa, mitä ei ikäväkyllä näistä nykypäivän lempeistä muumeista löydy. Ensimmäinen muumihan on ollut inhottava olio jonka Tove Jansson piirsi wc:n seinään. Täytyypä aihetta sivuten sanoa vielä sekin, että Tove Janssonilta löytyy myös omia kirjasuosikkeja muumien ulkopuoleltakin, kuten Kuvanveistäjän tytär. Suosittelen myös muita tutustumaan elämänkertoihin ja kirjailijan muihin teoksiin. :)

nuage (Ei varmistettu)

Itse olen kasvanut 90-luvulla Muumilaakson tarinoiden parissa ja sitä kautta tutustunut muumeihin. Myös Kuinkas sitten kävikään ja Kuka lohduttaisi Nyytiä ovat ihania kirjoja. Sittemmin aikuisiällä olen lukenut muumikirjat ja niistä kyllä ehkä mieluisin on Muumilaakson marraskuu, vaikka onkin vähän kaihoisa ja muumiton kirja. Ja aamukahvi juodaan meilläpäin aina muumimukista. :)

Liisa L. (Ei varmistettu)

Muumipappa ja meri -kirjan hieno symboliikka on ihastuttanut minua kovasti. Se kestää monta lukukertaa. Odotan kovasti että pääsen lukemaan muumi-kirjoja tytölleni, kuvakirjojen kanssa harjoitellaan jo.

Mirja H (Ei varmistettu)

Muumipappa ja Meri oli ensimmäinen kirja jonka luin uudestaan aikuisena ja siksi kaikista rakkain. :)

ikkiam
LUOMA

Lempparini muumitarinoista on varmaankin muumipapan muistelmat, jossa hauskasti nivoutuvat yhteen hahmojen hisoriat, samanlaisuudet ja eriävyydet. Toinen ihana on Muumit ja suuri tuhotulva!

 

Myös Toven piirtämät sarjakuvat ovat mahtavia! Rantavedestä löytyvät rumat sanat ja rommipullot!

Riiii (Ei varmistettu)

Itse en ole oikeastaan muumeja lukenut, mutta eikohan nekin kohta tule tutuksi 1-vuotiaan poikani kanssa.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Voi mikä ihana tuo uusi muki!!

Sydän ihan jätti pari lyöntiä välistä, kun sen näin. Minähän olen kova Muumimuki-keräilijä, joskin jouduin jättämään USA:han muuttaessani 50 mukin (voi niitä kyllä olla enemmänkin, en pysy laskuissa kun ne lisääntyy siskoni toimesta koko ajan...) kokoelmani Suomeen. Mutta viime aikoina olen ryhtynyt ostamaan mukeja myös tänne ja pyytänyt aina ihmisiä tuomaan minulle mukin kulhoineen tullessaan...

Mutta niin, siihen tarinaan, varmaan se Vaarallinen Juhannus on itselleni se mieleisin. Eikös muuten Aliisa ollut joku noita...? Mun suosikkihahmo on varmaan Nuuskamuikkunen. Se on aina niin cool.

Mymmeliini (Ei varmistettu)

Itselleni vaikuttavimmat Muumitarinat ovat olleet taikatalvi sekä Muumipeikko rakentaa talon. Uskon tuon viimeisimmän vaikuttaneen minuun lapsena niin syvästi, että jo lapsena päätin, että aikuisena haluan työskennellä rakennussuunnittelun ja rakentanisen parissa ja niihin hommiin sitten päädyinkin:)

Emmagr (Ei varmistettu)

Muumitarinoiden lukemisesta on aikaa. Pitäisi lukea ne taas. Jotenkin mieleen on parhaiten jäänyt ehkä tv-sarjasta teatteri Emma, koska lapsena se oli hauskaa kun tv:ssä oli oma nimi.

Anskuli (Ei varmistettu)

Kuka lohduttaisi Nyytiä on paras. Vasta isompana siis tuli tutuksi tämä varsinainen tausta tarinalle. Kyllä se Tove oli vaan taitava piilottamaan eri sanomia ja yhteiskunnallisia asioita tarinoidenjoukkoon, vähän niinkun salaa..

Laura Koo (Ei varmistettu)

Olen sitä sukupolvea, joka koki ensikosketuksensa Muumeihin telkkarin kautta, joten tv-sarjan jaksot on katsottu ympäri monta kertaa. Silti suosikkini on Taikatalvi, jota äiti luki minulle jo kun olin ihan vauva, ja josta en tietenkään muista mitään. Luin kirjan uudelleen aikuisiällä ja innostuin niin, että oli pakko lukea muutkin sarjan kirjat. Pienenä muistan selailleeni hyllystämme Muumisarjakuvakirjoja - ehkä pitääkin paneutua niihin seuraavaksi!

Vierailija (Ei varmistettu) http://niunau.blogs.fi

Ehdottomasti mukaan arvontaan. Pitäis uudestaan tutustua muumeihin, joku elokuva katsottiin lasten kanssa ja se oli mielestäni omituinen nukke-elokuva. Tykkään tästä melko uudesta Seikkailusarjasta astioissa ja aterimissa.

-Anu

Krista A (Ei varmistettu)

Ikuinen rakkauteni on Muumipeikko ja pyrstötähti-elokuva. Olen nähnyt sen monia monia kertoja ja aiomme jouluna katsoa sen myös kaksivuotiaan tyttäreni kanssa, jos vaikka hänen paketistaan sattuisi löytymään Muumeja ^_^

Titiomm (Ei varmistettu)

Ihana arvonta! Muumikirjat ovat suosikkeja, mutta en osaa päättää mikä niistä nousisi ylitse muiden. Ehkä Taikatalvi tai Muumilaakson marraskuu

piia/onelettavahuolella (Ei varmistettu) http://onelettavahuolella.blogspot.fi

Mahtava arvonta, olen niin mukana!! Eihän Muumeista voi valita suosikkia... Kuinkas sitten kävikään -tarina on hauska.

Hallitun hysterian Anu (Ei varmistettu) Http://hallittuhysteria.blogspot.fi

Taikatalvi oli ensimmäinen ja siitä tuli omalla tavallaan lemppari. Muumilaakson marraskuu ja Muumipappa ja meri eivät tosin ole kovin kaukana perässä.

Niin ja piti kehumani miten hyvin sait Myyn tehtyä kakkuun. Omilla taidoilla pitänee pysyttäytyä Mörössä tai Tahmatassuissa.

Amma
Why you little!!

Kasikytluvulla syntyneenä on todettava, että Muumilaakson tarinat on ne oikeat muumit mulle. Vasta aikuisiällä olen löytänyt muumien kirjamaailman, eikä tietty huono ole sekään! Ehdoton ykkösasia on kuitenkin muumilimsa, nams!

Luen partiossa laumalleni jatkotarinaa ja torstaina on vuorossa Taikatalven kolmas luku :)

Noora P (Ei varmistettu)

Muumipeikko ja pyrstötähti olisi oma suosikkini :)

En tiedä pystynkö valitsemaan yhtä koska tykkään niin monista. Varsinkin ne alkuperäiset muumisarjakuvat ovat ihan parhaita. Ne joita ei ole vielä sensuroitu lasten vuoksi. :) Kirjoista ainakin muumilaakson marraskuu (muistankohan nimen oikein) kosketti. 

Ja tottakai arvontaan mukaan. Muumit <3 

ninamariatuulikki@gmail.com

emmahenrietta (Ei varmistettu)

90-luvun puolivälissä syntyneenä ne japanilaiset muumit on mulle lapsuudesta tutumpia kuin alkuperäiset. Nyt vanhempana olen innostunut lukemaan alkuperäisiä kirjoja ja muumifilosofia on vaan jotain niin sympaattista ja ajatuksia herättävää mikä tekee kirjoista todella kiehtovia. Mutta koska muumit on ollut oleellinen osa lapsuutta löytyy lemppari siltä japanilais animaatiopuolelta. Tarina jättikurpitsasta on aina ollut lemppari ja voi kuin toivoisin kurpitsasta kaiverrettua mökkiä, sellaisen jonka pikkumyy tarinan lopussa saa.

Näkymätön lapsi (Ei varmistettu)

Näkymättömän lapsen tarina on oma tarinani.

Annn1 (Ei varmistettu)

Oma suosikkini on (jo monta kertaa mainittu) Muumipeikko ja pyrstötähti! Erityisesti lausahdus: " Se on psykosomaattista. Pää ei tunne pelkoa mutta jalat tutisevat!" on jäänyt elämään :)
Rakastan myös sarjakuvia ja vanhoja, värikkäitä piirroksia (Kuka lohduttaisi Nyyttiä? ja Kuinkas sitten kävikään? - kirjat) &lt;3

Pienenä tykkäsin kovasti niistä japanilaisista Muumilaakson tarinoita -animaatioista, mutta "aitoihin" Muumeihin tutustuin vasta parikymppisenä. Muumilaakson marraskuu -kirja taitaa olla suurin suosikkini, vaikka ne kaikki kirjat on kyllä aika ihania ja niitä tuleekin luettua uudelleen aina parin vuoden välein. :) elinakv ät gmail piste com

Jaana H (Ei varmistettu)

muumipeikko ja myrskytähti, mukana arvonnassa :)

RoosaO (Ei varmistettu)

Miun lemppari on juurikin tuo Taikatalvi! toki tykkään myös muumiastioista, niitä löytyy niin mukeina kuin syvinä lautasinakin :)

Hanna-Maija (Ei varmistettu) http://mmecarousel.blogspot.fi

Lapsuudesta asti paras ja rakkain on ollut Taikurin hattu. Vaikka olen sittemin ymmärtänyt myös muiden kirjojen hienouden, Taikurin hattu on edelleen se, jonka äärelle palaan useimmin :)

Ninnuliini (Ei varmistettu)

Oi Muumit! Minulla on punainen tukka ja jo lapsena lähipiirissä vitsailtiin, että olin varsinainen Pikku-Myy. Hän olikin ehdoton lempparihahmoni, joka toi aina hieman jännittävää (mutta silti kovin hyväntahtoista) särmää Muumilaakson arkeen. Minulla oli suuri Muumien kokoelmakirja, jota luimme vanhempien kanssa kaikki yhdessä ennen nukkumaanmenoa ja muistan (ja äiti aina muistuttaa) kuinka nauroin, kun kuulin ensimmäistä kertaa sanat "perspektiivi" ja "ristiriita".

Ensimmäinen Muumi-jakso, jonka näin oli jakso, jossa Muumipeikko laittaa taikurinhatun päähänsä ja muuttuu vaaleanpunaiseksi ja karvaiseksi peikoksi. Kukaan ei usko tämän oudon tulokkaan olevan Muumipeikko, mutta lopulta Muumimamma tunnistaa poikansa ja halaa peikon taas oikean näköiseksi valkoiseksi muumiksi. Tämän jälkeen olin kolmevuotiaana jo aivan koukussa. Muumit oli varmasti pitkään ainoita ohjelmia, joita ylipäätään sain katsella TV:stä ja muistan aina sen riemun, kun tuttu musiikki pyörähti käyntiin.

ElfHill

Oma suosikkini on ehdottomasti Kuinkas sitten kävikään? Vanhempani lukivat sitä minulle kun olin pieni ja osaan edelleen osan kirjasta ulkoa. 

tiina.sipponen(at)gmail.com

bula (Ei varmistettu)

Muumikirjoja en koskaan ole valitettavasti lukenut - täytyypä korjata asia kunhan jälkikasvua siunaantuu! Muumipeikko ja pyrstötähti -elokuva kuitenkin teki minuun suuren vaikutuksen lapsena.

T-100
(G)ROUND ZERO

Muumipeikko ja vaarallinen juhannus on klassikolukemista keskikesää juhliessa, eli viltillä makoillen, säistä riippuen joko auringonvarjon tai sateenvarjon alla. Tykkään myös siitä, että muumeja on saatavilla nykyään äänikirjoina, ihan hyllytavarana meidänkin piskuisessa lähikirjastossa. Kuuntelen niitä lähinnä itse, lapsi sen ensimmäiset kymmenen minuuttia ennen nukahtamistaan. Hahmojen mutkattomuus, naiivius ja seikkailuasenne kiehtoo, samoin selkeä ulosanti. Vertailukohteeksi käy vaikkapa aamuisin maikkarin lastenohjelmien mainokset - niistä en ole saanut selvää enää vuosiin!

Meillä muumit näkyy myös arjessa, öisin niihin kietoudutaan ja aamuisin niiden seurassa juodaan kahvit. Vaikka en pidä itseäni kummoisenakaan keräilijänä minkään suhteen, niin muumimukien kohdalla tilanne on lähtenyt lapasesta jo ajat sitten. Keksin sentään vaihdella mukeja kausittain, noin puolet soveltuu selvästi kesäkäyttöön ja puolet vastaavasti talvikäyttöön. Kaikki astiat pääsevät myös säännöllisesti hommiin, kaikkein pienimpiinkin käsiin. En ole koskaan allekirjoittanut sitä, että käyttöesineet pistetään vitriiniin nököttämään. Ihan samalla tavalla kaikki keräilykappaleetkin hoitavat tehtävänsä.

Muumien möröstä sen verran, että sarjakuvassa se on minusta kuvattu vähän jopa hellyyttäväksi, mutta japanilaisanimaatiossa siitä tuli vaan iso ja nariseva. Se on väryys. Kaikki möröt ansaitsevat herkän ja haavoittuvan puolensa. :)

Pages

Kommentoi

Ladataan...