Tuleeko meille Joulupukki?

Ladataan...
Isyyspakkaus

Vietimme viikonloppuna esijoulua Rouvan vanhempien luona ja saimme mukaamme kassillisen joululahjoja joulua varten. Nyt ratkaistavana olisi suuri kysymys: pukinkonttiin vai kuusen alle?

Kylvämmekö siis nyt sen valheensiemenen, jonka tulos kitketään totuuden viiltävällä kuokalla vasta vuosien päästä?

Vai kerrommeko alusta asti totuuden siitä, keneltä lahjat oikeasti tulevat ja tarjoamme tytölle mahdollisuuden olla se, joka kertoo koko muulle päiväkotiryhmälleen: "Ei Joulupukkia ole oikeasti olemassa!"

Miten te muut olette tämän ratkaisseet?

Share

Kommentit

Dukanette

En mä ainakaan syvästi järkyttyny, ku aikanaan sain tietää ettei joulupukkia oikeasti olekaan olemassa. Se on satuhahmo, todellinen niille jotka haluaa uskoa. Ja kyllä mä ainakin jatkan perinnettä omalle tytölleni, kyllä se sitten aikanaan selviää mikä on totuus :) 

Vierailija (Ei varmistettu)

Onneksi tämän(kään) asian kanssa ei tarvi olla ihan noin mustavalkoinen. Vaikka pukki ei kävisi omassa kodissa, ei silti tarvi pitää meteliä siitä, ettei moista ukkoa ollenkaan ole olemassa.

Meillä on joulupukki, hammaskeiju, pääsiäispupu sun mun asiat ratkaistu niin, että kun (nyt viisivuotias) lapsi on niistä kysynyt, että onko tää totta, niin vastaan aina epämääräisesti "en tiedä, en ole ikinä nähnyt..." En siis valehtele, mutta en myöskään tyrmää kokonaan mahdollisuutta, että niin voisi olla.

anna-liisa (Ei varmistettu)

Tietysti lapselle pitää antaa ihana joulupukki-illuusio; ei ainakaan lähipiirissä kukaan ole ollut vihainen siitä valheesta - siihenhän halutaan uskoa vielä sittenkin, kun tosiasiat alkavat puhua sitä vastaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

Siskoni oli aikoinaan tosi helpottunut mutta myös vihainen, kun hänelle selvisi että huijausta on koko homma. Raukka oli pelännyt ja stressannut koko pukkisirkusta monta vuotta, joista viimeiset se partasuu kävi vain hänen takiaan, kun kukaan muu meistä ei enää pukkiin uskonut. Jouluista tulikin kaikille kivempia, kun lahjojen antaja oli joku tuttu ja rakas ihminen eikä vieras ukko. ;) Mutta senkin ymmärrän että toisille se voi olla ihana illuusio.

Susanna (Ei varmistettu)

Meillä on käynyt aina pukki, ja vaikka totuus on selvinnyt vuosia sitten, koko perhe odottaa joulupukkia edelleen. Totuus on paljastunut pikkuhiljaa, oman oivaltamisen kautta.

Fanninorman (Ei varmistettu)

Minä uskon vieläkin joulupukkiin jossain määrin, uskon että se on olemassa, mutta en siihen että se tuo lahjat. Opetan omallekkin lapselle jossain vaiheessa että pukki on olemassa mutta ehkä meillä se ei käy, mutta on palkannut isin/enon/sedän taikka naapurin sedän tuuraamaan häntä ja olemaan tonttuna. joo ja olen 24 ja lapseni on nyt vuoden.

maijakoo (Ei varmistettu)

Hämmentävää kyllä, tämä oli niitä asioita joihin vanhemmat eivät juuri voineet vaikuttaa. Minä en halunnut opettaa joulupukkia, koska minusta se oli valehtelua (en siis ole itse uskonut joulupukkiin koskaan), ja toisaalta halusin opettaa lapselle että hänkin voi antaa lahjoja toisille ja kiittää läheisiä saamistaan lahjoista. Kaunis ajatus, eikö?

Sitten lapsi menee kerhoon/päiväkotiin, ja oppii siellä TODELLA tehokkaasti mikä joulupukki on. Siinä ei auta vanhempien selitykset ja vakuutukset, lapsen mielestä joulupukki on, piste. Niinpä meillä se hiiskatin pukki käy joka vuosi ja joka vuosi yritän vääntää rautalankaa että läheiset ostavat ne lahjat ja ei, ei ole väliä onko kiltti vai tuhma, lahjoja tulee koska teistä tykätään. Oli siis pakko tehdä jonkinlainen myönnytys, ja onhan se toisaalta ihan hauska leikki.

Jos lapsi on kysellyt keijuista, tontuista, joulupukista ja muista satuolennoista että onko niitä olemassa vai ei, olen yleensä kysynyt takaisin että mitäs itse luulet. Paitsi kun kyse on hammaspeikoista. Silloin vastaus on lyhyt ja ytimekäs: "On. Harjaa ne hampaasi." ;)

Anonyymi (Ei varmistettu)

En tule koskaan unohtamaan sen totuuden viiltävän kuokan iskua, kun löysin äitini yöpöydän laatikosta joulupukille osoitetun kirjeen. Pettymys ja täydellinen uskon menetys äidin rehellisyyteen: hän ei ollut postittanut kirjettäni, vaikka niin oli luvannut. Minusta paras versio joulupukista menee jotenkin niin, että Korvatunturilla asustaa se ihan oikea pukki, mutta se ei voi ehtiä kaikkien luokse, joten sillä on apupukkeja. Ja että jouluna on mukava antaa toisille lahjoja, aikuiset toisilleen ja lapsille. Jotain tällaista haluan tulevaisuudessa kertoa omille lapsilleni. Säästyvätpähän siltä ajatustyöltä, jota itse tein joka joulu elämäni ensimmäiset vuodet: mitenkä se pukki aina tuo ne lahjat korissa, joka on ihan samanlainen kuin mummun pyykkikori?

Piipo79

Tottakai joulupukki. Mä muistan lapsena ainakin kuinka into pinkeenä sitä odottelin!

Heidi M (Ei varmistettu)

Me ollaan isäni (ja nepalilaisen ex mieheni) kanssa heitetty "pukki ja laulava tonttu (ja Korvatunturilla opissa oleva himalayan tonttu)" keikkoja jo niin monta vuotta ettei osata lopettaa. Joka vuosi sanon että tämä on viimeinen, mutta tänä vuonnakin otin ekat varaukset marraskuun alussa. Näin siis meidän 1v7kk väistämättä näkee että äiti on tonttu ja pappa joulu.. Mitähän hän siitä mahtaa ajatella? :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Mua taas henkilökohtaisesti ärsytti aivan tajuttomasti kun vein kummitytölle joululahjan ja äiti antoi paketin sanoen, joulupukki unohti tän tädin luo. Eli koskaan ei tule kiitosta paketista ja muutenkin vinoutunutta ettei tyttö tiedä että minä niitä paketteja kannan koska haluan ilahduttaa pientä. Ilahtuuhan se tietysti minua kiittämättäkin..

Hear Hear!

Henkilökohtaisesti en näe siinä mitään pahaa, että joulupukin legendaa ylläpitää lapselle. Maailmasssa on niin paljon vakavia asioit, että kyllä minusta lapselle voi suoda pientä taianomaisuutta vaikka juuri joulupukin muodossa. Se tuo kuitenkin lapselle iloa ja ihanaa jännitystä ja mikä parasta, innostaa lasta käyttämään omaakin mielikuvitustaan.

Itse muista lapsuuden joulupukkiajat vain ja ainoastaan rakkaina muistoina. Enkä itse ainakaan kuullut koskaan, että sen totuuden selviäminen olisi ollut mikään järkyttävä trauma. Yleensä kun ollaan jo siinä iässä, että asioita aletan muutnkin ynnätä yhteen. Ja jos joku ilkiö menee paljastamaan asian varhaisemmin, on lapsilla joka tapauksessa ihmeellinen kyky selittää asiat oman uskonsa mukaan parhain päin, eli yleensä se uskominen loppuu vasta sitten, kun siihen ollaan valmiita.

Jennitee (Ei varmistettu) http://villimyyra.blogspot.fi

Voisko lahjat laittaa kuusen alle mutta pukki tulisi aattona jakamaan ne? Sitten pukin voisi jossain vaiheessa jättää pois jos niin on... en tiedä. Meillä pukki on tullut ja siihen on uskottu tähän saakka kunnes nyt vanhin (10v) ilman dramatiikkaa kertoi ettei enää usko pukkiin. Sisko (8v) uskoi kai vielä hetken mutta eräässä puhelussa kotoa vanhimmalta mulle tuli tieto että "ei se usko enää" ;) Kaksi nuorinta vielä joulupukin lumoissa. Nyt on isompien lahjojen kanssa aavistuksen helpompaa kun niistä voi vähän jo keskustella.

Perho Kerttunen
Kasvihormoni

Meillä on sellainen kaveriperhe, jossa lahjat saadaan omilta rakkailta, on ratkaissut joulupukkiasian juuri tämän viestin alun mukaisesti. Lapset ovat oppineet kavereiltaan, että pukki jakaa lahjat, joten näin pitää olla. Se on se mukava leikki, joka kuuluu jouluun.

Ehkä joulupukkiasiassa on kyse enemmän siitä, mitä TE haluatte. Onko kiva, jos se pukki tulee teidän luoksenne vai olisiko mukavampi ilman? Minä olisin toivonut edellä kuvattua tapaa pukista, mutta perheen miesväki toivoi toisin. Vähemmistö on hiljaa.

Jennitee (Ei varmistettu) http://villimyyra.blogspot.fi

Ja muistan ite lapsuudestani sen kun naapurin mukava mies kävi meillä joulupukkina ja joka vuosi meni samalla kaavalla. Tenavat istuttiin jännityksestä kihisten sohvalla olkkarin ikkunan edessä ja hartiat korvissa odotettiin koska koputetaan selän taakse ikkunaan. Koputuksen tullessa kaikki pomppas metrin ilmaan. Lahjojen jaon jälkeen mentiin vielä pukin kanssa laulaen piirileikkiä ympäri taloa, jonossa koko perhe isovanhempineen. :)

Mimosaa (Ei varmistettu)

Pukkiasia on hankala! Minullekin lapsena kerrottiin pukkitarinaa, mutta äipällä oli aina leikkimeilinen äänensävy ja ilme pukista puhuttaessa, joten pieni epäusko oli jo mukana ihan pikkulapsesta lähtien. Niinpä asian lopullisessa paljastumisessa ei ollut suurta dramatiikkaa kun olin jo alusta lähtien vähän skeptinen :)

En tiedä mitä tekisin jos olisi omia lapsia. Miten sitä vaan luontevasti voi alkaa syöttää pajunköyttä? Tai toisaalta kertoa että "tällanen tarina on olemassa ja toiset uskoo tähän". Varmaan pitäisi joku kompromissi keksiä.

laura_n (Ei varmistettu) http://lahiltun.blogspot.fi

En ole ikinä ajatellut, että pukissa olisi jotain pahaa. Toivottavasti ei ajattele myöskään kummilasteni vanhemmat, kun kummilapset saa joulupukilta kirjeet ensi viikolla... Mutta ei ollut tullut mieleen, että meille kotiin vielä tänä vuonna 1,5-vuotiaan vuoksi tulisi pukki, mutta tosiaan pitäisikö? Kun pukkiperinne on kuitenkin kiva. Vaikka kai sen kerkiää aloittaa myöhemminkin?

Itse en kokenut mitenkään järisyttävänä, kun tajusin, että pukki on naapurin setä. Vanhemmat edelleen väitti, että ei ole ja vähän se mietitytti. Mutta mitään traumaa koko jutusta ei jäänyt.

Meillä sukulaisilta ja vanhemmilta ja lapsilta tuli kultakin yksi lahja, jossa lahjan antaja kerrottiin, ne oli kuusen alla ja välillä säkissä pukin lahjojen seassa. Mutta joulupukilta oli vaan pääosin ne vanhempien ja isovanhempien ostamat ylimäärälahjat. Eli alusta saakka tajuttiin, että jouluna annetaan myös toisillemme lahjoja eikä kaikki ole pukilta peräisin. Joskus toki joku sukulainen kertoi, kun välipäivinä kyläiltiin, että pukki toi nämä vahingossa tänne, kun antoi omat lahjansa, mutta sehän oli hänen oma valintansa.

MariK (Ei varmistettu)

Ehdottomasti pukki käymään. Suomalainen perinne. Ei se ole niin kamalaa, kun huomaa että ei se olekaan Joulupukki, vaan iskä, joka on pukeutunut pukin vaatteisiin. :) Meillä 6-vuotias eskarilainen uskoo vielä joulupukkiin. Ja kyllä minäkin uskon vielä joulupukkiin, se vaan ei ole mahdollista että joka maailman kotiin yksi mies kerkeisi käymään. ;)

MirvaK

Meillä toimii yhdistelmä ja näin on aina puhuttu. Eli me kaikki autetaan joulupukkia, koska ei joulupukki kaikkia lahjoja kerkeä ostaa. Meidän lapsille on ihan ok, että lahja on joltain tutulta. Tuttu on vain auttanut joulupukkia. Ja nämä kiertelevät joulupukit (jotka ovat keskenään eri näköisiä) ovat apu-joulupukkeja, koska edelleen ei yksi voi joka paikkaan ehtiä. Tämä käy erittäin hyvin lapsille. Eivät ole mitenkään järkyttyneitä vaikkei olekaan vain yhtä joulupukkia ja itsekin ostelevat lahjoja.'

Kyllä itsekin uskon, että on olemassa joulupukki. Turvallinen (satu)hahmo, johon uskoa.

Ystäväpiirissä olen todennut, että tämä on erittäin hyvä vaihtoehto. SILLÄ ystäväni lapset uskovat 100% yhteen joulupukkiin. Olen saanut ystävältäni todella vihaisia katseita kun omat lapset ovat puhuneet, että pukkia on autettu. JA tässä pari viikkoa sitten, jouduin lohduttelemaan itkusilmäistä lasta, kun juhlissa ollut joulupukki ei ollutkaan THE joulupukki. Kerroin, näille lapsille (en tiedä mitä ystävä tykkäsi, mutta kun hän ei reagoinut lapsensa suruun mitenkään), että tämä joulupukki auttaa, kun ei se oikea pysty olemaan monessa paikassa samaan aikaa. Että kyllä he voi ne lahjatoiveet tällekin pukille kertoa (ja se vie sitten tiedon eteenpäin). Kyllä sitten lapsen silmät kirkastuivat.

Jotenkin lapsille tuo tässä maailmassa turvallisuutta se, että on (satu)hahmoja joihin uskoa lapsen uskolla. Ja itse en ole törmännyt vielä yhteenkään (paitsi ehkä tulevaisuudessa ystävän lapset), joka olisi järkyttynyt kuultuaan että joulupukki on (satu)hahmo.

MirvaK

Ai niin. Meillä niistä lahjoista jotka toiset tuo, sanotaan että joulupukki toi väärään paikkaan tai pudotti tullessaan. Lapset 6v ja 9v tietävät "totuuden", mutta kuitenkin uskovat juttuun. Tai sitten esittävät aikuisille uskovansa ja naureskelevat yhdessä aikuisten höpötyksille. ;)

Ja monesti joulupukki on "tuonut" lahjat kuusen alle meidän saunareissun aikana.

;) (Ei varmistettu)

Pukki on olemassa, ei ehkä sinä kaupallisena henkilönä jona hänet ollaan totuttu näkemään, mutta ennemminkin näin:
Joulupukki on se pikkuinen ukko,
joka sydäntä halaa,
kun lapset lahjansa avaa.
Se joka kurkkua kuristaa
ja onnenkyyneleet esiin puristaa
kun saakin juuri sen toivomansa lahjan.

Ei sitä koskaan erikseen ole kelleen lapselle "kerrottu" ettei pukkia olisi olemassa vaan teini-ikäinenkin ymmärtää asian niin, että tontut jotka "kurkkii" on muut ihmiset ympärillä ja jos heitä loukkaat loukkaat joulun henkeä = tonttuja ja joulupukin selitinkin jo ;)

paulahelena
ALUAP

meillä lakkas käymästä joulupukki kun joskus 5-vuotiaana vetäsin mun äidiltä parran pois että riittää jo tää hömpötys. myöhemmin otettiin tavaks piilottaa lahjat olohuoneeseen niin että jokainen vuorotellen kävi oman kasansa kätkemässä hämärässä huoneessa ja sit seuras yhteinen etsintätuokio, sitä perinnettä jatketaan edelleen! nyt oman lapsen myötä pitää tietysti miettiä asiaa uudelleen (ei onneks vielä tänä jouluna) mut joulupukkia en meille kyllä haluais. en tosin myöskään sellaista "kunnia sille jolle se kuuluu" -systeemiä, mun mielestä joululahjoissa ei kuulu lukea keneltä ne on (vaikka yleensä se onkin arvattavissa).

Millirili (Ei varmistettu)

Meillä on "käynyt" joulupukki kymmeniä vuosia. "Kävi" jopa silloin, kun koolla oli pelkkiä aikuisia ennen kuin omat lapset syntyivät.

Pukki ei toisin käy miellä in person, koska vuokrapukeista ei ole kuin huonoja kokemuksia. Yleensä meidän pukki on niin kiireinen, että ei ehdi tulla sisälle asti, mutta pudottaa ohi kulkiessaan lahjasäkin ulko-oven pieleen. Pienestä kolinasta / kolahduksesta pukin tietää menneen ohi.

Perinne on hauska ja toimiva niin lapsille kuin aikuisillekin.

meg (Ei varmistettu)

Meillä Joulupukki jätti lahjat oven taakse, koska oli niin kiireinen ettei ehtinyt tuoda niitä sisälle asti. Koska me molemmat lapset olimme aika ujoja, se oli enemmänkin helpotus, ettei tarvinut väkisin keksiä juttua pukin kanssa. Sukulaisilta tulleissa paketeissa oli lappu keneltä paketti on, koska pukki tarvitsee apua myös lahjojen hankkimisessa. Näin aion tehdä myös omien lapsieni kanssa, jotenkin se naamaripukin kanssa pelaaminen tuntuu enemmän huijaamiselta.. :D

JonnaH. (Ei varmistettu) http://keyword-love.blogspot.fi/

Meille tuli jouluna pukki, mutta en mä koskaan uskonut siihen, leikin vain sitä kivaa leikkiä muiden mukana. Siitä mulla ei ole hajuakaan, miten olin saanut tietooni pukin arvoituksen. Ehkä näppäränä tyttönä olin päätellyt itse ja se oli minulle totuudenmukaisesti kerrottu. Sen kuitenkin tiesin, että muiden mieltä ei saa pahoittaa, joten feikkasin pukkijuttua muille lapsille. :D Tämän vuoksi minä olin se, joka istuu aina jouluisin valokuvissa pukin sylissä, koska saman ikäiset serkut eivät uskaltaneet mennä, koska pelkäsivät. (uskoivat tähän satuun) Mä esittäisin ton pukin koko perheen yhteisenä joululeikkinä, jos itsellä olisi lapsi. Näin saisi pukin jännityksen irti, mutta silti ei tarvitsisi satuilla siitä.

s ja j (Ei varmistettu)

Mä ajattelin kertoa lapselle, että on tapana jouluisin, että joulupukki tuo lahjoja kaikille. Sitten ystävät ja sukulaiset auttavat pukkia ja ovat sitä ennen antaneet lahjat pukille. Eli meille tulee pukki, mutta en valehtele. Nyt lapsi 1,5v.

En ajatellut valehdella lapselleni ja toivottavasti en tule valehtelemaankaan. Esim. tämä ruoka on pahaa (joku aikuisten makea leivonnainen) tai jos juokset portaissa, kallosi halkeaa ja aivot menevät rikki.

Cawi (Ei varmistettu)

Meille joulupukki "tuli" aina yöllä tuomaan lahjat kuusen alle. Mielestäni tää oli oikein toimiva käytäntö, varsinkin kun olin aika ujo lapsi ja kaupassakin kiersin (kierrän vieläkin :D) ne joulupukit mahdollisimman kaukaa. Eli joulupukki "kävi", mutta häntä ei tarvinnut kohdata. Joulupukin lisäksi lahjoja tuli sukulaisilta. Joskus he sanoivat joulupukin tuoneen lahjat väärään paikkaan ja toisinaan sanoivat ihan suoraan lahjan olevan heiltä itseltään, eli mulle on aina ollut selvää, että joulupukin lisäksi muutkin antavat lahjoja. Mun mielestä tää on ollut tosi toimiva käytäntö ja jos joskus saan omia lapsia, niin haluaisin pukin käyvän yöllä.

LauraCaarina (Ei varmistettu)

Itse en edes muista sitä "kamalaa" hetkeä, kun minulle on selvinnyt ettei joulupukkia ole olemassa! Ehkä se on vain valjennut minulle pikku hiljaa, en tiedä. Mutta joka tapauksessa, minä olen lapsena joulupukkiin uskonut ja pidän sitä ihan itsestään selvänä että myös meillä tulee tulevaisuudessa joulupukki käymään. :)

Ihana talo maalla (Ei varmistettu) http://ihanatalomaalla.blogspot.fi

Me just päätettiin pyytää pappa joulupukiksi ja alusta lähtien mennä sille linjalle, että joulupukki on yhteinen hauska leikki. Ei haluta suoraan valehdella mutta kuitenkin osallistua tähän traditioon. Sitten kun lapsi vähän paremmin ymmärtää, voi kertoa että pukki on satua mutta me tässä nyt vähän leikitään tätä joulupukkia. Lahjoilla ei ajateltu kiristää tai pelotella millään tuhmien lasten risuilla, todellakaan.

Liu (Ei varmistettu)

Omassa lapsuudenkodissa asia oli ratkaistu niin, että vanhemmat kertoivat meille lapsille kaikkien leikkivän joulun alla samaa leikkiä; yhteiseen leikkiin kuuluu tontut ja pukki, kirjeet pukille ja tonttujen hiippalakit ikkunassa vilahtamassa ym. Oltiin siis koko perhe mukana innolla tässä "leikissä". Samaa taktiikkaa tulen käyttämään oman lapsen kanssa, kun hän on tarpeeksi vanha asian ymmärtämään (nyt poju vasta 5kk)
-Liu

ElinaO (Ei varmistettu) http://www.valoisastikotona.blogspot.fi

Kun tyttö oli noin pieni, emme puhuneet vielä joulupukista mitään vaan lahjat sai aina läheisiltä. Vähän myöhemmin olemme sitten jotenkin suunnittelematta päätyneet siihen, että tyttö uskoo joulupukkiin, mutta tietää että läheiset ostavat lahjat, pukki vaan tuo ne.

Silli (Ei varmistettu)

Me kerrotaan ainakin toistaiseksi, että osa lahjoista on pukilta ja osa aikuisten ostamia. Esimerkiksi Ukki on ilmaissut selvästi, että hänen lahjansa on "tontun" tuoma, joten sitä se saa olla. Minusta on ihan kiva, että lapsi voi kiittää esim. kummejaan lahjoista, mutta itse en ainakaan odota kiitosta kummilapsiltani. Aluksi ajattelin, että emme valehtele joulupukista lapsellemme,mutta jo ihan ensimmäisestä joulusta olemme todistaneet joulupukinvierailuja.

Muistelen omasta lapsuudesta, että n.10-vuotiaasta eteenpäin ostimme sisarusteni kanssa toisillemme lahjoja sekä lähimmille sukulaisille. Kun joku oli ostanut jotain kivaa, niin oli hauskaa voida katsoa lahjanantajaa silmiin ja kiittää.

minis (Ei varmistettu)

Olen itse uskonut 100 % joulupukkiin lapsena. Se odotus ja joulun taika oli aivan ihanan, kihelmöivän jännittävää. Joskus joulupukki tuli käymään ja toisinaan jätti vain lahjat ja koputti ikkunaan. Rakastin joulua...mutta, kun olin 7-v. löysin lahjat saunasta ja joulu oli piloilla. Muistan miettineeni, että en halua edes viettää joulua enää ja mökötinkin koko joulun. Minulle paljastuminen siis aiheutti jonkinlaisen trauman eikä joulu tuntunut kivalta moneen vuoteen. En halua samanlaista omalle lapselle, joten täälläkin pohditaan kovasti miten asia hoidettaisiin.

Roosa12 (Ei varmistettu)

Voi elkee antako tytön jäädä paitsi joulupukista! Itselleni ja veljelleni se oli lapsuuden joulujen ykkösjuttu, ja kun ensimmäistä kertaa itseni ollessa 18 kieppeillä pukki ei tullutkaan oli olo jotenkin tyhjä vaikkei vuosikausiin pukkiin ollutkaan uskonut. Itse olen aina myös halunnut uskoa pukkiin, joten vaikka joka joulu käänsin kodin ympäri etsien lahjoja (ja tämä oli ihan yhtä mahtava joulurituaali kuin itse aatto ja pukki- pieni hetki äidin lähdön ja kouluun joutumisen välillä joulukuun aamuina...), uskoin myös vahvasti siihen että pukilta tulee tietty osa paketeista (kaikki mauri kunnaksen papereihin kiedotut lahjat olivat pukilta.). Myös veljeni on luontaisesti pukin parran kiskomisen ja "ei se oo oikee"-inttämisten kautta ala-asteen vanhemmalla puoliskolla tullut siihen tulokseen ettei pukkia ole oikeasti olemassa. Silti pukki meille haluttiin, ja sittemmin kävimme nuorempien serkkujen luona hakemassa korvatunturin osan lahjoista. Kaikki muistoja joita en missään nimessä vaihtaisi. Mielestäni lapsenusko on niin pyhä ja varjeltava asia tässä maailman pahuudessa, että pukkiin uskominen on ihan toivottavaakin. Lapset kyllä kasvavat aikuisiksi ihan liian nopeasti ilman että tuupimme heitä siihen suuntaan:> niin ja loppuun vielä: se ilme lapsesi kasvoilla (parin vuoden päästä) kun hän tuntikausien odottamisen jälkeen kuulee "kop kop kop"in ja näkee punaisiin pukeutuneen joulupukin lahjasäkin kanssa.. Se alun ujous ja tirskahtelu sekä hiljalleen syttyvä onni kun lahjoista paljastuu hänen nimensä. Priceless.

Huhhuh.
Terveisin, saako reiluna kaksikymppisenä uskoa pukkiin?

Roosa12 (Ei varmistettu)

Ja vielä! Pukin valintaan kannattaa todella panostaa! Meillä oli maaseudulla joka vuosi sama, oikeasti pukin työstä nauttiva pukki. Vanhempani olivat hänelle kertoneet sisäpiiritietoa ja pukki sitten kertoi näitä juttuja pienestä vihostaan ("tontut ovat tällaista tietoa pukille tuoneet.."), tämähän meni meihin kuin häkä.. Vieläkään en ole saanut selville kuka hän oli, eikä äiti suostu paljastamaan. Kaupungissa on toki vaikeaa löytää loistavaa luottopukkia, mutta kannattaa kuitenkin selvitellä asiaa kunnolla:)

MiinaM (Ei varmistettu)

Itselle ei tulisi mieleenkään syöttää tytölle joulupukkisaagaa totena. Johtuu varmaan siitä, ettei minullekaan ole näin tehty. Joululahjat tuli (ja tulee meillä tulemaan) ystäviltä ja sukulaisilta, ja joulupukki on jouluun kuuluva satuolento.

Tommi K
Isyyspakkaus

Kiitos kaikille hauskoista tarinoista ja vinkeistä!

Olen ehkä kallistumassa sen joulupukin puoleen, mutta ehkä joulupukki vain jättää ne lahjat ainakin tällä kertaa kuusen alle. Meillä kyllä on vanhempieni luona yhdet pukin vaatteet, sillä joskus 20 vuotta sitten kävimme muutamana jouluna heittämässä isoisäni kanssa huvin vuoksi muutaman joulupukkikeikan. Pappa oli pukki ja minä tonttu. (Minä sain pitää rahat.)

Meillä kotona kävi aina joulupukki. En osaa sanoa, milloin olen lakannut uskomasta siihen, sillä totuuden paljastumiseen ei liity mitään suurta draamaa. Pukki siis kävi vielä pitkään senkin jälkeen, kun totuus oli käynyt ilmi. Tai ehkä tarkkasilmäinen pikkupoika näki heti, että parta ei ole kiinni naamassa, ja vain teeskenteli uskovansa pukkiin vanhempiensa mieliksi :) En osaa sanoa. Kyllä mä toisaalta muistan kirjoittaneeni pukille ihan tosissani kirjettä ja tietysti lahjatoiveita joskus 4 - 5-vuotiaana. 

Pukki oli joskus tilauspukki, mutta myöhemmin isoisäni. Se oli hauska ohjelmanumero, vaikka kukaan ei enää pukkiin uskonutkaan. Ja sitten tosiaan käytiin papan kanssa heittämässä pukkikeikkaa, joten pukki kävi vierailulla vielä, kun olin yläasteiässä. En muista, milloin oli viimeinen kerta. 

Kaisu2013 (Ei varmistettu)

Meillä on jo ainakin kahden sukupolven ajan menestyksekkäästi sovellettu tekniikkaa lahjat kuusen alla ja ne jaetaan sitten kun pukki tulee. Tällöin lapsi saa jännittää pukkia ja oman päättelykyvyn kasvaessa pukkiusko hälvenee vähitellen. Ei traumoja suuntaan eikä toiseen :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Meistä tuntuisi luonnottomalta ylipäätään valehdella lapsille (ellei ole kysymys esim. suojelusta), joten olemme kertoneet totuuden. Perinteitä kunnioittaen kuitenkin leikitään pukkileikkiä joka joulu. Lasten isä pukeutuu pukiksi ja tulee sitten yllättäen jakamaan lahjoja, mutta lapset tietävät kuka naamion takana on. Tilanne on heistä hauska ja jännittävä, eikä ole koskaan ollut pelottava. Ja jännää se on silti kaupan pukkienkin luota hakea karamelli ja toivottaa hyvää joulua. Ja hyvin nuo ovat osanneet pitää suunsa supussa kun olemme selittäneet, ettei pilata muilta sitä iloa. Eivät koskaan ole lipsauttaneet. Oman kokemukseni mukaan ennemminkin nämä "petkutetut" ja totuuden selville saaneet lapset haluavat julistaa asiaa muille, ettei heitä vedätettäisi samalla tavalla :D
Olen jonkin verran kasvatustieteitä lukenut ja näkemykseni mukaan vakoilevilla tontuilla, pukilla ja joululahjoilla kiristystä ja uhkailua ei missään nimessä kannata harrastaa.

sarasus (Ei varmistettu)

Me ollaan alusta asti kerrottu ettei joulupukkia oikeasti ole olemassa vaan ihmiset pukeutuvat joulupukiksi koska se tuo jouluhenkeä ja onhan pukeutuminen aina hauskaa kaikkien mielestä :) Lapset ovat myös pienestä pitäen (toki vanhempien avustuksella vieläkin kun nyt ovat vasta 4&5) ostaneet toisillensa pienet joululahjat ja tasan tietävät että äiti ja isä ja muut ne lahjat käyvät ostamassa. Silti joulupukkia aina odotetaan kauppakeskuksissa ja muissa nähtäväksi ja onhan siinä oikeasti joulufiilis aikuisenkin mielestä kun on pukkeja ja joulukuusia joka paikassa. Kävivät pukin polvellakin ja kertoivat joululahjatoiveensa ja kyllä lapsi siinä mukana hetkessä elää innoissaan vaikka tietääkin ettei sitä OIKEASTI ole. :) Ja ollaan sanottu että jotkut uskovat pukin olevan oikea eikä sitä saa pilata heiltä. Jokainen kun on oikeutettu uskomaan mihin haluaa :P

Minusta tämä vanhempien aivan mahtava dinovember-projekti kiteyttää hyvin sen, miksi haluan omille muksuilleni esitellä joulupukin. http://www.dailymail.co.uk/news/article-2507305/Dinovembers-toy-dinosaurs-come-life-creative-parents-spark-web-craze.html Tänä jouluna ei pukki tosin taida vielä tulla kun jäbät ovat alle 10kk. Mutta vuoden päästä sitten. :)

lik (Ei varmistettu)

Meillä kummit poikkesi usein aaton aamuna tuomassa paketteja, ja tiedettiin muutenkin keneltä paketit saatiin (usein myös antajat oli kirjoittaneet terveiset). Silti meillä kävi illalla joulupukki. Oli ihanaa odottaa illalla jännityksellä! Vaikka kummit ja sukulaiset toi lahjat, pukki silti oli se, joka ne korista (meillä lahjat laitettiin aina isoon vanhaan pärekoriin) jakoi. Hyvät muistot on jäänyt!:)

Cpop

Hm.

Miusta satuja kuuluu olla lapsen elämässä ja on ihan ookoo uskoa satuihin(myös vanhemmalla iällä), mutta en silti itse aio koskaan puhua lapselleni joulupukista tai muistakaan oikeana hahmona. Joulupukki vierailee mummilassa jos on joku kuka pukeutuu joulupukiksi, mutta no.. en tiedä. En ole muodostanut tästä asiasta kovin erikoista mielipidettä. Meillä ei kotona joulua juhlittaisi millään tasoa, mikäli se olisi minusta kiinni. Mummilassa ja mummolassa ne hömpät saa olla ihan omaa tasoaan sitten.

Tiina-- (Ei varmistettu)

Kylläpä täällä on joukko surullisia ihmisiä kirjoittelemassa - muuta ei voi sanoa.

Nailona (Ei varmistettu)

Omassa lapsuudessani tontut toivat lahjat.Se tarkoitti sitä että joku sedistäni hiipi huomaamatta ulos jättämään lahjasäkin oven taakse ja koputti oveen. Mummollani oli sitten tapana kovaan ääneen ilmoittaa kaikille meille serkuksille että: "Onkohan se tonttu joka tuo lahjat!" Kun kuitenkin meni avaamaan tonttu oli jo luikkinut pakoon ja oven takana oli vain lahjat.
Joskus meillä kävi joulupukkikin mutta uskoin silti enemmän tonttuihin joista en koskaan nähnyt vilaustakaan.

Kommentoi

Ladataan...