#Uraoivallus: Älä jumiudu, kokeile jotain uutta

Isyyspakkaus

Uusin, tänään ilmestynyt Trendi-lehti käsittelee työtä ja uraa ja haastaa kaikkia jakamaan omia uraoivalluksiaan avuksi myös muille.

Omalle 18-vuotiselle työuralleni on mahtunut enemmänkin oivalluksia kuin tähän postaukseen voi kirjoittaa, mutta ehdottomasti tärkein niistä oli se, jonka sain aika tasan kaksikymmentä vuotta sitten ennen päätymistäni nykyiselle uralleni. Se oli se, kun huomasin, että aiemmat urahaaveeni olivatkin aivan vääriä ja löysin tulevaisuudelleni täysin uuden ja arvaamattoman suunnan, kun päädyin puolivahingossa kokeilemaan jotain, josta en tiennyt aiemmin mitään.

Mitä siis oikein tapahtui?

Olin hyvä koulussa, lukuaineiden keskiarvo lähellä kymppiä, ja ylioppilaaksi kirjoitin neljällä laudaturilla ja kolmella eximialla. Papereiden puolesta olisin voinut siis varmasti hakeutua mihin vain, mihin lukemalla pääsee. Ongelmani oli vain se, etten tiennyt lainkaan, mitä haluaisin tehdä työkseni. Siis aivan rehellisesti sanottuna, minulla ei ollut siitä pienintä aavistustakaan. Olin tasaisen kiinnostunut monista asioista, mutta en tuntenut palavaa intohimoa juuri muuta kuin esiintymistä ja laulamista kohtaan. 

Olin jotenkin niin syvällä silloisessa teatteri-, musiikki- ja esiintymismaailmassani, että kuvittelin myös tulevan työni liittyvän jotenkin esiintymiseen ja kaikki muu tuntui kovin tylsältä. Toisaalta halusin korkeakouluun, sillä ajattelin hyvän koulumenestykseni menevän muuten hukkaan. Lääkis ja Oikis eivät kiinnostaneet, ja vaikkapa Kauppakorkeakoulua ja Teknillistä korkeakoulua en pitänyt edes vaihtoehtoina.

Ajattelin siis kokeilla Tampereen teatterikoulua, ja varasuunnitelmani oli hakeutua toimittajaksi, sillä ajattelin työssä olevan mahdollista hyödyntää esiintymistaitoja ja olin riittävän hyvä myös kirjoittamisessa. Nyt ymmärrän jo paremmin, miten vähän silloin ymmärsin, ja pyörittelen silmiäni näille suunnitelmille. Eihän minulla ollut lukioikäisenä minkäänlaista kosketusta todelliseen työelämään, enkä edes ymmärtänyt, millaisia ammatteja erilaisissa yrityksissä eri toimialoilla on olemassa.

* * *

Omassa maailmassani oli esimerkkejä vain hyvin konkreettisista ammateista. Siis sellaisista ammateista, jotka on helppo selittää kenelle tahansa ja joita opiskellaan ammattiin valmistavassa koulussa (tai korkeakoulussa) ja tehdään sen jälkeen sellaisenaan jossain työpaikassa. Siinä maailmassa oli esimerkiksi metallimiehen koulutuksen saaneita metallimiehiä, parturi-kampaajan koulutuksen saaneita parturi-kampaajia, opettajankoulutuslaitoksen käyneitä opettajia ja näyttelijäksi opiskelleita näyttelijöitä. 

Lähipiiriissäni ei ollut lainkaan vaikkapa diplomi-insinöörejä, ekonomeja tai oikeustieteilijöitä, joilta olisin kuullut tai nähnyt esimerkkejä abstraktimmista töistä, joita yritykset tarjoavat. Olinkohan koskaan edes kuullutkaan esimerkiksi sellaisista ammateista kuin ohjelmistosuunnittelija, projektipäällikkö, konsultti tai tuottaja? Enpä olisi uskonut, että vielä joskus päätyisin sellaisiin tehtäviin.

* * *

Koska en päässyt heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen opiskelemaan näyttelijäksi tai toimittajaksi, lähdin inttiin. Jälkikäteen ajateltuna tuntuu uskomattomalta, ettei papereillani saanut opiskelupaikkaa, mutta hainkin aivan vääriin paikkoihin ja varmasti myös vääristä syistä.

Inttiaikana ei ollut mahdollisuutta valmistautua runsaasti lukemista vaativiin pääsykokeisiin, joten hain seuraavana vuonna vielä uudelleen viestinnällisiin aineisiin (journalistiikka, puheviestintä) ja laitoin siinä sivussa paperit myös Jyväskylän yliopiston Tietojenkäsittelytieteiden laitokselle, jonne tiesin pääseväni opiskelemaan tietojärjestelmätiedettä ilman pääsykokeita pelkillä papereilla. Sinne myös päädyin, kun Viestintätieteiden laitos ei avannut toisellakaan kerralla oviaan.

Ajattelin katsella vuoden verran, millaista IT-alan opiskelu on ja miettiä samalla, mihin hakisin seuraavana vuonna. Enhän minä tiennyt tietokoneistakaan juuri mitään, enkä ollut käynyt edes koulun ATK-tunneilla. Olin kuitenkin kuullut, että IT-hommissa on hyvä työtilanne, ala on kovassa kasvussa ja töistä maksetaan kivasti. 

Ensimmäinen opiskeluvuoteni oli todella silmiä avaava. Oivalsin, että olin puolivahingossa valinnut alan, joka olikin vastoin ennakkokäsityksiä kiinnostava ja joka avasi mahdollisuuksia työskennellä hyvin erilaisilla toimialoilla ja monenlaisissa tehtävissä. Myös taloustieteiden opinnot auttoivat ymmärtämään yritysmaailmaa ja liiketaloutta.

Menestyin hyvin opinnoissani ja huomasin olevani hyvä siinä, mitä teen. Kävi niin, etten koskaan vaihtanut pääainetta, ja neljä vuotta myöhemmin tein graduni ja valmistuin tietojärjestelmätieteestä kauppatieteiden maisteriksi sivuaineenani laskentatoimi, multimedia ja viestintä.

* * *

Yliopiston jälkeen päädyin kaupallis-teknisiin tehtäviin: ensin ohjelmistosuunnittelijaksi, sittemmin teknologiaan keskittyneeksi liikkeenjohdon konsultiksi ja myöhemmin pelituottajaksi. Eikä tässä hassummin ole käynyt. Nyt olen hyvin tyytyväinen siihen, etten jumiutunut teini-iän käsityksiini siitä, mitä työksi voi ylipäänsä tehdä ja lähdin kokeilemaan jotain täysin uutta, josta en tiennyt mitään. Jos en olisi kokeillut sitä, en olisi koskaan voinut todeta olevani siinä hyvä.

En tiedä, millaista oppilaanohjaus on nykyisin lukioissa, mutta toivon todella, että tämän päivän abiturienteille avataan hieman paremmin, mitä kannattaisi realistisesti opiskella ja missä.

Se, että haluaa tehdä jotain, ei tarkoita automaattisesti, että joku haluaa maksaa siitä jotain. Se, että on hyvä jossain, ei tarkoita automaattisesti, että siitä kannattaisi tehdä itselleen ammatti. On varmasti niitäkin, jotka ovat itsepintaisesti jatkaneet hakeutumista sille tietylle alalle, joka on ollut suurin intohimon kohde, ja lopulta sille päässeet. Minua auttoi kuitenkin oivallus siitä, että minun ei pidä jumiutua siihen kaikkein ilmeisimpään mutta silti hieman epämääräiseen asiaan vaan kokeilla jotain aivan muuta

Jos jonkin ohjeen haluaisin antaa nyt ammatinvalinnan kanssa painiville lukiolaisille tai vähän vanhemmillekin, se on että ota hieman itseäni enemmän selvää, millaisia tehtäviä yrityksissä on ja millaisiin ammatteihin ja millaisille toimialoille eri oppilaitoksista, tieteenaloilta ja koulutusohjelmista valmistutaan. On hyvä miettiä realistisesti myös sitä, millainen työllisyystilanne kiinnostavalla alalla on ja sitä, mihin muuhun työhön hankittua osaamista voi käyttää. Nykyisin työpaikkoja ja jopa työuria vaihdetaan huomattavasti enemmän kuin vielä parikymmentä vuotta sitten.

Myöhemmin olen kyllä oivaltanut senkin tärkeän asian, että epämieluisiin töihin ei kannata jäädä roikkumaan pitkäksi aikaa vaan hakeutua tekemään jotain muuta, jos työt alkavat nyppiä. Kirjoitin tästä juuri muutama kuukausi sitten, joten jos tämä kirjoitus oli mielestäsi kiinnostava, lue seuraavaksi siitä, miten tein harrastuksesta itselleni unelmaduunin, jossa kerron nykyisistä töistäni pelituottajana. (Sivuan myös tätä toista työtäni blogiyrittäjänä.) Ja jos peliala kiinnostaa, kirjoitin jo joskus aiemmin ajatuksiani siitä, mitä kannattaisi opiskella, jos haluaa pelialalle.

* * *

Kiitos Trendille tästä haasteesta! Oli ensinnäkin hauska kaivella vanhoja, ja toisekseen olen hyvin iloinen, jos tämä kirjoitus avaa jonkun toisenkin jumiin jääneen silmät muille mahdollisuuksille ja auttaa löytämään tien uudelle uralle!

Oletko sinäkin löytänyt työurasi aivan jostain muualta kuin joskus aiemmin ajattelit?

Kommentit

staycheap
Stay cheap

Todella mielenkiintoinen kirjoitus! Minulla on vähän samanlainen tausta - Olin täyden kympin tyttö, mutta opettajaperheen lapsena en tiennyt mistään muista ammateista kuin akateemisista tutkijan tai opettajan hommista. Minulla oli myös ihan vääränlaisia kuvitelmia eri aloista, esim että kauppatieteilijäksi ei voinut alkaa, jos ei ollut tosi hyvä matikassa. Ensin opiskelinkin siis vahingossa lähes valmiiksi ruotsinopettajaksi, mutta viimeisen vuoden alkaessa jokin lamppu syttyi päässäni ja vaihdoinkin alaa. Kauppatieteiden maisteri lukion lyhyellä matikalla, eikä tehnyt edes tiukkaa! Nykyisin omat vanhempani eivät todellakaan ymmärrä, mitä yritysvastuun ja viestinnän osaaja oikein tekee. Oma uraopetukseni on siis "Koskaan ei ole liian myöhäistä vaihtaa" :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Heh, en mä koskaan ajatellut, että kauppatieteissä tarvittaisiin erityisesti matemaattisia taitoja :D Mutta ei mulla oikein ollut edes kunnollista kuvaa siitä, mitä kauppatieteet ovat, puhumattakaan siitä, mitä kauppatietelijät tekevät työkseen. Onneksi lamppusi syttyi, ja myös minun! Kiva, että pidit kirjoituksesta, kiitos!

PikkuPilvi (Ei varmistettu)

Samanlaista taustaa täälläkin. Eximian papereilla ajattelin, että haen oikikseen, jotta pääsen valtiolle järkeviin asiantuntijaduuneihin. Pääsykoepänttäys ei vain "opiskelutekniikkana" sopinut minulle lainkaan, enkä päässyt sisään. Menin papereilla luonnontieteelliseen ja löysin sieltä urani.

Monta kertaa olen miettinyt, että LUOJAN KIITOS tässä kävi näin. Ei minusta olisi hyvää juristia tullut millään.

Oma "uraopetukseni" muille on se, että älä ota sitä liian vakavasti (helpommin sanottu kuin tehty - uravalinta tuntuu juuri siltä vakavimmalta asialta). Elämä kantaa ja ohjaa kyllä.

Tommi K
Isyyspakkaus

Mua ei myöskään kiinnostanut pääsykokeisiin ulkoa opettelu eikä varsinkaan minkään valmennuskurssin käyminen. Ja nyt voin kyllä onneksi sanoa, että en mä ole koskaan miettinyt, että voi kunpa olisinkin mennyt oikikseen tai lääkikseen. Sen sijaan kyllä mietin välillä, että olisiko sittenkin pitänyt jatkaa lauluopintoja :D

Riinanen
Onnenavaimia

Voi vitsit miten hyvä kirjoitus! Mulle on vasta nyt viime vuonna avautunut samantyyliset ajatukset eri ammateista (täytän tänä vuonna 30v, että kauan kesti tajuta). Lukion keskiarvo oli 7,5, joten ajattelin ainoan minulle sopivan reitin olevan amk ja siellä sosiaaliala. Minulla ei ollut mitään tietoa, mita esimerkiksi insinööri tai tradenomi tekee. Nyt kun olen pian kuusi vuotta sitten valmistunut sosiaalialalle, olen huomannut, ettei tämä ole minun juttuni ollenkaan. Haluaisin tehdä työtä, jossa edellytetään tulosta, sillä se on paras (ja minulle sopivin) ”palaute” työssä onnistumisesta. Eikö pelkkä tuokaan ole syynä, vaan moni muukin asia ei sovi minulle tällä alalla. Nyt yhteishaun alla olenkin suurten pohdintojen edessä, mihin voisin hakea ja mihin olisi realistista päästä. Näin perheellisenä ja asuntovelallisena opiskelu tuntuu vaan melko paljon vaikeammalta, kuin silloin huolettomina lukion jälkeisinä aikoina.

Tommi K
Isyyspakkaus

Kyllä, jossain vaiheessa elämää uran muutokset alkavat tuntua todella vaikeilta asioilta, varsinkin kun on saavuttanut jo jonkin tulotason ja on perhettä ja lainoja. Mä kävin itseni kanssa taistelua 5 - 6 vuotta sitten, kun mietin, että haluaisin vaihtaa konsultoinnista pelialalle, mutta en tiennyt alasta mitään. En olisi yksinkertaisesti voinut lähteä harjoittelijaksi noin puolta aiempaa pienemmällä palkalla, joten piti odotella sellaisen sopivan pestin löytymistä, jossa palkan pudotus ei olisi aivan yhtä iso. Minulla kyse ei ollut tietenkään täysin toisenlaista koulutusta vaativista tehtävistä, ja opiskelemaan lähdön kynnys olisi kyllä ollut todella korkea. Mutta ei täysin vääränlaisissa töissäkään kannata kärvistellä, jos viikot ovat vain viikonloppujen ja lomien odotusta. Toivottavasti löydät ratkaisun!

RJHanna (Ei varmistettu)

Mä olen kypsässä keski-iässä käsittänyt, että haluaisin olla it-konsultti... Olisi kiinnostavaa kuulla, millaista liikkeenjohdon konsultointi oli ja miten junior-positioihin pääsee?

Milaaa (Ei varmistettu)

Mahtavaa! :) Itse tykkään erittäin paljon työstäni IT-alan liiketoiminnan konsultoinnissa. Tosiaan opiskelijoiden on varmasti helpompi ujuttautua alalle erilaisten trainee-positioiden kautta mutta en näkisi estettä hakeutua näihin hommiin kypsemmälläkin iällä jos vaan asenne on kohdillaan (ainakin joustavuudesta, epävarmuuden ja paineen sietämisestä ja innokkuudesta omaksua uutta nopeasti on hyötyä). Paljon riippuu sitä millainen tausta sinulla on ja mitä haluaisit IT-konsulttina tehdä. Yksi väylä voisi olla esimerkiksi hankkia virallinen sertifikaatti sellaisen IT-ratkaisun osalta, mihin on paljon kysyntää.

Tommi K
Isyyspakkaus

Jees, IT-konsultointia on todella monenlaista. On muitakin vaihtoehtoja kuin liikeenjohdon konsultointi, jossa tavoite on tehdä vähän strategisempaa hommaa, ja konsultti voi olla keskittynyt vaikkapa tietyn teknisen ratkaisun (kuten SAP, Salesforce, SharePoint) implementointiin/käyttöönottoon. Kannattaa katsella näitä implementointeja tekevien firmojen sivuilta, olisiko paikkoja avoinna.

Tommi K
Isyyspakkaus

Jaahas, pyydät minua siis kuvailemaan toimialaa, josta itse halusin pois? :D Kysymyksesi on laaja, ja siihen on pakko sanoa, että riippuu todella paljon työpaikasta, omasta kompetenssialueesta, omasta positiosta, asiakkaista ja siitä, millaisiin projekteihin sattuu pääsemään. Hyviä puolia konsultoinnissa on, että töissä on mahdollista päästä näkemään monenlaisia firmoja eri toimialoilla ja pääsee kurkistamaan monen merkittävän yrityksen ovien sisäpuolelle. Parhaimmillaan pääsee mukaan todella mielenkiintoisiin projekteihin, joissa tehdään yrityksen ydinliiketoiminnalle merkittäviä asioita. Tai tietysti julkisen sektorin toimijalle. Työt voivat olla hyvin abstraktia PowerPoint-puuhaa, mutta ne voivat olla myös hyvinkin konkreettisia implementointitöitä ja projektinhallintaa. Toinen puoli työssä on, että se on jatkuvasti asiakastyötä, ja aina ei voi päästä mukaan niihin kaikkien kiinnostavimpiin keisseihin kaikkein kiinnostavimmilla toimialoilla. Itse halusin niin sanotusti toiselle puolelle pöytää muun muassa siksi, että omalla työllä ja sen tuloksilla olisi enemmän jatkuvuutta, ja näkisin joskus myös jotain valmista. Hyvin usein konsultointiin mennään joko suoraan koulun penkiltä junior-positioon tai sitten tullaan tietyn kompetenssin tai toimialan asiantuntijaksi, jolloin ei välttämättä tarvitse aloittaa ihan alimmalta portaalta. Olisi helpompi vastata viimeiseen kysymykseen, jos tietäisin vähän taustoistasi.

Punaisen talon Anna (Ei varmistettu)

Hyviä ajatuksia, on aina kiinnostavaa kuulla muiden vaiheista! Olen itsekin nyt ura-ajatusten kourissa miettimässä, haluanko oikeasti toimia siinä ammatissa, johon koulutukseni minut pätevöittää, vai olla tutkija, tai kenties jotain aivan muuta. Tutkijan ammattiin olen kallistumassa toistaiseksi ja siinäpä on ainakin duuni, josta ei makseta! Eikä se haittaa yhtään. Minulle ei ole merkittävää että "se, että haluaa tehdä jotain, ei tarkoita automaattisesti, että joku haluaa maksaa siitä jotain". Jos kaikki ajattelisivat unelmistaan noin, ei syntyisi innovaatioita, ei uudenlaista ja uraauurtavaa taidetta. En voi ajatella työelämästä siten, että rahassa mitattavan tuloksen tekeminen olisi ykkösasia.

Tommi K
Isyyspakkaus

En mäkään ajattele rahassa mitattavan tuloksen tekemistä sinänsä, vaan yksinkertaisesti toimeentuloa. Taiteilija, joka ei saa taiteestaan rahaa, on aika tyhjän päällä. Vaikka kuinka haluaisin laulaa ja elättää itseni laulamisella, jos laulamiseni ei kiinnosta ketään, siitä ei ole työksi. On tietysti täysin mahdollista, että joku kuvataitelija elää köyhyydessä ja tekee läjäpäin teoksia, joiden arvo ymmärretään vasta joskus myöhemmin, mutta vaatii kyllä melkoista paloa tehdä omaa juttuaan mahdollisesti vuosikaudet ilman minkäänlaista varmuutta toimeentulosta ja siitä, kiinnostaako taide koskaan ketään. 

niiiina (Ei varmistettu)

Rehellisesti vierailin juuri Trendin sivustolla pitkiin aikoihin ja päädyin lukemaan tätä, vaikka suunnitelmissa oli ihan muu. Mutta en voisi enempää olla samaa mieltä tämän postauksen kanssa! Erinomainen teksti, etenkin oppilaanohjauksen puutteesta lukiossa, ja ammatinvalinnasta sen suhteen missä on vain hyvä - ettei se tarkoita että siitä automaattisesti tehtäisiin ammatti. Olen viimeisen vuoden kauppatieteiden opiskelija ja tuntuu etten ole vieläkään omalla alalla. Olen taiteellisesti lahjakas, mutta en haluaisi taidealalle...Ja EN VAIN TIEDÄ VIELÄKÄÄN mikä se oma ala on. Kamalan turhauttavaa ja pelottavaakin kun pitäisi rahapulassa olla jo valmis työelämään. Onhan se totta, ettei koskaan ole myöhäistä vaihtaa (tästä esimerkkinä sukulainen joka teki uravaihdoksen 65-vuotiaana), mutta jostainhan sitä rahaa on saatava sen perustuen verran enemmän elääkseen ja maksaakseen laskut. Mutta kiitoksia hyvästä tekstistä ja uskalsin kerrankin kommentoida jotain enkä vain olla passiivisesti samaa mieltä.

Tommi K
Isyyspakkaus

Kiitos, hauskaa, että päädyit tänne! Aina voit mennä konsultiksi katselemaan asiakkaita ja toimialoja ja sitten voit yksitellen miettiä: Ei tuonne, ei tuonne, ei tuonne... Ei ainakaan tuonne! :D

Laural
Terkkuja Berliinistä

Todella hyviä oivalluksia kaikki! Varsinkin tämä hymyilytti: »Se, että haluaa tehdä jotain, ei tarkoita automaattisesti, että joku haluaa maksaa siitä jotain.« Niin totta ja ainainen teema kulttuuri- ja taidealalla työskentelevien kesken : D.

Tommi K
Isyyspakkaus

Tuosta opista puhuttiin myös Satu Rämön ja Hanne Valtarin Unelmahommissa-kirjassa. Vaikka kuinka haluaisi elättää itsenä omalla unelmallaan, siihen kehotetaan suhtautumaan rehellisesti ja myös laskemaan, elääkö sillä todella. Aina on mahdollista tehdä jotain muuta siinä sivussa. Tai tehdä sitä taidetta sen muun työn sivussa.

MarjaH (Ei varmistettu)

Olisimpa lukenut tälläisen tekstin aikanaan, mulla ei ollut mitään käryä mistään työelämän jutuista. Tutkijaksi en silloin halunnut, mutta kuinkas ollakaan, olen tällä hetkellä tutkija, teen väikkäriä pääaineena fysiikka (käytännössä kemia). En tiedä, mitä haluaisin tehdä isona, on vielä oma loksahdus löytymättä. Ajattelin tehdä tämän tutkinnon loppuun, koska mun työ on kuitenkin tosi kivaa :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Ehkä tohtorillekin löytyy sitten vielä oikeita töitä ;)

"Se, että on hyvä jossain, ei tarkoita automaattisesti, että siitä kannattaisi tehdä itselleen ammatti."

Mikäs siinä, jos on vara valita, mutta minunlaiselleni keskivertojuntille pärjääminen elämässä tarkoittaa, että on pakko tehdä valintoja, joihin kykyjensä puolesta edes jotenkin taipuu. Ja näinkin valitessa pärjäämisensä kanssa joutuu taistelemaan, koska keskivertopää on keskivertopää, mutta kilpailu esimerkiksi työstä käydään myös pystyvien päiden kanssa.

Ajatus, että rupeaisin tekemään muuta kuin mihin luontaiset taipumukseni ohjaavat, on vieras, koska minun on vaikea pärjätä hyvien joukossa keskivertonakin. Huonona se olisi mahdotonta.

Uskon, että tulevaisuudessa kyvykkyyden merkitys tulee vain korostumaan. Huonommat syrjäytyvät globaalin kilpailun, parempien ja tekoälyn puristuksessa. Siksi ei ehkä kannata kannustaa esimerkiksi lastaan poispäin siitä, mihin hänen lahjakkuutensa ohjaa.

Tommi K
Isyyspakkaus

Eihän tässä ole lainkaan kysymys siitä, että pitäisi tehdä jotain muuta kuin mihin luontaiset taipumukset ohjaavat. Kehotan kuitenkin avaamaan silmät sille, että vaikka olisi hyvä jossain, on mahdollista, että ammatillisesti olisi jossain toisessa asiassa vielä parempi. Varsinkin jos kiinnostus kohdistuu taiteisiin, kilpailu on niin kovaa, että menestyminen vaatii joko poikkeuksellista lahjakkuutta, sitkeää puurtamista ja hyvää tuuria. Siinä tulee sitten eteen se, miten kova palo alalle on. Jos tietää, että se on ainoa vaihtoehto elämässä, silloin ehkä kannattaa tavoitella unelmaansa.

Oma 5-vuotiaani haluaa tällä hetkellä balettitanssijaksi. En ole kannustamassa häntä pois tanssin parista, mutta pidän varmasti huolen, että kaikki muutkin vaihtoehdot pysyvät avoimina, jos hänestä ei tanssijaa tulekaan. Lahjakkuudesta jossain asiassa voi olla iloa myös harrastajana, vaikkei koskaan päätyisi ammattilaiseksi. 

Emmap (Ei varmistettu)

Tätä samaa olen koittanut sanoa pikkusiskolleni ja hänen kavereilleen, jotka nyt juuri pähkäilevät pian edessä olevan hakemisen kanssa! Että kannattaa hakea myös sinne plan B koulutusohjelmaan, sillä nimenomaan esimerkiksi yliopiston sisällä pystyy sivuaineiden kautta tutustumaan ja hakemaan sitä itselle mieluista urapolkua. Harmi vain ensikertalaiskiintiöt monilla aloilla pelottavat nyt juuri valmistuneita ja tiedän että monella jää kiinnostavalle alalle hakeminen tänä keväänä jopa täysin tämän vuoksi.

Tommi K
Isyyspakkaus

Urapolut eivät myöskään ole lainkaan niin suoraviivaisia kuin mitä lukioikäinen saattaa kuvitella. On tietysti ammatteja joihin on käytävä juuri tietty koulu, mutta monissa tehtävissä voi lopulta olla hyvinkin erilaisilla taustoilla. Ja ehkä vielä tärkeämpi olisi ymmärtää, että maailmassa on monia töitä, joita lukiolainen ei todennäköisesti edes tiedä olevan olemassa, ja hän päätyy hyvin todennäköisesti johonkin niistä :D

SeAt (Ei varmistettu) https://e-commerceplatforms.com

Kiitos kirjoituksesta. Hyvää näkökulmaa koskien uran / työelämän realistista lähestymistä ja sitä, miten kaikkeen ei kuitenkaan pidä tyytyä.

Tommi K
Isyyspakkaus

Kiitos! Kiva että pidit!

Roundabout career

Lukion opinto-ohjauksessa on mahdollista tutustua hyvin laajasti koulutusvaihtoehtoihin, osallistua infoihin, käydä henkilökohtaista keskustelua asiasta opinto-ohjaaja ja muiden aikuisten kanssa. Usein ongelmana on vaan se, että abilla on monta muuta mielenkiintoisempaa asiaa mielessä kuin oman tulevaisuuden pohtiminen (toki osa on hyvinkin kiinnostuneita). On ammattipäiviä, uravarjostusta etc. Vain marginaalinen osuus käyttää kaikkia näitä upeita palveluja/mahdollisuuksia, koska muilla ei ole vielä tullut sitä hetkeä, jolloin oman tulevan miettiminen kiinnostaisi. Se on se ikä :) t. opinto-ohjaaja

Tommi K
Isyyspakkaus

Kiva kuulla, että asia on nykyisin paremmassa kuosissa kuin silloin 1990-luvun puolivälissä!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.