Uusille ylioppilaille

Ladataan...
Isyyspakkaus

Hei, uusi ylioppilas! Onnea! Hei, aloitteleva opiskelija! Kuuntelepas sinäkin!

Nyt kun koulumenestys ja arvosanat ovat ajankohtaisia asioita, ajattelin tehdä pienen sivuaskeleen osastolle Setä neuvoo nuorempia.

Helsingin Sanomien Nyt-liitteen kolumnisti Juhani Mykkänen kirjoitti juuri kouluarvosanoista ja siitä onko vai eikö niillä ole merkitystä koulun jälkeen. Hänen viestinsä oli, että niillä on merkitystä, vaikka muut koettaisivatkin väittää jotain muuta, ja hyvä koulumenestys kannattaa myös tuoda itse esiin, kun hakee töitä.

Aloitetaan siitä, että olen lähtökohtaisesti samaa mieltä. 

Kuulun itse kuitenkin siihen joukkoon, jolta ei tosiaan ole arvosanoja kyselty kertaakaan sen jälkeen, kun ovi yliopistoon aukesi. Ensimmäiseen oikeaan työpaikkaani IT-firmassa riitti, että opiskeli oikeaa alaa ja että oli käynyt pari ohjelmointikurssia. Aloitin kyseisessä työssä jo toisen opiskeluvuoteni aikana, joten papereita ei vielä olisi ollutkaan.

Vaihdoin töitä vasta kuusi vuotta myöhemmin, ja olin ehtinyt sillä välin myös valmistua. IT-asioihin erikoistuneen liikkeenjohdon konsultin hommia hakiessa kuuden vuoden työkokemus IT-firmassa oli merkittävämpi asia kuin paperit. Arvosanoja ei silläkään kerralla kysytty, enkä niitä myöskään tullut esitelleeksi.

Konsultin hommissa olinkin sitten yli seitsemän vuotta ennen kuin vaihdoin työpaikkaa toisen kerran, siis viime kesänä. Nyt ei käynyt mielessäkään, että joku olisi kysellyt yli kymmenen vuotta vanhan tutkintotodistuksen tai viime vuosituhannelta peräisin olevan ylioppilastodistuksen perään, ja arvosanojen kertominen olisi tuntunut yhtä relevantilta kuin se, että mainitsisi CV:ssä jäätelönmyynnin kesällä 1994.

Ai ne arvosanat vai? Olisihan niitä voinut kyselläkin. Peruskoulussa ja lukiossa olin aika lähelle kympin oppilas, ja olikohan lukion päästötodistukseni keskiarvo 9,8? Ylioppilaaksi kirjoitin arvosanoin 4 x Laudatur ja 3 x Eximia. Niiden ansiosta pääsin opiskelemaan yliopistoon pelkillä papereilla, kun en armeijan vuoksi ehtinyt lukea mihinkään pääsykokeisiin.

Arvosanoista huolimatta en koskaan kokenut olevani mikään hikipinko, ja ehdin koulun lisäksi myös notkumaan viikonloppuisin ja iltaisin kavereiden kanssa, harrastamaan hurjan paljon ja vielä viettämään illan tai pari viikossa teatterin lavalla. Enhän minä siis ehtinyt pingottamaan kouluasioiden vuoksi, kun oli niin paljon muutakin tekemistä.

Optimoin tekemisiäni ja tein läksyjä valikoiden: lukiossa tein usein vain matematiikan ja fysiikan läksyt, sillä niistä olisin pudonnut muuten kärryiltä ja niitä pystyi hyvin tekemään samalla, kun katsoi telkkua. Lukuaineissa riitti, että kuunteli tunnilla ja luki kokeisiin parina iltana ennen koetta. Ylioppilaskirjoituksiin valmistautuduin lähinnä lukemalla psykologian ja fysiikan kirjat ja kertaamalla kielistä muutamia idiomeja, jotka takasivat hyvät pisteet kielten aineista.

Yliopistossa opiskelin ainetta, jossa ei tarvinnut juurikaan lukea, ja usein korkeimpaan arvosanaan riitti, että oli käynyt kurssin aikana pidetyissä demoissa ja saanut tentistä ylipäänsä jonkin tuloksen. Tein opintoni neljässä vuodessa, ja yleisarvosana oli ET, erinomaiset tiedot, niin pääaineestani kuin kaikista sivuaineista.

Gradussa menin sen sijaan aidan matalimmasta kohdasta. Olin silloin jo vakituisissa töissä, ja tärkeintä oli saada gradu ylipäänsä tehtyä. Graduloman käytin auringon ottamiseen (yhtään valehtelematta), ja kirjoitin graduni lopulta töiden ohella kolmessa kuukaudessa lähinnä viikonloppuisin. Kun olin mielestäni kirjoittanut kaiken, mitä oli sanottavana, kysyin professorilta, pääsisinkö sen hetkisellä tekeleelläni läpi. Hän ehdotti, että voisin lisätä vielä empiriaa, mutta en ollut kiinnostunut käyttämään graduun enää hetkeäkään. Kun kysyin uudelleen, pääsisikö sillä läpi, professori vastasi, että pääsee. Selvä. Se oli siinä, ja arvosanaksi tuli C. Sitä arvosanaa ei ole kukaan kysynyt koskaan missään yhteydessä.

Mitä tällä halusin siis sanoa? Ensinnäkin on siis aivan mahdollista, että arvosanoja ei kysellä, jos on muita näyttöjä. Mutta mistäpä ensimmäisen tai toisen vuoden opiskelija voi olla varma, että muita näyttöjä varmasti on? Kyllä ainakin opintojen alkupuolella kannattaa siis panostaa siihen, että kursseja ei läpäise aivan rimaa hipoen. Myöhemmin voi sitten relata, jos työpaikka on jo tiedossa tai olemassa.

Mutta sitten on vielä se papereitakin tärkeämpi asia: kokemus. Jos työnantaja on täyttämässä paikkaa, jota hakee sekä täysin kokematon huippuarvosanoin valmistunut maisteri että arvosanoiltaan keskinkertainen tyyppi, jolla on kuitenkin jo relevanttia työkokemusta, veikkaan, että jälkimmäinen vie paikan. Sanoisin, että ainakin omalla kohdallani osa-aikainen työ opiskelujen ohessa auttoi sekä opintoja että myöhempää työuraa huomattavasi enemmän kuin se, että olisin käyttänyt enemmän aikaa vaikkapa gradun hiomiseen.

Nevoisin siis, että opiskelijan kannattaa hakeutua jo opiskeluaikana osa-aikaisesti töihin johonkin relevanttia kokemusta kerryttävään paikkaan. Ja jos taas tarjolla on jotain muuta kuin oman alan työtä, kannattaa harkita tarkkaan, olisiko se aika kannattavaa käyttää johonkin muuhun, kuten vaikkapa niiden arvosanojen parantamiseen.

Ja sitten on vielä hyvä muistaa että lopulta pelkät paperit ja kokemuskaan eivät riitä, vaan on vielä pystyttävä osoittamaan CV:ssä, hakemuskirjeessä ja haastattelutilanteessa olevansa parempi vaihtoehto kuin ne 99 muuta yhtä pätevää hakijaa, jotka ovat kiinnostuneet samasta paikasta. Mutta se onkin sitten jo aivan toinen juttu.

Share

Kommentit

honeychile

Vahva sama. Itse näkisin, että niillä arvosanoilla lukiosta on lähinnä merkitystä sinne yliopistoon pääsyssä, sen jälkeen niitä ei tulla kyselemään. Toki omalla alalla lääketieteessä arvosanojakin tärkeämpää sisäänpääsyssä on vahva laskurutiini fysiikassa ja kemiassa, joka ei välttämättä aina kulje käsi kädessä arvosanojen kanssa eli niihin läksyihin sinällään kannattaa panostaa. 

 

Ohituskaistalla

Jos halajaa suuriin globaaleihin laki- tai konsulttitoimistoihin uraputkeen, saatetaan työnhaussa jopa niitä arvosanoja kyselläkin. Muutoin tuskin... Jos täytyy laittaa riviin todistusten kympit ja sosiaaliset taidot, jäljemmät voittavat aina.

Piipo79

Just meinasin kommentoida samaa, että nuo konsulttipuolen hommat (yrityskaupat, laki, liikkeenjohto) taitavat olla ainoita missä syynätään arvosanoja. Toinen huomio on se, että tämän hetken lamasykliin valmistuneilla voi olla etua hyvistä arvosanoista kun hakijoita on jonoksi saakka, mutta kuten Tommi sanoi, erottuminen cv:llä ja lyhyellä hyvin muotoillulla napakalla hakemuksella on tärkeää. Toinen tärkeä on verkostoituminen, mitä saa esim työkokemuksen kautta. Ja aktiivisuus ja motivaation näyttäminen hakeutuessa hommiin. Harva ottaa nykyisin esim puhelimitse yhteyttä ennen hakemista, mikä on mielestäni varsin outoa, koska se on aivan mainio tapa näyttää kiinnostuksensa.

Tommi K
Isyyspakkaus

Kyllä, mä sanoisin myös, että kun hakee jotain paikkaa, kannattaa ehdottomasti soittaa tai vähintään kysellä sähköpostilla perään. Mikä tahansa tapa, jolla voi jäädä rekrytoivan esimiehen mieleen tai saada oman hakemuksensa pinon päällimmäiseksi, kannattaa.

Voin myös kertoa miksi perään kyseleminen on ehdottoman tärkeää. Kun hain nykyiseen työpaikkaani, olin vaihtanut rekrytoivan esimiehen kanssa pari sähköpostia ja tietyistä sanavalinnoista olettanut olevani niin sanotusti jatkossa. Kutsua seuraavaan vaiheeseen eli videohaastatteluun ei kuitenkaan tullut, ja ajattelin jo, että olin tippunut kisasta. Ajattelin kuitenkin kysellä perään ja vähintään saada selville, miksi en päässyt haastatteluun. Kävi ilmi, että inhmillisestä erehdyksestä johtuen en ollut saanut kutsua, vaikka se oli pitänyt lähettää. Jos olisin vain antanut asian olla, en olisi päässyt haastatteluun ja duuni olisi mennyt jollekin toiselle. 

Tommi K
Isyyspakkaus

Saatetaan toki, mutta kuten itse tuossa kerroin, niin minulta ei kyselty. Mutta mä tosiaan en mennyt sellaiseen suoraan koulun penkiltä. Voin myös vakuuttaa, että myöhemmin kun olin itse valitsemassa harjoittelijoita samaiseen firmaan, numeroilla ei ollut minkäänlaista vaikutusta valintaan. Ensimmäinen vaihe valintaprosessissa oli ryhmätehtävä, johon hakijat valittiin hakemuksen ja CV:n perusteella, ja lopulliset päätökset tehtiin sen mukaan, ketkä pärjäsivät tässä tehtävässä parhaiten. Jos valinta ei ollut itsestäänselvä tai tasavahvoja hakijoita oli useampi, heidät vielä haastateltiin. 

Piipo79

Totta, harvoissa paikoissa tuo numeroiden tuijottelu on isossa roolissa. Ei ne kuitenkaan kerro kaikkea! Sanoisin et mun huomioiden mukaan liikkeenjohdon konsultointi (Boston, mckinsey etc), lakitoimistot ja pankkipuolelta corporate finance-talot (erit. kansainväliset). Et jos niihin aikoo, niin sit kannattaa olla paperit priimanumeroita täynnä :-)

Ohituskaistalla

Juuri nämä mainitut ja sen tyyliset talot! IT konsulttitalot ja peruspankit ovatkin nykyään kuin mitä tahansa muita työpaikkoja. Tällaiseen itsekin työllistyin aikoinaan valmistumatta. Liikkeenjohdon konsultointiin siirtyessä pitikin ensityöksi palauttaa gradu kunnialla!

Tämä toteamus ei sisällä mitään arvolatausta mihinkään suuntaan talojen paremmuuden suhteen. Elämänvalintana se McKinseykään ei välttämättä ole se terveellisin ellei draivi ole poikkeuksellinen.

Anonyymi (Ei varmistettu)

Suurista liikkeenjohdon konsulttiyritksistä osa pyytää kaikki koulutodistukset hakuprosessin yhteydessä. Näin toimivat mm. ainakin Accenture ja Deloitte. Accenture ei ole puhdas konsulttiyritys, mutta sama hakuprosessi koskee koko taloa. Toinen asia onkin sitten, kuinka tarkkaan noita kaikkia papereita hakuprosessin yhteydessä syynätään. Itse sain aikanaan opiskelupaikkani pääsykokeiden ja paperien yhdistelmällä. Tämän jälkeen pääsin ensimmäiseen työpaikkaani valmistuttuani tutkinnon ja suhteiden (harrastuskaveri suositteli) avulla. Tätä ennen olin ammentanut hieman alan työkokemusta, mutta noihin töihin pääsin soittamalla haastattelun jälkeen perään ja jäämällä mieleen. Kun sain jalkani oven väliin, olen siirtynyt pariin otteeseen yrityksestä toiseen, eikä papereita saati arvosanoja olla kyselty. Allekirjoitan Tommin ajatuksen relevantista työkokemuksesta ja alkutaipaleen arvosanoista. Jos ei ole työkokemusta, pitää cv täyttää jollain muulla, kuten niillä kurssiarvosanoilla.

Työskentelin aikanaan itsekin liikkeenjohdon konsultoinnissa sekä suuressa IT-konsultointiyrityksessä. Noissa ei kummassakaan oltu suuremmin kiinnostuneita perin keskinkertaisista todistuksistani.

Ohituskaistalla

Näinhän se menee! Itse tosin viittasin "IT konsulttitaloilla" hieman vapaasti nimenomaan Accentureen, Deloitteen ja vastaaviin. On hieman huvittavaa, kuinka erilaisissa liikkeenjohdon konsultoinnin statistiikoissa Suomen suurimmiksi nousevat CGI, Tieto, Accenture ja Deloitte. Kyseisissä firmoissa kuitenkin nimenomaisesti "kovan" liikkeenjohdon konsultoinnin tai strategia konsultoinnin määrä on marginaalinen osa kokonaisuutta (eli niissä tehdään myös paljon oikeita töitä). Näissä myöskään eivät arvosanat merkittävää roolia näyttele.

Anonyymi (Ei varmistettu)

Menköönkin jo blogin aihepiirin ohitse, mutta noista mainitsemistamme "Konsultointitaloista" ainoastaan Deloitte ja osin Accenture tekevät missään määrin konsultointia. Tiedolla ja CGI:llä sitä toki on, mutta sillä yritetään lähinnä pönkittää integraattoribisnestä ja saada lisämyyntiä sinne, eikä tehdä itsenäistä liikkeenjohdon konsultointia. Olen tällä hetkellä ostajana, enkä tosiaan tunne kovinkaan monen suuren Suomessa toimivan it-talon tarjoavan konsultointia. Vanhastaan talot osaavat integraattoripuolen, mutta konsultointi on monella toteutustalolla vielä oppimatta. Ehkä sitten seuraavan sukupolven myötä - ehkä.

Silkkitassu

Työkokemus on kultaa. Itse suoriuduin amk:sta kolmessa vuodessa ihan hyvin arvosanoin, opinnäytetyö tuli samoin kolmessa kuukaudessa pykättyä kasaan arvosanoin 4 (1-5). Opiskelin kaikki kesät enkä käynyt töissä (en myöskään nostanut opintolainaa vaan elin pelkällä tuella ja asumislisällä). Jälkeenpäin ajateltuna olisi voinut ottaa rennommin ja tehdä töitä.

Mutta toisaalta sitten pääsin amk:n jälkeen aika pian oppisopimuksella opiskelemaan jatkoa tradenomin tutkinnolle. Itse liputan oppisopimuskoulutuksen puolesta, koska se on aivan huipputapa saada ammattitaitoa ja työelämänkokemusta samaan aikaan. :)

Ee (Ei varmistettu)

Mitä ja missä opiskelet oppisopimuksella? Oon ymmärtänyt, että sillä voi tehdä vain toisen asteen tutkinnon, mutta nyt on tullut pari amk-tasoista ohjelmaa.

Silkkitassu

Opiskelin siis taloushallinnon ammattitutkinnon Jyväskylässä. Olisiko se nyt sitten toisen asteen tuntkinto, en ole perehtynyt näihin asteisiin niin paljoa, että tietäisin. Ihan tilitoimistoon hain töihin, kun he hakivat oppisopimukselle työntekijää. Ja siitä se sitten läksi. En kuitenkaan (it-)tradenomina ollut vielä valmis tekemään taloushallinnon hommia, kun teoriaa oli vain pari hassua amk-kurssia takana, joten näin tämän kyllä hyväksi väyläksi saada niin työpaikka kuin se koulutuskin.

Tommi K
Isyyspakkaus

Mä työskentelin ensimmäisen opiskeluvuoden Carrolsissa. Inhosin hommaa kolmannesta viikosta lähtien mutta jatkoin sitä yli vuoden. Näin jälkeenpäin ajatellen en oikeasti tiedä, oliko se todella sen arvoista. Olin sitten töissä käytännössä ainakin kolmena iltana viikossa ja joka viikonloppu. Okei, ei tarvinnut ottaa opintolainaa, ja pystyttiinhän me Tyttöystävän (nyk. Rouva) kanssa kyllä sitten käymään Lontoossakin seuraavana keväänä.

Mutta kyllä mä olin tyytyväinen, kun toisena opintovuonna pääsin taas avustajaksi Jklän kaupunginteatteriin, sain palkkaa laulamisesta ja pystyin lopettamaan hampurilaishommat. Sitten aloitinkin jo ns. oikeat työt ja jatkoin opiskelua työn ohella. Tai toisin päin :)

Mulle tuo varsinainen oppisopimushomma on vieras juttu, mutta kuvittelisin, että se mun eka duuni oli aika lailla samanlainen diili: Aloitin hommat ilman mitään työkokemusta, opettelin asiat työn kautta ja hyödynsin saamaani kokemusta myös opinnoissani. Palkka oli alussa pieni, mutta kiva lisä opiskelijabudjettiin. Työnantaja myös kannusti valmistumaan: he lupasivat tuntuvan palkankorotuksen, kun maisterin paperit ovat kourassa. Arvosanasta ei ollut puhetta :D

Annika1 (Ei varmistettu)

Oma vinkkini opiskelijalle on, että silloin jos vasta etsii oman alan ensimmäistä työpaikkaa, ei kannata antaa liikaa painoa palkalle. Tärkeämpää on mielestäni saada jalka oven väliin mahdollisimman pian niin voi sitten myöhemmin hakea parempipalkkaista hommaa. Ne muutamat hävityt sataset tai tonnit kerkeää saada monin kerroin takaisin, jos työura alkaa ennemmin kuin myöhemmin. Itse kävin opiskeluaikana IAESTE-vaihdossa 2 kk ulkomailla töissä. Palkka oli surkea eikä reissu kestänyt tosiaan kuin tuon vaivaiset 2 kk, mutta seuraavaksi pääsinkin Nokialle töihin. En usko, että olisin muuten erottunut muista paikkaa hakeneistä opiskelijoista, ellei minulla olisi ollut alan kokemusta (ja bonuksena vielä ulkomailta).

Tommi K
Isyyspakkaus

Joo, palkka on sivuseikka ja oikenlainen kokemus tärkeämpää. Tai ihan vain oikeanlainen firma. Joskus myöhemminkin voi olla järkevää tinkiä palkasta, jotta saa jalan oven väliin kiinnostavaan firmaan ja nostaa sitten palkka omilla ansioilla tai hakeutumalla toisiin tehtäviin firman sisällä.

pienisisko
Spin off

Niin, itsekin koen ettei arvosanoilla ole tehnyt mitään eikä kukaan niiden perään ole kysellyt. Koska ne on olleet hyviä.

Olisin eri mieltä jos arvosanani olisivat olleet huonoja. Esim. yliopistoon hakiessa numeroilla on hurjan paljon väliä. Itsekin papereilla sisään päässeenä jaoin kyllä poikakaverin harmituksen hänen lukiessa pääsykokeisiin. Hän oli viettänyt lukion jossain ihan muualla kuin nenä kiinni kirjassa ja sen takia yliopiston pääsykokeista oli saatava lähes täydet pisteet. Kyllä siinä pikkuisen miestä söi se lukioaikainen "ei näitä numeroita kukaan kattele" - asenne.

Onneksi lukemalla täällä Suomessa kaikilla on silti yhtäläiset mahdollisuudet ja kovalla työllä opiskelemaan pääsee huonommilakin papereilla :)

 

 

Ee (Ei varmistettu)

Niin. Arvosanoilla ei ole merkitystä sen jälkeen, kun on päässyt yliopistoon tai ammattikorkeakouluun. Mutta jos vielä kolmekymppisenäkään ei ole päässyt, niin saa edelleen kärsiä huonosta lukiotodistuksesta.

Piipo79

Saatan olla jo pudonnut kärryiltä kun omasta valmistumisesta on aikaa, mut onhan siellä kiintiö ihan pelkkien pääsykoepisteiden mukaan vieläkin kait? Eli teoriassa lukion jälkeen ei ole myöhäistä mutta vaatii paljon lukemista!

emka (Ei varmistettu)

Useimpiin yliopistoihin ja aineisiin voi vielä (onneksi!) päästä pääsykoekiintiössä. Pääsykokeen pisteillä menin itsekin sisään, yhteispistekiintiössä en olisi ikinä siinä onnistunut. Mulla meni lukio ja kirjoitukset melkoisen penkin alle, ja käsittääkseni olen jo menettänyt mahdollisuuden korottaa noita arvosanoja, kun valmistuin ylioppilaaksi useampi vuosi sitten.

Nyt yliopistossa keskiarvoni on yli nelosen (1-5), joten voisin arvosanojani mieluusti esitellä potentiaalisille työnantajille. Toistaiseksi ainoa paikka, jossa haastattelija on halunnut nähdä todistukseni oli erään tehtaan varasto, jossa työskentelin pakkaajana kesän ajan - nykyisessä työssäni pankissa sen sijaan kukaan ei ole kysellyt arvosanojeni perään.

Tommi K
Isyyspakkaus

Hmm, mitenkäs pitkään ylioppilaskirjoitusten tuloksia on mahdollista parantaa? Ja jos kolmekymppisenä ei ole päässyt (useista yrityksistä huolimatta?) opiskelemaan jotain, onko se sitten edelleen yrittämisen arvoista?

Vierailija (Ei varmistettu)

Hyväksytyn yo-kokeen on mahdollista uusia kerran, eikä minusta siihen ole mitään määräaikaa. Sen sanon aina niille, jotka haluavat vaikka ensihoitaja- tai kätilökoulutuksiin, mutta pisteet eivät riitä edes valintakokeeseen.

Arvosanasyynäri (Ei varmistettu)

Mielestäni työnantajat tekevät suuren virheen, kun eivät kiinnitä huomiota arvosanoihin. Ehkä joskus 1970-luvulla, kun yliopisto-opiskelijoita oli vähemmän ja joukko oli melko homogeeninen, arvosanojen merkitys oli vähäisempi. Nykyisin voin kokemuksestani sanoa, että opiskelijat ovat kyvyiltään ja työskentelytyyleiltään hyvin heterogeenista porukkaa. Pointti arvosanoista ei ole vain se, että ne kertovat, osaatko esim. derivoida. Olennaisempaa on, että ne kertovat käytännön kokemukseni mukaan pitkälti henkilön yleisestä kyvykkyydestä ja/tai työskentelytyylistä (=tekeekö hommat kunnolla). Toki poikkeuksia aina on, mutta valitettavasti säännönmukaisesti rimaahipovia arvosanoja saanut maisteri on usen sellainen, jota en voisi suositella työnantajille saatika, että itse haluaisin palkata tällaisen maisterin työtehtävään, jossa tarvitaan itsenäiseen työskentelyyn kykenevää (tulevaa) asiantuntjaa.

Näin siis työuran alussa. Myöhemmin työelämän näytöt puhukoot puolestaan.

Eekali (Ei varmistettu)

Mun mielestä on ihan hyvä että arvosanoilla ei ole niin suurta merkitystä. Itse opiskelen toista vuotta yliopistossa (ulkomailla), ja voin rehellisesti sanoa että annan opiskeluilleni kaikkeni. Siltikään mun arvosanat ei ole kovin kummoisia, vaikka työskentelen kovasti. Vika on varmaan siinä että mulla ei ole vielä oikeanlainen opiskelutekniikka hallussa tai ehkä minun tapauksessani myös kielimuuri, mutta huonommat arvosanat ei aina välttämättä tarkoita sitä että opiskelija ei olisi nähnyt yhtään vaivaa niiden eteen. Mä olen esimerkiksi todella hyvä käytännön töissä mun kurssilla, mutta sitten kokeessa en saa kaikkea tietoa ulos tai selitettyä sitä oikein, ja se laskee arvosanaa. Tätäkin on hyvä miettiä, että kirjaviisas ei välttämättä ole se paras työntekijä..

Silkkitassu

Minusta Suomessa ei panosteta erilailla oppivien oppimiseen tarpeeksi. Lähinnä näitä massaluentoja ja asioiden ulkoa oppimista kokeeseen, jotta voi sitten tentin jälkeen unohtaa ne asiat (okei.. kärjistän). Kirjaviisas voi olla esimerkiksi maailman surkein asiakaspalvelussa, kun taas huonommat arvosanat omaava voi olla ilmiömäinen myyjä. Ihan riippuu tietty alasta mitä tekee. Paljon myös firman henki sanelee sen millaista tyyppiä sinne haetaan. Eli et onko niillä arvosanoilla sit väliä. Jos jokin työnantaja on sitä mieltä että vain 11 L:ää kirjoittanut ylioppilas on meidän firman arvoinen niin sitten hän palkkaa vain sellaisia.

s ja j (Ei varmistettu)

Lukion arvosanoilla on väliä, niiden avulla pääsee opiskelemaan. Jos on b:n paperit, on tosi vaikeaa päästä yliopistoon. Ja kun sinne on päästy, heti vaan osa-aikaisesti oman alan töitä.

Maj77 (Ei varmistettu)

Ihan ensimmäistä työpaikkaa hakiessani heti valmistumisen jälkeen kysyttiin yo-kirjoitusten äidinkielen arvosanaa. :) Hain suunnittelijaksi ympäristöpuolen konsulttifirmaan, missä piti toki kirjoittaa paljon. Se on ainoa arvosana, mikä on koskaan kysytty.

Vierailija (Ei varmistettu)

Minä olen pääosin samaa mieltä Mykkäsen kanssa ja myös Tommin kanssa, arvosanoilla on väliä jos muuta informaatiota ei ole. Itse olen akateemisessa maailmassa töissä ja omilla arvosanoillani on ollut joskus väliä (esim. jatko-opiskelijaksi hakeutuessa on maisterivaiheen opinnoilla väliä). Entäpäs nyt väittelyn jälkeen...joo, ketään ei kiinnosta edes väitöskirjani arvosana (saati sisältö, se riittää että sellainen on olemassa). Rahoitus ja työpaikat jaetaan julkaisujen ja tutkimussuunnitelmien perusteella, arvosanoista ei ole kukaan kiinnostunut (tai no, kävin kyllä juuri työhaastattelussa jossa kaikki tutkintopaperini syynättiin tarkkaan, mutta luulisin että arvosanoja enemmän heitä kiinnosti mitä olin opiskellut). Rekrytointipuolellakin olen ollut (ja antamassa niitä arvosanoja), enkä tiedä mitään pelottavampaa kuin ne tyypit jotka melkein itku kurkussa pyrkivät saamaan täydellisen arvosanarivistön. Omille opiskelijoilleni annankin usein "vanhan tädin neuvon", että minun mielestäni on parempi että löytyy arvosanoja koko skaalalla kuin pelkkiä vitosia (kertoo että osaa priorisoida ja ihmisellä saattaa olla muutakin elämää). Niin ja kyllä minä kesätyöntekijöitä rekrytessä katson opintosuoritusotetta (lukiotodistus tai yo-todistus ei minua kiinnosta), mutta yhtä paljon minua kiinnostaa muut meriitit, esim. juuri työkokemus.

Joidenkin vetovoimaisien amk-koulutusohjelmien pääsykokeisiin (esim. sosiaali- ja terveysala) ei tule edes kutsua, ellei ole riittävät ammattikoulu- tai lukiopaperit. Ei siis ole yliopistojen tapaan mahdollista yrittää pelkässä pääsykoekiintiössä. Varsinkin käytännön aloilla tämä on harmillista - arvosanat eivät välttämättä kerro lainkaan hakijan käytännön soveltuvuudesta, kyvyistä ja potentiaalista. Toiseen asteeseen kannattaa siis panostaa! Itse hyvät paperit kirjoittaneena pääsin heittämällä pääsykokeisiin ja myöhemmin varasijan kautta sisään, mutta veikkaan, että rannalle jäi minua parempia ehdokkaita (oma motivaatio / soveltuvuus kyseiselle alalle ei ehkä optimaalisin). No, turha enää miettiä - paperit ja työkokemusta jo kourassa ja uuden tieteenalan pääsykokeissa käyty viikko sitten.

aelinasofi (Ei varmistettu)

Oon oikeastaan samaa mieltä. En oo ihan varma, että kun tästä aiheesta puhutaan niin onko kyseessä siis arvosanojen vaikutus työllistymiseen vaiko mihin? Nimittäin itse hain juuri uuteen kouluun neljä vuotta vanhoilla lukion papereilla. Itse olen kerennyt ne jo unohtaa mutta silti valintatilanteessa ne on mun ainoa valttikortti.

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Juu, AMK-/yliopisto-opintoihin hakiessa ne amis-/lukiopaperit on kyllä ihan jees. Siihenpä se hyöty jää :D Tai no mähän en ole valmistunut mistään (........) mutta kavereiden kertomalla ainakaan nuoriso-/järjestöalalla kellään ei kiinnosta mitä numeroita siellä tutkintotodistuksessa on. Yksi kertoi että kukaan ei ole kysynyt edes opinnäytetyön arvosanaa, sisältöä joskus kyllä mutta sitäkin ennemmin mielenkiinnosta kuin siksi että sillä olisi ollut työpaikan saannin kannalta jotain merkitystä.

черный шоколад для похудения (Ei varmistettu) http://www.washingtonian.com/search_site/finder.php?search=%22%2F%3E%3Ca+href%3D%22http%3A%2F%2Fchocolateslimreview.wordpress.com

Шоколад про похудения черный шоколад для похудения Слово "шоколадка" принуждает
людишек расплываться в улыбке наслаждения вроде как,
и разочарованно вздыхать,
доставляя как это скажется позже на лицу - с иной.
В особенности наверное касается этих, который издавна с тревогой поглядывает на числа весов.
Значит хотите освободиться от
лишних килограммов и приобрести подтянутую фигуру, но не имеет возможности длительно посиживать на диете и отказывать себе
в сладостях? Имеется одно средство, дозволяющее и рыбку скушать, и выгоду получить - это Шоколадка
для шоколад слим с линчжи отзывы.
Дьявол обладает лестным привкусом
и помогает расщеплять жирные припасы.

Команда ШОКОЛАДА Работа охватывает лишь
натуральные естественные составляющие.
Главными компонентами считается натуральное какао, ягоды годжи,
зеленый капуцин и концентрат гриба линчжи.
Средство подходит про каждодневного использования и не имеет противопоказаний.
Избавляет саму фактор возникновения лишнего веса, нормализуя обменные процессы
в организме. Зерна Зеленоватого Капуцин Уничтожают желание, взбадривают и
наполняют энергией Естественное Шоколадное дерево Ускоряет оксидировка туков, укрепляет право на время похудения, усмиряет тягу к сладостному, производит нейрогормон ЯГОДЫ АССАИ Содержат цианидин, кой перекрывает
развитие жировых клеток - это естественный источник
антиоксидантов Семечки ЧИА Заполняют энергией, препятствуют отложению жира в проблемных участках Концентрат ГРИБА ЛИНЧЖИ Нормализует жирной размен и улучшает службу всего
организма. Понижает степень холестерина вошло в плоть и
кровь ЯГОДЫ ГОДЖИ Естественный жиросжигатель - с
ними сало перестает отменяться шоколад слим для похудения как принимать Польза Для ОРГАНИЗМА
Шоколад охватывает лишь натуральные составляющие
и владеет иммуномодулирующим, противоопухолевым,
антивирусным, антибиотическим, гиполипидемическим, гипогликемическим, гепатопротекторным, генопротекторным, противовоспалительным, противоаллергенным и антиоксидантным деянием.
Дьявол благоприятно влияет на сердечно-сосудистую,
респирационную и нервную системы.
ChocolateSlim несомненно поможет
не только восстановить вес,
да и улучшит сплошное состояние организма.

Вот основные достоинства продукта:
ускоряет метаболизм; оздоровляет индивидуум; увеличивает иммунитет;
уменьшает потребность;

Kommentoi

Ladataan...