Vaaleanpunaisesta, ruseteista ja tossuista

Ladataan...
Isyyspakkaus

"Ja sille ei sitten tule mitään vaaleanpunaisia tai -sinisiä vaatteita."

Rouva vuonna 2011.

Niin. Silloin ei tiedetty, onko tulossa tyttö vai poika, mutta selvää oli, että lapsi puettaisiin ihan kaikenlaisiin väreihin. Ja jos tulisi tyttö, vaaleanpunainen olisi se viimeinen väri vaatetuksessa.

Sitten kävi muun muassa näin. (Joulu 2014.)

Jos tytöltä kysytään, mikä on hänen lempivärinsä, vastaus on hyvin yksiselitteinen.

Jos hän valitsee useammasta vaihtoehdosta mitä vain: vaatteita, leluja, karkkeja... valinta osuu aina, kyllä, vaaleanpunaiseen. Hän ihastelee kaupan ikkunassa näkyviä vaaleanpunaisia hanskoja tai hyllyssä olevia vaaleanpunaisia kenkiä.

Pitkään ehdimmekin hiljaisesti vastustaa sitä, että tytöt pitää pukea vaaleanpunaisiin. Sitten tyttö oppi puhumaan ja kertomaan itse, miten kovasti pitää vaaleanpunaisesta. Vähitellen olemme antaneet periksi. Viimeksi tänään näiden tossujen kohdalla.

Viime viikolla tyttö kertoi, että hän haluaisi nätimmät tossut päiväkotiin. Sellaiset, joissa on rusetti. (Hän rakastaa myös kaikkea, missä on rusetti. Rusetteja ihastellaan yhä uudelleen ja esitellään ylpeänä myös muille.) Koska aiemmin päiväkotiin ostamani tossut olivatkin oikeastaan hieman liian isot, lupasin tytölle, että voisimme etsiä hänelle sellaiset.

Kävimme tänään katselemassa rusettitossuja, mutta oikeanlaisia tossuja ei näyttänyt löytyvän, vaikka kävimme useammassa liikkeessä. Yhdet olivat söpöt, mutta niissä rusetti oli kantapäässä eikä edessä, josta hän näkee sen itsekin.

Sitten vastaan tuli Forumin yläkerran Name It ja nämä vaaleanpunaiset tossut.

"Ovatko ne ihanat?" kysyin.

Olivat.

Ja vaaleanpunaiset.

Toivotaan, että hän nyt malttaa jättää tossut päiväkotiin eikä kysele niiden perään kotonakin.

Share

Kommentit

eeevi (Ei varmistettu)

Apua miten ihanan onnellisen näköinen tossujen omistaja ! :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Mutta ei niin onnellisen näköinen kuin tänä aamuna, kun eilisten lastenkutsujen ongintapussista löytyi ikioma huulirasva. Vaaleanpunainen, lasipurkkiin pakattu. Se oli ehkä paras juttu ikinä, voitti jopa joululahjaksi saadun sateenvarjon.

Aivan ihana tuo viimeinen kuva! Ihana neiti söpöystossuissaan! :)

Mun kuopus oli kaiken vaaleanpunaisen, prinsessaisen, hörsyläisen ja röyhelöisen ystävä pienenä tyttönä. Minä en. Mutta kuopus oli myös hyvin voimakastahtoinen, joten hän pukeutui vaaleanpunaiseen, prinsessaiseen, hörsyläiseen ja röyhelöiseen. Hän on nyt 12 ja pari vuotta sitten mustissa farkuissaan, mustassa, lepakkohihaisessa pääkalloprinttipaidassaan kysyi: "Äiti, miks sä puit mut niiiiiiiin karseisiin vaatteisiin pienenä, milloin mä sain ite alkaa päättää?" Jep.

Tommi K
Isyyspakkaus

Kiitos :) Ja tuota samaa odotellessa... ;)

Torey
Näissä neliöissä

Se on jännä miten tyttöihin on suurimpaan osaan jemmattu sisälle se pieni prinsessa joka rakastaa kaikkea pinkkiä ja kimaltavaa!

Meillä on tytölle puettu pienestä lähtien kaikenvärisiä vaatteita, myös vaaleanpunaista, koska pienet tytöt ovat siinä niin söpöjä! Itselleni en ihan helpolla kunnon vaaleanpunaista pue. :D

Ja meidän 3,5v. on ihan ihastuksistaan vaaleanpunaisesta, kimaltavasta ja kaikesta prinsessajutusta. Ja me mielellään annetaan neidin olla. Kyllä hän autoillakin osaa kuitenkin leikkiä ja isin kanssa renkaiden vaihto ja kaikki muu puuhailu on kovin kivaa.  :D

Ilsa

Voisikohan siinä sisäänjemmatun sijaan olla ympäröivä yhteiskunta joka noita tyttösiä sen vaaleanpunaisen fanittajakuntaan työntää? Vielä en ole pinkkigeeniin kasvatustieteen opinnoistani törmännyt. :)

Karuselli

Varnasti jotain tulee luonnostaan, mutta mun nähdäkseni todella paljon myös opittuna, sosiaalisuuden kautta. Mutta ei suinkaan aina noin päin kuin biscotti kirjoitat. Itselläni on tyttö, jolla ei ole ollut oikeastaan minkäännäköistä hoivaviettiä koskaan - ja sitten taas poika, jonka hoivavietti on ollut pienestä saakka silminnähtävä. Samoin lähipiiriin kuuluu useitakin jo kouluikään ehtineitä poikia, jotka ovat olleet kiinnostuneita ihan muunlaisista asioista kuin tappelu- ja taisteluleikeistä. Luonne-, kasvatus- ja ympäristökysymyksiä. Lapsia on moneen junaan kuten aikuisiakin.

Tommi K
Isyyspakkaus

Just näin, ja sitten vanhemmat ja muut ympärillä olevat aikuiset vielä vahvistavat tietynlaista toimintaa. Varmaan osittain edes kiinnittämättä siihen itse huomiota.

Esim. vaikka poika osoittaa hoivaviettiä, todennäköisyys sille, että hän saisi joululahjaksi Baby Born -nuken on aika pieni. Vastaavasti vaikka tyttö olisi kuinka innostunut busseista, raitiovaunuista tai traktoreista, kuinka monta leluautoa hänen hyllystään löytyy? Meillä on yksi, sekin minun lapsuuden lelujani. Ihan varmasti vanhemmat myös sanovat vaikkapa My Little Ponya tai kampauspäätä pyytävälle pojalle, että ne ovat tyttöjen leluja.

Eilisissä lastenjuhlissa päivänsankarilla oli kauko-ohjattava traktori, joka oli tytön mielestä aivan huippuhauska. Ostaisinko silti todennäköisemmin tytölle kauko-ohjattava traktorin vai vaikkapa uuden nuken...?

Karuselli

Onko oikeasti vielä tän päivän nuorissa vanhemmissakin niitä, jotka selkeästi jaoittelee tyttöjen ja poikien lelut ja määrittelee lapsen sukupuolen mukaan, millaisia leluja tälle hankitaan? Vaikka lapsi jopa osaisi pyytää toisenlaisia!

En tiedä, musta toi vaan tuntuu niin oudolta, eikä sitä paitsi vastaa laisinkaan tosielämää, jossa miehet hoitavat (toivottavasti) vauvoja ja eläimiä siinä missä naisetkin, työskentelevät parturi-kampaajina ja laittavat ruokaa. Tai naiset naulaavat ja ruuvaavat, ostavat autoja ja ovat ratikkakuskeja.

Miksei näitä asioita sitten sopisi leikkiä?

Tommi K
Isyyspakkaus

Voi kuule, todella. Siitä oli ennen joulua juttu lehdessäkin. Lelut ja lelumaininta ovat sukupuolittuneempaa kuin koskaan, ja kynnys ostaa pojalle "tytön lelua" on varmasti aikamoinen. Tämä on asia jossa puheet ja teot ovat ristiriidassa, ja tunnistan sen itsessänikin. Esimerkki: jos tyttö pyytäisi lahjaksi kauko-ohjattavaa autoa, ostaisinko sen? Kyllä.  Entä vauvanukkea? Kyllä. No, entäpä jos hän ei pyydä mitään, käykö edes mielessäni, että hän voisi pitää kauko-ohjattavasta autosta? Ei käy. Sen sijaan hänelle hankitaan vauvanukke. Jos hän olisikin poika, hänellä vastaavasti varmaan jo olisi kauko-ohjattava auto, ellei hän sitten olisi pyytänyt vauvanukkea. Ei se siis ole sitä että tietoisesti haluaa vahvistaa tiettyä stereotypiaa, mutta niin tulee tehtyä, itsekin. Onneksi legot ja junaradat ovat sentään löytäneet tiensä tähänkin talouteen. 

Karuselli

Oho. En tullut huomanneeksi tuota lehtijuttua, mutta mut kyllä vähän yllätti tuo tilanne. Jotenkin olin ajatellut, että tän päivän vanhemmat kasvattaisivat jo aiempaa enemmän sukupuolisensitiivisesti ihan siksi, että tän päivän mies- ja naisroolitkin on huomattavasti väljempiä kuin vaikka viisitoista tai kakskyt vuotta sitten.

Ei onnistu (Ei varmistettu)

Meidän tyttö on ihan vauvasta asti tykännyt autoista, poika ei koskaan välittänyt. Joka kerta ennen synttäreitä ja joulua muistuttelen tästä kaikkia mummeja ja kummeja, jotka kyselevät, mitä lapsille lahjaksi. Että tyttö tykkäisi kovasti autoista, erityisesti paloautoista. KUKAAN ei ole koskaan ostanut tytölle yhtäkään autoa, paitsi minä itse. Ei vaan mene perille, vaikka rautalangasta neljä vuotta vääntäisi. Ihan luonnostaan ostelevat barbeja, vauvanukkeja, leikkiastioita, nukensänkyjä, rattaita, prinsessamekkoja, helmiä ja niin edelleen ja kaikkea, mitä siellä lelukaupan tyttöhyllyssä nököttää.

Piipo79

Meillä on ostettu yhtälailla dinoja kuin prinsessakirjoja kun tyttö tykkää molemmista. Dinoillekin (ärinän säestyksellä) laitetaan leikkihuulipunaa :-)

M-M

Meijän tytöltä löytyy kasa serkkupojan vanhoja autoja ja muutama uusi.  Ja työkalut on ihan parhaimpia leluja :) Baby bornista neiti tuumasi, että se on pikkuveljen sisko. 

Prinsessaleikit on tainnut tarttua barbie elokuvista. Äitin pitäisi ommella seuraavaksi prinsessamekko neitille. Onneksi liikennemerkkikuvoinen paita sai prinsessamekon unohtumaan :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Mä uskon, että kyse on kulttuurista ja ympäristöstä: pojille annetaan toisenlaisia leluja kuin tytöille, tyttöjä kehotetaan herkemmin käyttäytymään nätisti jne. "Pojat on poikia", joten annetaan riehua.

Varmaan jollain kasvatustieteilijällä on jotain faktaakin siitä, mikä on oikeasti sisäsyntyistä ja mikä ulkoisen vahvistamisen vaikutusta.

Ilsa

Juuri näin, Tommi! :) Tutkimusten mukaan yksilöerot sukupuolen sisällä ovat suurempia kuin erot sukupuolten välillä. Meidän yhteiskunnassamme biologista ja sosiaalista sukupuolta käsitellään usein yhtenä ja samana, mikä aiheuttaa ongelmia niin tytöille kuin pojillekin, tai myöhemmässä elämässä miehille ja naisille. Erityisen hankalaa on niillä, jotka eivät perinteisten sukupuoliroolien ahtaisiin karsinoihin mahdu.

Kärjistettynä toimimme niin, että vauvasta asti kehumme tyttöjä kun he ovat sieviä ja hiljaa ja poikia silloin kun he toimivat ja ovat reippaita. Biologisen ja sosiaalisen sukupuolen rajaa on vaikea määritellä ja mitata tarkasti, mutta näinhän on kaikissa ihmisiä ja ihmisyyttä tutkivissa tieteissä. Yksilöiden survominen Gaussin käyrälle ei välttämättä ole kovin avaava lähestymistapa. Takerrumme pakkomielteisesti binääriseen sukupuolijärjestelmään, mutta miksi? Sanoisin, että lähinnä tottumuksesta. 

Itse näen ihanteellisena ratkaisuna sukupuolisensitiivisen kasvatuksen jota ei missään nimessä tule sekoittaa sukupuolineutraalia kasvatukseen (se on taas häiriintynyttä ihan omalla tasollaan). Tiivistettynä: lapset nähdään ensisijaisesti yksilöinä, ei sukupuolensa edustajina. Tarkoitus ei ole heittää perinteisiä sukupuolirooleja päälaelleen (eihän sekään mitään tasa-arvoa olisi!), vaan laajentaa niitä. Tyttö voi pukeutua pinkkiin tai ruskeaan ja se on ok. Poika voi olla vauhdikas merirosvo tai kotileikin äiti ja sekin on täysin ok.

Toivon todella, että vanhemmat miettisivät näitä asioita, eivätkä vain toistaisi ympäröivän yhteiskunnan hölmöyksiä. Uskon, että sallivammat sukupuoliroolit tekisivät yhteiskunnastamme  tasa-arvoisemman ja onnellisemman. :)

Karuselli

Minä uskon samoin.

Ilsa

Biscotti, suosittelen tutustumaan aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen. Kasvatus tapahtuu harmillisen usein uskomusten ja aika tuulesta temmattujen ennakkokäsitysten varassa. Näitä asioita on ihan oikeasti tutkittu. Me tuemme tyttöjen hoivaamista ja poikien tappeluleikkeihin kallistumista. Ihan sylivauvasta asti. Sitä kannattaa oikeasti miettiä ja kyseenalaistaa yhteiskunnan tarjoamia malleja. :)

Ilsa

Kommenttisi oli varsin lyhyt, joten en sen perusteella rakentanut sen laajempia kuvitelmia siitä, mitä kyseenalaistat tai jätät kyseenalaistamatta. Sana "uskon", ei vain varsinaisesti vaikuta siltä, että tietosi perustuisivat kasvatustieteelliseen tutkimukseen. On oikein hyvä juttu, että kyseenalaistat yhteiskuntamme toimintamalleja.

Ja kyllä vain, me yhteiskuntana tuemme juurikin noita sukupuolistereotypioita, joita tunnut kommenttisi perusteella pitävän ainakin osittain totena. Sukupuolistereotypioita saattavat huomaamattaan vahvistaa myös ne, jotka ovat kovasti binäärijärjestelmää vastaan. Ihan kasvatuksen ammattilaisetkin. Hienoa, jos olet tällaisten hullutusten yläpuolella. :)

 

 

Piipo79

Kunhan muistaa että asiat eivät aina ole mustavalkoisia edes naistutkimuksen (tai sukupuolitutkimus mikä ikinä nykyään tieteenalan nimi onkaan) näkökulmastakaan. Esimerkkinä kerron tapauksen, josta kiistelin ystäväni kanssa: Jalkapalloseura markkinoi tyttöjen n3-5v fudiskoulua "prinsessafutiksena". Kaverini mielestä tämä stereotypisoi kaikki tytöt prinsessoiksi ja hän näki sen tyttöjen aliarvioimisena. Minä taas näin että prinsessa stereotypiaa kerrankin rikottiin (ja siitä vedettiin facebookkeskustelussa herne nokkaan koska tytöt laitetaan kommentoijien mukaan pelaamaan sipsuttamalla jne. Tässä tulee esiin se stereotypia mikä meillä on sisäänrakennettuna. Jos prinsessa-etuliite niin feministitkin olettavat heti että jalis sipsutusta ja röyhelöä!) ja kuitenkin jos miettii jalisliigan tavoitetta niin se oli saada enemmän tyttöjä harrastuksen pariin (ei kaikki koe olevansa prinsessoja mutta tuossa iässä yllättävän moni) ja jos tavoite toteutuu niin sehän on hieno asia! Eri asia jos koulussa kaikki pakotettaisiin prinsessamuottiin, mutta tässä kyse vapaaehtoisesta harrasteesta.

Ilsa

Sehän se juuri onkin sukupuolisensitiivisen kasvatuksen pääpointti, että sukupuolia ei ole mielekästä jakaa suunnilleen viivottimella poikiin ja tyttöihin, jotka tykkäävät vain niistä omaan biologiseen sukupuoleensa liittyvistä asioista. Asiat eivät siis tosiaankaan ole mistavalkoisia tai kaksijakoisia, vaan sukupuoli voitaisiin sijoittaa ennemminkin spektrille.

Tavoitteena ei siis ole se, etteivät tytöt saisi pitää prinsessajutuista vaan se, että niistä innostuminen olisi hyväksyttävää, eikä biologinen sukupuoli vaikuttaisi asiaan mitenkään. Itseasiassa juuri feminiinisiksi mielletyt asiat koetaan yhteiskunnassamme usein hömppänä ja akkojen touhuna. Tarkoitus ei siis ole, että kaikista tytöistä tulee äijiä. Siinähän jylläisivät vain ja ainoastaan ne perinteisesti maskuliinisiksi koetut arvot. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Nimenomaan se on esim. se päiväkotiympäristö, jossa jaksetaan heti aamusta hehkuttaa, jos tyttö tulee pinkkiä päällä, että oletpas ihana prinsessa jne. Sekä aikuiset että toiset lapset tekevät tätä. Oma tyttöni pukeutuu eri päivinä eri väreihin ihan omasta aloitteestaan ja valikoimassa on myös isoveljeltä perityt värit ns. tyttövärien lisäksi, ja eron kyllä huomaa. Ruskeana päivänä, kun hän on omasta mielestään ihana pikku karhu, kukaan ei tule hehkuttamaan, että oletpas söpö karhu tai kylläpä sinulle ruskea sopii hyvin. Sama juttu liilasta, vihreästä jne. Pinkistä ja kaikesta hörhelöön viittaavasta hehkutetaan, vaikka se itse asiassa punatukkaiselle pepillemme sopii väreistä kaikista huonoimmin... Ja silloin kun poikaa vein tarhaan, niin tasan tarkkaan ei hänen vaatteistaan mainittu koskaan mitään aamuisin, ainoastaan jos oli vaihtovaatteita vailla, niin jotain juttua oli. Mutta tyttöä katsomaan sillä silmällä tätien toimesta joka aamu, että mitä on päällä, onpa kiva mekko, paita, tossut, muu mikä vaan ja aina muistetaan jotain kivaa vaatteista sanoa, oli yhdistelmä miten hullu tahansa (lapsi valitsee yleensä itse ja annamme valita myös sellaisia yhdistelmiä, joita aikuinen ei todellakaan valitsisi, jos ne kelin puolesta ovat sopivia).

Tommi K
Isyyspakkaus

Mielenkiintoista. Meillä niitä vaaleanpunaisia päiväkotivaatteita ei ole oikeastaan ollut, joten en ole osannut kiinnittää huomiota samaan asiaan. Ja tyttö kyllä itse tekee vaatteistaan niin ison numeron, että kaikki hoitajat kyllä muistavat niitä ihastella, oli päällä sitten mitä tahansa :D

Tommi K
Isyyspakkaus

Niin, eikös vaaleanpunainen ole aiemmin ollut maskuliininen väri, ja vasta 1900-luvulla yleistynyt tytöillä? (Lähde Wikipedia :D)

Mä luulen kans, että se on enemmänkin ympäristön vaikutusta kuin sisältä kumpuavaa.

Ilsa

Pitää paikkansa! Vaaleanpunainen nähtiin vahvana ja maskuliinisena. Tytöt puettiin vaaleansiniseen, joka nähtiin heikkona nössövärinä... :/

Tommi K
Isyyspakkaus

Tämäkin tyttö on kyllä tosi girly girl ja rakastaa yli kaiken mekkoja, kenkiä, rusetteja, sydämiä... Ja mikäs siinä, onhan se aika söpöä :) Ainoa, mihin on vedetty raja on, että juhlamekkoja ei käytetä arkisin. Ja niistä onkin käyty usein aikamoisia taisteluja...

Torey
Näissä neliöissä

Meillä on prinsessalaatikko, sieltä saa ottaa ja pukea päällensä kun haluaa. Sisältää kenkiä, tossuja, kruunuja ja pari oikein rinsessaröyhelö-kolttua. :D On pysyny juhlamekot rauhassa kaapissa. :D

Karuselli

Meillä on ollut jo vuosikymmenen ajan talossa sellainen roolivaate- ja tarvikearkku, josta lapset on saaneet penkoa itselleen mitä ikinä ovat halunneet. Prinsessakamat, keijunsiivet, muumimamman essu, eläinasut, peppipitkätossun vermeet, poliisinpuvut, miekat, ritarinkypärät, merirosvohatut ja intiaanipäähineet ovat kaikki siellä sulassa sovussa. Perheen lapset ovat kumpaakin sukupuolta, ja tällä meidän otoksellamme sanoisin, että kaikkia rooliasuja on käytetty tismalleen yhtä paljon. Ja todella luovasti. Jos nyt äkkiseltään muistelen, poikia on kiehtonut balettitutu jopa enemmän kuin tyttöä, joka sen aikoinaan sai.

Prinsessakausi (Ei varmistettu)

Tytär kohta kolme, ja noin puolisen vuotta lempiväri on ollut vaaleanpunainen. Kun tyttövauva oli tulossa, kielsin kaikkia ostamasta vaaleanpunaista ja pinkkiä. Ajattelin myös, että voitais ohittaa prinsessakausi.

Kuinkas sitten kävikään: tytär valitsee kaiken vaaleanpunaisena ja äiti onkin ihan innoissaan tyllistä, prinsessoista, pitseistä, pinkistä ja vaaleanpunaisesta (vähän enemmän roosaan ja nudeen vivahtavasta:)

Rinnalla kulkee koko ajan raketti-, auto-, juna-, paloauto- ja futisinnostus.

Tommi K
Isyyspakkaus

Kuulostaa tutulta. Kun ekan kerran näin tuollaisen vaaleanpunaisen tylliunelman tanssikoululla, pyörittelin silmiäni ja ajattelin, että eikös sitä voi ihan hyvin tanssia t-paidassa ja trikoissa. Noh, minähän sen tanssimekon sitten lopulta ostin, ja kyllähän hän näyttää siinä aika suloiselta. Ja niiiiin onnelliselta :)

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Jep, minä oon kanssa ilmoittanut tytön synnyttyä että meidän lasta ei sitten kuorruteta vaaleanpunaiseen eikä pinkkiin. Hmmm... tänhetkinen ulkovaatekerta: pinkki haalari, vaaleanpunaiset kengät, pinkit hanskat. Hanskoja lukuunottamatta lapsi on saanut valita itse värit. Uusimman pipon värin on myös saanut valita itse ja siihen sentään valitsi leijonankeltaisen langan, joka ei kyllä mun mielestä ollut paljon parempi mutta valmiina on onneksi ihan kiva. :D

Mutta täytyy kyllä sanoa, että tuollaiselle 3-vuotiaalle on jo oikeasti todella vaikeaa löytää vaatteita, jotka olisivat kohtuuhintaisia mutta silti kivoja, sellaisia lastenvaatteita. Ketjuliikkeissä vaatteet alkaa olla aika täynnä paljetteja, glitteriä ja leopardikuosia ja tekstejä "I'm a fashionista" tai jotain vastaavaa... en tykkää yhtään! Tarjolla on joko vaaleanpunaista paljeteilla tai tummansinistä örkeillä ja autoilla, näin kärjistettynä. Ja tosiaan muunlaiset on todella kalliita. P.o.P:in paidat maksaa helposti 25-30e, Noshin samoin, ja tietty Me&I:sta puhumattakaan. Joitain perusvaatteita voi löytyä, mutta monesti niiden värimaailma on tosi valju, beigeä, valkoista, harmaata jne. Olis ihanaa pukea lapsi joskus vaikka oranssiin tai turkoosiin! Mutta ei.

Tommi K
Isyyspakkaus

No mutta nyt alennusmyynteihin! Tsekkaa vaikkapa

Melli Eco Design

Aarrekid

Mainio Clothing

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Oi kiitos! Kaksi alempaa oli ihan uusia tuttavuuksia :)

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

No mä en ainakaan ihan rehellisesti tykkää siitä perusvaaleanpunaisesta väristä, kuten en tykkää esim. ruskeastakaan kovin paljon ja sitäkään en lapselle pukisi :) Oikein kirkas pinkki on ihan eri väri ja sitä mulla on itsellänikin joitain vaatteita, ja niitä siis ihan joo ostan kyllä jos lapsi itse sellaisen valkkaa. Kauhean pitkään yritin pitää kiinni siitä että minä valkkaan vaatteet ja lapsi pukee, mutta nyt on aamuisin alkanut kuulua "minä en tykkää, saanko panna tämän paidan" enkä näe kertakaikkiaan yhtään syytä sille, miksei lapsi itse saisi paitaansa valita, kunhan siihen päälle puetaan ulkovaatteet.

Oon samaa mieltä tuossa, että pojalla pinkit vaatteet tuntuu olevan ihan jeejeemahtavaupeawoohoo-juttu mutta tytöllä ihan kamalaa prinsessapönkittämistä... :D Mulle on kerran sanottu, että "ai sinä siis olet äiti, joka pukee tyttärensä vaaleanpunaiseen". Ööh no joo, niin kai sitten :)

Karuselli

Meillä on koululaistyttö, joka useimpina aamuina pyytää minua nakkaamaan kaapista "jotkut vaatteet" itselleen. Ja taas toisaalta poika, joka on jo parivuotiaasta saakka ollut varsin kiinnostunut vaatteistaan, pohtinut pukeutumistaan ja esim. rakastaa kauluspaitoja. Me vanhemmat emme ole juurikaan kiinnostuneita vaatteista emmekä käytännössä koskaan keskustele niistä muutoin kuin neutraaliin, arkiseen sävyyn. Vaatteistaan innostuneen lapsen (oli se sitten kuka tahansa heistä, useimmiten juuri tämä em. poika) pukeutumista toki aina jaksetaan ihailla.

Ihan kuten aikuisia miehiä ja naisia on monenlaisia, niin on myös pieniä tyttöjä ja poikia. Tietenkin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä on kyllä vain poikia ja silti vouhotan heidön vaatteistaan. Aina valitaan sävy sävyyn ja nätit kuosit jne. Poikia itseään ei vaan vaatteet kiinnosta pätkän vertaa, vaikka olen niistä vouhottanut alusta asti.. Minä panostaisin vaatteisiin vielä enemmän, jos jossain vain pojille niitä myytäisiin. Kaikki kaupat kyllä myyvät pinkkiä glitteriä ja pojille pari hassua sen rinnalla..

Tasaraita

Enpä usko että se lapsen sukupuolesta riippuu kuinka paljon vanhemmat panostavat lapsen vaatetukseen. Eiköhän se riipu ihan vanhemmista ja vanhempien omasta kiinnostuksesta. Meillä on 3 vuotias poika ja kyllä, panostan aika paljon lapsen vaatteisiin. Ennen panostin enemmän omiini mutta kun minä itse en kasva koko aikaa niin nykyään panostan lapsen vaatteisiin. Meillä on poika jota oikeasti kiinnostaa mitä hän päälleen pukee. Tietyt vaatteet on suosikkeja. Pinkki on lempiväri ja pinkkejä vaatteita löytyy joitain. Kevääksi olen luvannut hankkia pinkit lenkkaria kun uusien hankinta on ajankohtaista. Tänään poika olisi halunnut laittaa koiralegginsit jalkaan mutta päädyttiin kissalegginseihin kun koirat olivat pesussa. Lapsen suosikkeja ovat ehdottomasti Minirodinin vaatteet kivojen eläinkuosien takia. Aamulla hän aina miettii että minkä eläimen kuvia hän tänään laittaisi päälleen. Lapsi saa jatkossakin pinkkejä vaatteita ja leluja jos niitä haluaa. Valitettavasti pihan muut pojat kommentoivat kyllä hänen pinkkiä Minni Hiiri-autoaan tyttöjen autoksi tai ihmettelevät miksi hänellä on pinkki pipo. Onneksi hän ei välitä, on vain todennut muille että pitää pinkistä ja asia on ollut loppuunkäsitelty. 

Tommi K
Isyyspakkaus

Joo, meillä tyttö todellakin sanoo itse, mitä laittaa päälle. Joitain reunaehtoja toki asetetaan, varsinkin nyt talvella: ei kesävaatteita, pitää laittaa neule t-paidan päälle, ei juhlamekkoja. Mutta muuten hän kyllä oikeastaan itse valitsee mitä laittaa amulla päälle. Ja myös juhliin.

Lemppariyhdistelmä juhlissa on yllättäen valkoinen pitkähihainen paita, jossa on pieniä mustia pisteitä, ja tummansininen mekko, jossa on ohut pinkki kaulus ja pinkki ruusuke vyöllä (ylimmässä kuvassa lattialla). Ei siis todellakaan kokonaan vaaleanpunainen unelma, jollainen myös löytyy kaapista.

Piipo79

Juuri samaa mieltä! Prinsessa tai vaaleanpunainen ei ole paha asia, pikemminkin voisi kannustaa että prinsessana tai vaaleanpunaisessa mekossa voi tehdä mitä vaan. Stereotypioita ei rikota peittämällä ne vaatevärin taakse vaan muuttamalla asenteita siten, että ne värit tai roolit (prinsessa) eivät lähtökohtaisesti sisällä jotain negatiivista arvoa. Meillä lempiväri on muuten jostain syystä sininen!

Tommi K
Isyyspakkaus

Tietenkin! Meillä puhutaan "insinööriprinsessasta". Eli voi olla tosi tyttömäinen ja silti tykätä junaradoista ;)

Piipo79

Just niin! Aikuisenakin sitä voi olla hame päällä (vaikka pinkki jos siitä sattuu pitämään!) miesvaltaisella alalla. Jos prinsessa (tai tyttömäiseksi jutuiksi mielletyt asiat) piilotetaan pahana niin silloin tehdään karhunpalvelusta tulevaisuuteen. Koska sittenhän hamenaista ei voi ottaa tosissaan...musta tää aihe on mielenkiintoinen kun kaikki hehkuttelee sukupuolineutraalia kasvatusta ja musta sen voi hahmottaa niin monella tapaa. Ja mielestäni vähiten vaatteiden kautta!

Karuselli

Niinpä!

*Annika* (Ei varmistettu)

Aikoinaan kun ajoin kuorma-autokortin, niin autokoulun kuorma-autosta poistuessani sain muutaman kerran aika pitkiä katseita, kun laskeuduin hytistä pinkissä hameessa ja balleriinakengissä. Oli kyllä ihan kiva shokeerata kaikkia, joille moinen asia tuntui olevan jotenkin outoa :P

Tommi K
Isyyspakkaus

Ehkä se lähti enemmänkin hiljaisena vastarintana sitä oletusta kohtaan, että tyttö pitää pukea vaaleanpunaisiin. Ja myös siitä, että Rouva ei itse pidä vaaleanpunaisesta.

Minulle se on vain yksi värin muiden joukossa. Voi olla jotain vaaleanpunaista mutta ihan samassa suhteessa kuin muitakin värejä.

On muuten jännää, että monet luulevat tyttöä pojaksi ihan vain siksi, että hänellä ei ole vaaleanpunaista haalaria tai toppatakkia. Hänen haalarinsa oli aiemmin tummansininen (nykyisin punainen) ja toppatakki on ruskea. Ja automaattisesti kaupoissa oletetaan hänen olevan poika. Outoa.

Kristaliina
Puutalobaby

Meillä tirppanan lempiväri vaihtelee kysyttäessä, usein hän vastaa "ruskea" (whaat?) :) Silmälasikoteloista hän sai valita mieleisensä; myyjä piti käsissään punaista ja vaaleanpunaista ja minä oranssia ja keltaista - tirppa kaivoi esiin sinisen. Ja ukulelea ostettaessa vastaavan värivalinnan kohdalla tyyppi valitsi kaikista maailman väreistä valkoisen :)

Mä veikkaan, että iso merkitys on päiväkodissa ololla/olemattomuudella, siellä se vaalenpunaisen villitys sitten varmaan leviää lapselta toiselle. 

Me ollaan ajateltu niin, että ei sitä mitenkään kielletä, jos buumi tulee - mutta ei sitä ehdoin tahdoin ainakaan itse rakennetakaan. Toistaiseksi ollaan vältytty :) Mutta onhan se tärkeää, että lapsen omaa makuakin kuunnellaan; jos vaaleanpunainen on lapselle parasta ikinä mitään, niin oishan se aika ankeaa väkisin antaa vaan sitä ruskeaa :)

Karuselli

Päiväkodilla on tosiaan jonkin verran vaikutusta tuohon "villitykseen", tämä on huomattu meilläkin, kun on kokemusta sekä perhepäivähoidosta että päiväkotimaailmasta.

Mä määrittelen itseni feministiksi, mutta enpä kyllä ole koskaan nähnyt vaaleanpunaisuudessa, prinsessajutuissa ym. mitään ongelmaa. Tärkeintähän on se, millainen on vaaleanpunaiseen tai prinsessatiaraan pukeutuvan lapsen identiteetti, ja siihen taas me aikuiset voimme vaikuttaa paljonkin. Ei pinkki tee passiiviseksi eivätkä keijunsiivet heikoksi.

Minusta pukeutumisessa linja saisi olla sellainen, että aluksi tietenkin vanhemmat pukevat lapsen omien mieltymyksiensä mukaan, mutta sitten kun lapsella alkaa olla itselläänkin näkemyksiä aiheesta, niin totta kai hän saa vaikutta ja valita ainakin osan vaatteistaan itse ja tuoda siten esille omaa tyyliään ja persoonaansa. Sehän lastenkasvatuksessa ainakin musta on just niin ihanaa ja kiehtovaa, kun esiin alkaa tulla ihan oikea yksilö joka alkaa itse kertoa maailmalle, mistä pitää ja millainen on.

Meillä tuollainen vaaleanpunainen vaihe tuli aikoinaan tyttärelle hyvin, hyvin lievänä, eikä hän ole koskan intoillut prinsessoista, keijukaisista tms. Ei, vaikka valinnanvapaus on aina ollut, emmekä me vanhemmat ole pinkkiin maailmaan mitenkään kielteisesti suhtautuneet. Lapset ovat kaikki omanlaisiaan, jos vain saavat olla.

Tommi K
Isyyspakkaus

Kyllä, se on se sosiaalinen paine. Tai ei edes paine, vaan se, että vain näkee muiden lasten tekevän jotain. Tanssimekko esimerkiksi tuntui tarpeelliselta, sillä lähes kaikilla muilla pienillä tanssijattarilla oli sellainen. Vaaleanpunainen. Eilen tyttö hipelsi vaaleanpunaisia Crocseja kaupassa ja kertoi, että kahdella hänen kaverillaan on samanlaiset. Crocseja ei kuitenkaan ostettu.

lastentarhanope87 (Ei varmistettu)

Samoilla linjoilla.

Mutta pidän myös erittäin tärkeänä, että lapsi saa käydä läpi sen "vaaleanpunaisen kauden", jos sellainen tulee. Alle kouluikäisillä tytöillä on ihan korostunut tarve ilmaista tyttöyttään. Keinot voivat olla hieman yksipuoliset aikuisen perspektiivistä, mutta täytyy muistaa että lapsen "omissa piireissä" (esim. päiväkotikaverit) värillä on väliä. Vaikka vanhemmat/kasvattajat olisivat kuinka edistyksellisiä, sukupuolisensitiivisiä tai -neutraaleja, ei se ikään kuin hetkessä muuta tyttöyden kulttuurisia malleja. Jos lapsi haluaa samaistua prinsessoihin, niin ei sitä tule kauhistella tai paheksua. Aikuisten tehtävä on tarjota monipuolisia malleja ja tukea lasta / lapsen identiteetin kehitystä.

Olen 80-luvun lopun lapsi. (Ysäri)feministiäitini leikkautti tukkani sellaiseksi lyhyeksi, takaa nyrhityksi polkaksi. Ei puhettakaan että olisi saanut vaaleanpunaisia vaatteita. Juhlamekot olivat murretun värisiä, röyhelöttömiä telttoja. Harmitti ihan hirveästi, etenkin ne hiukset - ranskanletti oli mielestäni kauneuden huipentuma. Muistan miettineeni lapsena miksen minä saa laittautua ja tuntea itseäni "nätiksi". Melkein koko ala-asteen toivoin pitkiä hiuksia kunnes sitten siinä puberteetin kynnyksellä sellaiset sain. Voin sanoa etten hetkeäkään liian aikaisin ...

Karuselli

"Jos lapsi haluaa samaistua prinsessoihin, niin ei sitä tule kauhistella tai paheksua. Aikuisten tehtävä on tarjota monipuolisia malleja ja tukea lasta / lapsen identiteetin kehitystä."

Ihan samoin jos lapsi haluaa samaistua pahiksiin tai monstereihin, eiks je? Mutta se puoli on ainakin mulle ollut vähän haastavampi tie kulkea. :-) Vanhemmuus opettaa meille kyllä paljon avarakatseisuutta, jos vain annamme sen opettaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kyllä meillä on sekä poika että tyttö alkanut + 2 vuotiaana esittämään mielipiteitä vaatteiden suhteen. Enimmäkseen niin, että tossa on kiva kuva ja tossa ei. Eikä siinä mun mielestä ole mitään pahaa, kunhan se ei mene järjettömäksi uhmakohtailuksi joka päätyy siihen ettei mikään kelpaa... Miksi pieni lapsi ei saisi vaikuttaa miten pukeutuu? Kunhan on siis käytännöllistä ja tarpeeksi lämmintä.

Pages

Kommentoi

Ladataan...