Väärät kasvatusmenetelmät, häiriöitä kehittymisessä ja ongelmia perhedynamiikassa

Ladataan...
Isyyspakkaus

Onhan sitä parempiakin viikkoja ollut. Turhan lyhyitä yöunia, levottomia öitä, itkuisia aamuja ja väsyneitä vanhempia. Viikko huipentui lauantai-iltapäivänä lapsen oksenteluun ja iltakäyntiin terveyskeskuksen päivystyksessä. Siellä erikoinen terveyskeskuslääkäri kyseenalaisti suurin piirtein kaiken lapsemme kasvatuksessa.

Tilanne lähti siis siitä, että ilman sen kummempaa syytä tyttö oksensi lauantaina kaiken syömänsä useampaan kertaan kaaressa äitinsä päälle. Tätä on käynyt kaksi kertaa aiemminkin, lokakuussa. Ensimmäisellä kerralla tyttö päätyi tiputukseen, mutta toisella kerralla päästiin verikokeen jälkeen kotiin. Silloin oksentelulle ei löytynyt mitään syytä, ja epäilimme virusta tai yliherkkyyttä lehmänmaitopohjaiselle äidinmaidon korvikkeelle. Nyt sitä ei ollut annettu.

Aivan ensimmäisenä punnituksessa kävi ilmi, että lapsen paino oli laskenut edellisestä neuvolakäynnistä. Lääkäri tosin selitti, että eri vaaoilla tehdyt punnitukset eivät ole vertailukelpoisia. Rouva myös kertoi, että edellisen punnituksen tulos ei ole luotettava, sillä hän oli joutunut pitämään lapsesta kiinni vaa'alla.

Siitä alkoi useamman huolenaiheen kasautuminen.

- Nukutte perhepedissä? Ettekö pelkää, että kierähdätte lapsen päälle? lääkäri kysyi.

- No emme. (Miten lääkäri voi ylipäänsä ihmetellä tällaista ääneen?)

- Kyllä hänen pitäisi jo nukkua omassa sängyssä ja eri huoneessa.

- Niin, mutta mitenkäs yöllä syöttäminen?

- Ei puolivuotias lapsi enää tarvitse ruokaa yöllä.

- No mutta kun hän herää ja hän syö niin huonosti päivälläkin. Hän ei ole siis hirveän kiinnostunut kiinteistä ruoista ja soseista. Ainoastaan kaurapuuro ja päärynäsose kelpaavat, ja muita ruokia maistellaan vain hieman.

- Syöttekö yhtä aikaa pöydän ääressä?

- Ei, vaan häntä syötetään eri aikaa kuin syömme itse.

Tässä vaiheessa oli vedetty esiin jo aika monta asiaa, joista voisi päätellä olevansa huono vanhempi.

- Eikö lapsenne ole yhtään kiinnostunut istumisesta? lääkäri kyseli.

- Niin, no ei hän oikeastaan istu vielä. Tai siis ei nouse itse istumaan. Ja kellahtaa kyljelleen helposti.

Ai onko hänen kehityksessään sitten jotain vikaa?

- Ja sitten kun on vielä tuo pituuskäyrän romahtaminen.

- Siis mitä?!?

- Niin, kun hän on tippunut siitä kasvukäyrältä.

- No onhan meille sanottu neuvolassa, että hän on pienikokoinen, mutta että ei ole mitään huolta ja että eihän me vanhemmatkaan niin isoja olla.

Käyrät tosiaan näyttävät siltä, että tytöstä ei tule koripalloilijaa, mutta "pituuskäyrän romahtaminen" oli turhan dramaattinen sanavalinta ja tarkoitti sitä, että kasvu on tasaantunut alemmalle käyrälle.

- Kyllä minä suosittelisin, että ensin selvitettäisiin, miksi ruoka ei maistu. Onko vaikka jotain yliherkkyyttä jollekin aineelle. Sitten vatsalle ultraääni, että onko siellä jokin ahtauma joka aiheuttaa oksentelun. Kaikkien vaikein asia korjata on sitten se, jos kyse on perhedynamiikasta.

- Anteeksi?

- Että jos lapsi vie vanhempiaan. Johtajuuskysymys. Jos hän ei syö päivällä, niin hän syö sitten yöllä. Ja kyllä tämä huonosyöntisyys, oksentaminen ja kasvun hidastuminen liittyvät toisiinsa.

Eli väärät kasvatusmenetelmät, häiriöitä kehittymisessä ja vielä ongelmia perhedynamiikassa. Auts.

Tässä vaiheessa olimme jo mielestämme aika kaukana varsinaisesti lääkärikäynnin aiheesta. Verikokeessa näkyi jokin pieni tulehdus, mutta koska oksentelu ei jatkunut, pääsimme yöksi kotiin ja saimme lähetteen Lastenklinikalle, jossa olisi tarkoitus selvittää ensi viikolla, löytyykö huonolle soseruokahalulle jotain syytä.

Lähtiessämme lääkäri kuitenkin kertoi, että tyttö on iloinen, reipas ja kehittynyt hyvin eli pelkkää plussaa paitsi se oksentaminen.

Nyt päällimmäisenä mielessä on hämmennys. Syökö tyttö oikeasti vähän vai tuntuuko se vain vähältä. Kuinka paljon seitsenkuisen pitäisi syödä soseita kerralla? Jos tytöllä olisi jokin krooninen vaiva, eikö se olisi ilmennyt useamminkin kuin kolmesti seitsemässä kuukaudessa? Oliko se sitten jotain, jota hän söi lauantaina? Ei hän kuitenkaan saanut mitään, mitä hän ei olisi syönyt aiemminkin.

Vai onko kaiken pahan alkulähde se, että nukumme samassa sängyssä?

 

Share

Kommentit

Tuo perhepeti tuo niin paljon erimielisyyksiä pintaan. Minä olen perhepedin kannalla sillä tulen nukkumaan yksin vauvan kanssa viidesti viikossa. Viikonloppuisin kaikki kolme, perheenä.

Äitini vastustaa tätä ajatuksena kokonaan. Hän latelee miinuksia miinusten perään enkä tiedä nyt, miten tulemme asian tekemään kun vauva syntyy. Hänen mukaansa lapsi oppii tavoille jo ihan pienenä. Ja näinollen oppii siihen että joku on aina ns. Vieressä. Äidilläni on taustaa lastenhoidosta ja kasvatuksesta. Ja silti ihmettelen kuinka jossain artikkeleissä kehotetaan perhepetiin ja jossain kielletään kokonaan. Äitini on sitä erittäin kovasti vastaan. Myöskin tämän kierimis/murskaamis syyn takia. Sellaisia vaistoja ei kuulemma ole, se on vain huonosti nukkumista. Ja levotonta kevyttä unta.

törmäsin myös tänään tv 5 ohjelmaan jossa opetettiin teiniperheen samaan rutiiniä arkeen.  Vauva herätettin joka aamu kahdeksalta, pesu pukeutuminen, syöminen ja ulkoilu oli aikataulitettua. Minä olin uskonut että vauva luo itse ajan kanssa rutininsa. Mutta ei? Olenko missannut jotakin? 

Ohjelmassa väitettiin että jo kuusi viikkoa vanha vauva oppii rutiineihin, ja siihen että vauvat suorastaan rakastaa niitä. Mutta kumma kyllä, lapsen ollessa 12 viikkoa hän nukkui yöt läpi. Heräämättä kertaakaan, kiitos rutiinien? 

HelloAochi

Kyllä kai sen pitäisi syödä ison Piltin verran lähes joka aterialla (5 kertaa päivässä). Mun poika ei kyllä syö viittä Pilttiä varmaan edes viikossa, joten ensi viikolla meillä kyläilee neuvolasta määrätty ravitsemusasuantuntija, joka tulee katsomaan, kuinka usein ja miten poika syö. Kyseinen palvelu on maksutonta ja neuvolasta meille sitä suositeltiin, ehdottaisin, että kysytty ensin vaikka sitä ennen kuin pahemmin hätäännytte. Hän sitten suosittelee tutkimuksiin menoa, jos näyttää siltä, että syömisessä on oileasti jotain hullusti. (Kainilla oli eilen 10 kk neuvola, edellisestä käynnistä oli pituus noussut 4 senttiä, paino ei yhtään).

Leepu (Ei varmistettu)

Meillä poika oksensi kaaressa muutamana päivänä ilta-tai aamupuurot,ja tätä tapahtui aina hampaiden puhkeamisen yhteydessä. Olen kuullut muutamilta muiltakin samasta ilmiöstä,voisikohan teilläkin olla tästä kyse?
Meidän potra poika (10 kk iässä 14 kg) ei kyllä syönyt kuin pienen Pilttipurkillisen aterialla,enempää ei mennyt vaikka tarjolla oli. Maitoa tietenkin lisänä normaali määrä. Mutta tosiaan yksilöllistä se soseen määrä :0)

HelloAochi

14 kiloa! Vautsi, mikä köriläs! Meidän 10 kk painaa vajaat 8 kiloa :)

Vierailija (Ei varmistettu)

"Kyllä kai sen pitäisi syödä ison Piltin verran lähes joka aterialla (5 kertaa päivässä)."

No ei herranjumala puolivuotiaan tarvitse! WHO:n suositukset lisäruoasta (2011) 6-8 kk ikäiselle menevät näin:
2-3 ateriaa päivässä plus rintaruokinta. Lapsen ruokahalusta riippuen voi tarjota 1-2 välipalaa.
Annokset: aloita 2-3 teelusikallisella per syöttö, lisää vähitellen 125 milliin, eli pieneen pilttipurkilliseen. Vasta 9-11-kuisen suositellaan syövän 125 ml ruokaa ja 12-23 -kuiselle suositellaan 3/4-täysi 250 ml purkki. Nämä tiedot on poimittu imetysohjaajakurssilta ravitsemusterapeutin luennolta.

Ja siis... tuon ikäisellä se äidinmaito oikeasti on se joka kasvun saa aikaiseksi, kiinteät eivät tuo tarpeeksi energiaa jotta siitä tulisi kasvua. Äidinmaito on edelleenkin pääasiallinen ravinto ja kyllä, hyvin moni puolivuotias vauva tarvitsee maitoa yölläkin.

Valitettavasti lääkärit eivät ole imetysasiantuntijoita eivätkä oikein vauvan ruokinnankaan asiantuntijoilta. Kurjaa, että teillä oli tuollainen vastaanottokäynti. Jättäkää se omaan arvoonne ja tehkää juuri niin kuin teidän perheessänne homma toimii.

HelloAochi

Minä vaan toistin, mitä neuvolassa on sanottu. Turha siitä on töksähtää.

Vierailija (Ei varmistettu)

En töksähtänyt sinulle, turhautumiseni hölmöille neuvoille lääkäristä ja neuvolasta saa joskus aikaiseksi huonoa viestintää joka osuu henkilöihin joihin se ei ollut tarkoitettu. :) Mutta siihen nähden että neuvolasta oli tuo neuvo annettu, sielläkin taisi olla vanhentuneet tiedot käytössä... Liian suurien kiinteiden määrien suosittelu aiheuttaa turhaa painetta vanhemmissa ja toisaalta sitten vie tilaa siltä tärkeämmältä alle vuosikkaan ravinnolta - maidolta.

Toivottavasti kuitenkin noita WHO:n suosituksista on apua Tommille ja perheelleen sen pähkäilyssä, paljonko on tarpeeksi.

Leppis (Ei varmistettu)

Oonkohan mä nyt ihan toope, mutta oksentelu -> vatsatauti...öh? Sitä on nimittäin liikkeellä - jälleen kerran.
Mutta ihan hanuristahan tuo teidän lääkäri oli! Valitettavasti näitä kusipäätapauksia tuntuu tuolla terveydenhoitoalalla riittävän.

HelloAochi

Kai ne neuvotkin on yksilöllisiä, luulisin. Meidän kohdalla neuvoivat jo 8 kk lopettamaan päivällä imettämisen, kun poika vaan laihtui. Yrittivät kai lisätä energiaa, kun maito ei kerran riitä. Mutta itselläni ei tosiaan ole muuta tietoa tai kokemusta kuin tämä ruipelo (78 senttiä/ melkein 8 kiloa), joten en osaa pahemmin sanoa muuta, kuin mikä alkuperäisessäkin kommentissa oli pointtina, nimittäin se, että kannattaa kysellä neuvolan kautta ravitsemustyypin neuvoa.

phocahispida

Tästä varmaan huomaa hyvin sen, miten erilaisia suhtautumistapoja lasten ruokintaan liittyy ja miten paljon ohjeistukset poikkeavat toisistaan. Yksi terveydenhuollon ammattilainen sanoo, ettei lapsi nälkään kuole, jos ruokaa on tarjolla ja toinen tuijottaa käyriä eikä näe kokonaiskuvaa. Yksi ehdottaa perheelle niksejä kokeiltaviksi ja toinen vain kauhistelee sekä etsii syylisiä.

Toki vanhemmalla on huoli, jos tuntuu, että muiden lapset kiskovat ruokaa purkki- tai kulhotolkulla suuhunsa ja oma vain kakoo ja irvistelee. Jos epäilee taustalla olevan jotain lisätutkimuksia vaativaa, kuten allergiaa, suun tai nielun motoriikkaan tms. liittyvää, asian selvittäminen tuonee mielenrauhaa.

Aikuisetkin ovat erilaisia ruokatottumuksiensa kanssa, mikseivät siis vauvat. Olen saanut tätä blogia lukiessani sellaisen käsityksen että koko blogistin perhekunta pitää hyvästä ruoasta ja arvostaa sitä. Jos minä syön toisinaan kaksi päivää vanhaa, jääkaappikylmää kaurapuuroa jogurtilla ja se on minusta hyvää, ei liene ihme, jos lapsenikin sattumalta kelpuuttaa ruoakseen mitä vain? :D
Ehkäpä teidän neidillänne on jo pienestä pitäen jotenkin kultivoituneemmat makunystyrät?

Meillä 8kk ikänen vauva syö päivässä yleensä seuraavasti (Jos orastava päivärytmi menee sekaisin, voivat ruoka-ajat heittää useallakin tunnilla eikä "asiakas" vaikuta hermostuvan asiasta.)

6.30 Herää viimeistään, tankkaa (tissi)maitoa
7.30/8.00 Aamiainen, 1-2 dl puuroa (joskus kaverina hedelmä-/marjapilttiä)
10.00 Maitoa
12.00 Lounas 1-1,5dl soseita (esim. soija-porkkana, peruna-kala, kukkakaali-jauh.lih.)
15.00 Maitotankkaus, joskus baanaani välipalaksi
16.00/17.00 Päivällinen 1-1,5dl soseita (sama kuin edell.)
18.00 Välillä juo maitoa tähän aikaan, välillä ei
19.00/19.3o Iltapala 1-2 dl puuroa (joskus kaverina hedelmä-/marjapilttiä)
Juo päälle reilusti maitoa
20.00 Käydään yöpuulle
02/03.00 Herätään kiekumaan ja nukahdetaan vasta kun saa maitoa

(Maitoakin tulee ilmeisesti ihan hyvin, sillä jos joku maitoruokinta jää välistä, saattaa oman mukavuuden takia maitovarastoja tyhjentämällä tulla enempiä yrittämättä 1-2dl.)

Kaikesta tästä syömisestä huolimatta neuvolassa ihmetellään, miten pituuskäyrä on vähän keskiarvon yläpuolella, mutta painokäyrä muutaman käyrän miinuksella.

Joukkueemme arvaa, että asialla on jotain tekemistä sen kanssa, että tämä kahdeksankuinen konttaa koko hereilläoloaikansa raivoisasti paikasta toiseen, kiipeää keittiöjakkaralle ja portaita ylös huvikseen, kävelee tukea vasten, hyppii, tanssii musiikin tahtiin pystyasennossa eikä malta olla hetkeäkään paikoillaan.

phocahispida

Hei lisäys vielä ennestään megakommenttiin:

Muuten tuo lääkäri vaikutti vähän järjen jakojäännökseltä, joka tunki asiantuntevan nenänsä asioihin, joilla tuskin on minkään valtakunnan tekemistä alkuperäisen ongelman kanssa, mutta hänellä oli yksi lauselma, jonka allekirjoitan täysin omiin kokemuksiini perustuen:

Meillä tuo raivokääpiö syö paremmin, jos aterioimme kaikki samaan aikaan. Hän tulee kerjäämään jotain syötävää aina kun näkee aikuisten tai muiden lapsien syövän, joten yhdessä syöminen on tuntunut luontevalta tavalta lisätä tämän ruokahalua, varsinkin jos ruoka on jonain päivänä uponnut muutoin huonosti.

HelloAochi

Seurassa ruoka maistuu!

Lenny (Ei varmistettu)

Meidän tyttö 10kk on koko ikänsä oksennellut silloin tällöin. Kun vielä imetin, yhdistin sen siihen, että olin syönyt sipulia tai paprikaa. Hän sai ilmavaivoja, itki ja minä yhdistin että olisi ollut nälkä, tuli ähky -> oksennus. Tissiä siis söi vaikkei olisi ollut nälkä.
Nyt hän on vajaan 2kk syönyt korviketta ja oksentelua on edelleen ollut ehkä kolme kertaa. Nyt se liittyy siihen, että on itkenyt pidempään tai nuhaan. Eli kertyy paljon limaa vatsaan -> oksentaa.
Eli en olisi teidän asemassa kovin huolissaan, joku looginen selitys varmasti on. Jos hän olisi sairas tai joku muu rakennepoikkeavuus olisi, niin varmasti oireilisi useammin. Ja tuon ikäisellä ne piilossa olevat hampaat voi aiheuttaaa melkein mitä vain. Esim. Meillä tulee muutamana päivänä vihreää ripulia ja runsaammin ilmavaivoja ja sitten putkahtaa uusi hammas.

Ruoka asiaan en ota muuten kantaa, kuin että maito on alle vuoden ikäisen pääasiallinen ravinto ja vasta harjoitellaan kiinteiden syömistä. Minä ainakin luotan siihen, että lapsi tietää itse miten paljon haluaa syödä (kun sitä tarjotaan säännöllisestib5x päivässä).

Vierailija (Ei varmistettu)

Niin mukavaa kuin se yöllä imettäminen onkin, minun oli myös se pakko lopettaa, että sain lapsen syömään mitään päivällä. Olisi mennyt pelkällä maidolla vaikka maailman tappiin, jos imetystä ei olisi rajoitettu viiteen kertaan päivällä aina ruokailujen jälkeen ja yöllä lopetettu kokonaan. Puolivuotiaasta vuoden ikään painoa ei tullut lapselle grammaakaan lisää, mutta pituuskasvu jatkui normaalina koko ajan. Mitään allergioita tai sairauksia ei ollut.

Ihan seitsemänkuisen kanssa, joka on vasta kuukauden kiinteitä maistellut, en vielä lähtisi kovin rankasti rajoituksiin, mutta kyllä sitä pikku hiljaa kannattaa miettiä. Vaikka tuo perhedynamiikka kuulostaa hullulta "pikkuvauvan" kanssa ja lääkäri sen rumasti töksäytti, niin kyllä siinäkin voi pieni totuuden siemen piillä: se on kuitenkin aikuisen tehtävä päättää, mitä teillä syödään ja mihin aikaan. Vanhempana kun joutuu niitä ikäviäkin juttuja välillä tekemään lapsen takia ja vähitellen luopumaan vauvantahtisuudesta ohjaamalla lasta oikeaan suuntaan. Se on kasvunpaikka kaikille. Eikä vain pituuskasvun...

Yhdessä syömistä suosittelen lämpimästi myös, koska matkimallahan ne lapset oppivat! Jos lusikkaruoat ei uppoa, niin ei kun sitä keitettyä perunan palaa isin lautaselta käteen. Josta se luultavasti laitetaan suuhun niin kuin muutkin jännät tavarat... Oletteko kokeilleet sormiruokailua? Eihän siinä syömään opettelussa ole tavoitteena, että lapsi syö ison pilttipurkillisen (tai mitään muutakaan vauvaruokaa), vaan että lapsi syö lopulta niin kuin aikuiset! :)

Kokemuksen mukaan ne kiinteät ruoat maistuvat huomattavasti paremmin, jos on välillä nälkä. Maitoon mieltyneiden vauveleiden kanssa syömään opettelu on haastavaa ja raastaa vanhemman hermoja, varsinkin jos lähipiirissä on lapsukaisia, jotka aukoo suuta jo lusikan nähdessään. Kun on monta kuukautta imettänyt lapsentahtisesti, ja sitten sitä ei saisikaan tehdä aina kun vauva haluaa, tunne on kamala. Mutta siitä pääsee yli. Toisilla kestää sitten kävleyn oppiminen kauemmin, toisilla pottailu, toisilla puhuminen. Mutta kyllä jokainen oppii syömään ajallaan ihan varmasti.

Karoliina/Pieniä juttuja pienokaisesta (Ei varmistettu) http://pieniajuttujapienokaisesta.blogspot.fi

Mustaa pitsiä: Ei pahalla äitiäsi kohtaan, mutta "hänen aikanaan" on ollut tuhoton määrä aivan järjettömiä käytäntöjä ja uskomuksia, jotka eivät perustu mihinkään tutkittuun tietoon, ja joita valitettavasti edelleen viljellään kun ei tiedetä paremmasta. Esimerkkeinä nyt vaikka 4 tunnin imetysvälit, syöttäminen aina molemmista rinnoista joka syötöllä, se, että lasta pitäisi jotenkin suoristaa eikä saisi siksi kantaa sammakkoasennossa, ettei saisi "hemmotella" pientä lasta tai sitten tuo "perhepeti on pahasta"-järjettömyys.

Itse luotan eniten siihen, että miten on tehty "ennen vanhaan" ja mikä tuntuu luonnolliselta. Luin jostain, että luonnonkansoilla tai sellaisissa "kehittymättömissä" maissa, joissa lapset nukkuvat aina perhepedissä, ei kätkytkuolemaa tunneta, sillä vanhemman hengitys säätelee myös lasta. Lapsihan ei luonnostaan ole vielä täysin kehittynyt hengittelijä, vaan hän pitää hengityskatkoksia aina välillä. Kätkytkuoleman yksi syy voi olla, että yksinään nukkuva lapsi vaan jättää hengittämättä ja koska ei ole vieressä sitä aikuista joka "muistuttaisi" omalla rytmillään jatkamaan niin lapsi vaan ei hengitä.

Lääkäreistä luotan vain heihin, jotka viitsivät päivittää tietojaan... Enkä ole täysin länsimaisen lääketieteen vastainen, olenhan itsekin sairaanhoitaja :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Sen verran harvoin tuota oksua kyllä on, että menee musta melkein jonkun pikkupöpön piikkiin! Olisihan sitä nyt useammin jos olisi jotain hirveän kroonista ja vakavaa kyseessä, tai jos lapsi olisi kasvamassa ihan kieroon perhepedin ansiosta :D Tietysti jos asiaa jollain voi tutkia niin kannattaahan se oman mielenrauhan vuoksi selvittää. Itselläni oli esimerkiksi mukulana jotain ongelmia mahanportin toimimisen kanssa ja kaikki mitä söin, lensi kuulemma kaaressa ulos hetken päästä.

Kristaliina
Puutalobaby

No huh puh sentään, mikä lääkäri... Vertailun (vaikka ei saisikaan vertailla) vuoksi samat kritiikin kohteet meillä:

Meillä nukutaan perhepedissä edelleen eikä olla siirtämässä lasta omaan sänkyyn. Silva (8,5 kk) syö kaksi rintaa kaksi kertaa yössä.

Silva ei istu itse vielä - tai siis kellahtaa helposti nurin eikä nouse istuma-asentoon itse.

Me ollaan aina iloittu siitä, miten älyttömän hienosti meillä soseiden syöminen menee. JA: ne aloitettiin puolivuotiaana, ja n. 7 kk iässä määrä oli vielä vain pari teelusikallista! Ehkä neljäsosapurkki (pieni) oli sellainen "vautsi, mikä ahmatti" -juttu. Makuja oli ehditty testata siinä vaiheessa ehkä 6-8. Mentiin parin uuden maun viikkovauhtia. Nyt menee ehkä puolikas sosepurkki kerralla - ja me siis ajatellaan, että jee, miten hyvin.

Silva kasvaa sillä pienimmällä käyrällä ja on ikäisiään rutkasti pienempi. Minä olen muutaman kerran asiasta kysynyt ja minulle on vastattu, että "höpsis, vauvahan kasvaa hienosti, ei saa vertailla muihin".

Eli: mun korvaan ainakin se ainoa vaiva teillä on se oksentelu - ja senhän takia sinne lääkäriin lähdittekin.

Tsihihi ja sori vaan, mut mun mielestä tuo "johtajuuskysymys" kuulostaa ihan koirankasvatuksesta lainatuilta opeilta. Veikkaisin niin kuin Ruusukin, että ei tainnut lääkäri olla lastenlääkäri...

Vierailija (Ei varmistettu)

Meidän kohta 7kk tyttö syö
8.00 n. pari desiä puuroa + maito (korvike)
11.00 pieni purkki kanaa/lihaa/kalaa + maito
14.00 sama kuin edellinen
17.00 pieni purkki hedelmä/marjapilttiä + maito
20.00 n. 2 dl velliä

lisäksi saattaa syödä joskus jälkkäriksi puoli purkkia hedelmäpilttiä.
Meijän tytsyllä taitaa olla hyvä ruokahalu :)

soseet meillä alotettu 3kk iässä refluksioireiden takia, suurinpiirtein samoihin aikoihin loppui yösyötöt. paino n. 7 kg ja pituus n. 66 cm. osa neuvolatäteistä tytyväisiä, osa taas ei. (9 neuvolakäyntiä, 6(!) eri tätiä.)
Jokaisella heillä on eri ohjeet, toinen käskee lisätä maidon määrää ja toinen vähentää, toinen sanoo ettei pituus ole hyvä, toisen mielestä kaikki on hyvin.
Sen verran olen kyllästynyt eri ohjeisiin että nykyään vaan nyökyttelen ja teen itse niinkuin parhaaksi olen todennut ja lapsi voi hyvin. Niinkuin joku joskus sanoi neuvola on neuvola eikä käskylä. :)

Meillä ei ite nousta vielä kunnolla istumaan, mutta istuu kyllä kun laittaa istumaan

Niin ja meillä ollaan alusta asti nukuttu ristiin rastiin omassa sängyssä ja perhepedissä, tällä hetkellä tytsy nukkuu omassa sängyssä mutta se on visusti meidän sängyssä kiinni eikä se todellakaan siirry omaan huoneeseen vielä vähään aikaan. (äidillä on eroahdistus ;D)

Riikka.t (Ei varmistettu)

Meillä syötiin 7-8 kk vanhana jo 5 ateriaa (aamu- ja iltapuurot, pieni purkillinen sosetta ja välipala). Lisäksi toki sai maitoa. Yösyötöt loppuivat kuin seinään 8 kk iässä, kun lapsi laitettiin omaan huoneeseen nukkumaan. Ja hän on nukkunut siitä asti täydet yöt.

Tyttö oli pienenä tosi herkkä sille, mitä itse olin syönyt. Imettämisaikoina kiellettyjä minulta olivat mm. sipuli, paprika, suklaa ja ruisleipä. Lapselle tuli kamalat vatsavaivat. Myös raskas ja rasvainen ruoka aiheutti tätä.

Jokaisella perheellä ja lapsella on toki omat tavat, mutta jos pituus- tai painokäyrä romahtaa, on sitä syytö varmasti selvittää.

Vierailija (Ei varmistettu)

Niin ja vielä kommenttina, että minua ärsytti suunnattomasti neuvolan tapa mitata lapsen ruokailua pilttipurkeilla, tyyliin "montako purkkia lapsi syö päivässä?".

Olin aina vähän hoo moilasena, että en tiedä, kun ei se syö valmisruokaa. No aloin sitten siirtää tekemäni soseet pilttipurkkeihin pakkaseen, jotta osasin neuvolassa kertoa, montako purkkia menee...

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä on jo iso lapsi, mutta koko hänen ikänsä on ollut tuolta julkisen terveydenhuollon puolelta epäiyjä, että olemmeko ollenkaan kykeneviä vanhemmiksi. Olemme käsvissyöjiä ja lapsemme ei jostakin syystä voi sietää lehmänmaitoa. Kaiken lisäksi hän oli Steiner-päiväkodissa, näistähän tuli jo huostaanottopelko päälle!

Mimmu (Ei varmistettu)

Voi ei mikä törppö lääkäri! Itsekin lääkärinä täytyy sanoa, että syvä myötähäpeä kollegan puolesta! Älkää nyt huolestuko suotta, yllä tulikin jo WHO:n ohjeet ja lisäksi WHO pitää myös varsin hyvänä vaihtoehtona jopa täysimetystä vuoden ikään asti.
Meillä 6 kk iässä vasta harjoitellaan soseita, nukutaan perhepedissä ja herätään yöllä syömään liiankin monta kertaa.

Kris (Ei varmistettu)

En ottaisi kovin henkilökohtaisesti mitään, mikä tulee sellaisen lääkärin suusta, joka kuvittelee että selväpäinen vanhempi voisi unissaan pyörähtää lapsen päälle. Ja mikäli sellainen vaara olisi, miten ette olisi tässä 7kk aikana huomanneet sitä jo itse?
Ja käsi ylös, kuinka moni uskoo pinnasängyn omassa huoneessa olevan maailmanlaajuisesti yleisin tapa nukuttaa seitsenkuista?

Raivostuttaa aina tuokin, jos joku tuijottaa hanakammin kasvukäyriä kuin vanhempia, tai yrittää muutoin tunkea jokaista lasta jonkinlaiseen keskivertokehitysmuottiin. Tuntuisi hullulta missään tilanteessa edes lähtökohtaisesti olettaa, että meidän lapsi kehittyisi samaan tahtiin tai samoja uria kuin teidän lapsi, naapurin lapsi tai jonkun muun lapsi.

Olen oman lapseni kohdalla pitänyt keskeisenä vain sitä, että hän kehittyy, edistyy, kasvaa ja viihtyy, teki hän sitä sitten missä tahdissa tahansa.
Lapsi ei kävellyt vielä vuoden ikäisenä, joten yksi huolestunut sukulaisnainen olisi halunnut tulla muutaman kerran viikossa hieromaan hänen jalkojaan, jotta lapsi oppisi kävelemään.
Kieltäydyin (melko) kohteliaasti ja kysyin, miksi nainen olettaa hieronnan edesauttavan kävelemään oppimista. Kuulemma hieronta oli auttanut aikoinaan hänen lapsiaan. Mutta mistä hän tietää, etteivät hänen lapsensa olisi oppinut aivan samaan tahtiin kävelemään ihan ilman hierontaakin, jos hän on hieronut jokaista lastaan eikä vertailukohtaa siis ole? Siihen en saanut vastausta. Hierontatarjouksia ei enää tullut. Nyt 1v8kk iässä tytär jo juoksee.

Höpöhöpöuskomukset ovat ärsyttäviä, mutta sallittuja esimerkiksi juuri sukulaistädeille. En kuitenkaan pidä niitä sallittuina lääkäreille, terveydenhoitajille tai muille lastenhoitoon ammattilaisen asemassa osallistuville. Tyttären ollessa parikuinen eräs tuttu sairaanhoitaja sanoi minulle, että vauvan ei kannattaisi antaa nukahtaa unirätin kanssa, koska hän saattaa tukehtua siihen. Toivon kyseisen henkilön kykenevän pidättymään kyseisen kaltaisista "neuvoista" työaikanaan.

Kuten huomaat tämä aihe tuottaa mielipiteitä. Ja onneksi täällä ollaan teidän puolella.

Suosittelen myös tuota yhdessä ruokailua ja sitä että omalla lautasella on aina jotain mitä voi antaa pienelle itse syötäväksi. Meidän 8kk katsoo tarkasti mitä isoveljien lautasella on ja kieltäytyy syömästä omaa sosettaan ennen kuin saa saman näköistä itse kokeiltavaksi ja maisteltavaksi. Sotku on järjetön, kaikki ruokainen koira olisi tämän ajan pelastus, mutta onneksi on imuri. Meidän 8kk syö soseiden lisäksi mm. tummaa pastaa, juustoja, jauhelihaa, perunaa ja muita kasviksia mitä lautaselta nyt löytyykään.

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä tuon ikäinen oksensi herkästi kaurapuuron. Itselleni se aiheuttaa myös närästystä. Jätin sen pois, loppui oksentelu. Nyt yli vuoden vanhana se toimii jälleen.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mitä rennommin ottaa, sen paremmin sujuu. Luottakaa omiin fiiliksiin ja älkää jääkö tämmöisiä vatvomaan. Kyllä ne vauvat pärjää. Nyt on jotkut suositukset (joita musta vaikutatte toteuttavan jopa turhan mallikkaasti;)) Tulevaisuudessa toiset, menneinä vuosina jotkut ja muissa maissa mennään jollain toisella kaavalla. Nyt kun esikoinen on jo isompi, on sellainen olo, että miten sitä jaksoikin reissata tutista tai syömisestä tai nukkumisesta. Hyviä niistä ihmisistä on pääsääntöisesti kasvanut. Ihan joka maassa ja eri aikoina. Jättäkää siis tollainen nillitys omaan arvoonsa. Tyttönne on suloinen ja oppii kyllä syömään. Kiva kun saa nukkua perhepedissä.

Vierailija (Ei varmistettu)

En ole aiemmin kommentoinut juttujasi mutta nyt on kyllä pakko kommentoida. Teillä ei ole mitään hätää, ei meidänkään napero syö hyvin kiinteitä vaan tykkää juoda enemmän maitoa - ja nukkuu perhepedissä. Eli perhedynamiikka ongelmana täälläkin! Varsinainen diagnoosi. Se kiinteiden syöminen saattaa hankaloitua ihan vaan hampaiden tulon vuoksi. Jaonhan se muutenkin uusi juttu mitä pitää opetella. Toisilla "ongelmia" vielä yli vuoteen saakka kun haluaisi vaan juoda maitoa.

Ja istumaan oppiminen tapahtuu sitten kun tapahtuu ja lapselle tulee heijasteet (parempi kun ei yritäkään pakolla istuttaa), neuvolakortista näkee että normaali vaihteluväli on 6-9kk ja toiset oppii vielä sen jälkeenkin eikä heissä ole mitään vikaa!! Neuvoja tulee kaikkialta, mutta parasta luottaa itseensä. Hyvin te lapsen kasvatatte!

Monsteri lauma

Jokainen lapsi on todellakin yksilö

Esikoiseni heräsi tunnin välein syömään ekat 10kk maitoa! sosetta meni kolme ruoka lusikallista päivässä.Kunnes hän tajusi että hei tuo mömmö mitä äiti koittaa  antaa mulle on ruokaa ja siitä lähtee nälkä.Poika ei istunut ennen kun oli 8kk vanha,liikkumaan poika lähti ryömien 9kk ikäsenä.seisomaan hän nousi 11kk ikäsenä.Neuvolassa koitettii selittää että syötä sosetta tai sormiruokaa...Mutta kun se ei syö! yritä kovemmin.No en yrittänyt silti poika kasvoi ja kehittyi muita ikäisiä hieman jäljessä.Tällä hetkellä kohta 5vuotias poika on aivan ku muut ikäisensä.Syö,nukkuu,leikkii osaa kyllä tarvittavat taidot.Nukkumisesta kamppailtiin ekat kolme vuotta,eka yö syötöt,Sitten pahat unet ja lopuksi vielä kirotut kauhu kohtaukset.Mutta elossa ollaan edelleen.

Sitten kuopus,Tyttö on nyt 8kk Syö sosetta KUUSI kertaa päivässä ja litra maitoa päivässä.Tyttö on liikkunut jo kaksi kuukautta,Nyt meillä jo kävellään tuen kanssa.Nukkunut yöt putkeen 3kk ikäsestä.Ei turhista napise vaan vasta aiheesta nostetaan meteli.Mutta tämänkin lapsen kohdalla pieni vastoinkäyminen,Paino oli kuukausi sitten pudonnut romahtaen monta sataa grammaa...Syy löytyi kun kerroin neidin kakanneen yhdeksän kertaa päivässä viljat aloitettua,Syy on vilja-allergia tai keliakia,Tämä oli odotettu juttu mutta kyllä tästä selvitään,Sukuni on niin täynnä keliakiaa että ruokien teko hoituu kun vettä vaan.Tytön paino lähti nousuun ja vuoden ikäsenä saadaan "tuomio" mikä neitiä vaivaa.

Esikoisen kohdalla jätin monesti puolet kuulematta neuvolassa koska uskoin siihen että kyllä äiti osaa lapsen kasvattaa.

Eikä tilanneta yhtään auttanut se että olin "teini äiti" joten lääkäreiltä tuli joskus varsin rankkaa palautetta,itken kotiin lääkäristä tai neuvolasta monesti.

Kyllä teidän tytöstä tulee aivan mahtava lapsi ja osaatte varmasti kasvattaa hänet oikein.Syöttää ja nukuttaa juuri niinkun teistä on parasta :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä 8kk neuvolassa lääkäri tylytti meitä siitä, että lapsi ei syö vielä itse, ei puhu eikä konttaa. Kun tyrmistyneenä kysyin, että ihanko oikeasti hänen pitäisi jo nämä taidot hallita lääkäri tiuskaisi tympeänä että "ei se opi jos ette opeta!" Havainnollistipa asiaa vielä runnomalla väkisin sylissään hangoittelevan ja vierastavan lapsen polvia vatsaa vasten. Lisäksi oli määräämässä lähetettä fysioterapiaan, koska konttaamattomuus kieli tulevista oppimisvaikeuksista. Kysymykseeni lapsen d-vitamiinin tarpeesta ja oikeasta annostelusta ojensi vastaukseksi pöydältään Hyvä Terveys- lehden jossa kuulemma olisi ollut aiheesta artikkeli (!!!!!), "lue siitä". Ei liene tarpeen todeta, että heti tärinän laannuttua palautetta lähti neuvolantädin (joka on aivan ihana!) kautta ylilääkärille. Ja me emme ole ainoa perhe joka kieltäytyy jatkossa käymästä tämän lääkärin vastaanotolla.
Pointtina kuitenkin se, että kaikki kehittyy eri tahtiin, en muista että meidänkään tyttö olisi hyvin istunut vielä seitsenkuisena itsekseen. Ja varoimme pakottamastakaan koska eihän sekään ole terveellistä. Samoin paino on aina mennyt -1 käyrällä kun taas vastaavasti pituus +1 käyrällä. Teilläkin tyttö vasta opettelee erilaisia makuja ja tekstuureja. She`ll get it eventually. Samoin kaikki muutkin taidot. Yösyömistä voisi ehkä kokeilla jättää pois tai ainakin rajoittaa jos se auttaisi ruuan maistumiseen päivisin. Mutta sekin on ihan oma asianne. Itse te lapsenne parhaiten tunnette. En minäkään raaskisi nälkäistä lasta huudattaa. Mielestäni teidän pätevyyttä vanhempina voi peilata siihen, että älyätte olla huolestuneita ja huomaatte jos lapsellanne ei ole kaikki hyvin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Minusta kuullostaa, että olette saaneet kerrankin lääkärin, jota on kiinnostanut myös taustanne, jotta hän on tietänyt kaikki nuo asiat on hänen täytynyt käyttää teihin huomattavan paljon aikaa ja saitte jatkohoitoon ohjausta (eikös se ole hyvä asia?) Arvostelua saa osakseen teki sitten lasten kasvatusta miten tahansa. Lääkärin tehtävä ei ole kertoa niitä asioita joita asiakkaat haluavat kuulla, vaan nimenomaan ottaa puheeksi asioita joista on huolissaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

Samaa mieltä kuin Mimmu! Meillä nukutaan perhepedissä, koska se on mielestäni turvallisempaa/helpompaa kuin nousta itse ylös joka kerta. Meillä 6kk ikäinen poika, joka kasvaa ja syö hyvin. Maito vaan maistuu paremmin yöllä kuin päivällä. Esikoinen oli huomattavasti pieniruokaisempi ja oli reilusti yli 7kk ennen kuin soseet alkoi upota. Tähän päästiin vasta kun todellakin päivällä rajoitin imetystä. Mutta jokainen perhe tekee omat päätöksensä. Älkääkä vaan verratko muihin. Siitä ei tule kuin paha mieli. Kyllä teidän tyttö varmasti oppii syömään. T. Toinen lääkäri

NSilja (Ei varmistettu)

"Älkää nyt huolestuko suotta, yllä tulikin jo WHO:n ohjeet ja lisäksi WHO pitää myös varsin hyvänä vaihtoehtona jopa täysimetystä vuoden ikään asti."

Puolen vuoden jälkeen lapsen kasvu ja kehitys on niin nopeaa, että rintamaito ei (yleensä) riitä tyydyttämään lapsen ravitsemuksellisia tarpeita. Siksi kuuden kuukauden jälkeen suositellaan soseiden ja muiden lisäruokien aloittamista. Kehitysmaissa suositellaan lisäksi osittaista imetystä kahteen vuoteen saakka, sillä se toimii luontaisena ehkäisynä ja lisää lapsen ruokavalion ravinto- ja energiapitoisuutta.
WHO: n suositus on siis täysimetys kuuden kuukauden ikään, ei vuoteen saakka.
http://www.who.int/mediacentre/factsheets/fs342/en/index.html

MinnaJ (Ei varmistettu) http://www.timeoftheaquarius.com

Kysyitkö monta lasta ko. lääkärillä itsellä on?
Kannattaa aina, jos alkaa tulla likaa tilastokäyrää tms. potaskaa.
Minulla on kolme lasta ja olen iloisesti heittänyt kaiken yli friikkeilyn olan yli. Lapsia ei kasvateta käyrillä vaan ihan maalaisjärjellä, jota kyllä luulen teiltä löytyvän ihan riittävästi : )

Lapsettomana en voi tähän asiaan sen enempää puuttua, vaikka uskonkin, että maalaisjärjellä varmasti pärjää ja minäkin uskon, että olette hyviä vanhempia. Itseäni alkoi vaan suorastaan naurattaa kohta  "Kyllä hänen pitäisi jo nukkua omassa sängyssä ja eri huoneessa."

Itse oon aikoinani nukkunut vanhempien vanhempieni välissä käytännössä kouluikään asti ja senkin jälkeen satunnaisesti. Omaa huonetta ei alkuun ollut ollenkaan koska minulla on kaksi vanhempaa veljeä ja asuntomme ei ollut mikään super suuri. Oma sänky toki löytyi mutta eipä lapsi siellä kauheasti viihdy jos on mahdollista päästä äidin viereen.

Eli nykyäänkö oletetaan, että ihmiset asuu niin väljästi, että jo pienelle vauvalle kuuluu olla oma huone? Toki ymmärrän, että tietyistä kröhöm. syistä vanhemmat ehkä itse kaipaavat sitä omaa aikaa ja tilaa mutta se, että siinä on lääkärinmielestä jotain väärin kun lapsi nukkuu samassa huoneessa niin... 

Vierailija - supi (Ei varmistettu)

Aika huvittava toi omassa huoneessa- kommentti. Eipä meillä ole edelleenkään omaa huonetta 2,5 vuotiaalle kun on vain kaksio. Lapsella on kyllä oma sänky makkarissa, mut ainahan se kiipeää väliin jossain vaiheessa aamulla... Pinnasänkykin oli, mut siinä se nukkui harvoin..

Meillä vauva kans oksenteli aika lailla yksivuotiaaksi asti. Tosin se oli yli keskiarvon käyrillä, joten ei koskaan tutkittu syitä. Oksentelu yksinään ei ole vaarallista, mutta ihan hyvistä syistähän niitä kasvukäyriä seurataan.

Niin ja älkää ottako lääkärin sanoja henkilökohtaisesti vaan poimikaan sieltä ne tärkeimmät asiat ja ne, jotka tuntuu järkeviltä teidän korvaan. Lääkärit kuitenkin usein tuntuu olettavan että esikoisvanhemmat ei itse ole ihan kaikilla "käyrillä" ja saattaa siks päästellä suustaan aika holhoavia kommentteja. Omasta henk koht kokemuksestani voin kyllä näin jälkeenpäin sanoa, että monessa asiassa lääkäri/hoitaja/kätilö olivat ihan oikeassa. Ihminen oppii kuitenkin parhaiten oman kokemuksen kautta ja tärkeintä on, että teette asiat niin kuin tuntuu hyvältä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen ihanan blogisi säännöllinen lukija, mutta nyt kommentoin ensimmäistä kertaa.
Onnittelut ihanasta Vauvasta, ja aivan varmasti olette parhaat vanhemmat juuri hänelle.

Ihan ensiksi pakko sanoa, että onpa hyvä että Vauvan on tutkinut joku muu(kin) kuin tuttu neuvolantäti. Oikein hyvä on, että kasvu tarkistetaan. On olemassa "piilo"allergioita, piilo-refluksia, joka selviää vasta tarkemmissa tutkimuksissa. (vaikka tästä tuskin on kysymys)

Minä myös kannustaisin ottamaan Vauvan mukaan perheen ruokailuun, kiinnostaisiko vaikkapa sormiruokailu teidän Vauvaa? Onko Vauva kiinnostunut teidän syömisistä, "napsaako" suu samaan tahtiin isän kanssa?
Ehkä soseita pitäsi tarjota useammin ja ennen rintamaitoa? Hankkia ruokahalua ulkoilulla;)

Niin muodikasta ja terveellistä kuin imetys onkin, on teilläkin edessä muutos, eli rintaruokinnan vähentäminen ja yösyötöistä luopuminen. Monet lapset luopuvat rinnasta omaehtoisesti maidon vähetessä kiinteiden tullessa kuvioon ja sehän on hyvä se. Lääkäri on ihan oikeassa siinä, että yösyöttöjen pitäisi pikkuhiljaa siirtyä historiaan, vaikka se kirpaiseekin Rouvaa (ja varmaan isääkin?) henkisesti.

Kuulun jo ammattini puolesta ryhmään, joka ei perhepetejä ymmärrä. Pinnasängyn, josta toinen reuna on laskettavissa alas, saa turvallisesti sänkyyn "sivuvaunuksi", ja onpa myynnissä vauvansänkyjä ihan tähän tarkoitukseenkin. Ei ole iso vaiva nostaa vauva syötön jälkeen omaan sänkyyn! (Suomessakin tukehtuu vuosittain 1-2 vauvaa perhepedissä)
Mitä pitempään perhepetiä jatketaan, sen hankalampaa lapselle on siirtyä omaan sänkyyn. Tästä tulee helposti vallan väline lapsen ja isän välille:
- eräässä perheessä isä veti vanhempien sängyn alta vieraspatjan kun perheen prinssi halusi tulla äidin viereen.
- perheen 2-, 4-, ja 7-vuotiaat pojat nukkuvat äidin ja isän vieressä. Kukaan perheestä ei nuku kokonaisia öitä. Yksi syö yöllä, yksi juo litran mehua jne. Koululainen on niin väsynyt koulussa, ettei jaksa keskittyä. Kaksi nuorempaa yrittävät tappaa toisensa päivähoidossa, väsymykseltään eivät jaksa muuta kuin tapella. Päiväunet venyisivät 4 tuntiin. Huostaanottoa harkitaan, väsyneelle pojalle harkitaan osastohoitoa ja adhd-tutkimuksia.
Vanhemmat jaksavat töissä lääkkeiden voimilla, tosin isä pitkällä s-lomalla.

Tämä sitten johtaa niihin perhedynamiikka-ongelmiin.
Ennen sanottiin että "lapsen tahto on äidin ja isän taskussa".
Ei Vauva, ei lapsi, ei koululainen, ei murrosikäinen eikä monesti nuori aikuinenkaan tiedä mikä hänelle on parasta. Vanhempien vastuu on suuri!

Ja aina, vanhempien etu ei ole sama kuin lapsen etu.

Joten sydämeni pohjasta suosittelen teille isoa Muutosta. Vauva omaan sänkyyn vanhempien viereen. Rauhallista laskeutumista imetyksen lopettamiseen.

Toivon teille kaikille ihanaa joulunaikaa!

(Olen neljän lapsen äiti, joista yksi oli unihäiriöinen ja työskentelen erityistä tukea tarvitsevien perheiden parissa.)

- Viola

Vierailija (Ei varmistettu)

Minäkään en ihan lääkärin kommentteja ymmärrä, huh. Toivottavasti oksentelun syyt selviävät.

Vertailun vuoksi meillä 7kk iässää syötiin neljä kiinteää ateriaa (aamupuuro hedelmällä/marjoilla + korviketta, lounas kasvissosetta+vähän lihaa + korviketta, välipala hedelmäsosetta + korviketta ja iltaruoka kasvissose + korviketta). Lisäksi oli aamu- ja iltamaidot vielä (yösyöminen loppui pikkuhiljaa "lapsentahtisesti" kun lapsi ei enää herännyt syömään yöllä joskus 6,5kk iän tienoilla). Määristä puuroa meni 1dl veteen keitetty tiukka puuro (marjat/hedelmä löysyttää) ja esim 0,4dl mustikkaa + puolikas pieni päärynä, lounaaksi 120-130g kasvissose + 10g liha, välipala 1/2 banaani + jääpalan verran luumusosetta). Meillä ei siis syödä valmista lastenruokaa, vaan itse tehtyä, mutta vaakaa käytetään ihan että tiedetään paljonko ruokaa on tarjolla (erilaisista jääpalakuutioista kun tulee erikokoisia ja vaikka lapsen ruokahalu vaihteleekin, niin sellainen perusmäärä mikä laitetaan tarjolla on kiva tietää). Kiinteät meillä on aloitettu jo 4kk iässä pikkuhiljaa (koska lapsi oli silloin jo pelkällä korvikkeella) ja meidän lapsi syö käsittääkseni aika isoja annoksia (vertailun vuoksi kavereiden 1,5 vuotiaat söi lounasta puolet meidän lapsen annoksesta, huh) ja kasvaa pikkuisen keskiarvokäyrän yläpuolella painon puolesta (tosin liikkuukin hurjasti, 7kk iässä ryömi vielä, nykyisellään konttaa ja seisoo minkä kerkeää).

Nyt 8,5kk iässä muutosta on sen verran että päivässä syödään kaksi puuroa ja molemmilla aterioilla lihaa/kalaa ja vastaavasti korvikemäärät ovat tippuneet 700-800ml:stä (6-7kk iässä) jonnekin 500-600ml päivässä.

IirisT (Ei varmistettu) http://pikkulintuset.blogspot.com

Huh, olen vähän pöyristynyt lääkärin kommenteista. 7.5 kk ikäinen voi syödä neljä isoa ateriaa päivässä tai joka aterialla lusikallisen. Vauvat kun ovat yksilöitä. Maito on vauvan pääruoka vuoden ikään asti, siihen asti harjoitellaan kiinteitä. Puolisen litraa maitoa menee vuorokaudessa ja se on muistaakseni puolet vauvan saamasta energiamäärästä.

Ihme juttu, että lääkäri ottaa noin voimakkaasti kantaa johonkin perhedynamiikkaan. Perhepedissä ei ole mitään väärää. Eikä yösyömisessä. Meillä on molemmat lapset vieroittaneet itsensä yösyömisestä n. vuoden ikään mennessä. Joka tapauksessa vauvalle tulee erilaisia vaiheita ja meilläkin on välillä menty yhdellä yösyötöllä ja sitten taas viidellä kun on ollut jotain kasvukipuja, nuhaa tms.

Jos vauva kasvaa suurinpiirtein omalla käyrällään, oli se -2 tai +2 tai jotain, niin kaikki on oikein hyvin. Oksenteluasiaa on hyvä tutkia mistä se johtuu. Voi olla vaan satunnaista (meidänkin pimu puklas tänään aamupuuroa) tai sitten jotain piilorefluksiaa tai muuta.

Minä antaisin palautetta esimiehelle tuommoisesta käytöksestä ja laittaisin liitteeksi tämän kirjoituksesi!

Tommi K
Isyyspakkaus

Apua miten paljon kommentteja! Kiitoksia neuvoista, tsemppauksista ja omien kokemustenne jakamisesta. En edes yritä kommentoida kaikkia kommentteja.

Vaikka lääkäri olikin hieman erikoinen ja muutama kommentti turhan tyly, meistä oli silti mukavaa, että hänellä sentään oli jokin mielipide. Neuvolassa kun neuvot ovat olleet edelleen sitä tyyliä, että kaikki lapset ovat niin erilaisia, että ei voi sanoa mitään mihinkään.

Rouva on kyllä tänään kuumeillut, eli voihan heillä olla nyt jokin yhteinen virusinfektio. Tyttö on oksentanut tänään vielä kerran, sen jälkeen kun hän oli maistanut kuivatuista luumuista tehtyä sosetta. En tiedä littyykö se mihinkään. Toivotaan, että huomenna saataisiin jotain selvyyttä siihen, mistä voisi olla kyse.

"Vaikka lääkäri olikin hieman erikoinen ja muutama kommentti turhan tyly, meistä oli silti mukavaa, että hänellä sentään oli jokin mielipide."

Naulan kantaan! On ärsyttävää, jos monet asiat sivuutetaan sanomatta juuta tai jaata tai luikerrellaan helpolla sanomalla, että tämä nyt vain on näin. Esimerkiksi raskauspahoinvoinnista saa kyllästymiseen asti kuulla, että syytä ei tiedetä, ei sille voi mitään. Sitten tuota samaa mantraa sai kuulla joka tuutista. Mä halusin aikanaan kuulla edes jonkin teorian, mistä raskauspahoinvointi johtuu ja kerran Hesarissa olikin tiedepohjainen kiinnostava artikkeli ko vaivan syistä. Vaikka se ei toki fyysisesti helpottanut oloa, oli sekin parempi kuin väsyneesti urahdettu "emmätiiä, syö korppuu tarpeeksi usein (ja lähdepä laputtamaan siitä kysymyksinesi ja vaivoinesi)" 

Valitettavasti omassa terveyskeskuksessamme on juuri näitä ööh-ääh -lääkäreitä ja luottamukseni ammattikuntaa kohtaan on horjunut. 

Hauska anekdootti: muuan lääkäri oli kysynyt kaveriltani, joka oli 8.viikolla, että joko liikkeet tuntuvat. Hih, hih...mutta tarina on tosi, eli sinänsä vähän surullista.

 

 

 

Vierailija (Ei varmistettu)

En jaksanut lukea kaikkia kommentteja.. Jos sinua yhtään lohduttaa, oma
1 v 10 kk on aina syönyt vähän. 7 kk ikäisenä ehkä pienen sosepurkillisen verran. Hän on pieni ja hento yksilö, eikä vieläkään välttämättä syö suuria määriä. Toisinaan saattaa syödä kuin hevonen, toisinaan mikään ei maistu.

Ja hei, meidän tytär muutti omaan huoneeseen isoon pinnasänkyyn 4 kk iässä, enkä huomannut mitään muutoksia syömiseen. Yösyötöt vähenivät siinä vaiheessa ja 5 kk mennessä lopetin imettämisen kokonaan, kun lapsi hermostui rinnalle, kun sieltä ei kai tullut tarpeeksi ruokaa.

Niin ja mitä tuohon jatkuvaa läheisyyteen tulee, meidän lapsi haetaan kaikkien sääntöjen vastaisesti nyt väliimme, kun hän herää yöllä (lähinnä kai näkee unia).

Kaikkein turhauttavinta on, että kukaan ei osaa varmasti sanoa (ennen perinpohjaisia tutkimuksia) mikä vahvalla on. Ja lääkärit! Että niiden suusta pääsee välillä sammakoita!

Vierailija (Ei varmistettu)

Kommentoin vielä minäkin. Riski allergioihin on suurempi jos vanhemmilla on atopia/allergia taustaa. Kasvu hidastuu aina kiinteisiin siirryttäessä mutta toki allergiankin seurauksena. Meillä tyttö kieltäyty syömästä, posket punotti, oksenteli ja sairasti korvatulehduksia ja keuhkokuumeita ja kasvu oli täysin pysäkillä puoli vuotta jonka aikana tutkittiin lastenklinikalle vaikka mitä. Lopulta löytyi allergiat ja eliminaation jälkeen kaikki oireet poistui, ruokia palautettaesa kaikki oireet palasivat. Allergiat voivat oireilla kummallisesti.

Toivottavasti on pelkkä vatsatauti, tsemppiä teille. Ja vielä pakko sanoa 6kk vanhan ei tarvitse osaa nukkua omassa huoneessa. Se voi helpottaa vanhempia mutta ei välttämättä ole paras vaihtoehto lapselle, joka vielä tuossa vaiheessa elää aisteillaan. Kyllä lapsi nukkumaan oppii perhepedissäkin. Enemmän tuo nukkuminen on kiinni temperamentistä sitten vanhempana. Nyt neiti opettelee vielä erottamaan itsensä äidistä.

VierailijaKirsi (Ei varmistettu)

Kuten tässä jo moni on todennut: harvinaisen urpo lääkäri. Tuo unissaan lapsen päälle kierähtäminen on ainakin muutaman lehtijutun ilmaisemana aina tapahtunut jossain huumehelvettiperheessä. Oletan, ettette ole tällainen. Aivan tyhmää.

Vertailuksi: perhepeti meillä on-off alusta asti (joskus harvoin lapsi nukahti pinnasänkyyn) ja elossa on yhä. Ja myös syönyt aina. Vai että lapsi vie vanhempi? Oksentaa siis ihan piruuttaan?

Kaikenlaista sitä. Lääkärit eivät ole jumalia, eivätkä näköjään edes jumalasta seuraavia.

Mamma
Mamman Sähkövatkain

Tsemppiä, eiköhän se siitä ala sutviintumaan. Jotkut lapset ovat vain hitaampia syttymään soseille. jos en väärin musita niin seitsenkuisena milla söi pienen piltin verran n. 3-4 kertaa päivässä, saattoi ehkä syödä jotain naksujakin, mutta ei ollut niistä kovin innostunut, kun ei hampaitakaan tullut kun vasta 8kk iässä. Mutta ei varmaan ole yhtään lääkäriä tai neuvolatätiä jotka antaisivat saman mileipiteen tai "diagnoosin" lapselle jurikin tämän "kaikki lapset ovat niin erilaisia" miksi siis edes seurata mitään käyriä, jos kerta kaikki ovat niin erilaisia?? 

KME (Ei varmistettu)

Mä kannustaisin jatkamaan perhepedissä ja yöimetyksiä niin kauan kuin se vaan ikinä hyvältä tuntuu. Turhaa pelottelua nuo perhepeteihin tukehtuneet vauvat mitä joku kommentoi, "oikein käytettynä" eli päihdevapaana yms. perhepeti on turvallinen! Onpa perhepedissä nukkumisen todettu vähentävän kätkytkuoleman riskiäkin. Ja rintamaito on ensisijainen ravinnonlähde vuoden ikään asti, vaikka toki lisäruokia otetaan mukaan viimeistään puolesta vuodesta alkaen. Suurin osa energiantarpeesta täyttyy silti maidolla.

Mutta asiaan! Tarkoitus oli kommentoida sitä, että oletteko miettineet allergioiden mahdollisuutta. Mun mielestä oireet ovat klassisia: kiinteät eivät maistu, kasvu notkahtaa ja oksentelu. Kiinnitin jo jossain aiemmassa kirjoituksessasi huomiota teidän Vauvan poskiin, mulla tuollaiset punaposket merkitsevät allergiaposkia. Meidän kahdella lapsella kolmesta allergia on ilmennyt juuri tuollaisilla punottavilla poskilla mitä sitten tädit kadulla ihastelevat: "onpas punaposkinen vauva". Yhden punaposkisen kuvan perusteella en nyt lähde teidän tilannetta arvioimaan, mutta heitinpä tässä ajatuksen. Teidän tilanne vaan kokonaisuudessaan kuulostaa hyvin tutulta.

Vielä, kiinteiden menekistä ei tarvitse stressata vaikka tiedän kokemuksesta että kyllä se ahdistaa, varsinkin esikoisen kanssa. Suosittelen sormiruokailun kokeilua!

M-M

Meilläki neiti 8kk menee siellä miinuskäyrillä, on tosi siro rakenteeltaan. (Ihan niinkuin isänsä puolelta kaikki olleet pieninä.)
Syö kyllä mun mielestä tosi hyvin, menee useampi pilttipurkillinen ruokaa päivässä, mutta ei vaan paino paljoa nouse. Saatiin myös neuvoksi laittaa voita ruokaan, että saa lisää energiaa, silti se paino ei nouse. Mutta toisaalta, miten lihottaa ikiliikkujaa? Ens vuonna onki sitten LKS:ään aika tutkimuksiin. Hyvin kyllä on kehittynyt, kiikkuu jo joka paikkaan ja nousee seisomaan ja istuu tosi hyvin, vaikkei itse osaa vielä istahtaa (paitsi vahingossa). Tuota menoa varmaan kohta jo kävelee :)

Tinttiih (Ei varmistettu)

Lapset ovat tosiaan yksilöitä, yleistämisellä ei tule kuin paha mieli. Toiset nukahtavat itse sänkyyn, toisilta se vaatii opettelua. Toiset lopettaa yösyötöt itsestään, toisille sekin täytyy opettaa. Toiset syövät jo alle 1-vuotiaana isoja ruokapurkkeja, toiset sileitä pikkupurkkeja vielä yli vuoden ikäisenä. Kyllä se ruoka alkaa sitten jossain vaiheessa maistua, meidän tytöllä se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta noin vuoden ja 2 viikon ikäisenä! Sen jälkeen on maistunut ruoka aika hyvin, kasvattanut jopa mukavan vauvakillivatsan. :)

Meillä yösyöttöjen lopettaminen (unikoulutus) paransi tytön unia huomattavasti. Ei heräillyt enää muutaman tunnin välein! Syömiseen se ei kuitenkaan vaikuttanut. ;)

Tsemppiä teille ja kiitos piristävästä blogistasi!

Vierailija (Ei varmistettu)

Minut on aikoinaan pakkovieroitettu 8 kuisena rintamaidosta, koska en syönyt muuta ja pituuskasvu oli pari kuukautta täysin pysähtynyt. Tutkittiin lastenklinikalla asti.
Tyttäreni jotui lastenlääkärin vastaanotolle, koska ei muöskään kasvanut käyrimlä (paino 2 hajontaa plussalla) ja lähettänyt neuvolalääkäri epäili riisitautia verkoetulosten perusteella. Lastenlääkäri tutki tytön ja totesi että ei vikaa ja kasvaa hyvin. Verikokeiden yksi poikkeava arvo (afos) oli arvontasäkää. Niitä löytyy parikymmentä vuodessa ja yleensä eivät liity d-vitamiinin puutokseen.
Ruokamäärätkin vaihtelevat lapsilla. Toinen kisko purkkikaupalla kahden viikon totuttelun jälkeen, toinen taas nyrpistelee kuukausikaupalla ja syö vain lusikallisia.
Perhepedissä meilläkin lapset nukkuneet. Tosin puolivuotiaina siirretty pyörimisen takia esikoinen omaan sänkyyn. Kuopuksen pjörinisiä vielä odotellaan.
Esikoinen söi öisin selkeästi tavan vuoksi yhdenksänkuiseksi, jolloin pakkovierotin huudattamalla. Oli kaikille parempi ja öistä tuli yhtenäisemmät. Kuopus kolmikuinenkin on tissillä välillä puoli yötä vielä. Hyvin kyllä syö päibälläkin.
Puurosta meilläkin esikoinen oksensi. Kolme eri kertaa tuli kaurapuurot pihalle ja syytä ei tiedetä. Muiden ruokien kohdalla ei ole tätä ollut.
Nyt todiaan on ilmeisen ärhäkkä mahatautia liikkeellä, koska kaveripiiristä kaikki ovat (lapsiperheet) sen sairastaneet ja viimevuonna vain muutamat huono-onniset.
Tuskin se lääkäri mikään ihan dille oli, mutta äkkiseltään kuulostavat lapsettoman kommenteilta... Mene ja tiedä.

viiru (Ei varmistettu)

Voi apua mikä lääkäri. Meidän poika ei samanikäisenä myöskään ollut yhtään kiinnostunut ruoasta (hyvä kun nyt melkein 2v jotain pieniä annoksia tippuu). Pilttiä meni ehkä puoli purkkia päivässä kun muuten vielä imetin... joten ei todellakaan hätää! Perhepeti tai oma huone, ihan teidän oma valinta! Ei kuulu lääkärille eikä muille, ei auta lapsen kehityksessä puolin tai toisin. Meillä vaan poika nukkui paremmin omassa huoneessa lopulta, mutta tämäkin tajuttiin vasta 11kk vaiheilla. Meidän poika kans pienikokoinen ja painoinen, aina ollut, mutta kanssa kuten teillä, ei mitkään isot vanhemmatkaan. Täälläpäin (Englannissa) ei ole lotkautettu korviakaan asialle lääkärissä... Suomessa tuntuu olevan kyllä niin tuhaa hyysäämistä ja vanhempien syyllistämistä kaikessa :( Meillä kanssa oksenneltu välillä ruokia ulos niin että päivän kalorit ollu lähinnä miinuksella, mutta eipä tuo ole pojan eloa haitannut ja syytäkään ole tarttenut erikseen näille etsiä. Tällasia lapset vaan välillä on! Tsemppiä ja ottakaa rennosti. Olette mahtavia vanhempia tytöllenne.

Vierailija (Ei varmistettu)

Miksi menitte terveyskeskukseen, ettekä yksityiselle puolelle?

Terveyskeskus on tarkoitettu köyhemmälle kansanosalla.

Pages

Kommentoi

Ladataan...