Vältä vaaralliset leluostokset

Isyyspakkaus

Kaupallinen yhteistyö: Tukes

Joululahjaostokset alkavat taas olla ajankohtaisia, ja monissa perheissä varmasti pohditaan, millaisia leluja paketteihin käärittäisiin tänä vuonna. 

Lahjatoiveita ja lelukauppojen hyllyjä silmäillessä ei tule välttämättä kuitenkaan ajateltua, kuinka turvallisia lelut ovat käyttäjilleen ja millaisia vaaroja leluissa ylipäänsä on.

On ilmiselvää, että 1-vuotiaalle ei osteta pikkulegoja tai muita alle 3-vuotiailta kiellettyjä ja pieniä osia sisältäviä leluja, mutta mahdollisia vaaratekijöitä on muitakin.

Kävimme Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin ylitarkastaja Anja Merenkiven kanssa tarkastelemassa yhden lelukaupan valikoimaa, tutustuimme esimerkinomaisesti joihinkin leluihin ja mietimme, mihin vaaratekijöihin Tukes kiinnittää huomiota tuotevalvonnassaan.

Valitsimme myös yhden tuotteen, joka lähetettiin tarkempiin laboratoriotesteihin. Katso tämä video, niin kuulet lisää lelujen vaaratekijöistä ja saat myös selville, mikä tuote valikoitui mukaan pistokokeeseemme! Tuloksiin palaamme joulukuun puolessa välissä.

Tukes ei suinkaan testaa jokaista lelukauppojen hyllyllä olevaa lelua, vaan valvonta perustuu reklamaatioihin, valvontaprojekteihin ja pistokokeisiin. Tukes pyrkii kohdentamaan valvontaa mahdollisimman vaarallisiin leluihin ja seuraamaan, millaisia uudenlaisia leluja markkinoille tulee.

Erityisiä huolenaiheita ovat:

  • Kestävyys: alle 3-vuotiaille tarkoitettujen lelujen on kestettävä kovaa käsittelyä, sillä rikkoutuminen aiheuttaa tukehtumisvaaran
  • Nappiparistot: paristokäyttöisten lelujen nappiparistot aiheuttavat vakavia vaurioita nieltynä. Paristokotelo ei saa olla helposti avattavissa, ja siinä olisi mielellään oltava ruuvikiinnitys
  • Rooliasujen syttyvyys: keinokuituiset vaatteet saattavat leimahtaa osuessaan liekkiin
  • Rooliasujen pääntien nauhat: Lasten rooliasuissa ei saa olla nauhakiinnitystä kuristumisvaaran vuoksi. Tarrakiinnitys on turvallisempi
  • Kuulovauriot: Testaa ääntä pitävien ja erityisesti korvan lähellä pidettävien lelujen äänenvoimakkuus aina itse
  • Kemikaalit: Kemiakaaleja ei voi nähdä, tuntea tai usein edes haistaa. Ne voidaan tunnistaa vain laboratoriokokein
  • Silmävammat: Leikkiaseiden ammukset voivat vaurioittaa silmää, jos niden liike-energia on liian suuri ja kärki terävä.

Pyssyleikeistä minulla on kyllä muutenkin mielipiteeni, ja voin luvata, että talouteemme ei tulla hankkimaan ainoatakaan leikkiasetta, vaikka sellaisia toivottaisiin.

Itse jättäisin kauppojen hyllyihin myös kaikki pehmolelut, joiden muoviset nappisilmät tai nenät tuntuvat olevan heikosti kiinni. Ommeltu kangas on aina parempi vaihtoehto.

Tukes valvoo Suomen markkinoilla olevia tuotteita ja Tulli kolmansista maista markkinoille tulevia leluja.

Valmistaja on toki viime kädessä vastuussa tuotteistaan, mutta koska kaikkia leluja ei ole kuitenkaan testattu ja tarkastettu muun kuin valmistajan toimesta, vanhempien on hyvä olla tietoisia, mitä vaaratekijöitä niissä on.

Tukesilla ei ole toimivaltaa Suomen ulkopuolella sijaitseviin toimijoihin, mikä on hyvä tietää, jos tilaa tuotteita verkkokaupoista. Edes suomenkieliset sivut, suomenkielinen asiaskaspalvelu ja .fi-loppuinen verkko-osoite eivät tarkoita, että toimijalla olisi toimintoja Suomessa. Mikäli tuotteessa on jonkinlainen tavaran virhe, ei niinkään turvallisuuspuute, neuvontaa saa Kilpailu- ja kuluttajavirastosta.

Kun ostat lelua, tarkista vähintään että tuotteessa tai sen pakkauksessa on CE-merkintä, valmistajan ja maahantuojan nimi sekä osoite ja tarvittavat varoitukset ja käyttöohjeet suomeksi ja ruotsiksi. Tietojen puuttuminen voi kertoa siitä, ettei lelun valmistaja tai maahantuoja tunne tälle asetettuja velvollisuuksia lelujen turvallisuudesta. Jos pakollisia tietoja puuttuu, voi myös turvallisuudessa olla puutteita ja tuotteen ostamisessa kannattaa käyttää harkintaa.

Lue vielä täältä Tukesin muistilista turvallisen lelun hankintaan: verkkolehti.tukes.fi/muistilista-turvallisen-lelun-ostamiseen.

 

Kuvissa näkyviä ja videolla tarkasteltuja tuotteita EI ole todettu vaarallisiksi. 
Niihin tutustuttiin mahdollisten vaaratekijöiden tunnistamiseksi esimerkinomaisesti.

Share

Kommentit

Tasaraita

Hyvä juttu kaikenkaikkiaan. Huomio kiinnittyi kuitenkin erityisesti tuohon lauseeseesi, että teille ei pyssyjä osteta vaikka lapset haluaisivatkin. Miksi näin? Miksi olette päätyneet tällaiseen ratkaisuun ja oletteko pohtineet asiaa pidemmälle?

Meillä on esikouluikäinen poika ja naapurustosta löytyy isompaa ja pienempää poikaa. Meilläkin käytiin miehen kanssa tätä keskustelua asiasta. Hän on nimittäin ala-asteen opettaja ja paljon poikien kanssa tekemisissä.

Useinhan pyssyt tuntuvat erityisesti poikia kiinnostavan, toki osa tytöistäkin niistä kiinnostaa, mutta ainakin omassa pihapiirissä poikien kiinnostus on ollut voimakkaampaa. Jos pyssyjä ei ole niin niitä keksitään melkein mistä vaan puun pätkästä tai muista leluista. Pyssyn hankkiminen leluksi on mielestäni myös oiva hetki keskustella siitä kuinka niillä leikitään ja puhua myös oikeista aseista, niiden vaarallisuudesta ja siitä ettei niihin koskaan saa koskea sellaisen nähdessään.

Olen myös itse jonkin verran oikeiden aseiden kanssa tekemisissä ja alkuun lapsi oli niistä hurjan kiinnostunut ja kyseli. Kun asioista juteltiin ja näytin hänelle kuvia niin kiinnostus katosi. Se mikä on kiellettyä houkuttelee. Siksi lasten pyssyleikit on mielestäni ihan hyväkin tapa lieventää sitä aseisiin kohdistuvaa kiinnostusta, mikä monilla lapsilla on jo luonnostaan.

Tommi K
Isyyspakkaus

Mulla ei itselläni ole mitään kosketusta aseisiin tai mielenkiintoa niitä kohtaan, enkä pidä aseleikkejä tarpeellisina opetusmielessäkään. En ole leikkinyt itse pyssyleikkejä lapsena, ja tarve keskustella siitä, mitä lapsen tulee tehdä, jos hän näkee aseen, tuntuu todella kaukaiselta. Jos lapsi itse osoittelee sormellaan ja sanoo "pam pam" tai käyttää jotain keppiä pyssynä, niin siitä vaan, mutta minkäänlaista oikeaa tuliasetta muistuttavaa lelua en halua ostaa. Enkä varsinkaan sellaista, josta lentää jotain :D

En mä tätä aseita kohtaan tuntemaani vastenmielisyyttä ole sen syvällisemmin analysoinut, ja selkeästi fantasia-aseet kuten miekat tai valomiekat ovat OK. Enkä ole periaatteeni kanssa niin ehdoton, että jos jollain robotilla tai action-hahmolla on varusteena ase, se jäisi kaupan hyllyyn. Mutta sotaleluja - siis oikeiden tankkien, hävittäjien ja sotilaiden näköisiä leluja - en myöskään ostaisi. Sodan ei tarvitse kuulua lasten leikkeihin. Paitsi Tähtien Sodan :D

Vierailija (Ei varmistettu)

En jaksaisi lukea näitä argumentteja, että poikalapsissa eli tulevissa miehissä olisi tehdasasetuksena kiinnostus aseisiin. Höpöhöpö. Katsokaa nyt vaikka tätä Tommia. Erittäin hyvä linjaus.

Tasaraita

No  ilmeisesti et ole lukenut kommenttiani kunnolla tai olet halunnut tahallisesti ymmärtää sen väärin. En missään maininnut että pojissa olisi mitään tehdasasetuksia aseisiin, niin kuin ymmärsit, vaan kerroin omasta kokemuksestani sen, että lapsia ne yleensä jossain ikävaiheessa kiinnostavat. Pojista puhuin lähinnä siksi, että poikalapsista on itselläni enemmän kokemusta niin omasta perheestä kuin lähipiiristä.

Ikävää, että asiallista keskustelua aiheesta ei voida käydä ilman, että sinulla on tarve tulla leimaamaan muiden kommentteja höpöhöpöksi. Jokainen olkoon asiasta mitä mieltä on, ja aikuiset ihmiset voivat varmasti fiksusti näistä asioista keskustella.

Vierailija (Ei varmistettu)

"Pyssyleikeistä minulla on kyllä muutenkin mielipiteeni, ja voin luvata, että talouteemme ei tulla hankkimaan ainoatakaan leikkiasetta, vaikka sellaisia toivottaisiin."

Miksi näin? Voi olla vaikea välttää sillä monet legopaketit sisältää niitä.

Tommi K
Isyyspakkaus

Ks. edellinen vastaus. Raja menee siinä, onko leikin pääasia se pyssy. Jos legohahmolla on jokin varuste tai fantasia-ase, se on mulle ihan OK. Koottavia rynnäkkökiväärejä en ole Legon valikoimassa nähnyt. Ja en mä tämän(kään) asian kanssa fanaattisen tiukka ole ;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Mun mielestä "ei aseita leluina" on todella terve ajattelutapa. Meille ei hankittu ollenkaan sellaisia oikean kokoisia leikkiaseita lapsena ja saman linjan ajattelin pitää omille lapsilleni. Jollain merirosvo-Legolla tuli mukana musketti, mutta siitä ei otettu mitään kierroksia. Ei me kyllä taidettu silläkään pyssyllä juuri leikkiä. Merirosvo itse ja sen apina olivat paljon hauskemmat.

Lapsuuden kodissa oli paljon oikeita aseita (sillä isäni on metsästänyt koko ikänsä), sekä muutama ilmakivääri. Myöskään ilmakiväärit EIVÄT ole leluja. Meille lapsille aseet eivät ikinä muodostuneet mitenkään erityisen jännittäviksi tai kiinnostaviksi. Joka kerta kun isä otti aseen esille puhdistusta varten tai pakatakseen sen kantopussiin metsälle menoa varten, kertoi hän myös lapsille kuinka asetta käsitellään. Ikinä ei saa osoittaa ketään, muutenkin piippu pidetään aina kohti maata (vaikka kuinka "tietäisi" että ase ei ole ladattu) ja että aseisiin ei ole lapsilla mitään koskemista. Tietenkin aseet olivat muutenkin lukkojen takana asekaapisssa kuten kuuluukin ja panokset erillään vielä toisen lukon takana.

Sen ainoan kerran kun leikimme "pyssyleikkejä" kepeillä tai muulla vastaavalla, säännöt olivat selvät. Edes niillä ei saa osoittaa toisia ihmisiä tai muita eläviä olentoja, ei oikeita, eikä edes telkkarin ruudulla.

Kun kasvoimme tarpeeksi, isä antoi meidän kokeilla ensin ilmakivääriä mikäli se kiinnosti ja sitten myöhemmin joitain kevyempiä haulikoita sai kokeilla jos halusi tietää millaista on ampua maalitauluun. Silloinkaan kyseessä ei ollut leikki vaan enemmänkin opetustilanne ja aseita käsiteltiin vain ja ainoastaan aikuisen valvonnassa.

Meillä ei omassa kodissa ole aseita, eikä tule kun ne eivät meitä kiinnosta. Meidän lapsemme tulevat näkemään niitä ainoastaan mummolassa. Silti suunnitelmani on pitää tismalleen samat säännöt kuin lapsuudessani oli. Aseista opetetaan faktat, eivätkä aseet ole leluja. Luulen, että isälläni on sama rooli kuin minua kasvattaessaan. Saa kertoa lapsenlapsille siitä mitä aseet ovat miten ne toimivat ja miten niiden kanssa eletään silloin kun lapsenlapsi tulee ihmettelemään aseen huoltoa.

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Liityn pyssylelujen kieltokerhoon :D

Meillä on kotona metsästysaseita ja niitä säilytetään ja käsitellään asianmukaisilla tavoilla. Lapset saavat toki osallistua esim. puhdistamiseen kuten kaikkeen muuhunkin, mutta missään nimessä aseet eivät ole leluja.

Itse olen varhaiskasvatuksessa töissä ja meillä saa töissä leikkiä metsästystä, mutta ei sotaa. Tämä ratkaisu toimii oikein hyvin ja lapset ovat tyytyväisiä. Tukikohdat ja Star Wars-jutut ovat sallittuja :) Myös itse tehdyt aseet juuri kepeistä jne. saavat olla, mutta niillä ammutaan vain eläimiä ja nekin sitten leikin lopuksi käsitellään ja syödään.

Valopäiväkirja

Minäkin olen paljon miettinyt tuota, onko lasten tarpeellista edes leikkiä toisten ampumista. Meillä on vain pehmomiekka ja kilpi sekä tietty vesipyssy, mutta toisten lasten leikeissä varsinkin nelivuotias törmää jo leikkiaseisiin ja ampumisleikkeihin. Kylässä niillä saa toki leikkiä, mutta meillekään tuskin ostetaan mitään oikeita pyssyjä muistuttavia leluja.

Ollaan oltu aika tarkkoja sen suhteen, ettei lapset ole vielä saaneet katsoa ohjelmia, joissa taistellaan ja soditaan, ovathan ne usein alle 7-vuotiaita kiellettyjäkin. Siitä huolimatta ollaan voitu keskustella aseista ja siitä, että jos lapsi jossain oikean sellaisen näkee, ei siihen missään nimessä saa koskea, eikä aseilla lähtökohtaisesti saa koskaan vahingoittaa/osoitella ketään. Mielestäni pienellä lapsella ei ole mitään tarvetta leikkiä toisten vahingoittamista tai sotaa, ja kasvatuksella voi hyvinkin muuttaa nykyistä väkivaltakulttuuria.

Postauksen varsinaiseen aiheeseen: hyviä muistutuksia ja huomioita! Varsinkin nuo kaikki limat, meikit ym. mietityttää, että onko ne turvallisia... Vastikään lapsi halusi lelun, jossa on tosi voimakas tuoksu. Sai sen kyllä, mutta hoitoon en ole antanut ottaa sitä mukaan, kun varmasti joku allerginen siitä saisi helposti oireita.

Kommentoi