Vauva kaupunkilomalla: Näin se tehtiin

Isyyspakkaus

Päätän New York -juttusarjani yhteenvetoon niistä havainnoista, joita teimme vauvan kanssa matkustamisesta. Tiedän että lapset (ja varsinkin vanhemmat) ovat erilaisia, mutta meidän New Yorkin -matkamme onnistui erinomaisesti näillä spekseillä.

Matkalle mukaan

Otimme matkalle mukaan hyvin vähän vauvantarvikkeita. Ajattelimme kuitenkin, että nämä olisi hyvä olla laukussa:

  • Kevyt matkasänky: 8 - 9 kuukauden ikäinen lapsi liikkuu jo kovasti, eikä häntä voi jättää yksin sänkyyn. Samsonite Koo-di Pop-up Bubble osoittautui erinomaiseksi valinnaksi, ja tyttö nukkui siinä jopa 12 - 13 tunnin yöunia
  • Kantoreppu: Vaunut eivät lähteneet mukaan lainkaan emmekä niitä myöskään kaivanneet
  • Valmiita pusseihin pakattuja hedelmäsoseita (Hipp-merkkisiä): Juu, ei olisi ollut tarpeen, sillä Wholefoodsista sai lähes samanlaisia tuotteita. Halusimme kuitenkin pelata varman päälle, sillä syömisen kanssa on ollut vähän ongelmia aiemmin. Tyttö kyllä söi mukaan otetut soseet nopeasti, ja ostimme Wholarista sitten lisää
  • Omat valmiiksi hienonnetut kaurahiutaleet: Oli ehkä vähän hassua ottaa kaurahiutaleita mukaan, mutta olipa varmasti tutun makuisia jne... Tyttö söi kilon kauraa alle kolmessa viikossa, joten niitäkin haettiin lisää paikan päältä. Ja paikalliset hiutaleet menivät alas aivan yhtä hyvällä ruokahalulla
  • Pieniä riisikakkuja ja maissinaksuja: Ne olivat loistavaa ajanvietettä lentomatkoilla ja ravintoloissa
  • Omat vaipat: Pidimme taukoa kestovaippojen käytöstä matkan ajan, mutta otimme kuitenkin omat kertakäyttöiset mukaan, ettei tytölle vaan tulisi mitään iho-oireita vieraasta vaippamerkistä. Paluumatkalla vaippoja ei tietenkään ollut enää niin paljoa jäljellä, joten laukuissa oli sitten tilaa tuliaisille
  • Puhdistuspyyhkeitä: Ei tarvittu kertaakaan, sillä onhan sen peban puhdistaminen huomattavasti kivempaa juoksevalla vedellä
  • Kynsisakset: Kynnet ovat naurettavan pienet, mutta kasvavat hirveää vauhtia
  • Nestemäinen Panadol: Jos sattuisi nousemaan kuumetta tai särkemään ikeniä. Annoimme lääkettä kerran
  • iPad: Ajattelin, että tyttö viihtyisi iPadin ääressä, kun latasin siihen muutamia vauvoille tarkoitettuja applikaatioita. Sillä ei kuitenkaan ollut toivottua vaikutusta, ja leivänpalat osoittautuivat paremmaksi ajanvietteeksi. Taisi olla tyttö vielä hieman liian pieni ymmärtääkseen "BabySilencerin" päälle.

Unohtuikohan jotain? Tietysti mukana oli myös muutamia leluja ja vaatteita. Kävin kerran pesemässä vaatteet Laundromatissa, ja Rouva pesi joitain vaatteita pari kertaa käsin.

Nenä-friidaa olisi tarvittu kerran, mutta Rouva ei ole uskaltanut käyttää sitä sen jälkeen, kun kuulimme Mehiläisen lääkäriltä, että sillä voi vaurioittaa helposti nenän limakalvoja.

Lentäminen

Lentäminen oli vauvan kanssa yllättävän helppoa. Kerroin kyllä aiemmin, että menomatkalla oli vähän huutoa, mutta paluumatka oli rauhallisempi.

Kone rullasi JFK:n kentällä ennen take-offia lähes kolme varttia, ja tytön piti olla se aika vöissä ilman mitään tekemistä. Se oli ainoa hetki, kun hän meinasi hermostua, mutta tilanne pelastettiin imetyksellä. Ilmaan päästyämme itkua ei enää tullut, sillä osasimme nyt ennakoida paremmin, mitä saattaa olla tulossa:

  • Tyttö syötettiin ennen meidän ruokailuamme
  • Söimme Rouvan kanssa vuorotellen: Rouva ruokaili ensin ja minä pidin tyttöä. Kun Rouva oli syönyt, pyysin oman ateriani lentoemännältä
  • Ruokailun jälkeen otin tytön kantoreppuun ja hytkyttelin hänet uneen. Hän nukkui lähes neljä tuntia. Kerran laskin hänet varovasti maahan peiton päälle (tiedän, tiedän: ei ole turvallista jne.) ja hän nukkui siinä vartin verran. Kun hän heräili, nostin hänet takaisin reppuun, ja välillä jos hän osoitti heräämisen merkkejä uudelleen, hytkyttelin häntä pienesti. Välillä jouduin nousemaan ylös penkistä ja hytkyttelemään kovempaa. En tietenkään nukkunut itse matkalla lainkaan, mutten nuku muutenkaan lentokoneissa ikinä. Sain kuitenkin katsottua yhden elokuvan (Argo, oli muuten todella hyvä ja jännittävä)
  • Paluumatkalla meillä ei ollut myöskään vauvan kaukaloa. Sitä ei tarjottu automaattisesti, ja emme sitten jaksaneet myöskään pyytää sitä, sillä tyttö ei suostunut olemaan menomatkallakaan siinä hetkeäkään. Ja olisihan se ollut vähän tiellä.

Asuminen

Jos matkalla viipyy pidempään kuin yön tai pari, yksi hotellihuone voi alkaa tuntua hankalalta, jos vauva käy nukkumaan monta tuntia muita aiemmin. En voi kehua tarpeeksi sitä, että meillä oli NYC:issä erillinen makuuhuone, jossa oli ovi. Tyttö vaan nukkumaan ja ovi kiinni.

Kolmen viikon mittaisella matkalla oli myös erittäin hyödyllistä, että meillä oli oma keittiö. Emme tehneet itsellemme ruokaa joka päivä, sen verran tuhdisti söimme usein päivällä, mutta tytölle laitoimme ruokaa useasti päivässä.

Syöminen ja ruoanlaitto

Tyttö on tosiaan aiemmin ollut vähän huono syömään, joten aivan ensimmäiseksi Rouva keitti hänelle sitä ruokaa, jota hän varmasti syö: tomaattista jauhelihakastiketta, johon tulee porkkanaa, sipulia, valkosipulia ja yrttejä. Ostimme paikan päältä halvimman sauvasekoittimen, surautimme kastikkeen soseeksi ja pakastimme sen pienissä pusseissa kämpällä olleeseen pakastimeen. Iso kattilallinen kastiketta riitti koko kolmeksi viikoksi. Lisäksi keitimme tytölle perunasosetta muutaman päivän välein.

Ruokarytmi oli matkalla niin säännöllinen kuin mahdollista. Aamu- ja iltapuurot syötiin aina suurin piirtein samaan aikaan, mutta peruna-jauhelihakastikeruokailun ajankohta vaihteli aika lailla sen mukaan, missä oltiin menossa tai oliko jompikumpi vauvan kanssa kämpillä. Museoissa oli helpompi syöttää valmiita hedelmäsoseita.

Kämpillä ollessamme surautimme hänelle soseita myös tuoreista hedelmistä ja marjoista. Esimerkiksi tuoreet mangot olivat todella makeita ja mehukkaita.

Kokeilimme pari kertaa jotain kaupan härkäpilahvia ja kanakeittoa, mutta ne eivät uponneet pelkiltään.

Nukkuminen

Kun kyselin aiemmin vinkkejä matkasängyksi, joku ihmetteli, mihin matkasänkyä tarvitaan. Minä en puolestani ymmärrä, miten konttaamaan oppineen lapsen kanssa voisi olla matkalla ilman sellaista. En voi kuin suositella sitä Samsoniten kuplaa, johon lapsen saa sisälle. Pelkäsin etukäteen, että tyttö ahdistuisi suljetusta tilasta, mutta niin ei käynyt. Kuplasta näkee hyvin läpi, ja heräsin joka aamu siihen, että tyttö istuu hymyillen kuplassa ja jokeltelee.

Jetlagista vauva toipui kahdessa yössä. Ensimmäisinä öinä hän heräsi itkeskelemään muutaman kerran ja parina ekana aamuna herätti hieman turhan aikaisin. Kolmantena yönä hän nukkui jo normaalit unet ja vetäisi neljäntenä 13 tuntia putkeen heräämättä kertaakaan.

Oi onnea, että jaksoin kuunnella joulukuussa kahtena yönä tytön huutoa sen 3 - 4 tuntia, että pääsimme eroon yöimetyksistä. Sen jälkeen perhepedistä luopuminen ja lapsen siirtäminen omaan sänkyyn sujuivat todella helposti, mikä on helpottanut nukkumista sekä matkalla että kotona.

Päiväunien kanssa meneteltiin vaihtelevasti: joinain päivinä toinen meistä oli tytön kanssa kämpillä päiväuniaikaan ja toinen kävi omilla asioillaan. Joinain päivinä taas olimme päiväuniaikaan museossa, ja tyttö otti reilun tunnin unet kantorepussa.

Oli erittäin kiva havaita, että tyttö ei selvästikään tarvitse minuutintarkkaa aikataulua. Tärkeintä on, että hän ylipäänsä nukkuu jossain välissä: joko yhdet pitkät päiväunet keskellä päivää tai sitten kahdet lyhyemmät vaikkapa ensin aamupäivällä kantorepussa ja sitten iltapäivällä kämpillä.

Tästä epäsäännöllisestä rytmistä huolimatta hän pysyi yhtä hyväntuulisena kuin kotonakin ja söi erittäin hyvällä ruokahalulla. Vihdoin.

Nähtävyydet

Nähtävyyksiä päivään mahtui vauvan kanssa yksi. Unien lisäksi hänelle oli varattava aikaa myös lattialla mönkimiseen, eikä häntä muutenkaan voinut pitää kantorepussa koko päivää.

Pisin museoretki kesti vauvan kanssa viitisen tuntia. Siinä ajassa hänet myös syötettiin, ja hän ehti ottaa tunnin päiväunet repussa.

Iltamenot

Iltamenoja äidillä ja isällä oli vuorotellen. Tyttö meni nukkumaan kahdeksan jälkeen, ja siinä oli sitten vuorotellen hyvää aikaa katsoa telkkua. Tai kirjoitella blogia. Tai lukea. Tai kirjoa.

Oli hauska nähdä livenä sekä Super Bowl ja Beyoncén väliaikaspektaakkeli että varsinkin Grammy-gaala. Oli myös kiva katsoa vähän niin kuin suorana lähetyksenä sarjoja, joita seuraamme Suomessa.

Ja Frendit, Sinkkuelämää ja Rillit Huurussa pyörivät jollain 300 kanavasta melkeinpä joka päivä.

Baareissa ja rokkiklubeilla ei tullut käytyä, sillä olisi ollut aika surullista notkua niissä yksin.

Ravintolat

Ravintoloissa tyttö pysyi tyytyväisenä riisikakuilla, maissinaksuilla ja varsinkin leivällä. Kun hänelle antoi ison palan leipää tai muuta syötävää, hän keskittyi mutustelemaan sitä moneksi hetkeksi.

Kävimme ravintolassa kerran päivässä, joka päivä, ja joka kerta hän oli yhtä tyytyväinen omien naposteltaviensa kanssa. Lähes kaikista paikoista löytyi myös syöttötuoli, johon hänet sai kiinnitettyä ruokailumme ajaksi. Niissä muissa söimme sitten vuorotellen - tai tilasimme ruokaa, jota voi syödä yhdellä kädellä.

Liikkuminen

Olisi niiden vaunujen tai rattaiden kanssa ollut aika hankalaa liikkua. Ymmärrän siis hyvin, miksi monet suosittelivat, että vauvan kanssa ei kannattaisi lähteä NYC:iin. Ei se liikkuminen mahdotonta olisi ollut, mutta ongelma on se, että esimerkiksi useimmilla metroasemilla ei ole hissejä tai edes liukuportaita. Vaikka asemat ovat vaikkapa Lontooseen verrattuna lähempänä katutasoa, on portaita silti vähintään kahdet ennen kuin pääsee laiturille. Kyllä metrossa silti näki vanhempia rattaiden kanssa.

Kantoreppu on hyvä. Se oli kätevä myös museoissa ja ravintoloissa.

Tulipa kyllä kerran koettua myös kantorepun huono puoli. Tyttö oli juuri syönyt runsaasti, sekä sosetta että maitoa, ja lähdimme liikenteeseen. Reppu ehkä hytkytti tyttöä liikaa, ja hän oksensi kaiken vatsansa sisällön äitinsä päälle juuri, kun pääsimme Beacon's Closetiin. Josta oli puolen tunnin paluumatka takaisin. Nyt sille voi jo nauraa vähän.

* * *

Kiitos kaikille, että olette jaksaneet lukea matkajuttujani. Nyt on vihdoin aika jättää New Yorkin -loma taakse ja siirtyä kohti muita aiheita ja uutta arkielämää.

Tämän viikon lomailemme vielä yhdessä Rouvan kanssa, mutta ensi viikolla hän palaa töihin. Minä en.

Onneksi emme palanneet matkalta vasta tällä viikolla, sillä minulla on ollut pahin jetlag ikinä. Olisi luullut, että olisin ollut aika väsynyt sen yhden lentokoneessa valvotun yön jälkeen, mutta nukuin ensimmäiset kunnon yöunet vasta viime yönä. Katsoin jopa Oscarit suorana lähetyksenä, sillä olin valvonut neljänä edellisenäkin yönä aamukolmen ja seitsemän välillä.

Lapsi toipui jetlagista kahdessa yössä.

Share

Kommentit

Amma
Why you little!!

Ihana on ollut lukea reissujuttuja, tuota vaippahommaa mulla pitikin kysyä jossain välissä mut se sitten jäi. Tosi kiva et reissu meni hyvin ja lapskin oli tyytyväinen tapaus. Tsemppiä jetlagiin..

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos tästä kirjoitussarjasta!

New York on yksi lempikaupunkejamme, joten ravintola- ja menovinkeistä on paljon iloa jatkossakin.

Koska olemme uudestaan siirtyneet taas vauvaelämään ja edellisestä on jo useampi vuosi välissä, on tämä toiminut hyvänä muistiinpalauttajana. Olemme nyt 5-vuotiaan pojan kanssa matkanneet paljon monella suunnalla, ja nyt voi vain nauraa kaikkia niitä alkuaikojen "jos varmuuden vuoksi kuitenkin otetaan..." -pakkaamisia. No, onpahan nyt kokeiltu, että päiväntasaajan suunnalla matkaillessa n. +35 asteessa 9-kuinen lapsi ei tarvitse varmuuden vuoksi esimerkiksi tuulihousuja- tai takkia. Vaikka sataisi. :)

Mutta kokemus karttuu, ensimmäinen matka vauvan/lapsen kanssa on aina se suurin haaste. Kun on siitä selvinnyt, tietää, että pärjää vaikka missä. Nyt matkaamme kahden lapsen voimin, ja vaikka se onkin taas erilaista, menee se jo kokemuksen tuomalla rentoudella.

T: Johanna

P.S: Kiinnostaisi myös tietää, miten keikat menivät jetlagissa...? Toivottavasti kuitenkin hyvin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos miljoonasti matkakertomuksistanne ja hauskasti kirjoitetusta blogista muutenkin. Me hypätään tänään koneeseen ja mennään tuttuun Omenaan. Ravintolavinkit käyttöön siis!

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos vinkeistä, haaveena on lähteä vielä vauvankin kanssa nykiin, lapsettomana siellä on tullut käytyä pari kertaa. Mutta yksi kysymys kantoreppuilusta. Itse en voisi kuvitellakaan lähteväni matkaan ilman vaunuja, sillä jo kauppareissu kantorepulla jumittaa selän moneksi päiväksi. Eli kysymykseen; miten jaksoitte kantaa vauvaa kun kävelymatkat nykissä venyvät hullun pitkiksi muutenkin, ja jalkoja kolottaa ihan itsensä kantamisesta?
Mutta hyvät vinkit tuli, täytyy muistaa ensi kerralla kun lähdemme matkaan. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Oi joi, minä täällä käytän nenäfriidaa pienemmänkin räkäkökön poistoon. Pitää varmaan hillitä sen kanssa touhuilua.

Vierailija (Ei varmistettu)

Eikös nenäfriida ole juurikin se parempi vaihtoehto pikkuniistäjälle. Sen ymmärrän että niistäjällä saa helpostikin vaurioita rimpuilevan lapsen kanssa kun se pitää työntää nenään sisälle. Mutta miten imemällä saa limakalvoja vahingoitettua ? Koko värkkihän on lääkärien suunnittelema.

Nestemäisen panadolin tilalle suosittelen Pamolia, kun teilläkin alkaa varmaan olemaan jo 9kg raja lähellä/ylitetty. Itse laitan pillerin ruiskuun ja imen mukaan tilkan vettä, kevyt ravistus riittää liuottamaan tabletin. Isommalle laitan lusikkaan ja pari tippaa vettä päälle. Se panadol kun on niin sottaavaa ja annos koot naurettavan suuria.

Tommi K
Isyyspakkaus

Amma: Kiitos! Kyllä tämä tästä jo helpottaa.

Vierailija/Johanna: Kiva kuulla! Juu, kahden (tai useamman) lapsen kanssa matkustaminen on varmasti sitten taas aivan erilaista. Vauvan kanssa se oli vielä niin helppoa... :)

Keikat menivät jetlagissa ihan riittävän hyvin. Keskiviikkona Paksu Klubilla oli vähän sekavampi olo ja vähän ongelmia monitoroinnin kanssa (en kuullut kitaroita tarpeeksi hyvin), mutta perjantaina Järvenpäässä oli jo hyvä meno. Itse olin siihen keikkaan tosi tyytyväinen.

Vierailija (06:59): Kiitos! Ja oi, mahtavaa matkaa!

Vierailija (08:05): Hmm, mitäs mä osaisin tuohon kantoreppuasiaan sanoa? Hyvin jaksettiin. Vuorotellen.

Me ollaan aika tottuneita repun käyttäjiä, ja viimeksi on käytetty vaunuja joskus ennen lumien tuloa marraskuussa. Kaipa sitten selkälihakset on siinä kehittyneet. Lapsi on kyllä edelleen aika kevyt, 7,5 kg.

Siitä lentokonehytkyttelystä sain kyllä itsekin selkäni jumiin, vähän niin kuin sellaisen noidannuolen kaltaisen pistoksen. Onneksi aika lievän ja se meni päivässä ohi.

Vierailijat (09:41 ja 10:39): En tiedä tuosta nenäfriidasta sen enempää. Saattoi olla vaan yhden lääkärin mielipide. Nestemäinen Panadol on kyllä vähän tahmeaa, mutta tyttö ottaa sitä tosi mielellään :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Heh, aivan pakko sanoa, että Lilyn pääsivulla otsikosta sai jotenkin sellaisen käsityksen, että "Näin teet vauvan kaupunkilomalla". :D Tai sitten olen vain kaksimielinen.

Vierailija (Ei varmistettu)

Aivan huippukirjoituksia, kiitos nojatuolimatkasta!

Tommi K
Isyyspakkaus

Peanut: Minua jännittää tällä hetkellä puolestani se, miten tyttö viihtyy rattaissa. Pitäisi tässä lähiaikoina kaivaa Bugikset naftaliinista ja vaihtaa vaunukopan tilalle rataskankaat. Meillä kun on käytetty pelkkää kantoreppua nyt yli kolme kuukautta.

Vierailija (13:51): Et ollut ainoa :) Hyvä, että otsikko herättää huomiota ;)

Vierailija (22.:23) Kiitos ja eipä kestä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Haha, olin tulossa kommentoimaan tuosta otsikosta myös, mutta joku olikin ehtinyt ensin. Eli vähän hihitytti kaksimielisyydessään, mutta onneks en oo ainoa :D

Ihana ja hyväntuulinen blogi :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Hyvä yhteenveto matkan kokemuksista. :)

Minäpä voin selittää, miten konttaamaan oppineen lapsen kanssa selviää ilman matkasänkyä. Kun lapsi herää, hän poikkeuksetta ilmaisee sen ääntelmällä, yleensä alkaa jokellella, ja kuuloetäisyydellä oleva vanhempi ehtii hyvin paikalle ennen kuin vauva tippuu sängystä. Kahden lapsen verran on kokemusta ilman matkasänkyä reissamisesta, eikä ole ollut ongelmia. :) Toki laitan myös peittoa myttyrälle jonkinlaiseksi reunaksi, jos lapsi nukkuu yksin parisängyssä.

Melina_G (Ei varmistettu)

Me ollaan aina otettu matkasängyt ja niihin sopivat lakanat hotellilta, enkä ole vielä ikinä kohdannut hotellia, josta ei olisi saanut matkasänkyjä. Omat unilelut tai lempityynyt ollaan otettu kotoa mukaan, että sänky tuntuisi mahdollisimman kotoisalta. Meillä siis lapset 2 v. 2 kk ja 10 kk.

Tuo rattaat vs. kantoreppu on yksilöllinen juttu. Itse en jaksaisi kantaa meidän lapsia (12 kg ja 15 kg) kovin pitkään. Rattaissa lapset pystyvät myös syömään välipalaa samalla kun ollaan liikkeellä.

Ja meillä nuo kosteuspyyhkeet ovat ehdoton juttu, koska esim. lentokoneessa on todella hankala pestä kakkapyllyä. Myös joissakin kaupoissa ja ravintoloissa on niin surkeat fasiliteetit (tosi pieni lavuaari, josta tulee vain jääkylmää vettä), että on helpompi pyyhkiä puhtaaksi. Mutta tämäkin riippuu lapsesta (esim. jos kakka tulee vain kerran viikossa) ja vanhempien tottumuksesta.

Mutta yleisesti sanoisin, että yhden vauvan kanssa matkustaminen on näin jälkikäteen ajateltuna ihan piknikkiä. Tosin eihän se siltä tuntunut silloin.. :-)

ninninenn (Ei varmistettu)

Hei!

Olen yrittänyt ettiä täältä siun blogista tuota mainitsemasi tomaattisen jauhelihakastikkeen ohjetta, oletkohan julkaissut sen tai voisitko julkaista sen, ellei se ole teidän suuri salaisuus? ;) meillä on vähän ongelma kohta 11-kuisen tytön kanssa, kun tämä äiti ei oikein osaa tehdä makuisaa ruokaa, oon hirveen huono maustamaan, mutta haluisin kuitenkin tarjota tytölle omatekoista ruokaa. On vaan huomattu, että miun tekemä ruoka ei oikein uppoa, ja tuli heti mieleen tää teiän superkastike, joka teiän tytölle kelpasi :) ois ihan superhuippua, jos voisit julkaista sen ohjeen, kiitos! :)

Tommi K
Isyyspakkaus

Moi! En ole sitä varmaan koskaan julkaissutkaan sellaisenaan, sillä reseptissä ei ole niin sanotusti mitään ihmeellistä :) Sipulia, valkosipulia, tomaattimurskaa, jauhelihaa, tuoreita yrttejä, suolaa, pippuria.

Samaa tomaattikastiketta laitamme munakoisovuokaan, jonka ohje on täällä: http://www.lily.fi/blogit/isyyspakkaus/munakoisovuoka

Siinä reseptissä on mukana vielä varsiselleriä.

Kastikkeeseen voi hyvin pilkkoa mukaan myös porkkanakuutioita, ja näin kesäkurpitsa-aikaan suikaloitu tai raastettu kesäkurpitsa jatkaa kastiketta kivasti.

Joskus kaipaan vähän hapokkuutta ja lorautan sekaan ruokalusikallisen tai pari balsamiviinietikkaa.

Ninninenn (Ei varmistettu)

Kiitos kovasti! :) täytyykin tuota heti testata.

Kommentoi