Vielä ehtii

Isyyspakkaus

Isäni tarjoama lapsenhoitoapu maanantai-iltana innosti meidät Rouvan kanssa keksimään jotain tavallisuudesta poikkeavaa tekemistä. Vaihtoehdot kartoitettuamme päätimme mennä katsomaan Helsingin kaupunginteatterin Vielä ehtii -komediaa.

Kuva: Helsingin kaupunginteatteri

Jo nimekäs näyttelijäkaarti lupaili hyvää. Vai miltä kuulostaa yhdistelmä Leena Uotila, Ulla Tapaninen, Riitta Havukainen, Vesa Vierikko, Jukka Rasila ja Kaisa Torkkel?

Näytelmä on sympaattinen komedia iäkkäistä ystävättäristä, joista yksi (Leena Uotila) on leskirouva, jonka muisti on alkanut pätkiä, toinen (Riitta Havukainen) on taiteilijaluonne, joka on jäänyt tahtomattaan ikuiseksi sinkuksi, ja kolmas (Ulla Tapaninen) taas hapantuu onnettomassa avioliitossaan. Alkuasetelmassa käy ilmi, että ystävykset pelaavat maanantaisin bridgeä, mutta korttiporukan neljäs jäsen on hiljattain siirtynyt ajasta ikuisuteen.

Ystävyksillä on takanaan pitkä historia, mutta heidän arkeensa tulee uutta säpinää, kun eräänä maanantaina bridge-lounaalle ilmestyy Ulla Tapanisen hahmon serkku (Vesa Vierikko), ja myöhemmin tarinaan liittyy myös palanutta lamppua vaihtamaan tilattu kotiapu (Jukka Rasila).

Näytelmässä vitsaillaan paljon vanhenemiseen liittyvillä ilmiöillä ja vaivoilla. Keski-iältään melko iäkäs teatteriyleisö hymähteli tyytyväisen kuuloisesti, kun pääosa unohteli asioita ja kertoi samoja juttu useaan kertaan. Ja sehän on aina (omalla vähän kiusalliselta tavallaan) hauskaa, kun vanha nainen laukoo hieman riettaita juttuja.

Vaikka tyylilaji on komedia ja vanhuuteen liittyviin hassuihin asioihin suhtaudutaan huumorilla, taustalla on myös paljon haikeutta ja kipeitä kysymyksiä. Voiko muistisairas vanhus asua yksin, onko hänellä varaa maksaa vuokria, pitääkö hänen jättää oma kotinsa tai tarvitseeko hän jonkinlaista kotiapua? Entä onko liian myöhäistä muuttaa asioita, jos tuntee ylipäänsä elämänsä onnettomaksi?

Viesti on tietysti, että vielä ehtii, mutta kaikki tietävät elämän olevan silti jo ehtoopuolella ja parasta ennen -päivän menneen ohi jo kauan sitten.

Esitys viihdytti ja herätti ajatuksia, ja näyttelijät olivat Suomen parhaimmistoa. Eikös se ole aika hyvä saldo?

 

Vielä ehtii HKT:n sivuilla: http://www.hkt.fi/ohjelmisto/play.php?name=viel

Share

Kommentit

phocahispida

Oooh, teatteri! Saisikohan tuon miehen puoliväkisin mukaan vaikka sillä perusteella, että olen pelaillut seurana ahkerasti.... hmmm...

P.S. Tasa-arvoasia voisi olla lähellä sinunkin sydäntäsi:
http://www.lily.fi/blogit/ilman-sinua-olen-lyijya/tahdotkon-sinakin-tule-mukaan-lily-kampanjaan

Marihanna (Ei varmistettu)

Kun elämä kääntyy ehtoopuolelle, onko tosiaan ”parasta ennen” -päivä ohi? Missä vaiheessa ihminen on parhaimmillaan – ja milloin muuttua huonommaksi? En suostu ajattelemaan noin! :-)

Tommi K
Isyyspakkaus

Se on hyvä se. Se on varmasti aika paljon omasta asenteesta kiinni. Jos terveyttä piisaa ja mieli on virkeä, parasta ennen -päiväystä voi siirtää pitkälle eteen päin. Pahimmalta tuntuu se, jos elämä menee kuoleman odotteluksi...

Kommentoi