Ladataan...
Isyyspakkaus

Tällä viikolla olen nauranut sille...

  • kun siivoojamme kysyi, pelkääkö tyttö imuroimista, ja hetken mietittyämme ymmärsimme, että hän ei ole koskaan nähnyt imuria.

  • kun lapsi kesken vaipanvaihdon pyörähti hoitopöydällä ja tökkäsi jalkansa keskelle kakkavaippaa.
  • kun tyttö oli sylissäni, katsoi minua kauniisti silmiin, toi pienen suunsa hitaasti kohti nenääni ja haukkasi todella kovaa hampaattomilla ikenillään.
  • kun lapsi päätti kesken ruokailun pyyhkiä kasvonsa kaurapuuroisella ruokalapulla.
  • kun lapsen naamalta ruokailun yhteydessä omaan suuhuni imaisema palsternakkasose olikin räkää.
  • kun en tunnistanut lastamme vauvauinnissa otetuista sukelluskuvista ja pohdin, miten oudon kuvan antaisin itsestäni, jos tilaisin vahingossa itselleni vieraan lapsen uimapukupotretin.
Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Monet ehtivät pyytää isänpäivän brunssilla ja varvasjuhlissa tarjottujen perunarieskojen ohjetta, joten tässäpä se vihdoin tulee.

Rieskoihin voi hyvin käyttää jonkin perunamuusin jämän, mutta meillä se kyllä keitetään ihan näitä rieskoja varten.

Perunarieskat

Ainekset

  • 5 dl perunamuusia
  • 3 dl maustamatonta jogurttia
  • 2 dl vettä
  • 1 kananmuna
  • 1 tl suolaa
  • 1 dl kaurahiutaleita
  • n. 2 dl vehnäjauhoja

Valmistaminen

  1. Mittaa vehnäjauhoja lukuun ottamatta kaikki aineet kulhoon ja sekoita
  2. Lisää vehnäjauhoja vähitellen, kunnes taikina muistuttaa löysää kaurapuuroa
  3. Nostele taikinasta pieniä kokkareita uunipellille leivinpaperin päälle. Saat kivan kokoisia pikkurieskoja, kun taikinaa on reilu ruokalusikallinen per rieska
  4. Ripottele rieskojen päälle hieman vehnäjauhoja, taputtele ne ohuiksi ja töki niihin muutama reikä haarukalla
  5. Paista rieskoja 250-asteisessa uunissa (kiertoilmalla) n. 10 - 15 minuuttia, kunnes rieskat ovat kauniin ruskeita.

Rieskat ovat parhaimmillaan juuri uunista nostettuna ja voin kanssa nautittuna. Kuvassa toisen rieskan päällä on savulohitahnaa.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kun Suuri lelukirja tupsahti postilaatikosta muutama viikko sitten, heitin tytölle vitsikkäästi: "Katso nyt pitkään, sillä tätä kirjaa et tule näkemään enää tämän jälkeen." Selailin kirjaa ja kauhistelin sen viimeisen sivun kymmenen kohdan listaa, johon toiveet voi kirjata. Kymmenen?

Yle.fi uutisoi viime viikolla, miten lelujen mainostajia on uhattu sillä, että lelumainokset pitäisi postittaa vanhemman nimellä, suljetussa kirjekuoressa.

Kuluttajavirasto haluaa lelukuvastot kirjekuoriin (Yle.fi 19.11.2012)

Kuluttajaviraston perustelu oli, että alaikäisiin kohdistuvaa markkinointia on arvosteltava keskimääräistä tiukemmin, koska lapset ovat alttiimpia markkinoinnin vaikutukselle.

Tämä sai minut pohtimaan sekä Kuluttajaviraston vaatimusta että omaa reaktiotani lelukirjaa kohtaan.

Eiväthän leikki-ikäiset ole niitä, jotka leluja ostavat. Eikä yksikään lapsi käy himoshoppaamassa lelu-osastolla vanhempiensa kielloista huolimatta. Mikä on siis markkinoinnin vaikutukselle altistumisen seuraus? Se, että öö... haluaisi kovasti jonkin asian, jota ei ehkä saa?

Onko se sitten niin paha, että lapsi haaveilee jostain muttei ehkä saa sitä? Eikös yksi vanhempien tehtävistä ole juuri se, että he opettavat lapsilleen, että kaikkea ei voi saada? Näin käy ennemmin tai myöhemmin.

Lisäksi leluja näkee muuallakin kuin Suuressa lelukirjassa. Jos pelkkä lelujen kuvien näyttäminen on liikaa lapsille, pitäisikö tavaratalojen leluosastoille laittaa sitten K-18-kyltit? Lapsethan saattaisivat nähdä hyllyissä jotain, joka vaikuttaa heihin.

Minulle oli lapsena itsestään selvää, etten saa kaikkea, mitä haluan. Joululahjoja sain varmasti enemmän kuin tarpeeksi, mutta muistan edelleen, miten pettynyt olin siihen, että joskus ala-asteiässä vanhempani eivät ostaneet minulle himoitsemiani He-Man and the Masters of the Universe -hahmoja. Ja sitten unohdin koko asian.

Voihan lelukirjaa lukea lapsen kanssa myös niin, että hänen kanssaan pohditaan, että jos saisi valita vain yhden, mikä lelu tai peli olisi se kaikkien mieluisin lahja. Silloinkin vanhemmilla on edelleen mahdollisuus sanoa: "Ei. Meille ei tule sähäkkään punaista leikki-imuria, jolla voi imeä mukana tulevia styrox-palloja."

Vanhemmat joutuvat varmasti selittämään lapsilleen vielä paljon vaikeampiakin asioita.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Mitä yhteistä on isällä, koiralla ja vauvalla?

Suolattomat soseruoat. Se, mikä ei kelpaa vauvalle, päätyy kahden aiemmin mainitun ravinnoksi.

Tämä luomunaudanlihasta ja kurpitsasta tehty sose oli oikeastaan aika hyvän makuista, ihan suolattomanakin.

Suolaton kaurapuuro ja veteen keitetty riisipuuro maistuvat puolestaan niin karseilta, että ne tarjoillaan pienemmälle ja nelijalkaiselle jätemyllylle.

Vauva on suhtautunut kaikkiin uusiin soseisiin aivan yhtä epäluuloisesti. Jopa banaani aiheuttaa irvistelyjä. Suurimmat hitit ovat olleet porkkanasose ja riisipuuro.

Eilen tosin kaurapuuro maistui yllättävän hyvin: sitä meni desin verran, kun edellisinä päivinä suuhun upposi ehkä neljä espressolusikallista.

Suurin yllättäjä on kuitenkin ollut päärynä, jota nautittiin sormin hyvällä ruokahalulla. Ehkäpä tyttö onkin sormiruokailija?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Miksi kutsutaan brunssia, joka alkaa klo 13 ja loppuu pikkutunneilla? Brinner vai Bupper? Entä varpajaisia, jotka pidetään puoli vuotta myöhässä, joissa on paikalla koko perhe ja johon saapuu reilut parikymmentä läheisintä ystävää perheineen? No, sellaiset meillä oli lauantaina. Varvasjuhliksi niitä kutsuimme.

Koska isä ei saanut järjestettyä varpajaisia ajoissa ja äitikin halusi juhliin mukaan, päätimme järjestää puoli vuotta täyttäneen tyttäremme kunniaksi pitkän lauantaibrunssin. Vieraat oli kutsuttu paikalle klo 13 alkaen, milloin heille parhaiten sopii, ja viihtymään juhlissa vaikka iltaan asti. Ja näin he tekivät, kukin omassa tahdissaan.

Alku-, pää- ja välijuomana toimi mimosa: appelsiinimehua ja skumppaa. Ja muutama skumppapullo taisi mennä ihan raakanakin illan mittaan.

Vieraiden saapuminen eri aikoihin aiheutti haasteita ruokalogistiikalle. Menu oli suunniteltu niin, että syötävää voi lämmittää vähitellen lisää jääkaapista, mutta ruokien jäähtyminenkään ei haittaa.

Menu

  • punajuuri-halloumi-couscous-salaatti
  • perunarieskaset
  • hummus
  • savumuikkutahna
  • perunapizzaset
  • naudanpaistipizzaset
  • sipulipiirakka

Pieni tyttö kiersi jälleen sylistä syliin koko päivän hermostumatta - ja nukkumatta - kertaakaan. Varsinainen bilehile, isäänsä tullut.

Välipalaksi tarjolla oli puolukkasmoothieta.

Jälkiruokapöydässä makeannälkää sammuttivat

  • tarte tatin ja vanilja-jogurttikastike
  • pähkinä-suklaakakku ja mansikkakastike
  • suklaakeksit.

Isäntäväki sai yllättäen valtavasti lahjoja. Oi, miten söpöt tossut! Ja kaunis mekko! Kaksi! Herkkuja! Ja kaikkea muuta! 

Juhlat päättyvät aina kovin nopeasti. Vaikka nämäkin kestivät kellon ympäri, tuntuu, että niin monen kanssa olisi voinut turista vielä pidempäänkin.

Juhlien pikkuemäntä poistui seurasta kahdeksan jälkeen ja nukkui yönsä makeasti.

Viimeiset vieraat poistuivat kahdelta.

Ai niin, näkyivätkös ne varpaat jossain kuvassa?

 

P.S. Lähiviikkoina luvassa seuraavat reseptit: sipulipiirakka, perunarieskat, pähkinä-suklaakakku ja tarte tatin.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Muistisääntö itselle ja muille: Ensin tehdään sähkötyöt, sitten maalataan vasta. Arvannet jo, että meillä tämä tehtiin päinvastaisessa järjestyksessä.

Seinän piikkausta vuoden 2012 remontissa

Edellisessä Remonttikonsultti-sarjan jutussani käsittelin seinien pohjatöitä ja kerroin, että niiden tekemisen jälkeen seinät olivat valmiina maalattavaksi. Periaattessa kyllä, mutta aloimme vasta seinien maalaamisen jälkeen pohtia, pitäisikö asuntomme pistorasioiden määrää lisätä. Niitä nimittäin oli koko asunnossa vain neljä. Laskimme, että rasioita tarvittaisiin lisää yli kolmekymmentä.

Mitään sähkötöistä ymmärtämättöminä olimme kuvitelleet, että uudet pistorasiat vedettäisiin ketjuttamalla ne jotenkin olemassa olevista rasioista. Kävi kuitenkin ilmi, että kaikki asunnon sähköjohdot olivat lähes 90-vuotiaita, tervapaperilla päällystettyjä kuparilankoja, jotka kulkivat metalliputkien sisällä ja olivat oikeastaan vähän vaarallisia. Se johti täydelliseen sähköremonttiin, jossa vaihdettiin sulaketaulua lukuunottamatta kaikki.

Varsinaiset sähkötyöt tulee jättää ammattilaiselle, mutta itse voi tehdä aika paljon, kun tietää hieman, mitä on tekemässä.

Sähkömiehen konsultaatio

Sähkömies kannattaa pyytää konsultaatioon mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Hän osaa kartoittaa sähköinfrastuktuurin tilan ja ottaa kantaa suunnitelmiin:

  • Miten monta pistorasiaa voi laittaa saman sulakkeen taakse?
  • Mitkä laitteet tarvitsevat oman sulakkeen?
  • Jos johonkin sarjaan on tarpeen laittaa enemmän rasioita kuin ns. normaali 10 ampeerin sulake kestää, voidaanko käyttää 15 ampeerin sulaketta ja paksumpaa kuparilankaa?
  • Jos on erikoisempia toiveita kuten halogeenejä keittiöön, miten johdot kannattaa vetää, jotta ne saa syttymään valokatkaisijasta?

Mutta aivan kaikkea, mitä sähkömies sanoo, ei kannata uskoa - varsinkaan, jos neuvo ei koske varsinaisesti kuparilankojen liittämistä. Sähkärit nimittäin suosittelevat herkästi tekemään kaikki sähköjohtojen vetämiset pintavetoina. Tietysti, sillä se on huomattavasti helpompaa mutta valitettavasti esteettisesti epämiellyttää.

Vanhojen johtojen vaihtaminen

Huom: Vanhojen sähköjohtojen vaihtaminen on parasta jättää ammattilaiselle.

Vanhassa talossa sähköjohdot kulkevat sulaketaululta pistorasioihin rakenteiden sisään piilotetuista putkistoissa, joiden reiteistä saat tuskin koskaan selvää.

Vanhat sähköjohdot voidaan vaihtaa sitomalla uusi johto kiinni vanhan päähän ja vetämällä uusi johto vanhan tilalle vanhalla johdolla. Periaatteessa. Meidän tapauksessamme kävi ilmi, että putkissa oli tukoksia, joiden vuoksi muutama rakenteissa kulkeva johto katkesi kesken kaiken.

Yksi tapaus saatiin hoidettua metallisen vetojousen avulla. Kun vanha johto katkesi, sekä vanha että uusi johto vedettiin pois putkesta. Sen jälkeen sähkömies työnsi vetojousen putken toisesta päästä sisään ja sai aikansa tökittyään vetojousen pään kulkemaan tukoksen läpi. Uusi johto vedettiin sitten paikalleen jousen avulla.

Toisen katkenneen johdon kanssa kokeiltiin samaa metodia, mutta jousi ei tullut millään läpi. Johdolle oli siis pakko suunnitella uusi reititys sulaketaulusta lähtien koko asunnon halki. Onneksi kyseinen johto oli kuitenkin pistorasioille menevä eikä esimerkiksi kattovalaisimen piuha.

Parissa tapauksessa taas saimme paikallistettua ihan korvakuulolta tukoskohdan niin lähelle putken suuaukkoa, että seinää vain piikattiin auki jonkin matkaa ja vaihdettiin vanha metalliputki uuteen muoviputkeen tukoskohdasta eteenpäin.

Saimme myöhemmin jotain vihiä siitä, miksi osa putkista oli niin pahasti tukossa. Eräänä päivänä nimittäin keittiöstämme katkesi virta kattovalaisimesta ja kutsuimme sähkömiehen paikalle tutkimaan asiaa. Hän kertoi yllätykseksemme, että sähköjohto oli leikattu poikki. Siis katon sisällä kulkeva johto!

Tiesimme, että yläkerran naapurit tekivät myös remonttia, joten kävimme tiedustelemassa, olisiko heillä tietoa asiasta. Kävi ilmi, että he olivat juuri lattialautojen uusimisen yhteydessä leikanneet poikki "joitain metalliputkia", jotka kulkivat suoraan heidän lattialautojensa alla. Yksi niistä oli ollut se  putki, joka johti makuuhuoneestamme keittiöömme ja jossa oli 230 voltin jännite. Onneksi kenellekään ei käynyt mitään.

Uusien johtojen reititiys

Tukkiutuneen sähköputken vuoksi uudelleen reititettävän johdon lisäksi oli löydettävä reitti myös aivan uusille johdoille, jotka vedettiin keittiöön. Saimme johdot kulkemaan pitkälti lattialistojen takana, ja keittiön johtojen vetämisessä hyödynnettiin myös paria komeroa.

Myöhemmin, seuraavassa keittiöremontissa tästä kokemuksesta oli hyötyä. Sähkömiehemme olisi jälleen halunnut oikaista huomattavasti ja vetää uuden lieden vaatiman johdon pintavetona koko asunnon halki, mutta me olimme itsepintaisia ja ilmoitimme, että jokainen sähköjohto piilotetaan.

Toimme uuden johdon pitkälti samaa reittiä kuin edellisessä keittiöremontissa, ja viimeiset metrit johto kulkee kylpyhuoneen ja WC:n kautta (kuva alla). Vanhaan keittiöön vedetyt lisäjohdot käännettiin myös kulkemaan kylypyhuoneeseen ja uuteen keittiöön, sillä lastenhuoneessa riittää hyvin pari pistorasiaa.

  1. Eteisessä johdot kulkevat lattian rajassa lattialistan takana.
  2. Johdot sukeltavat seinän läpi vaatekomeroon ja nousevat seinää pitkin käytävän päällä olevaan yläkomeroon.
  3. Johdot ylittävät käytävän yläkomerossa ja jatkavat matkaansa kylpyhuoneen seinän läpi.
  4. Kylpyhuoneessa johdot on piilotettu madalletun katon sisään ja ne viedään lattian tasoon putkinousukotelossa WC:n seinän takana.
  5. WC:n läpi johdot kulkevat lattian sisään valetun sähköasennusputken kautta ja tulevat esiin ruokakomerossa.
  6. Ruokakomeron läpi johdot kulkevat lattiaan rakentamani korokkeen sisällä ja käyvät naapuriasuntoon kuuluvan mutta käytöstä poistetun komeron puolella ennen kuin tulevat esiin keittiössä. Ruokakomeron sisällä on myös kaksi pistorasiaa, joten olemme voineet sijoittaa mikroaaltouunin komeron sisään.
  7. Keittiön seinustalla kulkee kolme johtoa: yksi sähköistää välitilan pistorasiat, astianpesukoneen ja liesituulettimen, toinen antaa virran valaisimille ja kolmas on liettä varten. Kaasulietemme sähköuuni ei muuten tarvitse kolmivaihevirtaa vaan sen voi kytkeä tavalliseen pistorasiaan.

Kojerasioiden ja putkien upotus

Sähkötöissä suurin mahdollisuus säästää omia rahoja on tehdä itse sähköputkien ja kojerasioiden upotukset. Voit itse asiassa vetää jopa pistorasiasta toiseen menevät johdot paikoilleen ja jättää vain pistorasioiden asennuksen ammattilaiselle.

Kun pistorasioiden paikat ovat selvillä kannattaa rasioiden ketjutus suunnitella sähkömiehen kanssa, ellei itse ole aivan varma asiasta. Kojerasioiden upottaminen taas on hyvin suoraviivaista.

Ennen kuin aloitat seinän piikkaamisen, varmista, että seinän sisällä ei ole sähköjohtoja, joissa kulkee virta. Tähän voi käyttää esimerkiksi jännitteen ilmaisinta. Se näyttää kynältä, jonka kärkeen syttyy valo, kun ilmaisin on lähellä sähköjohtoa, jossa kulkee jännite.

Lisäksi tarvitset

  • piikkausvälineet: esim. iskuporan, taltan ja moukarin
  • sähkötarvikkeet: kojerasiat, nysiä sekä taipuisaa sähköasennusputkea sekä
  • muutaman sentin mittaisia nauloja ja vasaran.

Kuva vanhan keittiön keittiöremontista vuodelta 2003

Seinään on jyrsitty eri apuvälineillä kojerasioiden ja putkien vaatimat kolot ja sähkötarvikkeet on laitettu paikoilleen.

  1. Kojerasia on muovinen laatikko, johon pistorasia kiinnitetään. Erilaisiin seiniin tulee erilaiset rasiat, ja kaikkiin seiniin rasioita ei voi edes upottaa. Seinän on oltava tällaiselle rasialle vähintään 6 - 7 cm paksu.
  2. Nysä on osa, jolla sähköasennusputki kiinnitetään kojerasiaan. Tässä kojerasiamallissa ei ole kiinteitä nysiä, ja sen jokaisella sivulla on yksi tai kaksi paikkaa irtonysille.
  3. Sähköasennusputki
  4. Sähköasennusputki
  5. Kahden lähekkäin olevan kojerasian välillä on lyhyt asennusputken pätkä ilman nysiä.

Putkia voi olla tarpeellista kiinnittää joistain kohdista nauloilla seiniin, etteivät ne pompsahda ulos roilostaan kesken seinän tasoituksen. Idea ei siis ole tietenkään lyödä naulaa putken läpi vaan kiilata putki roilon pohjaan sen reunaan isketyn naulan avulla.

Seuraavaksi roilot täytetään karkeatasoitteella, hiotaan, tasoitetaan uudelleen hienotasoitteella ja seinät viimeistellään.

Sitten vaan pistorasiat paikalleen. Helppoa, vai?

 

Juttusarja kertoo 1920-luvun kivitalossa sijaitsevan asunnon remonteista, joissa kutakuinkin kaikki on laitettu tavalla tai toisella uusiksi. Osa jopa kahteen kertaan. Remontit sijoittuivat vuosiin 2003 - 2005 ja 2011 - 2012.

Edelliset osat:

1: Asunnon ostaminen

2: Asunnon pohjaratkaisu

3: Mallintaminen SketchUpilla

4: Remontinhallinta

5: Lautalattiat

6: Seinien pohjatyöt

 

Share

Pages