Ladataan...
Isyyspakkaus

Vuosi 2012 tulee jäämään omaan historiaani vuotena, jolloin kaikki muuttui. Tämä muutos sai toki alkunsa jo vuoden 2011 puolella, mutta konkreettiseksi se tuli vasta tänä vuonna.

On elämässä ollut aiemminkin monia käänteitä ja merkkipaaluja. Viimeisen kymmenen vuoden ajalle mahtuu naimisiin menoa, asuntojen ostamisia, muuttoja, remontteja, työpaikan vaihtumisia, uralla etenemistä, hienoja ulkomaanmatkoja ja bändihommia. Toki kuolemaa, surua ja suuria pettymyksiäkin.

Mikään yksittäinen tapahtuma elämässä ei ole kuitenkaan tuntunut niin järisyttävältä ja elämälle täysin uuden suunnan määrittelevältä kuin oman esikoislapsen syntyminen.

***

Vuosi 2012 jää mieleeni myös blogivuotena. Vaikka pidin Putkiremonttipäiväkirjaa jo edellisenä vuonna, vasta Isyyspakkaus teki minusta bloggarin. Aiemmin olin vain mies, jolla kävi aika pitkäksi ja joka lähti huvin vuoksi kokeilemaan, osaisiko kirjoittaa juttuja, joita muutkin jaksaisivat lukea. Ilmeisesti jaksavat, sillä Isyyspakkaus on kerännyt vuoden 2012 aikana jo hieman vajaat puoli miljoonaa vierailua - lähes 20-kertaisesti Putkiremonttipäiväkirjaan verrattuna.

***

Mitä sitten vuonna 2013?

TV:ssä pyörivän reality-sarjan mainoksen sanoin: "Elämää ei voi käsikirjoittaa". Ei voi, mutta voihan sitä yrittää vähän suunnitella. Jos suunnitelmat toteutuvat, saatte lukea tällaisista aiheista:

Tammikuu: Viimeiset työviikot ennen pitkää vapaata

Niin, viimeinen työpäiväni ennen reilun puolen vuoden perhevapaata on tammikuun toiseksi viimeisellä viikolla. Samalla pitäisi valmistella tuota seuraavaa hommaa eli...

Helmikuu: New Yorkin -matka

Viime viikkojen sairastelut ja kaikenlaiset itkeskelyt ovat hieman hillinneet matkakuumettamme, mutta nyt lopetimme jahkailun: vauva pääsee ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen New York Cityyn. Nyt jo jännittää lentomatka ja vauvan jet lag. Ja se, löydämmekö sieltä kivan asunnon.

Maaliskuu - kesäkuu: Hoitovapaa

Rouva palaa matkan jälkeen töihin, minä en. Se tulee olemaan jännää. Ehkä enemmänkin minulle kuin lukijoille.

Heinäkuu: Kesäloma

Rouva on heinäkuussa kesälomalla ja niin tavallaan minäkin. Loma vietettäneen taas mökillä ja jatketaan terassin portaiden rakentamista.

Elokuusta eteenpäin: Työt ja tarha

Tämä on vähintään yhtä jännää kuin kotiin jääminen. Tytölle pitäisi löytää jostain tarhapaikka, ja sitten kaikkien pitäisi totuttautua täysin uuteen arkielämään.

Muita aiheita

Muuten blogini aihepiiri pysyy vuonna 2013 aika lailla ennallaan: kaikkea kotiasioiden ympärillä pyörivää.

  • Vauvasta tulee taapero. Tyttö on jo nyt alkanut osoittaa isoa luonnetta ja vahvaa tahtoa, joten hänen kasvamisestaan riittää kirjoitettavaa.
  • Uskon myös, että ehdin keväämmällä käyskennellä syksyä enemmän kaupungilla tytön kanssa. Voisin siis opetella pitämään kameraa mukanani. (Ja myös käyttämään sitä...)
  • Remonttikonsultti-sarjaa jatkan joulutauon jälkeen ainakin muutamalla mielessä olevalla jutulla. Uusia remontteja en kuitenkaan ajatellut kotona aloittaa.
  • Ruokajuttuja teen edelleen, ja keväällä ehdin varmasti tekemään ruokia enemmän myös itse enkä vain kuvaa Rouvan paistoksia.

***

Uutta vuotta juhlimme Farangissa ja kavereidemme luona. Vanhempani tulevat hoitamaan tyttöä koko päiväksi ja illaksi, joten saamme Rouvan kanssa ensimmäisen vapaaillan sitten Madonnan konsertin elokuussa.

Kiitos kaikille teille tästä vuodesta, hauskaa uutta vuotta ja tervetuloa takaisin vuonna 2013!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Oi mikä tunne, oi mikä yö! Hyvällä tavalla.

Vaikka silmät vielä kirvelevät kahden valvotun yön jäljiltä, viime yö korjasi tilannetta, ja olo tuntuu taas levänneeltä.

Aloitimme jo viikko ennen joulua perhedynamiikan korjaushankkeen. Hanke jakautuu kolmeen projektiin:

  1. Hyvät yöunet kaikille
  2. Päiväunet pienelle
  3. Kiinnostuksen lisääminen kiinteitä ruokia kohtaan.

Hyviä yöunia on tähän asti varjostanut yösyöminen. (Puhutaan nyt vain tytön yösyömisestä - isän öinen jääkaappihiippailu on toinen juttu.)

Jotenkin ajattelimme, että olisi kätevää nukuttaa tyttöä samassa sängyssä äitinsä kanssa, jolloin syöttäminenkin olisi helppoa. Ja olihan se kätevää puoleen vuoteen asti, kun tyttöä piti oikeasti syöttää monta kertaa yössä - ensimmäisinä viikkoinaan 2-3 tunnin välein.

Mutta ilmeisesti se äidin läheisyys saa tytön vaatimaan rintaa öisin myös sen jälkeen, kun sille ei enää olisikaan tarvetta.

Kun Rouva ennen joulua sairastui ja yösyötöt alkoivat tuntua liian raskailta kuumeiselle äidille, kokeilimme toista nukkumajärjestelyä: äiti meni toiseen huoneeseen, ja isä ja tytär nukkuivat vierekkäin.

Ja uskomatonta mutta totta, yösyöminen loppui kuin seinään. Tyttö heräsi kyllä kahtena ensimmäisenä yönä itkeskelemään kolmen aikoihin, mutta sain siliteltyä hänet takaisin uneen. Sen jälkeen hän nukkui aamukuuteen - syömättä kertaakaan yön aikana.

Sitten tuli joulu ja korvatulehdus, ja kaikki rutiinit menivät sekaisin. Jatkoimme siis omaa pikku unikouluamme eri huoneissa nukkuen taas joulunpyhien jälkeen.

Torstai- ja perjantaiöinä korvasärkyinen tyttö heräsi itkemään pikkutunneilla ja jatkoi sitä aamuun asti. Perjantaina pääsin itse nukkumaan aamukuudelta, sillä tyttö alkoi itkeä juuri, kun olin käymässä nukkumaan puoli kahden aikoihin.

Eilen jännitimme jälleen, millainen yöstä tulisi, ja miten monta tuntia joutuisin taas valvomaan.

En yhtään.

Yöllä tyttö havahtui vain kahdesti, mutta pieni itkunpoikanen vaimeni välittömästi, kun laitoin kämmenen hänen päälleen ja silittelin. Tyttö siis nukkui kellon ympäri heräämättä käytännössä kertaakaan! Myös Rouva sai nukkua heräämättä koko yön, ja itsekin sain riittävät unet. Nyt tuntuu kuin koko perhe olisi uudestisyntynyt.

Kyllä se vaan taitaa olla niin, että sen erikoisen terveyskeskuslääkärin horinoissa pari viikkoa sitten oli jotain perää.

Saman havainnon teimme päiväunien ja ruokailun suhteen. Palataan niihin myöhemmin.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Mikäs sen mukavampaa hyvin valvotun yön jälkeen (tyttö itki korvasärkyään klo 02 - 06) kuin alennusmyynnit. Onneksi löydöt olivat mitä parhaita: luomukinkkuja alennushintaan.

Ei, kinkkukiintiö ei tullut jouluna täyteen. Uudenvuoden kinkkuhan kuulostaa asialta, josta voisi luoda uuden perinteen. Ja kun vielä halavalla suapi.

Mietin tänään jopa, että olisipa kiva saada vielä laatikoitakin, mutta ei nyt lähdetä enää niitä vääntämään.

Jos kinkku vielä maistuisi, kannattaa pitää kiirettä: tuorekinkut katoavat myynnistä ehkä jo tänään.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Huh, tulipa tämä parin päivän ylimääräinen lomarahavapaa tarpeeseen.

Joulu ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan, ja olisi kyllä tullut itku, jos torstaina olisi ollut työpäivä. Sairastelua, huonoja yöunia vieraissa sängyissä ja pitkiä ajomatkoja lumituiskussa. Tavaroiden purkamista ja pakkaamista. Olo on joulun jälkeen kaikkea muuta kuin levännyt.

Tätä joulua leimasi siis nuha ja kuume, jota on ollut ilmeisesti liikkeellä monessa muussakin perheessä.

Rouva oli korkeassa kuumeessa ja pahassa yskässä koko viime viikon.

Aatonaattona isäni ilmoitti, että äitini on kuumeessa ja he eivät äitini kanssa pääsekään viettämään yhteistä jouluaattoa kanssamme anoppilaan. (Mikä oli vähän niin kuin se koko pointti tässä joulussa.) Tämä taas aiheutti ongelmia ruoka- ja lahjalogistiikan suhteen.

Jouluaattona myös tyttöön nousi kuume. Hän siis itkeskeli ja yski koko joulun, ja hänen äänensäkin kävi niin käheäksi, että välillä kuului vain pihinää. Kuumetta pidettiin alhaalla Panadolin avulla, mutta eihän se yleistä kurjaa oloa paranna.

***

Ehdittiin jouluna tehdä sentään muutakin kuin itkeä: syödä, tavata sukulaisia ja saada ja antaa joululahjoja.

Pieni sai tietysti monta kivaa lahjaa: pehmolelua, palikkalaatikkoa, pottaa, astiaa ja kirjaa. Tyttö oli tosin laitettava jouluaattona nukkumaan jo ennen kuin ehdimme jakamaan lahjat, joten hänen pakettinsa avattiin amerikkalaisittain vasta joulupäivänä.

Vanhemmillemme ja isovanhemmilleni teetetty Ifolor-kirja oli taattu hitti. Siinä on 36 sivua vauvan kuvia hänen ensimmäisiltä kuukausiltaan. Kirjasta tuli niin kiva, että tilasimme sellaisen myös itsellemme.

Rouvan ja minun lahjoistani mainittakoon Rouvan minulle hankkima tyylikonsultaatio Vaatelainaamo Nopsaan ja koko perheen (erityisesti äidin ja tyttären) studiokuvaus, jonka sovin tutun valokuvaajan kanssa helmikuulle.

***

Vaikka vanhempani eivät päässeet viettämään kanssamme yhteistä jouluaattoa, ehdimme kuitenkin tavata myös heitä pyhien aikana. Lisäksi yllätimme isovanhempani menemällä tapaninpäivänä vierailulle tätini luokse, jossa he olivat viettämässä joulua.

Isoäitini kertoi olevansa Ifolor-kirjasta niin onnellinen, että hän toivottaa iltaisin hyvät yöt kirjan hymyilevälle kansikuvalle. Paketin he olivat ehtineet avata jo hyvissä ajoin ennen joulua.

***

Torstain suojasää muutti Helsingin sohjoiseksi ja kuraiseksi, ja lumikasat haittasivat liikennettä ja tukkivat jalkakäytäviä. Siinä hävisi se viimeinenkin joulufiilis.

Tyttö kävi iltapäivällä lääkärissä, ja hänellä todettiin kunnon korvatulehdus. Ei ihmekään, että hän itki edellisenä yönä aamukolmesta seitsemään.

"Jipii, siitä se korvatulehduskierre sitten lähtee", totesin. "Ei välttämättä lähde", lohdutti Töölön Mehiläisen lastenlääkäri.

Olisi ollut sääli poistua Pohjoiselta Hesperiankadulta hakematta sushia kaupungin parhaaksi sushi-paikaksi valitusta Umeshusta. "Saisikohan tämänkin tytön vakuutukseen?" mietin, "sillä eihän Mehiläisessä voi käydä vierailematta Umeshussa."

Rouva lähti tytön kanssa kotiin taksilla, minä kävin tekemässä tilaukseni ja hain tytölle antibiootit apteekista sillä aikaa kun sushit valmistuivat.

"Korvatulehdukselle", kilistimme laseja sushilautasen ääressä samalla, kun Rouva syötti tytölle päärynäsosetta. "Ja antibiooteille."

"Ja sille, että ensi jouluna emme poistu kotoa."

"Emme ehkä muutenkaan enää ikinä."

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Talvi on minulle vuodenaika, jota ei tarvitsisi olla. On kuitenkin myönnettävä, että kun puut peittyvät paksuun huurteeseen ja aurinko paistaa oikeasta kulmasta värjäten kaiken pastellisävyillä, kyllä siinä silmä lepää. Vannoutuneen kaupunkilaisen kesäihmisenkin.

Päivä on nyt jo aavistuksen verran pidempi kuin muutama päivä sitten ja ensi juhannus lähempänä kuin edellinen. Jälleen mennään valoa kohti!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Sain kuin sainkin tehtyä piparkakkutalon. Enkä mitä tahansa taloa vaan meidän oman mökkikylämme! Edessä vierasaitta ja taustalla vanha saunamökki.

Rakennusten välissä olevaa terassia en voinut rakentaa. Söimme taikinaa niin paljon, että sitä ei riittänyt enää muihin rakennelmiin.

Näiden kuvien myötä haluan toivottaa kaikille oikein lämmintä, rauhallista ja rentouttavaa joulua!

Share

Pages