Ladataan...
Isyyspakkaus

Oli se aika jännää, äitiyspakkauksen noutaminen postista siis. En ollut perehtynyt lainkaan siihen, mitä pakkaus sisältää. Luulin siis noutavani paljon pienemmän laatikon, jossa olisi muutamat potkuhousut ja tuttipullo.

Olinkin yllättynyt sekä laatikon koosta että siitä, miten paljon tavaraa siihen mahtui. Pakkaus oli varsinainen yllätyspaketti: Potkupukuja ja bodyja oli parikymmentä. Peitot, patjat, lakanat, ruokalaput, kestovaipat, haalarit, pipot ja muut päälle. Kylläpä yhteiskunta pitää meistä hyvää huolta, ajattelin.

Etukäteen jännitti hieman, minkälaisia kuteita pakkaus sisältää. Rouva kun ilmoitti jo aivan odotuksen alkumetreillä: "Ja sille ei sitten tule mitään vaaleanpunaisia tai -sinisiä vaatteita eikä mitään söpöjä pupu- ja nallekuvioita." Pitäisi kuulemma olla pelkkää mustaa ja valkoista.

Onneksi nallekuvioita oli hyvin säästeliäästi, ja vaatteet olivat oikeastaan aika kivoja. Voisin itsekin pukea tuollaisen vihreä-valko-ruskearaitaisen paidan päälleni. Rouva arvosti tietysti eniten puhtaanvalkoisia bodyja ja potkupukuja, joita oli useammat.

Aika kiva kuosi oli myös kevyen vanuhaalarin kirahvi- ja kamelikuvio.

Olihan niitä nallejakin: makuupussissa, lakanassa ja ulkohaalarissa. Käytetään niitä silloin, kun äiti ei ole kieltämässä.

Isi tykkää ehkä eniten näistä omppukuvioista ja raidoista. Ja on tuo vaaleansininen nallehahmo aika kiva.

Tuttipulloa ei laatikossa ollut. Kondomeja kylläkin. Eikö yhteiskunnan kannalta olisi edullisempaa kannustaa kansalaisia lisääntymään ja korvata kumit vaikkapa ovulaatiotesteillä?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Viime kesän ja syksyn putki- ja keittiöremonttirupeama oli sen verran hermoja raastavaa (ks. esim. Vain minuutin päässä isosta vesivahingosta), että jouduin pitämään muutaman kuukauden hengähdystauon ennen remontin seuraavaa vaihetta.

Nyt, kun absoluuttinen deadline alkaa lähestyä, oli otettava pari päivää remonttilomaa ja laitettava lastenhuonetta eteenpäin (Ks. Keittiöstä lastenhuoneeksi). Voisi sen talviloman turhempaankin käyttää.

Jäljellä oleva työ on pientä verrattuna uuden keittiön rakentamiseen, mutta ei tässäkään aivan pelkkä seinien maalaaminen riitä. Muun muassa rappausta jäljittelevä kohokuvio vanhasta välitilasta oli raavittava pois taltalla ja metallilastalla lähes sentti sentiltä.

Vanha tapetti lähti sentään irti kokonaisina vuotina, toisin kuin edellisessä remontissa. Silloin poistimme asuntomme jokaisesta huoneesta noin seitsemän kerrosta vanhoja tapetteja, joista osaan oli vielä vedetty kerros maalia pintaan.

Rouvan sydän oli särkyä, kun päätimme luopua kauniista Pro Finlandia -tapetista. Osa paperista saa ehkä uuden elämän valokuvien taustalla.

Toinen vaivalloinen homma on katon halkeamien korjaaminen. Viimeksi yhdeksän vuotta sitten se ei oikein onnistunut, ja vanhat halkeamat ilmestyivät aika pian takaisin. Nyt yritin uudella menetelmällä ja eri aineella.

Rapsuttelin repsottavat palaset irti metallilastalla, jonka jälkeen maalasin halkeamat sisäkattoon tarkoitetulla alkydimaalilla (Tikkurila Tixomatt). Levitin tasoitteen vasta maalipinnan päälle, ja käytin rakojen täyttämisessä akryylitasoitetta. Toivon, että se on edes hieman elastisempaa kuin aiemmin käyttämäni valmistasoite, jotta halkeamat eivät ilmestyisi heti takaisin. Tasoite vaan kutistuu kuivuessaan aika lailla, joten syvimmät kolot vaativat varmaan vielä viisi tasoituskertaa ja hionnan joka välissä. Se on ärsyttävää hommaa, jos joku.

Viikonlopun saldo oli kuitenkin melko hyvä, ja sain tehtyä kaikkein pölyisimmän vaiheen pois alta. Se oli lastenhuoneen pitkän seinän ylitasoitus, joka imi kymmenen kiloa Presto LH -valmistasoitetta.

Kun olen hionut viimeiset paikkaukset sileiksi, seinään voi vetääkin pohjamaalin. Ehkä jo huomenna?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olen etsinyt oikealaista untuvatakkia useamman vuoden. Löysin sen pari viikkoa sitten Köpiksestä. Takki on Monclerin, sopii sekä farkkujen että puvun kanssa ja miellyttää myös Rouvaa. Itse asiassa niin paljon, että tällä viikolla luovutin takkini hänelle, kun hänen oma talvitakkinsa näytti lähestyvän ratkeamispistettään. Tänä talvena en siis tätä takkia enää nähne.

Rouva on pian kahdeksannella kuulla raskaana. Siitä huolimatta hän ei ole suostunut ostamaan yhtään äitiysvaatetta, vaan on käyttänyt itsepintaisesti normaaleja kuteitaan. Farkut on luonnollisesti jätetty jo kauan sitten, mutta väljät mekot toimivat yhä.

Ensimmäinen todellinen haaste tuli talvitakista, kun Rouvan kapealeikkauksinen untuvatakki alkoi vaikuttaa rouvaa kapeammalta. Uuden takin ostaminen parin kuukauden takia tuntui hassulta, ja käytettynäkään ei löytynyt tyyliltään, kooltaan tai hinnaltaan sopivaa. Mutta asia on nyt siis ratkaistu, ja oma takkini lämmittää tänä talvena itseni lisäksi myös kahta muuta.

Mitä veikkaat, onnistuuko Rouva selviämään raskauden loppuun saakka hankkimatta ensimmäistäkään äitiysvaatetta?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

"Laulatko ja jutteletko vauvallesi?" kysyi Vauvan odotus -kirjamme minulta tällä viikolla. Kirjassa on jokaiselle raskausviikolle oma pieni juttu sekä äidille että isälle. Useimmilla viikoilla kyseinen opus kehottaa äitiä elämään terveellisesti ja nauttimaan kehossa tapahtuvista muutoksista. Isää puolestaan yritetään saada ylipäänsä kiinnostumaan odotuksesta ja hoitamaan käytännön asioita, joita äitiyden onnesta hajamieliseksi muuttunut nainen ei ole ilmeisesti kykenevä hoitamaan.

Jo lähes kaksi kuukautta sitten kirja tiedusteli, olisinko jo suunnitellut vauvanhoitopistettä. No eipä ollut tullut vielä mieleenikään. Tähän mennessä minun olisi pitänyt myös ripustaa lista tärkeistä puhelinnumeroista puhelimen viereen (siis mihin?) ja suosia ajatonta laivastonsinistä vaunuostoksissa. Tekemättä ovat nämäkin asiat.

Vauvalle laulaminen ja juttelu sen sijaan tuntuu aivan aiheelliselta kysymykseltä. Olen jo jonkin aikaa huhuillut vatsalle "kuka siellä, isi täällä" tyyppisiä juttuja, mutta laulujen laulelu tuntuu kummalliselta. Tämä siitäkin huolimatta, että muuten lauleskelen kulkiessani pitkin päivää.

"Jos sinulla ei ole lauluääntä tai et halua laulaa vatsalle, koska pelkäät joutuvasi naurunalaiseksi, tee se silloin kun ketään ei ole näkemässä", opus jatkoi. Aloin pohtia, mikä olisi se tilanne, että kuulemassa olisi joku muu kuin vatsan omistaja, ja miten tulee menetellä, jos häntäkään ei kaivata todistamaan performanssia.

"Kuulija vatsan sisällä ei välitä pätkääkään laulatko kuin Pavarotti vai veisaatko ammu-vainaan nuotilla." Lauluääni ei ole ongelmani, vaan se, mitä laulaisin. Eihän se kuulija sanoista vielä mitään ymmärrä, mutta äiti ymmärtää.

Aikani mietittyäni totesin, että en keksi yhtään pop- tai rock-kappaletta, jota voisin laulaa odottavan äidin vatsalle ilman jonkinlaista outoa vibaa. Viime päivinä sisäisen jukeboksini kappaleet ovat pyörineet aihepiireiltään pariutumisen, juhlimisen, rakkausongelmien, eroamisen ja kuoleman ympärillä. Jopa Emma Salokosken kaunis Veden alla saa erikoisen kaiun mahalle osoitettuna: "Joo, mä tiedän on veden pinta kaukana, en nää pohjaa..."

Lastenlaulut taas ovat aika lailla sietämättömiä renkutuksia, enkä tiedä, onko ratkaisu sekään, että laulan pää vaimon sylissä: "Ihhahhaa, ihhahhaa, hepo hirnahtaa" tai "popsi popsi porkkanaa".

Olisi kiva tietää, mitä muut laulelevat omille tai puolisoidensa vatsoille.

Nyt taitaa olla aika avata tämä lastenlaulukirja, jonka sain lahjaksi jo yli kymmenen vuotta sitten isovanhemmiltani.

***

Pysy kuulolla: Tee tunnus Lilyyn ja klikkaa Seuraa palstaa!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Jostainhan se vauvan tarvikkeiden hankkiminen pitää aloittaa. Saimme kaverilta viidenkymmenen kohdan listan enemmän tai vähemmän tarpeellisista asioista. Vaunut olisivat kuulemma kaikkein kiireellisimmät. Ne ovat myös ne vaivalloisimmat hankittavat, ja emme ole jaksaneet alkuunkaan perehtyä siihen, mitä ominaisuuksia niillä pitäisi olla. Päätimmekin ostaa norsun. Se löysi meidät Kööpenhaminasta Haysta ja on tosi nätti.

Köpiksestä raahasimme vauvanhuoneeseen myös vanhan Vipp-roskiksen. Se on samanlainen kuin keittiömme roskikset mutta puolet pienempi.

Kolmas Köpiksen löytö oli söpö nallepeitto. Siitä tuli kiva pari aiemmin hankitulle karhuaiheiselle viltille, jonka vaimo poimi mukaan Mariankadun Olkkarista.

Löysi vaimo itse asiassa jo hieman aiemmin Huuto.netistä muutaman vaatteen vauvalle. Hauskuutin erästä asiakastani kutsumalla näitä ostoksia asuiksi. Eivät ne potkupukujakaan ole, kun niissä ei ole lahkeita. Eli sellaisia pitkiä paitoja, joissa on neppari jalkojen välissä. Ai body? Kai sellaiselle jokin suomenkielinen termikin on?

Vaimon kaveri antoi myös lainaksi kassillisen kestovaippoja.

Nyt pitäisi varmaan ottaa vaunuasia työn alle. Samoin ne muut kohdat ostoslistalla, jos vaan ymmärtäisi, mitä ne ovat. Laitetaanko vauva jossain tilanteessa nukkumaan unipussiin, vai mistä on kyse? Imetysliivit vielä ymmärrän, mutta onko imetyspaidassa tavalliseen paitaan verrattuna enemmän aukkoja? Kuka tähän imetystyynyyn nojaa ja millä ruumiinosalla? Ja mikä ihme on rintakumi?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

"Matkustakaa nyt, kun vielä voitte. Lapsen kanssa ei sitten tarvitsekaan käydä enää missään", kaverit neuvoivat. Olisi tosiaan ollut kiva tehdä vielä jokin pidempi reissu tai vaikka kaksi, mutta valitettavasti tänä talvena lomapäivät eivät riittäneet etelän- tai New Yorkin -matkaan. Siispä tämä viimeinen matkamme suuntautui lähemmäs: pitkäksi viikonlopuksi Kööpenhaminaan. Mutta kyllä se vaan on makea kaupunki, ja muutama päivä poissa arkisista ympyröistä rentouttaa aina.

Köpiksessä on jotain samanlaista rouheutta kuin New Yorkissa, ja tunnelma on paljon rennompi kuin Tukholmassa. Strøgetin katurypäs on Euroopan parhaita ostosalueita, ja kaupungin ravintolatarjonta on maailmanluokkaa.

Erityismaininnan ansaitsee vanha lihajalostamoalue, Kødbyen, johon on viime vuosina avattu useita mielenkiintoisia ravintoloita, joista testasimme neljää.

1. Mother, Høkerboderne 9 (kuva yllä)

Mother on erinomainen ja raikkaasti sisustettu pizzeria. Peruna- ja salami-sieni-pizzat olivat parhaita pizzoja aikoihin ja niiden pohja täydellisen sitkeänrapea. Suosittelen.

2. Paté Paté, Slagterboderne 1 (kuva yllä)

Paté Paté on hyvin suosittu ravintola, ja viikonloppuisin pöytävaraukset voivat olla tiukassa. Onneksi varauksia otetaan vain osaan pöydistä, ja loput paikat jaetaan jonottamalla. Itse saimme paikat kolmen hengen seurueellemme välittömästi, vaikkei varausta ollutkaan. Yhteen alkuruoista oli livahtanut turhan paljon suolaa, mutta pääruoiksi valitsemamme tonnikala ja peura olivat erittäin onnistuneita annoksia. Ruoka oli hyvää, mutta valitettavasti palvelu oli hidasta ja hajamielistä. Liekö johtunut pöytämme sijainnista vai kiireisestä illasta, mutta pääruokien saapumisen jälkeen emme nähneet tarjoilijaamme ennen kuin hän saattoi viehättävännäköisen naisseurueen samaan pöytään. Palvelu saa kyllä olla rentoa muttei välinpitämätöntä. 

3. BioMio, Halmtorvet 19 (kuva yllä)

Aivan Paté Patén vieressä on arkisempi BioMio, joka tarjoaa terveellistä, ekologista, ilmastoystävällistä ja maukasta fuusioruokaa. Marokkolaiset lihapullat olivat erittäin maukkaat ja jälkiruoaksi tarjottu suklaamousse täydellistä.

4. Kødbyens Fiskebar, Flæsketorvet 100 (kuva yllä)

Fiskebar on yksinkertaisesti parhaita ravintoloita, joissa olen käynyt. Täällä on kohdallaan niin miljöö, tunnelma, palvelu kuin ruokakin. Tarjolla on tuoreita mereneläviä ja Kødbyenissä leikattua lihaa, ja menu vaihtelee päivittäin sen mukaan, mitä merestä on noussut. Jos (tai kun) kaikki pöydät on varattu täyteen, ruokailla voi myös baaritiskillä. Meiltä se ei ainakaan vienyt tunnelmaa vaan päinvastoin: baaritiski oli mukava paikka seurata tarjoilijoiden hääräilyä ja muita asiakkaita.

Alkuun mustekalaa, sinisimpukoita ja ostereita (ostereita ei Rouvalle).

Pääruoaksi täydellisen rapea kummeliturskafile (engl. hake) ja maa-artisokkalisuke.

Ja jälkiruoaksi herkullinen omenatorttu jäätelön kera.

Tämä paikka oli todellakin Michelin-suosituksensa ansainnut.

Kööpenhamina tarjoaa myös loistavat ostosmahdollisuudet. Strøgetillä on monia liikkeitä, joita ei löydy Suomesta. Erityisen ilahtunut olin Monclerin liikkeestä (Østergade 16), josta löysin vihdoin kauan etsimäni untuvatakin.

Sisustuksesta kiinnostuneiden kannattaa poiketa ainakin Hayssa (Østergade 61) ja Illums Bolighusissa (Amagertorv 10).

Kirppareita ja second hand -kauppoja on runsaasti. Antiikki- ja design-huonekaluja voi etsiä esimerkiksi Antikhallenista (Sortedam Dossering 7C).

Vintage-vaatteita rakastavan kannattaa suunnata Kitsch Bitchiin (Læderstræde 30). Miesten vaatteita oli vähemmän, mutta onnistuin siitä huolimatta löytämään kevääksi makean nahkarotsin.

Kirpputoritapahtumia järjestetään usein, ja niitä voi etsiä esimerkiksi tältä sivulta: http://www.markedskalenderen.dk/marked/loppemarked.asp. Sieltä bongasimme myös tämän kirpparin, joka järjestettin Carlsbergin vanhassa pullotushallissa, TAP1:ssä (Ny Carlsberg Vej 91).

Onnistuneen reissun varmistaa vielä kiva hotelli hyvällä paikalla. Axel Hotel Guldsmeden (Helgolandsgade 11) sijaitsee aivan päärautatieaseman tuntumassa, joten lentokentältä pääsee hotellille vartissa. Sijainti on myös edellä mainittujen ruokapaikkojen suhteen loistava: kävelymatkaa Kødbyeniin on vain muutaman korttelin verran. Hotellin runsaan luomuaamiaisen voimin jaksaa pörrätä kaupungilla pitkään ennen kuin tarvitsee hakeutua johonkin Strædetin kahviloista. 

Nyt on tosiaan vaikea sanoa, milloin ja mihin teemme seuraavan reissumme. Rouva ei saa enää pian lentää ilman lääkärin lupaa, eikä mahan kanssa matkustaminen ole muutenkaan miellyttävää. Emme kuitenkaan halua uskoa siihen, että lapsen saaminen lopettaa ulkomaanmatkailumme. Monet vakuuttelevat, että pienen lapsen kanssa on todella helppoa reissata, kun hänen ruokansakin kulkee niin kätevästi mukana. Onko se sitten todellakin mahdotonta isomman kanssa?

................................................................................................................................

Jutun otsikko on lainattu saman nimiseltä talvifestivaalilta Köpiksessä.

P.S. Muista rekisteröityä Lilyyn ja klikata vasemmassa palkissa Seuraa palstaa!

Share

Pages