Ladataan...
Isyyspakkaus

Kerroin liki puolitoista kuukautta sitten, että nukkuisimme noin viikon verran eteisessä, kun makuuhuoneemme on remontissa (ks. Retki eteiseen). Kuinkas sitten kävikään. Kun huone tyhjennettiin seinän korjaamisen vuoksi, siellä kannattikin tehdä niin sanotusti samalla vaivalla kaikenlaista muutakin. Hommat saatiin tänään päätökseen, ja sänkymme pääsee palaamaan takaisin kotiinsa.

Tapetoinnin (ks. Kiurut ja punokset) lisäksi maalasin makuuhuoneen pitkän seinän ja siirsin seinälle tauluhyllyn, joka oli aiemmin olohuoneessamme.

Suurin syy evakkoretkemme venymiseen oli kuitenkin kaikki lastenhuoneen maalaushommat. Kun makuuhuone oli kerran tyhjä, siellä oli hyvin kätevää maalata lattialistoja ja laatikostoja. Oli myös hyvä olla ylipäänsä eteisessä paossa kaikkia niitä pahanhajuisia maalaushommia, joita teimme lastenhuoneessa (Ks. Aika loppuu kesken).

Tästä tämä palapeli alkaa valmistua. Nyt kun eteinen on tyhjä, saan kaiken ylimääräisen pois lastenhuoneesta, ja sitten voimme alkaa lastata sinne kaikkea sitä, mikä lojuu nyt pöydillä, ikkunalaudoilla ja kaappien ja laatikostojen päällä.

Aika ei ehkä lopukaan kesken.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Laskettuun aikaan on nyt alle kaksi viikkoa. Rouvan vatsaa on mittailtu neuvolassa viikon välein ja arvioitu tytön kokoa. Hän on kuulemma pitkä ja hoikka. Ei siis näytä tulevan isäänsä.

Nyt pitäisi olla jatkuvassa synnytysvalmiudessa. Vauvakirja ehdotteli jo pari kuukautta sitten, että pakkaisimme valmiiksi synnytyslaukun, johon tulisi ainakin tohvelit, aamutakki, toalettivälineet ja kirjepaperia. Näistä tohveleista ja aamutakista puhuttiin myös perhevalmennuksessa. Emme tienneetkään, että ne olisivat niin olennainen osa synnyttämistä. Mutta että kirjepaperia?

"Hyvät äiti ja isä. Olemme nyt saaneet tyttären, ja teistä on tullut isovanhempia. Olisitte voineet käydä katsomassa häntä täällä sairaalassa, mutta kun saatte tämän kirjeen, hän on jo menossa kouluun. Terveisin rakastava poikanne, Tommi"

Jos synnytyssairaalassa on kerran niin paljon ylimääräistä aikaa, voisin mieluummin pakata kassiin ne pari laatikollista vanhoja valokuvia, jotka on laittamatta albumiin.

Synnytyssuunnittelu kätilön kanssa pari viikkoa sitten tuntui helpottavan hieman Rouvan jännitystä, ja oli mukavaa jutella kätilön kanssa synnytykseen liittyvistä ajatuksista. Suhtauduimme aiemmin koko synnytyssuunnitteluun hieman huvittuneena, mutta olikin oikeasti kiva käydä vielä kerran henkilökohtaisesti asiantuntijan kanssa läpi asioita ja käytännön toiveita. Varasimme allasosaston.

Minulta kysyttiin, miten haluaisin osallistua synnytykseen. "En tiedä. Mitä vaihtoehtoja minulla oikein on?" kysyin. Päädyimme siihen, että olen läsnä ja katsotaan sitten tilanteen ja äidin toiveiden mukaan. Hyvä, että tuli selvitettyä, vaikka en vieläkään oikein tiedä, mitä muuta isä siellä voisi tehdä. Niin, ja lupasin minä sen napanuoran katkaista. Se kai kuuluu asiaan, vaikka ajatus tuntuukin vähän iljettävältä.

Synnytyslaukku on pakkaamatta ja aamutakki sekä tohvelit hankkimatta, mutta henkinen valmius alkaa herätä.

Kun Rouva soittaa kesken työpäivän, säntään saman tien palaverista käytävään. ("Ei saanut ravintolapöytää viikonlopuksi.") Kun Rouva ilmoittaa elokuvan jälkeen, että nyt tuntuu tosi hassulta vatsassa, sydän jättää ensin lyönnin väliin, ja sen jälkeen pulssi kohoaa pariinsataan.

"Et sitten ole hirveässä kännissä", sain ohjeeksi, kun lähdin eilen firman kemuihin. Niin. Jotain on kyllä tapahtunut, kun entinen bilehile poistui juhlista ennen puoltayötä eikä tuntenut edes pientä halua lähteä muiden mukana yökerhoon.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kiireisen viikon vinkiksi sopii nopea ja herkullinen arki-illan ruoka. Maistuu se hyvältä kyllä viikonloppunakin.

Lasinuudelisalaatti katkaravuilla

Ainekset (kolmelle)

  • 250 g katkarapuja
  • paketti lasinuudeleita
  • 5 pientä kevätsipulia
  • pieni kesäkurpitsa
  • 2 porkkanaa
  • puntti tuoretta korianteria

Kastike

  • 1 limetin mehu
  • 3 rkl soijakastiketta
  • 3 rkl öljyä
  • 1/2 tl chilitahnaa tai 1/2 tuore punainen chili
  • mustapippuria
  • (1 tl thaimaalaista kalakastiketta - ei pakollista. Itse pidän mausta, Rouva inhoaa)

Valmistaminen

  1. Sulata katkaravut jääkaapissa yön yli
  2. Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan ja huuhtele kylmällä vedellä
  3. Kuori ja suikaloi porkkanat
  4. Suikaloi kesäkurpitsa
  5. Hienonna kevätsipuli ja korianteri
  6. Laita kasvikset ja nuudelit salaattikulhoon
  7. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään juomalasissa
  8. Lisää kastike salaattikulhoon ja sekoita
  9. Anna maustua hetki jääkaapissa.

Nautiskele Moselin rieslingin kanssa.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kun poltimme jokin aika sitten kaasuliedellämme jälleen yhden teflonpannun pilalle, päätimme, että tähän talouteen ei tule yhtään sellaista lisää. Siis teflonpannua. Kaasu on ruoanlaitossa huippuhyvä, mutta valitettavasti liekki kuumentaa pannua helposti liikaa, vaikka yrittäisi olla varovainen. Ei kestänyt Hackman, ei perus-Tefal eikä Jamie Oliver -pannukaan. Olemmekin nyt siirtyneet pinnoittamattomiin valurautapannuihin.

Pannuja on löytynyt kirppareilta, ja ne on käsitelty ns. rasvapolttomenetelmällä eli sianihralla ja 250-asteisella uunilla.

Siirtyminen valurautaan on ollut ilmeisesti mielissä jo aiemmin, sillä löysin yllättäen vintiltä vielä yhden korkeareunaisen pannun ja padan. Siitä vaan pannut ja padat kuumaksi, ihraa pintaan ja puoleksi tunniksi takaisin uuniin.

Aivan heti ensimmäisen käsittelyn jälkeen paistinpannulla ei kannata lähteä paistamaan munakasta, sillä kestää oma aikansa ennen kuin pannuun muodostuu hyvä paistopinta, johon ruoka ei tartu kiinni.

Puhdistukseksi riittää pelkkä vesi ja tiskiharja, ja ruostumisen välttää, kun pannun kuumentaa pesun jälkeen liedellä.

Rouva odotti, että raskauden myötä hänen hemoglobiiniarvonsa laskisivat, mutta toisin kävi. Olisikohan näissä valurautaisissa astioissa siihen selitys?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

"Oi, teille tulee vauva! Vauvat on ihania", ihasteli kollegani muutama viikko sitten. "Ömm, joo", vastasin tähän ja jäin miettimään, miksi hämmennyin kommentista niin kovasti. Tuleva isä ja kaikkea. Jos joku sanoisi, että koiranpennut tai vaikkapa punajuuriruoat ovat ihania, olisin varmasti samaa mieltä. Mutta että toisten ihmisten vauvat?

Lähipiiriini ei ole koskaan kuulunut hirveästi lapsia, ja niitä lähimpiäkään en valitettavasti tapaa tarpeeksi usein. Minulle ei siis ole muodostunut luontevaa tapaa olla lasten, varsinkaan vauvaikäisten, kanssa.

"Pidätkö lapsista?" olen kuullut kysyttävän. "Pidätkö itse aikuisista?" voisi ehdottaa vastakysymykseksi. Ei kai ikä määrittele sitä, pitääkö jostain ihmisestä vai ei. Jos pitää tietyistä lapsista, onko pakko pitää kaikista?

Pitäisikö minun olla huolissani siitä, että vieraiden tai puolituttujen ihmisten lapset eivät herätä minussa suurempaa hoivaviettiä tai että ihastelen kadulla vastaantulevaa koiranpentua huomattavasti enemmän kuin rattaissa istuvaa pientä ihmistä?

"Tästä teillekin vähän vauvakuumetta", hymyili eräs äiti jokunen aika sitten ja istutti imeväisensä syliini. Hymyilin hieman vaivautuneena ja heiluttelin vauvaa polvellani tuntematta juuri muuta kuin tarvetta antaa toukka takaisin äidilleen.

Tarkoittaako tämä siis sitä, että en ole kuitenkaan kovin isällinen? Voiko olla hyvä isä, vaikka ei tunne itseään isälliseksi? Onko se ominaisuus, joka kehittyy luonnostaan sitten, kun on itse isä? Onkos tällaista edes soveliasta pohtia ääneen?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Vaunut saapuivat! Niiden piti tulla vasta ehkä ensi viikolla, jos silloinkaan (ks. Vaunuostoksilla), mutta edellisestä lastista olikin jäänyt yhdet myymättä. Kävin noutamassa vaunut tänään Vaunu-Aitasta ja kärräsin ne bussilla kotiin.

Kymmenen ensimmäistä ajatusta kronologisessa järjestyksessä:

  1. Ovatpa ne kivan näköiset. Hmm, all black. Mitäs nämä valkoiset painikkeet ovat ja mitä rouva niistä sanoo?
  2. Mitenkäs ihmeessä pidän sateenvarjoa tässä tuulessa ja työnnän vaunuja yhtä aikaa? Pitääkin hommata kunnon sadetakki.
  3. Onko soveliasta mennä sisään bussin keskiovesta näyttämättä korttia, vaikka vaunuissa ei edes ole ketään?
  4. Pitääkö minun painaa sisään mennessä tuota lastenvaunupainiketta bussin oven vieressä? Aa, kuski huomasi ja avasi oven.
  5. Vaunut mahtuvat kyllä hyvin bussiin, eikä työntöaisa jää kulkuväylälle.
  6. Katsooko kukaan? Onko se itsestäänselvää, että vaunut ovat tyhjät, ja kukaan ei pidä minua huonona isänä, kun näplään kännykkää? Vai katselevatko ne vain kostein silmin ihaillen, miten mies on lähtenyt liikenteeseen vauvan kanssa?
  7. Kotipysäkki lähestyy. Apua, mistä tämän jarrun saa pois päältä?
  8. Ulko-oven avaaminen ja vaunujen työntäminen sisään yhtäaikaa. Siis miten?
  9. Lastenvaunuvarasto on täynnä remonttitavaraa.
  10. Vaunut mahtuvat hissiin juuri ja juuri.

Ovat ne hienot. Hyvä valinta. Nyt pitäisi saada vaunujen sisällöntuotanto finaaliin.

Share

Pages