Ladataan...
Isyyspakkaus

"onko sitä sikiötä oikeasti pakko rontata jokapaikkaan mukana" - Vierailija 23.8.2012

"Hmm, miksipä ei?" ajattelimme ja veimme sikiön lounaalle Boulevard Socialiin.

Boulevard Social eli Sossu on Tomi Björckin ja Matti Wikbergin, Farangin ja Gaijinin omistajien, uusin hittimesta. (Bulevardi No 6.) Sossun ruoka on välimerellistä, ja ainakin tämän kuuden lajin lounasmaistelumenun perusteella erinomaista.

Social Lunch Tasting

  • GRILLED GREEN MUSSELS `ON A STICK´

    grillattuja vihersimpukoita, punaista harissaa, chorizo salsaa
  • LEBANESE TAR-TAR

    marmorihärkä tartar, `harissa remoulade´, kaprista, rapeaa leipää
  • `TANQER STYLE´ SALMON CEVICHE

    lohta ceviche, veriappelsiinia, retiisiä, fenkolia, kurkkua, oliiviöljyä, korianteria
  • FRIED SQUID & LEMON AIOLI

    mustekalaa, mustaa oliivia, maustettua makkaraa, sitruunaa, persiljaa, korianteria
  • MINCED LAMB KEBAB `SHISH STYLE´

    grillattua kebab varras hienonnetusta lampaasta, fenkolisalaattia, hummusta, chili majoneesia

    + PITA LEIPÄÄ & `BABAGANOUSH´
  • `LEMON PIE MARRAKESCH´

    sitruunarahkaa, marenkia, sablekakkua, suolakaramellia

Kiitämme

  • Ruokaa: Maukasta, raikasta ja mielenkiintoista.
  • Henkilökuntaa: Ravintola oli täynnä ja asiakkaita jokaisessa pöydässä, mutta palvelu toimi.
  • Sisustusta: Myös sisustus oli maukasta, raikasta ja mielenkiintoista: Teollisuusvalaisimia, kuparia, puuta. Ei lainkaan... välimerellistä.
  • Lapsiystävällisyyttä: Henkilökunta järjesti hyvin ystävällisesti pöydän, jonka viereen vaunut sai parkkeerattua. Ilman pienintäkään tunnetta siitä, että olisimme jotenkin tiellä tai ei-toivottuja.

Moitimme

  • En viitsi keksiä tähän mitään edes väkisin. Loistomesta.

Neiti viihtyi hyvin sylissä, makoili välillä vaunuissa ja kävi kerran nauttimassa oman lounaansa naistenhuoneessa.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Vielä pari... muutama... no okei, seitsemän ideaa kesäkurpitsan käyttöön.

1. Täytetyt kesäkurpitsat

Aikuiseen makuun. Kun kesäkurpitsaa ei tarvitse piilottaa, sen päälle voi hienontaa muitakin kasviksia ja gratinoida juuston kanssa uunissa. Tarjoile basilikaöljyn kanssa.

2. Kesäkurpitsa-linssisosekeitto

Kesäkurpitsasta tulee mainio sosekeitto, johon saa mukavaa rakennetta punaisista linsseistä ja lisämakua sipulista ja tuoreista yrteistä. Kaikki vaan kattilaan kiehumaan ja sauvasekoittimella hienoksi.

3. Kesäkurpitsapaistos

Kun kesäkurpitsasta höylää ohuita siivuja juustohöylällä, niistä voi tehdä lasagnen kaltaisen uuniruoan laittamalla uunivuokaan vuorotellen kurpitsasiivuja ja tomaattista jauhelihakastiketta ja päällystämällä ruoan juustolla. Vuoan pohjalle kannattaa laittaa kerros riisiä imemään kesäkurpitsasta irtoava neste.

4. Kesäkurpitsalasagne

Voi kesäkurpitsaa käyttää lasagnessakin: Siivuta kesäkurpitsa juustohöylällä. Valmista lasagne muuten normaalisti, mutta laita kerros kesäkurpitsasiivuja jokaisen jauhelihakastikekerroksen päälle.

5. Kesäkurpitsa-jogurttikastike

Raastetusta kesäkurpitsasta ja maustamattomasta jogurtista tulee tzatzikin kaltainen soosi, jonka voi maustaa vaikkapa mintulla tai valkosipulilla. Jos kesäkurpitsan valuttaa, kastikkeesta ei tule niin märkää.

6+7. Kesäkurpitsapihvit ja kesäkurpitsa-tomaattisalsa

Raastetusta kesäkurpitsasta, raastetusta halloumijuustosta ja kananmunasta taputellut pihvit voi paistaa uunissa. Tomaatista, kesäkurpitsasta, sipulista ja chilikastikkeesta syntyy kivan tulinen salsa, joka maistuu esimerkiksi siikafileiden ja kesäkurpitsapihvien kanssa.

Muista myös kesäkurpitsarieskat!

Joko muistin sanoa: "kesäkurpitsa"?

Lupaan, että seuraavassa ruokajutussani käsittelen taas muita raaka-aineita.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Minulta on ehditty jo muutamaan otteeseen pyytää lisää kuvia asunnostamme. Viime viikonloppuna olohuoneemme oli kerrankin tarpeeksi siisti, ja aurinko paistoi oikeasta kulmasta, joten tässä niitä nyt on. Tervetuloa kierrokselle.

Sisustustyylimme on Ei-varsinaista-tyyliä, ja oikeastaan sisustaminen on täysin väärä termi sille prosessille, jonka lopputuloksena tavarat päätyvät johonkin paikkaan. Eeva Kolu sen sanoi hyvin: "Luotan vain siihen, että oikeat tavarat löytävät oikean paikkansa sitten, kun niiden tarvitsee." Kuulostaa kovin tutulta.

Sanoisin, ettei huonekaluihin kannata kiintyä liikaa, vaan ajatella että niillä on tietty elinkaarensa. Huonejärjestyksen muuttaminen ja isommat remontit saattavat aiheuttaa ketjureaktion, jonka myötä jotkin vanhat kalusteet eivät enää löydäkään uutta paikkaa. Siksi kannattaa sijoittaa huonekaluihin, jotka kestävät aikaa ja joilla on siten myös jälleenmyyntiarvoa.

"Ei-varsinaista-tyyliä", sanoin yllä. Tarkoitin sillä sitä, että kotimme on aikamoinen tyylien sekamelska. Sisustuksemme on sekoitus antiikkia, designia, kirpparia, mummolaa ja itse tuunattua. Ja vähän Ikeaa. Onpa mukaan päässyt muutama persialainen villamattokin (kuva alla). Eri tyylejä sitovat yhteen värit: valkoinen, turkoosi, viinipunainen ja tiikki. 

Designia - tanskalaista sellaista - edustavat olohuoneessa senkki, sohvapöytä sekä ruokapöydän tuolit. Pohdiskelin aiemmin, pitäisikö senkkiin vaihtaa lyhyemmät jalat tai laittaa siihen pyörät alle, mutta en sitten tehnytkään sitä. Pelkäsin silloin, että TV tulisi liian korkealle, mutta tämä korkeus on ollut oikein hyvä. Mietin myös, onko sohva liian lähellä TV:tä. Ei ole. 46-tuumainen telkku näytti pari ensimmäistä viikkoa melko isolta, mutta nyt en vaihtaisi pienempään. Tai veisi sohvaa kauemmas.

Olen erittäin tyytyväinen tähän senkkiin ja sen mahdollistamaan illuusioon johdottomuudesta. Irrotin yhden levyn senkin takaseinästä ja sijoitin senkin sisälle jakorasian. Sekä TV, viritin-vahvistin että bluray-soitin/digiboksi saavat virtansa jakorasiasta, joten niiden johdot jäävät piiloon kaapin sisälle.

Pistorasialta lähtevät johdot nostin piiloon kiinnittämällä senkin takaseinään muutaman nastan ja ripustamalla johdot rautalangalla näihin nastoihin.

Itse tuunattua ovat nämä CD-levykaapit, jotka on ostettu Ikeasta vuonna 2003. Ostettaessa niiden rungot olivat puun värisiä ja niissä oli liitutauluovet, kunnes ne spraymaalattiin valkoisiksi.

Ne CD:t jotka eivät mahdu kaappeihin - ja joita ei juurikaan kuunnella - säilytetään vanhoissa matkalaukuissa (kuva alla). Laukkujen päällä on vanha ostoskori, joka toimii paperikorina.

Olohuoneessa sijaitsee myös Eamesin kiikkutuoli, joka esiintyi jo viime jouluna Putkiremonttipäiväkirjan puolella keittiökuvissa. Tuolin päällä on Ikean lampaantalja sekä Tikaun H is for Helsinki -tyyny.

Ikeaa on myös valkoinen nahkasohva, joka on ollut hinta-laatusuhteeltaan erittäin hyvä. Meillä on oikeastaan yksi sohva liikaa, mutta emme raaskineet luopua kummastakaan. Sijoitimmekin toisen sohvan keittiöön, ja ratkaisu on ollut oivallinen.

Sohvan sivulla on vanha arkku, jossa Rouva säilyttää käsityötarvikkeitaan. Arkku on painava kanniskella, joten kiinnitin sen pohjaan kalustepyörät, joilla sitä voi rullailla helposti paikasta toiseen.

Meille paras sisustusliike on ollut Huuto.net, mistä olen kertonut aiemminkin. Rouva on erittäin taitava tekemään sieltä uskomattoman hienoja löytöjä. Olohuoneeseen Huuto.netistä on löydetty ruokapöytä, vanha vankilan arkistokaappi ja edellä ollut Eames-kiikku. Ruokailuryhmän Jacobsenin muurahaistuolit on bongattu Keltaisesta Pörssistä ja Seiska-tuolit huudettu tanskalaisesta Lauritz.com-nettihuutokaupasta.

Palmuvehkat ovat muuten todistettavasti edelleen hengissä.

Pohdimme remonttia suunnitellessamme, pitäisikö meidän kaataa keittiön ja olohuoneen välinen seinä, mutta emme kuitenkaan lähteneet siihen. Nyt olemme oikein tyytyväisiä siihen päätökseen. Keittiö voi rauhassa olla epäjärjestyksessä, eikä se häiritse olohuoneen tunnelmaa.

Nyt olohuone näyttää tältä, mutta Rouva haaveilee jo, että punainen seinä maalattaisiin toisen väriseksi. Ja sitten, kun puhkaisemme oviaukon naapuriasunnon puolelle juuri tälle kohdalle, missä arkistokaappi sijaitsee, huoneiden järjestys menee taas uusiksi.

Ei mennä nyt kuitenkaan siihen vielä, vaan annetaan edellisen remontin pölyn laskeutua. Vaikka vielä sellaiset viitisen vuotta?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Katsoimme viime viikonloppuna romanttisen komedian Friends with Kids. Odotukset eivät olleet korkealla, joten elokuvalla oli hyvät mahdollisuudet yllättää positiivisesti. Ja sen se tekikin.

Elokuvassa neljääkymppiä lähestyvät parhaat ystävykset, mies ja nainen, kuulivat biologisen kellon tikityksen niin voimakkaasti, että päättivät hankkia yhteisen lapsen, sillä kummallakaan ei ollut sopivaa kumppania, kenen kanssa lisääntyä. Heillä ei ollut aikomustakaan liittää järjestelyyn romanttisia tunteita tai muuttaa yhteen.

Elokuva oli toki loppuratkaisuineen hyvin ennalta-arvattava, mutta se herätti myös ajatuksia teemallaan.

Aloin pohtia, että jos vaihtoehtoina on

  • jäädä odottamaan "sitä oikeaa" sillä riskillä, että jää kokonaan lapsettomaksi
  • pokata joku lisääntymishaluinen ja pamauttaa naimisiin, jos tärppää
  • käyttää pakasteisää ja kasvattaa lapsi yksin (mahdollista vain naisille) tai
  • pyytää apuun luotettava ja pitkäaikainen ystävä, johon ei tunne mitään seksuaalista vetoa, ja sopia yhteishuoltajuudesta

mikä vaihtoehdoista on vähiten huono?

Veikkaan, että kaksi ensimmäistä ovat yleisimpiä ja kolmas taas monelle naiselle liian pelottava. Mutta tapahtuuko tuota neljättä vaihtoehtoa oikeassa elämässä? Voisiko se toimia käytännössä?

Ja tapahtuisiko se muumimukissa vai luomusti?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

"Jos mun pitää laulaa vielä kerrankin Päivänsäde ja menninkäinen, mä oksennan", Rouva ilmoitti torstaina kotiin tullessani. Tyttö oli pitänyt koko päivän pientä kitinää ja hiljentynyt vain, kun äiti oli lukenut kirjaa tai laulanut. Rouva ei muistanut muihin kappaleisiin sanoja, joten aurinko päätti retkensä hyvin monta kertaa sen iltapäivän aikana. Kun laulu loppui, itku alkoi, ja samalla laulu alkoi uudelleen alusta.

Helmikuussa kirjoitin siitä, että lapselle kannattaisi laulaa jo ennen syntymää, ja mietin sopivia kappaleita, joita luritella vatsalle. Kolmen viimeisen raskauskuukauden aikana todella lauloin useampana iltana ennen nukkumaanmenoa Sinistä unta, Lintua ja tuota Päivänsädettä ja menninkäistä poski Rouvan vatsaa vasten.

Jos Rouva on jumiutunut viimeksi mainittuun lauluun, itse tyynnyttelen lasta enemmän Sinisellä unella. Oli hyvin liikuttavaa, kun lauloin laulun ensimmäisen kerran tytön syntymän jälkeen, ja hän todella lakkasi itkemästä ja nukahti syliini. En tiedä, tunnistiko hän oikeasti kyseisen laulun, vai olisiko hän rauhoittunut, vaikka olisin vetäissyt Poika saunoo.

Kuulin eilen, että kun laulan lapselle, on kuin esiintyisin lavalla ja fraseeraan Päivänsädettä ja menninkäistä kuin kertoisin tarinaa suurelle yleisölle. Öö, kiitos... kai?

Nyt olisi joka tapauksessa aika lisätä unilaulujen listalle muutama uusi kappale ja opettaa niiden sanat myös Rouvalle.

Muu musiikkikasvatus on jäänyt vielä aika vähälle. Pianoa on tullut soitettua vain muutaman kerran. Tänään tyttö oli sylissä, kun soitin ja lauloin Missä muruseni on. Hän seurasi sormiani tiiviisti, mutta ei ollut kovin kiinnostunut painelemaan koskettimia itse.

Joku väitti, että klassisen musiikin kuuntelu vaikuttaisi positiivisesti älykkyyteen. Tyttö sai vatsassa ollessaan kuunnella kerran CD:llisen verran klassisia suosikkisävelmiä. Sitten päätin luottaa enemmän geeniperimään. Toivottavasti rock- ja populaarimusiikilla ei ole päinvastaista vaikutusta.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Joko olet tehnyt kesäkurpitsasta kaikkea mahdollista? Rieskojakin? Jos et ole, kokeilepa näitä. Kesäkurpitsarieskat ovat kuin perunarieskoja, mutta niissä on perunan sijaan - yllätys yllätys - kesäkurpitsaa.

Rieskoihin voi leipoa sisään kaikenlaista muutakin, kuten totesimme tuossa pari vuotta sitten.

Eräänä päivänä Rouva päätti nimittäin valmistaa sosekeiton pakastimessa olevista koivunpunikkitateista ja perunasta. Olemme tehneet suppilovahveroista ja kantarelleista samanlaista keittoa useasti, ja siitä tulee taivaallista.

Eipä tullut näistä sienistä, vaan lopputulos oli limainen, täysin syömäkelvoton kulhollinen harmaata liejua. Yritimme jatkaa tattikeittoa kermalla ja vedellä, mutta lieju pysyi yhtä kamalana, ja sitä oli lopulta ainakin viisi litraa. Yritin urhoollisesti syödä sitä pari kertaa mutta annoin periksi.

Parin päivän jälkeen Rouva mietiskeli ääneen, että eikös anoppi käytä kaiken epämääräisen (esim. se ihme höttö kurpitsan sisältä) leipiin tai sämpylöihin. Siitä ideoitiin, että jospas hän kokeilisi lisätä keittoon jauhoja ja tehdä siitä rieskoja.

Kuinka ollakaan, tämä kattilallinen biojätetason roskaa muuttui suussasulaviksi tatti-perunarieskoiksi, jotka söimme suurella ruokahalulla. Teimme samoja rieskoja muutaman viikon päästä uudelleen - aivan tarkoituksellisesti.

Mutta palataanpas tähän varsinaiseen aiheeseen.

Kesäkurpitsarieskat

Ainekset

  • 1 iso kesäkurpitsa (n. 800 g)
  • 2 dl piimää (tai kermaviiliä tai maustamatonta jogurttia)
  • 1 kananmuna
  • 1 1/2 tl suolaa
  • 5 dl kaurahiutaleita
  • n. 5 - 6 dl vehnäjauhoja

Jauhojen tarkkaa määrää on mahdoton sanoa, sillä jauhot saattavat turvota eri tavalla.

Ohjeella valmistaa noin 20 rieskaa.

Valmistaminen

  1. Paloittele kesäkurpitsat ja keitä kuutiot pienessä määrässä vettä. Vettä kannattaa laittaa vain muutama sentti kattilan pohjalle ja keittää miedolla lämmöllä kannen alla
  2. Soseuta kesäkurpitsat keitinliemineen ja jäähdytä sose
  3. Lisää kesäkurpitsasoseeseen piimä, kananmuna, suola ja kaurahiutaleet
  4. Lisää vehnäjauhoja vähitellen sen verran, että saat pehmeän ja helposti levitettävän taikinan, mutta älä vaivaa sitä. Hyvä taikina muistuttaa rakenteeltaan kaurapuuroa
  5. Nostele taikina pellille pieniksi keoiksi
  6. Ripottele kekojen päälle vehnäjauhoja ja painele ne tasaisiksi rieskoiksi
  7. Pistele rieskoihin reikiä haarukalla
  8. Paista 250 asteessa noin 15 minuuttia, kunnes rieskat ovat paistuneet kullanruskeiksi.

Sipaise lämpimän rieskan päälle voita ja nauti!

Rieskat maistuvat hyvin myös uunileipinä seuraavana päivänä, joten kannattaa tehdä koko satsi, vaikka se tuntuisi isolta.

Share

Pages