Ladataan...
Isyyspakkaus

Mm, lämmintä piirakkaa. Kumpi on parempaa, luumu vai kirsikka?

Viime viikolla postaamallani omena-jogurttipiirakan ohjeella voi hyvin tehdä piirakoita myös muista syksyn hedelmistä. Ylemmässä kuvassa Rouvan luumupiirakka ja alemmassa kirsikkapiirakka, molemmat tehty anoppilan pihan sadosta samalla ohjeella kuin omenapiirakkakin.

Piirakkapohjassa voi varioida sekä jauhoja että sokereita. Osan vehnäjauhoista voi korvata vaikkapa speltillä (kuten Eeva Kolu HS.fi:n blogissaan), ja ruskeilla sokereilla pohjaan saa enemmän makua kuin valkoisella. Itse asiassa Rouva käyttää leipomisessa lähes aina intiaani- tai palmusokeria, ja viime aikoina piirakkapohjissa on maisteltu kookossokeria. Sillä piirakasta tulee jopa liian hyvää.

Jos teet piirakan nopeasti kypsyvistä ja hyvin kosteista hedelmistä tai marjoista, piirakkapohjaa kannattaa esipaistaa kymmenisen minuuttia ennen kuin täytteet levitetään sen päälle.

Kamppailussa luumupiirakka vastaan kirsikkapiirakka voittaja oli selkeästi kirsikkapiirakka. Luumupiirakka näyttää kyllä houkuttelevalta, mutta anopin luumujen kuoret olivat aavistuksen verran liian kirpeitä piirakkaan. Kirsikkapiirakkaa on tehty monta kertaa, mutta nämä luumut sopivat jatkossakin paremmin luumuhilloon

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

"No tämähän on aivan perseestä! Eihän tällaisessa ole (vit*) mitään järkeä!" kiukuttelin eilisen vauvauinnin jälkeen. Jos kolmas kerta toden sanoo, nyt ei näytä kovin hyvältä.

1. uintikerta: Tyttö hymyili muille vauvoille ja polski reippaasti vedessä sen vartin, jonka vietimme altaassa. Suihkussa hän sai kuitenkin hirveän raivokohtauksen, joka jatkui siihen asti, kunnes vein hänet liikuntakeskuksen eteisessä odottavalle äidilleen.

2. uintikerta: Tyttö alkoi itkeä saman tien, kun menimme veteen. Hän kävi pari kertaa kesken uinnin rauhoittumassa äitinsä sylissä altaan reunalla, äiti kun ei itse ole mukana altaassa. Itku kuitenkin loppui, kun menimme pesulle, ja lämmin suihku vatsaa vasten sai hänet jopa naureskelemaan.

3. uintikerta: Katastrofi. Tyttö itki siitä hetkestä alkaen, kun vaihdoin hänen vaippansa uimavaippaan. Vedessä hän ei viihtynyt pitkään, ja annoin hänet jopa kolme kertaa uinnin aikana äidilleen tyynnyteltäväksi pyyhkeen sisään. Kun tyttö alkoi hymyillä varovasti, otin hänet takaisin veteen, ja hänen naamansa alkoi kääntyä saman tien nurinpäin. Edes lämmin suihku ei rauhoittanut häntä tällä kertaa, vaan hän huusi ja raivosi suihkussa ja pukuhuoneessa naama punaisena ehkä pahemmin kuin ikinä. Ne minuutit tuntuivat hyvin, hyvin pitkiltä. 

Ensimmäisellä kerralla itkeskely taisi olla muista vanhemmista vielä herttaista "alkukankeutta", ja sain sääliviä katseita. Eilen katseet tuntuivat enemmänkin ei-kai-nyt-taas-tyyppisiltä. Pitääkö vielä lisätä, että kenenkään muun vauvat eivät ole itkeneet kertaakaan - siis ei edes yhtä kertaa - vedessä eivätkä suihkussa.

Rouva ei ole osallistunut uinteihin muuten kuin altaan reunalla, ja hän on kertonut, miten toiset naiset ovat liikuntakeskuksen aulassa vuoroin surkutelleet ja vuoroin kauhistelleet pukuhuoneesta kantautuvaa infernaalista möykkää. "Juu, se on minun lapseni", Rouva on hymyillyt vaivautuneena.

Huoh. Nyt pitäisi pohtia tämän harrastuksen tulevaisuutta. Vauvauinnista on ilmeisesti hyötyä uimataidon kehittymisen kannalta sekä mökkeilyturvallisuuden suhteen (jos lapsi putoaa järveen, hän osaa pidättää hengitystä), mutta pääasiassa homman pitäisi olla kivaa. Mitäs sitten, jos se ei olekaan?

Pitäisikö siis kokeilla vielä yksi kuukausi, pitää kuukausi tai pari taukoa vai luovuttaa kokonaan? Pitäisikö polskimista treenata kotona kylpyammeessa?

Voisimme tietysti kokeilla vielä ensi kerralla siten, että myös Rouva tulee mukaan altaaseen, jos tyttö kokisikin olevansa paremassa turvassa äitinsä sylissä. Se kyllä särkisi isän sydämen.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tunnetko viestinnän hampurilaistekniikan, jota käytetään korjaavan palautteen antamisessa? Siinä annetaan ensin jotain positiivista palautetta, sitten käsitellään kehittämiskohde ja lopetetaan palautteen antaminen asiaan, joka on mennyt hyvin. Tekniikkaa voi soveltaa myös ostosviestintään.

- Hei kulta, minulla on sinulle yllätys, ilmoitin palatessani tytön kanssa Stockmannilta.

- Mikä se on? Rouva tiedusteli.

- Eihän se ole yllätys, jos kerron, hymyilin ja kaivoin ostoskassista pinon levyjä.

- Oo! Solsidan! Molemmat kaudet! Ihanaa! Mikäs tuo laatikko on?

- Ai tämä? Viidentoista levyn Lord of the Rings -trilogian Extended Edition Blu-ray -boksi.

- Eikös sinulla jo ole se? Rouva ihmetteli.

- Ei kun se on vain DVD, ja tämä on ihan eri asia. Mutta hei katso tässä on vielä yksi: Titanic! 3D Blu-ray.

- Oo, yli 6 tuntia lisämateriaalia.

- Niin, ja 3D:tä!

Kaivoin kassista vielä yhden paketin.

- Täällä on vielä yksi yllätys, jatkoin.

- Mikä se on? ...Uusi Sofi Oksanen! Siis se, jonka varausjonossa olin kirjastossa sijalla kaksituhatta-jotain! Ei sinun olisi tarvinnut.

- Ei niin. Ole hyvä.

Ovelaa mutta toimivaa.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Viime viikolla käynnistämäni Johtoi.fi:n lahjoittaman valoroikan arvonta on päättynyt ja voittaja löytynyt!

Sain myös paljon kommentteja blogistani ja olin aivan liikuttunut saamastani positiivisesta palautteesta.

Oli tietysti kiva kuulla, että monia lukijoita kiinnostaa eniten vauvajutut ja isän fiilikset, ne kun ovat kuitenkin tämän palstan pääaihe. Ilmeisesti sivujuonteetkaan eivät ole aivan metsään menneet, sillä yllättävän moni mainitsi lempiaiheikseen sisustuksen, mökkihommat ja ruokajutut. Jopa kesän hyttysimuriraportit mainittiin mieleenpainuvimpina juttuina.

Eniten sydäntäni lämmitti kuitenkin useamman kommentoijan palaute, että kaikki mitä kirjoitan, on mielenkiintoista. Tärkeää on tyyli, ei aihe. Kiitos tästä!

Mitäs sitten oli toivelistalla? Oletteko varmoja, että halusitte meikki- ja muotivinkkejä sekä kauneusjuttuja? No itsepä pyysitte:

  • Punainen luomiväri ei ole hyvä ajatus. Se näyttää silmätulehdukselta.
  • Aikuisten potkupuku, WTF?
  • Mieluummin luonnollisen valkoinen kuin itseruskettavan oranssi.

Tämä saa riittää. Näillä osastoilla teitä palvelevat varmasti ainakin toistasataatuhatta muuta blogia.

Seuraavat pyynnöt tulivat yhtä lailla väärään paikkaan, mutta eri syistä kuin edelliset:

  • Kirja-arvosteluja: Viimeksi jaksoin keskittyä kirjaan vuosi sitten kesälomalla - katsotaan ensi kesänä uudelleen. Tsekkaa mieluummin vaikka Koko lailla kirjallisesti tai Sivulauseita.
  • Puutarhajuttuja: En omista, en tule omistamaan. Suosittelen Perho Kerttusen Kasvihormonia. Jos minulla olisi puutarha, se näyttäisi t... no jaa, ehkä joutuisin palkkaamaan Perho Kerttusen puutarhuriksi, jotta se näyttäisi tältä.
  • Seksi: No ehkä sitten, jos perustan jälleen blogin jollain nimimerkillä. Käännä vastaanottimesi Jeminan No Sex and the Cityn puolelle
  • Yksinhuoltajaisien arkea: En osaa valitettavasti kertoa tästä. Tai hetkinen - miten niin valitettavasti?
  • Muutto: Onko pakko muuttaa, jos ei halua?
  • Joku toivoi myös juttuja suomalaisen perheen tilasta. Voitte ehkä itse analysoida juttujani tästä näkökulmasta ja muodostaa mielipiteen siitä, mikä suomalaisen perheen tila on.
  • Kirjoittaisin myös mielelläni enemmän matkoista, mutta vanhojen matkojen läpikäynti olisi vähän friikkiä ja uusia ei ole juuri nyt tiedossa.

Mitä siis kävi? Pyysin palautetta ja sitten totean, että mikään ei tule muuttumaan. Hei, don't fix it, if it ain't broken.

Voin tehdä kuitenkin pari paljastusta tulevasta:

  • Remonttijuttuja on toivottu sen verran monta kertaa, että olen alkanut ideoida pidempää juttusarjaa remonttivinkeistä. Kokemusta kun on.
  • Ja musiikki. Olen jo muutamaan otteeseen maininnut sivulauseessa jotain bändihommiin liittyvää. Voisi olla aika raottaa hieman sitäkin verhoa.

***

Ai niin, se hieno valoroikka. Voittajaksi arpoutui nimimerkki totsku! Roikka pääsee kuulemma joko eteiseen, makuualkoviin tai keittiöön. Onnea voittajalle! Ehkä näemme joku päivä kuvan roikasta uudessa kodissaan?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Osallistun Ipanaisen järjestämään Kantokiertueeseen, jossa Tulan kantoreppu kiertää kahden ja puolen kuukauden ajan bloggarilta toiselle. Minun osuuteni kiertueesta alkaa oikeastaan vasta huomenna, mutta minäpäs aloitinkin sen jo tänään!

Reppu saapui postiin, Rouva oli illan poissa ja minulla oli sopivasti asiaa kaupungille, joten reppu pääsi heti käyttöön. Taas kaikki voittivat!

Illan miespisteet jaettiin ysiratikassa ja Verkkokaupassa.

Ensimmäisenä kohtelias kanssamatkustaja tiedusteli, haluaisinko istua. "Ei kiitos", sanoin, mutta istahdin sitten toisaalle. Paikallaan oleminen oli ilmeisesti liian ikävystyttävää, ja kun tyttö alkoi harmistua, käyskentelin loppumatkan raitiovaunun sillalla.

"Biutiful beibi", kehui iäkkäämpi rouva. "Thanks", vastasin ja ihmettelin miksi selvästi suomenkielinen ihminen puhui minulle englanniksi. Näytin varmaan turistilta, kun otin itsestäni kuvia kännykkäkameralla.

Tyttö nukkui koko paluumatkan. Matkalla nuori nainen ihasteli reppua ja tiedusteli, mistä olin sen saanut. Hänellä oli kuukauden ikäinen vauva, ja hän etsiytyi saman tien Ipanaisen sivuille iPhonellaan.

Nyt mietin, miksi juuri tänään näin moni otti minuun kontaktia. Pitäisiköhän käyttää useammin pallokuosia?

Osuuteni Kantokiertueella jatkuu 7.10.2012 saakka.

Lisää Kantokiertueesta Facebookissa. (Klikkaa 'Liity', niin osallistut Tulan kantorepun arvontaan.)

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Helsinki osaa näyttää sekä huonoimmat että parhaat puolensa samana päivänä.

Kun lämpötila laskee alle kymmeneen ja sataa vaakatasossa niin, että sateenvarjosta on pidettävä kiinni kaksin käsin, alkaa pohtia, miksi kannattaa asua tällä tuulisella niemellä. Sitten siihen saa vastauksen: esimerkiksi tämän Teurastamon Kellohallin takia.

Kellohalli on avattu syyskuun alussa vanhan Teurastamon alueelle Helsingin Hermanniin, ja se toimii sekä ravintolana että tapahtumapaikkana. Eilen Kellohallissa järjestettiin toisen kerran keittiökirpputori, jossa oli myynnissä sekä pientä syötävää että ruoanlaittoon ja keittiöön liittyvää kirpputorikamaa.

Kirpputoritapahtumassa olisi kyllä saanut olla hieman enemmänkin myyntipöytiä, mutta pientä ostettavaa löytyi näiltäkin: itse tehtyjä omenamehua, kaurakeksejä ja näkkileipää sekä neitsytkookosöljyä ja kookossokeria.

Ravintolatilana rosoinen Kellohalli oli puolestaan juuri sitä, mitä olemme Helsinkiin kaivanneet. Kuin tuulahdus New Yorkia tai Kööpenhaminen Kødbyeniä.

Sunnuntain brunssilistan anti näytti makoisalta, ja emme voineet vastustaa näitä hampurilaisia. Hmm, kuinkas monennet nämä olivatkaan viikon sisällä..?

Ruokajuomaksi suositeltu omena-selleri-inkiväärijuoma oli juuri niin jänskällä tavalla raikkaan makuista kuin miltä se kuulostaakin.

Tämän (ja viinilistan) perusteella en malta odottaa, että pääsen tänne syömään jokin ilta. Toivon myös, että keittiökirppari saa jatkoa ja tilassa järjestetään muutakin mielenkiintoista.

Tällä kertaa tyttö roikkui mukana kantoliinassa, mutta tänne olisi voinut hyvin tulla vaunujenkin kanssa. Toivottavasti se on OK myös illallisella.

Share

Pages