Ladataan...
Isyyspakkaus

Vuodesta 2013 tuli poikkeuksellisen ikimuistoinen.

Vielä tammikuussa kodissamme mönki pieni vauva.

Joulukuussa huomasimme, että asuntomme on vallannut pieni ja hyvin voimakastahtoinen tyttö.

Siinä välissä ehdimme matkustaa New Yorkiin, nauttia kuumasta kesästä ja pyrähtää ennen syksyä vielä Italiaan.

Vuoden kohokohtia olivat myös jännittävä esiintyminen Ylen Blogistaniassa, uusi työpaikka ja päiväkodin aloittaminen - ja tietysti lapsen kanssa kotona hoitovapaalla viettämäni seitsemän kuukautta.

Näiden aihepiirien ympärillä ovat pyörineet myös blogini jutut, mutta ajattelin, että olisi hauska kerrata vuoden parhaita paloja blogin näkökulmasta: mitkä jutut kiinnostivat, mistä tykättiin ja mikä herätti keskustelua.

Vuoden luetuimmat jutut

Vuoden luetuimpien juttujen joukossa ovat tietysti voimakkaita mielipiteitä herättäneet kirjoitukset lapsista, lasten hoitamisesta ja päiväkodeista. Yllätyin siitä, että listan kärkipäähän nousivat myös muutama ruokajuttu sekä kertomus siitä, mitä opin tekemällä tarpeeksi monta virhettä kunnostaessani asuntomme seiniä.

Vuoden kommentoiduimmat jutut

Kommentoiduimpien juttujen joukossa on samoja juttuja kuin yllä (Kielletty päiväkodeissa, Anteeksi, en halua savustaa vauvaanne, Ryppyjä kestovaipparakkaudessa, Se on minun lapseni, joka siellä lapsiparkissa huutaa ja Ovatko kaikki matkasängyt isoja, painavia ja kalliita?), mutta listalle mahtuu myös muita kirjoituksia, jotka ovat herättäneet keskustelua.

Keskustelua voisi olla enemmänkin, mutta valitettavasti itselläni on varsinkin töihin paluun myötä hyvin rajalliset mahdollisuudet osallistua siihen aktiivisesti, sillä uusien juttujen tekeminenkin menee usein yötöiksi.

Vuoden tykätyimmät jutut

Tykätyimpien juttujen lista ei yllättäen korreloi edellisten listojen kanssa, ja mukana on vain yksi juttu, joka on päätynyt myös kahdelle edelliselle listalle.

Aivan listan kärjestä löytyy kuitenkin huumoria.

Mitä tästä opimme? Ei varmaan mitään, joten jatketaan ensi vuonna samoilla linjoilla.

Olen aiemminkin kertonut, että jatkan bloggaamista niin pitkään kuin se on kivaa ja joku jaksaa lukea juttujani. Olen nyt luvannut jatkaa Lilyssä myös ensi vuonna, joten tervetuloa mukaan seuraavalle tuotantokaudelle! Tykkää, kommentoi ja jaa juttuja.

Muista myös, että löydät blogini

Ja oikein hyvää uutta vuotta!

Olehan varovainen niiden rakettien kanssa.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Sisämaan kasvatille saaristo on eksoottinen paikka. Meri on läsnä kaikkialla, ja se tekee kaikesta kovin erilaista kuin mantereella: ihmiset liikkuvat veneillä ja lautoilla, luonto näyttää toisenlaiselta ja ilmastokin on aivan toinen kuin sisämaassa.

Joku sanoi kerran, että saaristossa paistaa aina aurinko. Se ei tietenkään pidä aivan paikkaansa, mutta sunnuntaina Turun saaristoa helli kyllä sellainen auringonpaiste, että oli vaikea muistaa, että nyt on joulukuun viimeinen viikko. Kuvat voisivat olla alkusyksyltä. 

Viikonloppuna tuli mietittyä sellaistakin asiaa, että miksiköhän lumetonta talvea kutsutaan mustaksi? Tästä lumettomuudesta kun päällimmäisenä mieleen jää vihreys.

Harmi vaan, että muu viikonloppu olikin sitten melko myrkyisää ja sateista, ja jouduimme viettämään lauantainakin koko päivän sisätiloissa.

Sunnuntaina oli taas lähdettävä paluumatkalle hyvissä ajoin, sillä siihen tarvittiin yksi kuljetus yhteysaluksella ja kolme lauttamatkaa lossilla. Vain kahden lautan aikataulut oli sovitettu yhteen, ja kahta muuta odotimme yhteensä 2,5 tuntia.

Kaiken kaikkiaan paluumatka Helsinkiin kesti kuusi tuntia, ja sen pelasti Netflix ja Mimi ja Kuku, jota tyttö katseli monta jaksoa puhelimeni näytöltä. Nyt hän osaa jo itse aloittaa uuden jakson ja käynnistää toiston, jos se vahingossa keskeytyy. Loppumatkasta taas Mimi ja Kuku soivat Spotifysta. Oi ihana mobiiliteknologia!

Mökkiviikonloppu vierähti nopeasti, ja olisihan näissä oloissa voinut hyvin viettää enemmänkin aikaa. Kiitos ystävillemme kutsusta ja mökin omistajille yösijan lainasta!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tiesitkö että:

  • iPhonen karttaohjelma saa jostain reaaliaikaiset tietyötiedot ja ottaa ne automaattisesti huomioon laskiessaan reittiä määränpäähän
  • kyseiset tiedot voivat olla virheellisiä ja johdattaa väärälle reitille, kun puhelin luulee, että jokin tie on suljettu, vaikka se ei olekaan
  • Suomessa on vielä nelisenkymmentä lossia, ja aika moni niistä liikennöi Turun saaristossa
  • Kun missaat lossin, seuraavaa joutuu odottamaan jopa kolme varttia

  • Turun saaristossa kulkee myös yhteysaluksiksi kutsuttavia autolauttoja
  • Näille aluksille otetaan kyytiin muutama auto kerrallaan, ja paikka on varattava hyvissä ajoin
  • Kyyti on kaikille maksuton

  • Alukseen peruutetaan ramppia pitkin
  • Aluksessa poistutaan autosta, ja matkan voi viettää matkustamossa
  • Koiran voi ottaa mukaan matkustamoon, jos se sopii muille matkustajille
  • Aluksen pysähdyspaikat ja -ajat on vain tiedettävä, sillä niistä ei pahemmin huudella matkustamoon.

Olemme siis Turun saaristossa mökkeilemässä ystäviemme kanssa, ja saavuimme useamman tunnin matkustamisen jälkeen perille juuri, kun pimeys oli laskeutumassa.

Yö on nyt mustaakin mustempi ja ulkona jylisevä tuuli navakka, ei kuitenkaan jäinen.

Minulla on soinut koko päivän päässä Jenni Vartiaisen Seili. Taisimme ohittaa kyseisen saaren matkan varrella.

Merenpinta on korkealla.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Joulupäivänä oli perinteisten jouluruokien aika, ja saimme päivällisvieraiksi ystävämme, Hannan, ja hänen miehensä, Esan. Päivällistä nautittiin pitkän kaavan mukaan.

Alkuun Rouva tarjoili mätileivät wasabismetanalla. Lasissa kuohui samppanja.

Sen jälkeen pöytään kannettiin pääruoat: lanttu-, porkkana- ja perunalaatikot, täytetyt punajuuret sekä tietysti hillittömän kokoinen kinkku. Hannalle oli kinkun sijaan tarjolla uunissa paistettua siikaa.

Porkkanalaatikkoa olen tehnyt niin monta kertaa, että sen onnistuminen oli varmaa. Ja hyväähän se oli. Sanoisin myös, että lanttulaatikko oli erityisen onnistunutta ja jopa parasta, jota olen koskaan tehnyt.

Imelletyn perunalaatikon kanssa piti hieman jännittää, sillä olen kokeillut sitä vain kerran aiemmin, ja silloin laatikko ei onnistunut vaan alkoi käydä yön aikana. Nyt laatikko oli maultaan hyvä, mutta rakenteeltaan hieman liian tiivis. Laatikko olisi kaivannut enemmän nestettä, ja se olisi ollut hyvä paistaa hieman pienemmässä vuoassa, jotta perunasosetta olisi ollut laatikossa paksumpi kerros. Se ei kuitenkaan ollut pahaa, mikä on jo askel oikeampaan suuntaan.

Oli hyvä että kinkkua oli jakamassa useampi henkilö, tai siis edes yksi enemmän, sillä sitä todellakin on. Halusimme luullisen kinkun, ja tiesimme, että se tulee olemaan luutonta kinkkua kookkaampi. Odotin noin kuusikiloista kinkkua, mutta kotiin saapuikin yli kahdeksankiloinen pala sikaa.

Pidän kinkusta mehevänä ja juuri ja juuri kypsänä ja paistoin tämän kinkun niin, että sen sisälämpötila jäi 75 asteeseen. Rouvalle olisi kelvannut vielä kypsemmäksikin paistettu kinkku, mutta omaan makuuni tämä kypsyys oli juuri täydellinen, ja olen kinkkuuni todella tyytyväinen.

Puolet pienempi olisi kyllä riittänyt, sillä tätä syödään vielä ensi viikollakin, ja osa on laitettava pakastimeen.

Rouva pyöräytti pöytään myös ihania uunipunajuuria gouda-sipuli-leivänmurutäytteellä ja laittoi päälle vielä nokareen sinihomejuustoa. 

Hetken levähdyksen jälkeen oli juustojen vuoro: Stilton-sinihomejuustoa, Brebiou-lampaanmaitojuustoa sekä Manchegoa viikunahillon ja piparkakun kanssa.

Juustot olivat nam!

Jälkiruoaksi Rouva paistoi vielä uuniomenoita manteli-sokeri-piparkakkutäytteellä ja tarjoili niiden kanssa vaniljakastiketta. Eilen romahtanut piparkakkutalo pääsi siis näin heti uusiokäyttöön!

Näin sitä tuli vietettyä koko iltapäivä ja ilta ruokapöydässä. Kiitos vieraille käynnistä! On ilo syödä hyvässä seurassa.

Jouluruokien resepteihin palattaneen taas vajaan vuoden päästä.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Se oli kuin olisi seurannut Titanicin uppoamista. Ei voinut kuin katsoa voimattomana vieressä, sillä mikään ei enää voinut estää sitä, mikä oli tapahtumassa. Mielen valtasi epäusko, sillä eihän tällaista voi käydä.

Piparkakkutalo romahti kesken joulujuhlan.

Vain pienen hetken olit niin kaunis ja toit valoa pimeyteen. Muistosi elää blogissa ja Instagramissa.

* * *

Tarkkasilmäisimmät havaitsivatkin jo edellisestä postauksestani, että viimeisissä kuvissa piparkakkutalo ei ollut enää olohuoneen pöydällä. Se nimittäin romahti kesken lahjojen avaamisen.

Ongelma ei ollut se, että jotkin osat olivat hyvin reikäisiä, vaan liian pehmeä taikina. Kirjoitinkin taikinan pehmeydestä jo aiemmin, mutta kuvittelin, että toisen paistamisen (jep jep) jälkeen osat olivat tarpeeksi kovia. Ja niinhän ne olivatkin usean päivän ajan.

Luulen, että levyt vaan imivät vähitellen kosteutta ilmasta, ja aatonaaton kokkailut ja pari sateista päivää tekivät ilmankosteuden hyvin korkeaksi myös sisällä. Seinät alkoivat kupruilla jo pari päivää sitten, ja aatonaattona huomasin toisen päädyn sekä takaseinän pullistuneen uhkaavasti. Päädyn toinen sauma myös avautui, ja kiinnitin sen uudelleen koristeluun tarkoitetulla sokerimassalla aatonaattona.

Viimeinen pisara taisi olla se, kun jouluaattona pidin talon sisälle sijoittamaani valosarjaa päällä hetken aikaa. Pian sen jälkeen takaseinä kaatui ja murtui. Muu talo pysyi kuitenkin kasassa, ja ajattelin, että se pysyisi kasassa vielä pari päivää. Yritin tukea taloa muilla keinoin, mutta se ei auttanut. Kaikki seinät olivat niin pehmeitä, että hetkeä myöhemmin talo näytti lähestulkoon sulavan pöydälle.

Olisin ollut tästä järkyttynyt, ellei näky olisi naurattanut niin kovasti. Ensi vuonna sitten kovemmalla taikinalla!

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kun pieni heräsi jouluaattona päiväunilta, joulukuuseen oli ilmestynyt koristeet, ja Joulupukki oli tuonut lahjat kuusen alle.

"Ei avata niitä vielä, vaan pitää odottaa vähän aikaa."

Pöydällä oli "ää pöö tätä piipaa kakku"!

"Syödään ensin välipala. Käydään sen jälkeen vaihtamassa sinullekin juhlamekko päälle ja sitten voidaan avata lahjat!"

Tyttöä ei tarvinnut kehottaa kahdesti, kun lahjoja sitten alettiin avata. Niitä oli paljon.

Ihanan Muumi-aakkospalapelin kanssa vietetään varmasti monta tovia. Tyttö tekeekin helpommat palapelit jo aivan käden käänteessä. 

Pappa oli nikkaroinut hienon hevosen ja kärryn, ja tyttö kärrytteli niitä ympäri asuntoa. (Huomaa iso mustelma vasemmassa poskessa Saarijärven-tuliaisena...)

Lahjoja oli niin paljon, että pieni tuntui olevan aivan pyörällä päästään. Kiitos kaikille rakkaille pienen tyttömme muistamisesta!

Molemmat isovanhemmat tavoitettiin Skypellä.

Iltapäivän kääntyessä illaksi oli aika valmistaa jouluillallinen. Pienikin halusi oman esiliinan, ja tepasteli ympyrää äidin tohvelit jaloissaan.

Eppu maisteli tyytyväisenä kinkkurasvoja - ja väisteli vähemmän tyytyväisenä pienen touhukkaan yllätyshyökkäyksiä. 

Jouluaaton illalliseen kuului joulukinkkua, joulublinejä ja joulusamppanjaa.

Tyttö söi blinejä ja kinkkua mielellään ja maistoi kaikkia täytteitäkin.

Illallisen jälkeen oli tytön nukkumaanmenoaika.

Nyt lasissa on punaviiniä ja lautasella Stiltonia ja pipareita. Ei ole kiire mihinkään eikä tarvitse tehdä mitään.

Jouluyö, juhlayö. Päättynyt kaik on työ.
Kaks vain valveil on puolisoa
lapsen herttaisen nukkuessa.

Oikein hyvää joulua kaikille!

Share

Pages