Ladataan...
Isyyspakkaus

Vanhemmuus tuntuu olevan jatkuvaa huolta siitä, onko lapsi varmasti kasvanut ja kehittynyt normaalisti. Tai vähintään yhtä nopeasti kuin muut.

Ja voi sitä huolta, kun lapsi onkin keskimääräistä pienempi. Tai kun hän ei osaa kontata, vaikka suurin piirtein samanikäinen vauva kävelee jo tukea vasten. Tai kun jollain toisella vauvalla on jo ties kuinka monta hammasta, ja meillä odotellaan vasta sitä ensimmäistäkin.

Järki sanoo samaa kuin neuvolan terveydenhoitaja: lapset ovat yksilöllisiä ja kehittyvät eri tahtiin. Tunne kuitenkin huutaa vielä kovempaa: "Kyllä sen pitäisi jo tapailla ensimmäisiä sanoja! Istumaankin piti oppia jo kauan sitten!"

Kun joku esittää viattoman kysymyksen: "Joko teillä osataan pinsettiote?", se kääntyy kuulijan mielessä muotoon: "Eikö teillä vieläkään osata pinsettiotetta?"

Rouva vastasi muuten ystävättärelleen tähän kysymykseen: "Ei, ei vielä" samalla kun tyttö poimi leivänmurusia pöydältä kauniisti pelkillä peukalolla ja etusormella. Siis pinsettiotteella.

Oikeastaan parasta olisi, ettei edes tietäisi, että lapsen pitäisi osata jotain jossain vaiheessa. Me emme esimerkiksi olleet kuulleetkaan, että taputtaminen on taito, joka opitaan tietyssä iässä. Kun Rouvan ystävätär kertoi, että heillä ei vielä osata taputtaa, Rouva keksi saman tien uuden huolenaiheen. Meilläkään kun ei vielä silloin osattu taputtaa. Nyt osataan. Ja annetaan ylävitosia.

Olisihan se tietysti kivaa kehuskella, miten oma lapsi osaa jo sitä sun tätä, mutta tytsy ei tosiaan ole missään kehityksen etujoukoissa. Mitään oikeaa huolenaihetta ei kuitenkaan ole. 

Ja sitten välillä otetaan yhtäkkiä monta edistysaskelta kerralla. Yksi tällainen otettiin eilen kirjaimellisesti konttausasennossa. Vauva siis keksi, miten kontataan. Tänään vauva keksi laittaa takapuolen maahan ja siirtää jalat etupuolelle.

Oi, miten hyvin siitä ylettääkään tuohon sohvapöydälle!

Joko teillä istutaan?

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Ensimmäinen päivä New Yorkissa kului lähinnä jetlagin paranteluun. Vauva herätti yöllä useamman kerran, ja aamuneljältä oli noustava ylös keittämään ensimmäiset aamupuurot. Vaikka saimme sen jälkeen nukkua vielä seitsemään, ei tälle päivälle tehnyt mieli suunnitella juurikaan ihmeempää ohjelmaa kuin ruoanlaittoa ja syömistä.

Päivän tärkein tapahtuma oli vierailu Whole Foods Marketissa (95 East Houston St). Ei pelkästään siksi, että emme yksinkertaisesti voi syödä kolmen viikon ajan kolmea kertaa päivässä ravintolassa, vaan myös siksi, että tytsylle piti saada ruokaa.

Whole Foods Market on se kauppaketju, josta esimerkiksi Jenkkien Top Chef -kilpailijat hakevat tarvikkeensa. Eikä mikään ihme: kaupan valikoima on suomalaisin silmin katsottuna uskomaton ja ruoat ovat kivasti esillä. Tuotteista huomattava osa on luomua, ja liha- ja kalatiskissä jokaisen tuotteen kohdalla esitetään myös, miten eettisesti tai ekologisesti kasvatetusta eläimestä on kyse. Ja vaikkapa se kala-, äyriäis- ja simpukkatiski tuo lähes kyyneleet silmiin.

Valitettavasti kaupassa ei saanut kuvata, joten saatte katsella kuvia ruoanlaitosta ja vauvan syöttämisestä.

Kuten kerroin jo aiemmin, vuokrasimme asunnon Airbnb-palvelun kautta Manhattanilta, Nolitasta (North oLittle Italy).

Halusimme asunnon, jossa on keittiö sekä erillinen makuuhuone, jotta voimme Rouvan kanssa valvoa, kokkailla ja katsoa telkkua rauhassa pidempään iltaisin samalla, kun tyttö nukkuu oven toisella puolella kuplassaan. TV piti olla, ja langaton internetyhteys oli myös ehdoton. Vaatimukset täyttävä asunto löytyi Mott Streetillä, aivan keskeltä Nolitaa, ja sen sijainti on kaikin puolin loistava.

Kerroin aiemmin, että Airbnb välittää yksityisten ihmiset omistuksessa olevia asuntoja, mutta näemmä mukana on myös yrityksiä. Epäilen että tämäkin asunto taitaa olla jonkin firman omistuksessa, sillä asunto näyttää olevan vuokralla jatkuvasti ja sen varustuksesta puuttuu paljon asioita, joita ihmisillä voisi kuvitella olevan kotonaan. Kuten kunnon astiat ja ruokailuvälineet.

Astioita ja ruokailuvälineitä on kuitenkin sen verran, että ruokaa voi laittaa, mutta jotain pientä piti käydä ostamassa läheisestä keittiötarvikeliikkeestä, Sur la Tablesta (75 Spring St), joka sijaitsee aivan parin korttelin päässä.

Pohdimme ennen matkaa tosissamme, pitäisikö meidän ottaa kotoa Bamix-sauvasekoittimemme mukaan, jotta saisimme tehtyä tytölle soseita. Olisimme kyllä voineet hyvin syöttää hänelle myös purkkiruokaa, mutta hän ei perhana suostu nielemään muita valmisruokia kuin hedelmäsoseita.

Rouvan piti siis keitellä samaa tomaattista jauhelihakastiketta kuin kotona, ja päätimme ostaa jonkin edullisen sauvasekoittimen paikan päältä ruoan soseuttamiseen.

Tomaatit, sipuli, valkosipuli, porkkana, yrtit ja luomunaudan jauheliha kiehuivat toisessa kattilassa, ja perunat porisivat toisessa. Hain sillä aikaa edullisen 25 dollarin sauvasekoittimen Sur La Tablesta.  Ajattelimme, että sillä hinnalla voimme ostaa laitteen ja jättää sen lähtiessämme seuraavien asukkien iloksi.

Whole Foodsissa tulee varmasti käytyä vielä useamman kerran, sillä se sijaitsee aivan muutaman korttelin päässä. Jonain iltana voisi laittaa kalaa tai ainakin niitä mehevän näköisiä kampasimpukoita, joita oli kalatiskissä. Ja olisihan siellä kaikkea muutakin, jota voisi maistella. Ihan vaan maistelemisen ilosta. 

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Mikä on punainen ja lentää taivaalla?

Äiti, jonka vauva huutaa lentokoneessa.

Rouva on stressannut New Yorkin -lentomatkaa siitä lähtien, kun lentoliput ostettiin. Pahimmissa kauhukuvissa mielessä oli kahdeksan tunnin mittainen huuto, jota ei saisi päättymään.

Aivan niin pahaksi tilanne ei sentään päässyt. Kuitenkin siihen pisteeseen, jossa Rouva olisi mieluummin ollut ihan missä tahansa muualla kuin lentokoneessa matkalla New Yorkiin. Ongelma oli lähinnä se, että tyttö ei viihtynyt hetkeäkään Finnairin tarjoamassa vauvankopassa ja kertoi sen kaikille. Ei hän kyllä halunnut istua myöskään äitinsä sylissä.

Samaan aikaan tarjoiltiin päivällistä, ja päivällishässäkässä kaadoin lisäksi puoli kupillista hedelmäsosetta vauvan päälle ja kuohautin skumpat omaan syliini. Yritin tämän kaiken keskellä hotkaista oman päivälliseni samalla, kun Rouva tyynnytteli itkevää lasta.

Ruokailtuani otin vauvan kantoreppuun, ja tyttö ummisti siinä silmänsä. Sen jälkeen tilanne rahoittui. Rouva sai päivällisensä ja tyttökin päiväunet, joita hän selvästi kaipasi.

"Punaviiniä. Iso lasi", Rouva huokaisi lentoemännälle, joka hymyili ymmärtäväisenä takaisin.

* * *

Matkalle lähteminen oli melkoinen show. Kaikesta huomasi, että olimme ensimmäistä kertaa vauvan kanssa lentomatkalla. Tottuneet matkailijat eivät yhtäkkiä tienneetkään, missä heidän pitäisi istua lentokoneessa, mitä tarvitaan mukaan ja mihin kaikki kannattaa pakata, jotta tarvittavat tavarat olisivat mahdollisimman kätevästi saatavilla lennon aikana.

Finnairin lentohenkilökunta ansaitsee ison kiitoksen ymmärtäväisyydestä, avuliaisuudesta ja iloisen rennosta asenteesta pientä lasta kohtaan.

Jos tästä jotain oppeja voisi välittää muille vauvan kanssa matkustaville niin nämä:

  • imettäminen nousun ja laskun aikana sekä rauhoittaa vauvan että estää vauvan korvien lukkiutumisen
  • puolison/muun matkakaverin kanssa kannattaa syödä vuorotellen, niin että toinen pitää lasta kun toinen syö. Toisen ruokailijan annosta ei kannata tuoda ennen kuin toinen on lopettanut
  • jos vauva viihtyy lentokoneen vauvankaukalossa, hyvä niin. Jos ei, sitä voi käyttää tavaratelineenä ja kokeilla kantoreppua. Meidän matkamme olisi ollut helvettiä ilman sitä
  • pusseihin pakatut hedelmäsoseet ovat lasipurkkeja kätevämpiä
  • käsimatkatavaroissa voi olla mukana muutama lelu, mutta eipä vauva niistä kovin kiinnostunut tuntunut olevan
  • iPadille saa hauskoja applikaatiotia kuten Baby Silencerin, jota vauva jaksaa tuijottaa ainakin hetken
  • Hipp-maissinaksut olivat lähes parasta ajanvietettä vauvalle, mutta niiden jäljiltä isän paita on pesun tarpeessa.

* * *

Tyttö oli kyllä lopulta aivan älyttömän reipas pieni matkustaja. Alkumatkan rähinän jälkeen lento sujui kokonaisuutena hyvin vähillä itkuilla, vaikka päiväunet jäivätkin tavallista lyhyemmiksi.

Maahantulomuodollisuudet, SkyTrain-matka Jamaican asemalle, 25 pysäkinväliä J-junan kyydissä ja kävely Manhattanin-asunnolle veivät koneen laskeutumisen jälkeen vielä liki kolme tuntia, joten tytön nukkumaanmenoaika siirtyi kerralla kuusi tuntia myöhemmäksi. Iltaitkut jäivät siihen nähden hyvin pieniksi.

* * *

Perillä Nolitassa asunto näyttää siltä miltä pitikin. Kun tytsy oli saanut iltapuuron, hain Rouvalle ja itselleni sushia tutusta sushimestasta parin korttelin päästä. Huomenna nähdään, millainen jetlagi vauvalla ja vanhemmilla on.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

On tullut aika kirjoittaa toistaiseksi viimeinen juttu tähän sarjaan.

Paketoin tähän juttuun neljä erilaista muutosta, joita olemme tehneet asuntoomme saadaksemme lisää yhtä katoavista luonnonvaroista: säilytystilaa sinne, missä sitä tarvitaan.

1. Siivouskomerosta ja astiakaapista ruokakomero

Uuden keittiömme ruokakomero oli aiemmin kapeaovinen ja hankalan muotoinen astiakaappi (kuva alla). Astiakaapin vasemmalla puolella oli puolestaan syvä siivouskomero, jonka ovi aukesi käytävään päin.

Kun huone muutettiin keittiöksi, päätimme yhdistää kaksi komeroa isoksi ruokakomeroksi ja keksiä siivousvälineiden säilyttämiselle toisen ratkaisun.

Kahden komeron yhdistämisessä ja niiden väliseinän purkamisessa tarvittiin pyörösahaa, timanttilaikkaa, piikkausvasaraa ja lekaa. Ja pölynimuria, hengityssuojaimia ja suojalaseja. Homma oli niin pölyistä, että se olisi ollut hankalaa, jos asunnossa olisi asuttu, joten tein sen heti putkiremontin päätyttyä ennen kuin muutimme takaisin asuntoon.

Tein oviaukkoon uudet karmit, mutta muuten käytin talon alkuperäisiä puuosia: koristelistat löysin vintiltä hylättyinä, ja pariovet ostimme naapurirapussa asuvalta pariskunnalta.

Asennutimme kaapin sisään kaksi pistorasiaa: yhden mikroaaltouunia varten ja toisen  mahdollista muuta käyttöä varten. Hyllyt tilasin puusepältä. Komeron läpi vedettiin myös uuden keittiön sähköt ja vesi-, kaasu- ja viemäriputket, jotka piilotin komeron lattian sisään.

Ensin epäröin, tuleeko komeron vasemmasta puolesta liian syvä, mutta käytössä se on toiminut oikein hyvin. Komeroon mahtuu nyt esimerkiksi isoja tarjottimia, joiden säilyttäminen olisi muuten hankalaa.

Niin, mitenkäs ne siivousvälineet? Minisiivouskomerossa voi edelleen säilyttää kemikaaleja, ja imurin paikka löytyi eteisen minivaatehuoneesta. Siitä alempana.

2. Naulakkosyvennyksestä minivaatehuone

Eteisessämme oli aiemmin naulakkosyvennys, jonka oikealla puolella oli pieni komero. Päätimme heti ensimmäisessä remontissa muuttaa koko syvennyksen ovelliseksi vaatekomeroksi ja hankkia tilavaan eteishalliin erillisen vaatekaapin.

Naulakkosyvennyksen aukkoon hankittiin ovi naapurirapusta ja komeron sisään rakennettiin hylly Ikean Stolmen-pylväistä ja -ripustuskiinnikkeistä ja Bauhausista ostetuista mäntylevyistä, jotka maalasimme valkoisiksi.

Tämä minivaatehuone toimii nykyisin pääasiassa liinavaatekomerona. Ja sinne mahtuu myös se imuri.

3. Kenkähyllyt tuulikaappiin

Alle neliömetrin kokoinen tuulikaappi muuttui aika pian muuton jälkeen kenkähelvetiksi. Alla olevassa kuvassa kenkiä on vielä vähän.

Kengille päätettiin rakentaa hyllykkö. Hyllyjä laitettiin ensin neljä, mutta myöhemmin lisäsin niiden yläpuolelle vielä neljä lisää.

Hyllyt kannattimineen ovat Ikean Ekby-sarjaa. Hyllylevyt ovat puuta, ja ne on sahattu oikean mittaisiksi ja maalattu itse valkoisiksi. Levyjen ostamisesta on sen verran aikaa, että saatavilla olevat vaihtoehdot ovat varmasti muuttuneet Ikeassa.

Tuulikaapissa pidetään kaikkein aktiivisimmassa käytössä olevia kenkiä ja loput on sijoitettu vaatekaappiin ja vaatekomeroon.

4. Toinen ovi vaatekomeroon

Käytävässä oleva leveä vaatekomero oli hankala käyttää, sillä sen ovi oli puolet kapeampi kuin itse komero. Oven vasemmalle puolelle jäi omituinen kuollut kulma, ja sinne ripustetut vaatteet jäivät oikeastaan käyttämättä.

Kun uuden keittiön ruokakomeroa suurennettiin, levensin samoilla pölyillä ja samoilla tarvikkeilla myös vaatekomeron oviaukkoa ja asensin aukkoon toisen oven.

Ovi, ovenkarmit ja koristelistat jäivät yli keittiön ruokakomeron purkutöistä, joten ne olivat juuri oikeankokoiset.

Lopputulos ei ole todellakaan maailman taidokkain käsityönäyte, mutta se on ihan riittävän hyvä. Ainakin se mahdollistaa tämän komeron tilan käyttämisen huomattavasti tehokkaammin ja käytännöllisemmin kuin ennen.

Joku olisi varmasti purkanut nämäkin komerot kokonaan pois ja laittanut uudet liukuovelliset kaapit tilalle, mutta meitä nämä alkuperäiset ovet viehättävät.

* * *

Nyt olen kertonut asuntomme remonteista suurin piirtein kaiken sen, mitä oli kerrottavana, ja juttusarja päättyy tähän. Uusia remontteja ei ole toistaiseksi suunnitteilla eikä niitä vähään aikaan tulekaan. Ellei sitten...

:)

 

Juttusarja kertoo 1920-luvun kivitalossa sijaitsevan asunnon remonteista, joissa kutakuinkin kaikki on laitettu tavalla tai toisella uusiksi. Osa jopa kahteen kertaan. Remontit sijoittuivat vuosiin 2003 - 2005 ja 2011 - 2012.

Edelliset osat:

1: Asunnon ostaminen

2: Asunnon pohjaratkaisu

3: Mallintaminen SketchUpilla

4: Remontinhallinta

5: Lautalattiat

6: Seinien pohjatyöt


7: Sähkötyöt

8: Halkeileva katto

9: Seinien maalaaminen

10: Lattialistojen ja ovien kunnostaminen

11: Kymmenen kysymystä tapetoinnista

12: Kymmenen ideaa keittiöremonttiin

13: Kymmenen ideaa kylpyhuoneeseen

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kumma juttu, miten sähköjohdot ja pistorasiat vetävät vauvaa puoleensa kuin magneetit.

Välillä tuntuu kuin tyttö vaeltelisi määrätietoisesti ympäri asuntoa vain etsiskellen uutta johtoa, johon tarrautua. Äänettömästi kuin hattivatti.

Heti, kun silmä välttää, hän löytää jonkin johdon, kääntyy selälleen, pitää kaksin käsin kiinni johdosta ja kaluaa sitä.

Kun johto viedään pois, hän keskittyy työntämään sormiaan pistorasioihin.

"Ei."

"Isi sanoo ei."

"Ei saa."

"Ei. Ei. Ei."

Tyttö katsoo suoraan silmiin, hymyilee leveästi ja jatkaa pistorasian räpläämistä.

"Katsopas Pampula, miten kiva puupalikka tuossa lattialla on", yritän ja siirrän lapsen pois pistorasian luota. Ei auta. Hän mönkii hetkessä seuraavalle pistorasialle ja jatkaa tökkimistä. Kun pakkosiirrän hänet jälleen pistorasian luota, hän puhkeaa itkuun.

"No hyvä on, ota sitten tuo kaukosäädin."

Nyt mietin, pitäisikö minun huudahtaa kieltoni vieläkin ponnekkaammin vai antaa koko asian olla. Innostaako kieltämiseni häntä leikkimään johdoilla ja pistorasioilla yhä enemmän?

Vauva ei voi mitenkään saada purtua sähköjohtoa poikki, eikä pistorasiastakaan ole käytännössä mahdollista saada sähköiskua kuin työntämällä reikiin kaksi kapeaa metalliesinettä yhtä aikaa. Ennen kuin hänen koordinaatiokykynsä on kehittynyt sille asteelle, hän on varmasti jo menettänyt muutenkin mielenkiintonsa pistorasioiden tunnustelemista kohtaan. 

* * *

Huom, ettei nyt kenellekään jää väärä kuva: pistorasian tökkiminen on vaarallista, ja siitä voi saada sähköiskun yhdelläkin metalliesineellä, jos huonosti käy. Meidän rasioissamme on sellaiset suojaläpät, että molempiin reikiin on todella työnnettävä yhtä aikaa jotain, jotta läpät aukeaisivat. Kaikilla tällaista suojausta ei tietenkään ole.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kiitos viestistäsi! Olen perhevapaalla 12.8.2013 saakka enkä lue tänä aikana sähköpostejani.

Työasioissa pyydän ottamaan yhteyttä kollegoihini. Muissa asioissa voit soittaa matkapuhelinnumerooni.

***

Thank you for your message! I'm on family leave until August 12, 2013 and will not read my e-mails during my absence.

In work-related matters please contact my colleagues. Otherwise you can call my mobile.

  • Asiakasprojektien ja sisäisten kehitystehtävien vastuut siirretty kollegoille
  • Kehityskeskustelut pidetty
  • Taksikuitit kirjattu matkalaskulle
  • Läksiäiskahvit tarjottu
  • Työtunnit kirjattu
  • Out of office -viesti laitettu päälle.

Olo on kevyt mutta jännittynyt. 

Share

Pages