Ladataan...
Isyyspakkaus

Joulufiilis yllätti bloggarin.

Se alkoi siitä, kun aloin pohtia, onkohan työnantajani osallistumassa Joulupuu-kampanjaan, jossa kerätään lahjoja lastensuojelun piirissä oleville lapsille. Seuraavaksi maistelinkin jo glögejä, kuuntelin Club for Fiven uutta joululevyä, Jouluna, ja kaivelin esiin joulukoristeita. Ostinpa jo yhden joululahjankin.

Glögimaistiaisiin päätyi kolme pulloa: Blossa 2013, Lignell & Piispasen Loimu 2013 ja Chymoksen Mustaherukka-glögi. *)

Yleensä pidän enemmän mehuglögeistä, joita voi tarpeen mukaan terästää esimerkiksi rommilla. Pidän kyllä glögistä ihan jääkaappikylmänäkin suoraan purkin suusta hörpättynä, ja ihan perusvaliot ja -marlit toimivat oikein hyvin siinä tarkoituksessa. Alkon glögit ovat joskus jopa liian vahvoja, ja kuumennettuna ne saattavat saada hengityksen lähes salpautumaan. Siitäkin huolimatta maistan vuosittain muutamia vahvoja glögejä, ja tavaksi on tullut hankkia vuosittain ainakin sekä Blossaa että Loimua.

Oli kiva, että Blossa 2013 palasi perinteisemmälle linjalle viimevuotisen vaalean sitrus-inkivääri-kummajaisen jälkeen. Voisi sanoa, että vuosikerta 2012 oli ihan hyvää, mutta ei sillä ollut glögin kanssa mitään tekemistä. Blossa ei ole vielä paljastanut, mitä makuja vuoden 2013 pullon sisuksista pitäisi löytyä, mutta oli juoma sentään punaista. Rouva epäili mauksi raparperiä. Minun mielestäni se oli hyvää.

Loimu 2013:n mustikan ja vadelman maku oli sinänsä erittäin hyvää, mutta Blossaan verrattuna melko imelää ja alkoholiprosentiltaan turhan vahvaa, 21 %. Pullo on kyllä kaunis.

Mustaherukka puolestaan oli aikalailla sellaista, mitä odotinkin: herukkaista ja mausteista. Oikeastaan tosi hyvää.

Näistä kolmesta suosikkini oli kuitenkin Blossa, joka maistui vähemmän makealta ja Loimun jälkeen jopa kepeältä ja raikkaalta. Mutta Mustaherukkaakin pitää kyllä hankkia pian toinen pullo maisteltavaksi uudelleen. Jännä kuulla parin viikon päästä, mistä mehuista Blossa on sekoitettu.

Muita joulukoristeita ei vielä viritetty, mutta Rouvan viime vuonna ompelema joulukalenteri oli saatava keittiön oveen. Tietysti, kun huomenna pitäisi avata ensimmäinen luukkukin. Tai kaivella ensimmäistä pussia. Vanhemmille on vuoropäivinä odottamassa Chjokon suklaat, ja pienelle kalenteriin laitetaan rusinoita, kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä.

Nähtäväksi jää, voiko niitä laittaa kalenteriin lainkaan etukäteen...

 

*) Mustaherukka-glögi saatu Pernod Ricard Finlandilta. Kuvassa näkyvä Tove 100 -muumimuki on saatu Arabialta.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Tyttö on viime viikkoina oppinut taas paljon uusia sanoja.

Kaunein niistä ei ole "ei-ei-ei", jonka hän sanoo päätään puistellen.

Se ei ole myöskään "kukkuu", vaikka lapsi toteaa se aivan oikeaoppisesti, kun hänelle sanotaan: "Pestään käet".

Se ei ole "haa-ukka" eikä "pii-tää".

Kisaa eivät voita "pois", jonka hän sanoo riisuessaan, tai "anna", jonka hän huudahtaa yleensä kulmat kurtussa ja hyvin vaativasti.

Vaikka hän vastaa tervehdykseen: "Moi", pyytää janoonsa "että" ja tunnistaa, että vihainen lintuhahmo on "ää pöö", nekään eivät ole isin korville sellaista musiikkia kuin se yksi sana:

"Isi."

Sanoitko kulta isi? Missä on isi?

"Isi."

Voi pieni. Olihan se jo aikakin.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Kyllä, luit oikein. Ja kyllä, olen ihan tosissani.

Ja rusinoilla, tietysti.

Maksalaatikko on niitä ruokia, joiden tekeminen itse ei tule monellekaan mieleen. Toisaalta eineslaatikot ovat niin halpoja, ettei ruoka taida tulla edes halvemmaksi itse tehtynä. Parempaa se kyllä on - ja helppotekoista, varsinkin jos maksan ostaa valmiiksi jauhettuna.

Tällä kertaa laitoin maksalaatikkoon riisin sijaan ohraryynejä, ja suosittelen sen kokeilemista muillekin!

Kyselin muuten, saako maksaa luomuna. Sitä on kuulemma tarjolla niin harvoin, että käytännössä ei saa. Luomunautojen maksatkin päätyvät siis sinne ei-luomun sekaan. Mielenkiintoista.

Maksalaatikko

Ainekset

  • 2 dl ohraryynejä (tai riisiä)
  • 5 dl vettä
  • 1 1/2 l maitoa
  • 2 sipulia
  • 100 g voita
  • 3 rkl siirappia
  • 2 tl suolaa
  • 1/2 tl valkopippuria
  • 1 tl kuivattua salviaa tai meiramia
  • 2 1/2 dl rusinoita
  • 1 kananmuna
  • 500 g jauhettua naudanmaksaa

Valmistaminen

  1. Huuhdo ohraryynit, laita kylmä vesi tilavaan kattilaan ja laita ryynit turpoamaan veteen pariksi tunniksi. Voit käyttää myös esikypsytettyä ohraa
  2. Laita ryynit kiehumaan liedelle. Kun ryynit ovat jo alkaneet turvota, lisää 1/2 l maitoa ja jatka keittämistä miedolla lämmöllä. Muista sekoittaa välillä, ettei maito pala kiinni kattilan pohjaan
  3. Kuori ja silppua sipulit ja kiehauta ne voissa paistinpannulla
  4. Kun ohraryynit ovat kypsyneet, sekoita kaikki laatikon ainekset, mukaan lukien loput maidosta, keskenään kattilassa ja kaada seos uunivuokiin. Laatikko on raakana hyvin vetelää
  5. Paista laatikkoa 180-asteisessa uunissa noin tunnin verran, kunnes laatikko alkaa ruskettua pinnalta ja on täysin kypsää.

Tarjoile sokeroidun puolukkasurvoksen kera.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Olemme löytäneet tytön kanssa lisää yhteisiä kiinnostuksen kohteita: piirtämisen. Olin itsekin lapsena kova piirtämään ja vietin silloin useamman tunnin, päivän tai kuukauden piirrellen sitä, mikä milloinkin oli pinnalla: muumihahmoja, Roger Rabbitia, Alfia...

Sittemmin piirtäminen on jäänyt, mutta nyt on ollut hauska huomata, että myös tyttö on kiinnostunut piirtämisestä.

Itse asiassa niin kiinnostunut, että viimeisen viikon aikana ensimmäinen asia, jonka olen kuullut hänen suustaan sekä aamuisin herätessä että iltapäivisin päiväkodista noudettaessa, on ollut: "Pii-tää! Pii-tää!" Ja sitä onkin tehty sitten joka ilta. Yhdessä tietysti.

Sarjassa Kummallisia pelkoja pääsimme kylläkin jaksoon Iik! Värikynää sormenpäissä! Tyttö on nimittäin pari kertaa säikähtänyt sitä, kun hän on liannut peukalonsa ja etusormensa värikynillä. Tussi omissa sormenpäissä sai hänet itkemään ja vahaliitu isin sormissa kirkumaan. Voi hyvä ihme sentään.

No mutta nyt kun tähän piirtämisen makuun on päästy, pitää laittaa välineet kuntoon. Älkää nyt kertoko hänelle, mutta voipi olla, että joulukuusen alle ilmestyy sekä uudet puuvärikynät että vahaliidut. Sellaiset, joissa on paperi päällä.

Ja sellaiset, joita isikin voisi lainata vähän...

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Yhteistyössä: Arabia, Finlayson ja Fazer

Vanhana Muumi-fanina olin ilahtunut, kun sain kutsun Arabian, Finlaysonin ja Fazerin järjestämään Hetkiä Muumilaaksossa -bloggaritapahtumaan, jossa sekä tutustuttiin järjestävien osapuolten uutuustuotteisiin että puuhasteltiin ja herkuteltiin yhdessä lasten kanssa.

Minulla ja muumeilla on pitkä yhteinen historia, joka alkaa jo 1980-luvun alusta. Olin suuri Muumi-fani kauan ennen 1990-luvulla alkanutta muumibuumia ja luin jo alle kouluikäisenä uudelleen ja uudelleen sekä alkuperäisiä Muumi-kirjoja että alkuperäisiä Muumi-sarjakuvia.

Olen myös aikamoinen muumipuristi, jonka mielestä japanilaismuumit ovat aivan liian pieniä, pyöreitä, vaaleanpunaisia ja varsinkin kilttejä. Puhumattakaan siitä että keitä ihmeessä ovat Noita tai Aliisa? Uutuustuotteet olivat onneksi uskollisia alkuperäisille hahmoille.

Tapahtuman varsinainen teema oli Tove Janssonin syntymän 100-vuotisjuhla, jota vietetään ensi vuonna. Sen kunniaksi on lanseerattu sekä uusi astiasarja, uusia kangaskuoseja että uusia makeisia. Näkyvimmin esillä olivat Arabian Toven juhla -sarja, jonka kuvituksen teema on lainattu Janssonin Vaarallinen matka -kirjasta, sekä Finlaysonin Tove 100 -malliston Juhlamuumi- ja Muumiystävät-kuosit, jotka toistuivat muun muassa pöytäliinoissa.

Arabia lahjoittaa jokaisesta myydystä tuotteesta kaksi euroa ja Finlayson jokaisesta myydystä pussilakanasta euron Unicefille.

Tapahtumassa pääsimme koristelemaan kakkuja, askartelemaan kortteja ja koristeita sekä kattamaan juhlapöytää.

Sokeritahna, jota isi käytti Pikku Myy -kakkuunsa, oli hieman liian sitkeää ja venyvää, mutta kyllä hahmon siitä tunnistaa.

Pienimmille oli järjestetty piirustus- ja lukupöytä, ja hoitajiakin oli niin paljon, että isi sai askarrella rauhassa, vaikka lapsi juoksenteli ympäri Arabiaa.

Kakun koristelija sai kunnian leikata ensimmäisen palan. (Kuva: Paula Ojansuu)

Ja voi miten hauskaa: Arabia, Finlayson ja Fazer lahjoittivat myös arvottavaksi tuotepaketin, joka sisältää

  • Arabian Muumi Seikkailu Muutto -kaatimen ja 2 kpl saman sarja mukia
  • Finlaysonin Pikku Myy -keittiötekstiilipaketin (sisältää essun, lasten essun, patakintaan ja patalappusetin) sekä
  • Fazerin Muumi-tuotepaketin.

Voit osallistua tämän paketin arvontaan jättämällä maanantaihin 2.12.2013 klo 18:00 mennessä kommenttiboksiin oman sähköpostiosoitteesi (sisäänkirjautumaton käyttäjä voi jättää sähköpostiosoitteensa niin, että se näkyy vain bloggarille) sekä kertomalla, mikä Muumi-tarinoista, sarjakuvista, kirjoista, animaatioista tai elokuvista on oma suosikkisi. (Huom, arvonta on päättynyt.)

Minulle se on aina ollut Muumipeikko ja pyrstötähti - se alkuperäinen kirja. Tai Taikatalvi. Oikeastaan Vaarallinen juhannuskin on tosi kiva, ja Kuinkas sitten kävikään -kuvakirja on tietysti huippu. Ja ne sarjakuvat... Ja sitten tietysti muistelen kaiholla sitä joskus lapsena tullutta joulukalenteriohjelmaa, jossa kerrottiin Taikatalven tarinaa ja muumeja näyttelivät oikeat näyttelijät. Jos sen jostain vielä saisi nähtäväksi...

 

Tästä yhteistyöstä bloggaajalle ei makseta erillistä korvausta.

Share

Ladataan...
Isyyspakkaus

Eipä taida olla Helsingissä toista lähiöostaria, jossa käydään vierailemassa pidemmästäkin matkasta. Puotilan ostarilla (Klaavuntie 11) on kuitenkin kaksi valttia: toinen on jopa maailman parhaiden viskiravintoloiden listalla menestynyt Olutravintola Pikkulintu ja toinen Helsingin ainoa ammattinukketeatteri, Nukketeatteri Sampo.

Lunastin tänään isänpäivänlahjani. Se ei ollut viskitasting Pikkulinnussa vaan koko perheen yhteinen retki Nukketeatteri Sampoon. Esitys oli nimeltään Yllätyslahja ystävälle.

Epäilin hieman, jaksaisiko tyttö seurata puolen tunnin mittaisen esityksen alusta loppuun saakka. Hän kun on aikamoista elohopeaa, ja hänen keskittymiskykyään mitataan sekunneissa.

Huilulla ja harpulla soitettua alkumusiikki lupaili kuitenkin hyvää, ja pienen silmät nauliutuivat esiintyjiin.

Kun musiikki lakkasi, hän alkoikin muuttua sitten levottomammaksi. Esityksen loppupuolella hän ehti istua kolmella penkillä, maata mahallaan yhdellä niistä, kiipeillä vanhempiensa syleissä ja nojailla vähän muihin lapsiin. Pieni hyrrä.

Luulen, että meidän 1,5-vuotiaallemme olisi toiminut paremmin rytmikäs musiikkiesitys, mutta vanhemmat lapset kyllä seurasivat jouluista tarinaa tyytyväisinä.

Ensi kerralla meille siis enemmän musiikkia, ja palataan näihin haastavampiin puhenäytelmiin sitten vähän isompana. Tai ehkä siirrytäänkin sitten suoraan musiikkiteatteriin!

Share

Pages